San Marinon Grand Prix 1985

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
San Marino San Marinon Grand Prix 1985
3. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1985.
Imola 1981.jpg
Päivämäärä 5. toukokuuta 1985
Sijainti Autodromo Dino Ferrari, Imola, Emilia-Romagna, Italia
Ratatyyppi moottorirata
Radan pituus 5,040 km
Kilpailun pituus 60 kierrosta, 302,400 km
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Ayrton Senna (Lotus)
Paaluaika 1.27,327
Nopein kierros
Kuljettaja Italia Michele Alboreto (Ferrari)
Kierrosaika 1.30,961 (kierroksella 29)
Palkintokoroke
Voittaja Italia Elio de Angelis (Lotus)
Toinen Belgia Thierry Boutsen (Arrows)
Kolmas Ranska Patrick Tambay (Renault)

San Marinon Grand Prix 1985 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 5. toukokuuta 1985 Autodromo Dino Ferrari -radalla Italian Imolassa. Kilpailun voittajaksi julistettiin Lotus-tallin Elio de Angelis. Ensimmäisenä maaliin ajanut Alain Prost hylättiin kaksi kiloa alipainoisen auton takia. Ayrton Senna johti kilpailua, kunnes polttoaine loppui neljä kierrosta ennen maalia.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Patrick Tambayn viimeinen palkintosija

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 11 Italian lippu Elio de Angelis Lotus-Renault 60 1.34.35,955 3 9
2 18 Belgian lippu Thierry Boutsen Arrows-BMW 59 + 1 krs. 5 6
3 15 Ranskan lippu Patrick Tambay Renault 59 + 1 krs. 11 4
4 1 Itävallan lippu Niki Lauda McLaren-TAG 59 + 1 krs. 8 3
5 5 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Williams-Honda 58 + 2 krs. 7 2
6 28 Ruotsin lippu Stefan Johansson Ferrari 57 Polttoaine loppu 15 1
7 12 Brasilian lippu Ayrton Senna Lotus-Renault 57 Polttoaine loppu 1  
8 7 Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham-BMW 57 Polttoaine loppu 9  
9 3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Martin Brundle Tyrrell-Ford 56 Polttoaine loppu 25  
10 16 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Renault 56 Polttoaine loppu 14  
DSQ 2 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-TAG 60 Hylätty 6  
Kesk. 23 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Alfa Romeo 50 Moottori 12  
NC 24 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 46 Ei sijoitusta 22  
Kesk. 27 Italian lippu Michele Alboreto Ferrari 29 Sähköt 4  
Kesk. 9 Saksan lippu Manfred Winkelhock RAM-Hart 27 Moottori 23  
Kesk. 10 Ranskan lippu Philippe Alliot RAM-Hart 24 Moottori 21  
Kesk. 6 Suomen lippu Keke Rosberg Williams-Honda 23 Jarrut 2  
Kesk. 26 Ranskan lippu Jacques Laffite Ligier-Renault 22 Turbo 16  
Kesk. 29 Italian lippu Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni 14 Turbo 19  
Kesk. 25 Italian lippu Andrea de Cesaris Ligier-Renault 11 Ulosajo 13  
Kesk. 21 Italian lippu Mauro Baldi Spirit-Hart 9 Sähköt 26  
Kesk. 8 Ranskan lippu Francois Hesnault Brabham-BMW 5 Moottori 20  
Kesk. 4 Saksan lippu Stefan Bellof Tyrrell-Ford 5 Moottori 24  
Kesk. 17 Itävallan lippu Gerhard Berger Arrows-BMW 4 Moottori 18  
Kesk. 22 Italian lippu Riccardo Patrese Alfa Romeo 4 Moottori 18  
Kesk. 30 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jonathan Palmer Zakspeed 0 Ei startannut 17  
Lähde:[1]

Johtokierrokset[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierrokset Kuljettajat
1-56 Ayrton Senna
57 Stefan Johanson
58-60 Elio de Angelis

Pistetilanne kilpailun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus Kuljettaja Pisteet
1 Elio de Angelis 16
2 Michele Alboreto 12
3 Patrick Tambay 10
4 Ayrton Senna 9
4 Alain Prost 9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]