Sveitsin Grand Prix 1982

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sveitsi Sveitsin Grand Prix 1982
14. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1982.
Päivämäärä 29. elokuuta 1982
Sijainti Dijon, Ranska
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 3,8 km
Kilpailun pituus 80 kierrosta, 304 km
Sää Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Ranska Alain Prost
(Renault)
Paaluaika 1.01,380
Palkintokoroke
Voittaja Suomi Keke Rosberg
(Williams-Ford)
Toinen Ranska Alain Prost
(Renault)
Kolmas Itävalta Niki Lauda
(McLaren-Ford)
Nopein kierros
Kuljettaja Ranska Alain Prost
(Renault)
Kierrosaika 1.07,477

Sveitsin Grand Prix 1982 oli kauden kolmanneksi viimeinen kilpailu. Se järjestettiin 29. elokuuta Dijonin radalla Ranskassa, koska Sveitsissä oli kielletty autokilpailut Le Mansin 24 tunnin ajoissa sattuneen suuronnettomuuden takia.[1] Kilpailun voitti suomalainen Keke Rosberg Williams-Fordilla.[2] Voitto oli suomalaisten historian ensimmäinen voitto F1:n MM-sarjassa. Rosberg nousi voittonsa myötä MM-sarjan johtoon ohi Didier Pironin.

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renaultit olivat jälleen kerran ylitse muiden aika-ajoissa. Alain Prost ja René Arnoux nappasivat sijat 1. ja 2. Muut kuljettajat 10 nopeimman joukossa olivat Riccardo Patrese (Brabham-BMW), Niki Lauda (McLaren-Ford), Andrea de Cesaris (Alfa Romeo), Nelson Piquet (Brabham-BMW), Derek Daly (Williams-Ford), Rosberg, Bruno Giacomelli (Alfa Romeo) ja ainoata Ferraria ajanut Patrick Tambay. Ferrarilta puuttui edelleen toinen kuljettaja Saksan GP:n harjoituksissa tapahtuneen Pironin onnettomuuden jälkeen. Tambayn niska oli huonossa kunnossa, joten hän jätti kilpailun väliin.[1]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki odottivat onnistuisiko viimeinkin Brabhamin varikkostrategia kilpailuun, mutta Renaultit karkasivat heti muilta, kärjessä Prost. Patrese, Lauda ja Piquet seurasivat perässä. Piquet ohitti pian kaksi edellään ollutta kuljettajaa ja nousi kolmanneksi, Rosberg seurasi perässä. Kierroksella 11. Piquet ohitti Arnoux'n ja nousi toiseksi, Prost jatkoi kilpailun johdossa. Piquet'n piti tulla kierroksella 40. tankkaukseen, jolloin hän putosi viidenneksi. Rosberg nousi toiseksi kun edellään ajaneella Arnoux'lla oli autossaan polttoaineensyöttöongelmia. Rosberg sai lopulta Prostin kiinni ja ohitti tämän.

Ranskalaiset järjestäjät olisivat kuitenkin halunneet ranskalaisen Prostin voittavan kilpailun ranskalaisella Renault'lla, minkä takia he olivat aikeissa lopettaa kilpailun pari kierrosta normaalia aiemmin, kun he näkivät, että Rosberg siirtyisi johtoon.[1] Nämä aikeet saatiin kuitenkin estettyä, kun Williamsin työntekijä havaitsi heidän aikeensa ja huomautti virheestä, mutta tästä huolimatta kilpailua jatkettiin yhden ylimääräisen kierroksen verran.[1] Palkintokorokkeelle Rosbergia seurasivat Prost ja Lauda. Muut pistesijat veivät Piquet, Patrese ja Elio de Angelis (Lotus).

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sij. N:o Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Aika-ajo Pisteet
1. 6 Suomi Keke Rosberg Williams-Ford 80 1:32'41.087 8 9
2. 15 Ranska Alain Prost Renault 80 + 4.442 1 6
3. 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-Ford 80 + 1'00.343 4 4
4. 1 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 79 + 1 kierros 6 3
5. 2 Italia Riccardo Patrese Brabham-BMW 79 + 1 kierros 3 2
6. 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Ford 79 + 1 kierros 15 1
7. 3 Italia Michele Alboreto Tyrrell-Ford 79 + 1 kierros 12  
8. 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Ford 79 + 1 kierros 26  
9. 5 Irlanti Derek Daly Williams-Ford 79 + 1 kierros 7  
10. 22 Italia Andrea de Cesaris Alfa Romeo 78 + 2 kierrosta 5  
11. 4 Yhdistynyt kuningaskunta Brian Henton Tyrrell-Ford 78 + 2 kierrosta 18  
12. 23 Italia Bruno Giacomelli Alfa Romeo 78 + 2 kierrosta 9  
13. 7 Yhdistynyt kuningaskunta John Watson McLaren-Ford 77 + 3 kierrosta 11  
14. 10 Chile Eliseo Salazar ATS-Ford 76 + 4 kierrota 25  
15. 29 Sveitsi Marc Surer Arrows-Ford 76 + 4 kierrosta 14  
16. 16 Ranska René Arnoux Renault 75 Polttoaineen syöttö 2  
Kesk. 25 Yhdysvallat Eddie Cheever Ligier-Matra 70 Ohjautuvuus 16  
Kesk. 9 Saksa Manfred Winkelhock ATS-Ford 55 Pohja 20  
Kesk. 31 Ranska Jean-Pierre Jarier Osella-Ford 44 Moottori 17  
Kesk. 26 Ranska Jacques Laffite Ligier-Matra 33 Ohjautuvuus 13  
Kesk. 36 Italia Teo Fabi Toleman-Hart 31 Moottori 23  
Kesk. 18 Brasilia Raul Boesel March-Ford 31 Vesivuoto 24  
Kesk. 17 Yhdysvallat Rupert Keegan March-Ford 25 Ulosajo 22  
Kesk. 35 Yhdysvallat Derek Warwick Toleman-Hart 24 Moottori 21  
Kesk. 14 Kolumbia Roberto Guerrero Ensign-Ford 4 Moottori 19  
DNS 27 Ranska Patrick Tambay Ferrari 0 Loukkaantuminen 10  
DNQ 20 Brasilia Chico Serra Fittipaldi-Ford        
DNQ 33 Irlanti Tommy Byrne Theodore-Ford        
DNQ 30 Italia Mauro Baldi Arrows-Ford        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nopein kierros: Alain Prost (Renault) 1.07,477
  • Johtokierrokset: Rene Arnoux (1), Alain Prost (2-78), Keke Rosberg (79-80)
  • Rosbergin ensimmäinen GP-voitto
  • Marc Surer 50. kilpailu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rosberg's maiden win strengthens title chances ESPN. Viitattu 19.12.2021. (englanniksi)
  2. Keke Rosberg Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 19.12.2021. (englanniksi)