Saksan Grand Prix 1979

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saksan Grand Prix 1979 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 29. heinäkuuta 1979 Hockenheimringillä Saksassa. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut australialainen Alan Jones. Toisella Williams-tallin autolla ajanut Clay Regazzoni oli toinen.

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 27 Australia Alan Jones Williams-Ford 45 1.24.48,83 2 9
2 28 Sveitsi Clay Regazzoni Williams-Ford 45 + 2,91 6 6
3 26 Ranska Jacques Laffite Ligier-Ford 45 + 18,39 3 4
4 11 Etelä-Afrikka Jody Scheckter Ferrari 45 + 31,20 5 3
5 7 Yhdistynyt kuningaskunta John Watson McLaren-Ford 45 + 1.37,80 12 2
6 30 Saksa Jochen Mass Arrows-Ford 44 + 1 krs. 18 1
7 4 Yhdistynyt kuningaskunta Geoff Lees Tyrrell-Ford 44 + 1 krs. 16
8 12 Kanada Gilles Villeneuve Ferrari 44 + 1 krs. 9
9 3 Ranska Didier Pironi Tyrrell-Ford 44 + 1 krs. 8
10 17 Alankomaat Jan Lammers Shadow-Ford 44 + 1 krs. 20
11 18 Italia Elio de Angelis Shadow-Ford 43 + 2 krs. 21
12 6 Brasilia Nelson Piquet Brabham-Alfa Romeo 42 Moottori 4
Kesk. 29 Italia Riccardo Patrese Arrows-Ford 34 Rengas 19
Kesk. 8 Ranska Patrick Tambay McLaren-Ford 30 Jousitus 15
Kesk. 20 Suomi Keke Rosberg Wolf-Ford 29 Moottori 17
Kesk. 5 Itävalta Niki Lauda Brabham-Alfa Romeo 27 Moottori 7
Kesk. 25 Belgia Jacky Ickx Ligier-Ford 24 Rengas 14
Kesk. 31 Meksiko Hector Rebaque Lotus-Ford 22 Ohjautuvuus 24
Kesk. 1 Yhdysvallat Mario Andretti Lotus-Ford 16 Voimansiirto 11
Kesk. 16 Ranska René Arnoux Renault 9 Rengas 10
Kesk. 15 Ranska Jean-Pierre Jabouille Renault 7 Ulosajo 1
Kesk. 14 Brasilia Emerson Fittipaldi Fittipaldi-Ford 4 Sähköt 22
Kesk. 2 Argentiina Carlos Reutemann Lotus-Ford 1 Ulosajo 13
Kesk. 9 Saksa Hans Joachim Stuck ATS-Ford 0 Jousitus 23
DNQ 22 Ranska Patrick Gaillard Ensign-Ford   Karsiutui    
DNQ 24 Italia Arturo Merzario Merzario-Ford   Karsiutui    

[2]

  1. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 24. tammikuuta 2008. (englanniksi)
  2. Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 24. tammikuuta 2008.