San Marinon Grand Prix 1985

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
San Marino San Marinon Grand Prix 1985
3. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1985.
Imola 1981.jpg
Päivämäärä 5. toukokuuta 1985
Sijainti Autodromo Dino Ferrari, Imola, Emilia-Romagna, Italia
Ratatyyppi moottorirata
Radan pituus 5,040 km
Kilpailun pituus 60 kierrosta, 302,400 km
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Ayrton Senna (Lotus)
Paaluaika 1.27,327
Nopein kierros
Kuljettaja Italia Michele Alboreto (Ferrari)
Kierrosaika 1.30,961 (kierroksella 29)
Palkintokoroke
Voittaja Italia Elio de Angelis (Lotus)
Toinen Belgia Thierry Boutsen (Arrows)
Kolmas Ranska Patrick Tambay (Renault)

San Marinon Grand Prix 1985 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 5. toukokuuta 1985 Autodromo Dino Ferrari -radalla Italian Imolassa. Kilpailun voittajaksi julistettiin Lotus-tallin Elio de Angelis. Ensimmäisenä maaliin ajanut Alain Prost hylättiin kaksi kiloa alipainoisen auton takia. Ayrton Senna johti kilpailua, kunnes polttoaine loppui neljä kierrosta ennen maalia.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Patrick Tambayn viimeinen palkintosija

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault 60 1.34.35,955 3 9
2 18 Belgia Thierry Boutsen Arrows-BMW 59 + 1 krs. 5 6
3 15 Ranska Patrick Tambay Renault 59 + 1 krs. 11 4
4 1 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG 59 + 1 krs. 8 3
5 5 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Williams-Honda 58 + 2 krs. 7 2
6 28 Ruotsi Stefan Johansson Ferrari 57 Polttoaine loppu 15 1
7 12 Brasilia Ayrton Senna Lotus-Renault 57 Polttoaine loppu 1  
8 7 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 57 Polttoaine loppu 9  
9 3 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Tyrrell-Ford 56 Polttoaine loppu 25  
10 16 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Renault 56 Polttoaine loppu 14  
DSQ 2 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 60 Hylätty 6  
Kesk. 23 Yhdysvallat Eddie Cheever Alfa Romeo 50 Moottori 12  
NC 24 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 46 Ei sijoitusta 22  
Kesk. 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 29 Sähköt 4  
Kesk. 9 Saksa Manfred Winkelhock RAM-Hart 27 Moottori 23  
Kesk. 10 Ranska Philippe Alliot RAM-Hart 24 Moottori 21  
Kesk. 6 Suomi Keke Rosberg Williams-Honda 23 Jarrut 2  
Kesk. 26 Ranska Jacques Laffite Ligier-Renault 22 Turbo 16  
Kesk. 29 Italia Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni 14 Turbo 19  
Kesk. 25 Italia Andrea de Cesaris Ligier-Renault 11 Ulosajo 13  
Kesk. 21 Italia Mauro Baldi Spirit-Hart 9 Sähköt 26  
Kesk. 8 Ranska Francois Hesnault Brabham-BMW 5 Moottori 20  
Kesk. 4 Saksa Stefan Bellof Tyrrell-Ford 5 Moottori 24  
Kesk. 17 Itävalta Gerhard Berger Arrows-BMW 4 Moottori 18  
Kesk. 22 Italia Riccardo Patrese Alfa Romeo 4 Moottori 18  
Kesk. 30 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Zakspeed 0 Ei startannut 17  
Lähde:[1]

Johtokierrokset[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierrokset Kuljettajat
1-56 Ayrton Senna
57 Stefan Johanson
58-60 Elio de Angelis

Pistetilanne kilpailun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus Kuljettaja Pisteet
1 Elio de Angelis 16
2 Michele Alboreto 12
3 Patrick Tambay 10
4 Ayrton Senna 9
4 Alain Prost 9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]