Autodromo Enzo e Dino Ferrari

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Autodromo Dino Ferrari)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Autodromo Internazionale Enzo e Dino Ferrari
Sijainti Italia Imola, Emilia-Romagna, Italia
Koordinaatit 44°20′38.5″N, 11°43′01.″E
Aikavyöhyke UTC+1
Valmistumisvuosi 1953
Katsojakapasiteetti 78 000
Radan pituus 4,909 km
Mutkia 19
Rataennätys 1.15,484
(Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton,
Mercedes, 2020)
Suurimmat tapahtumat Formula 1,
Italian Grand Prix
San Marinon Grand Prix
Emilia-Romagnan Grand Prix

Superbike, Italian Touring Car, Italian GT
1980
Radan pituus 5,000 km
Mutkia 20
Rataennätys 1.36,089
(Australia Alan Jones,
Williams, 1980)
1981–1994
Radan pituus 5,040 km
Mutkia 22
Rataennätys 1.24,335
(Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill,
Williams, 1994)
1995–2006
Radan pituus 4,959 km
Mutkia 22
Rataennätys 1.20,411
(Saksa Michael Schumacher,
Ferrari, 2004)
Formula 1
Kilpailun pituus 63 kierrosta, 309,049 km
Ensimmäinen GP 1980
Viimeinen GP 2022
Grand Prix’itä ajettu 30
Eniten voittoja Saksa Michael Schumacher (7)

Autodromo Internazionale Enzo e Dino Ferrari, vuoteen 1988 asti Autodromo Dino Ferrari, on moottorirata Imolassa Italiassa.

Moottorirata on nimetty Ferrarin perustaja Enzo Ferrarin ja hänen poikansa Alfredo ”Dino” Ferrarin (1932–1956) mukaan. Enzo Ferrarin nimi lisättiin radan nimeen hänen kuolemansa jälkeen 1988.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radan lähtösuoraa.

Rata on rakennettu 1950-luvulla osittaisena maantieratana. Ennen Enzo Ferrarin kuolemaa vuonna 1988 sen nimi oli Autodromo Dino Ferrari.

Ensimmäinen Formula 1 -osakilpailu järjestettiin radalla vuonna 1980, jolloin Italian Grand Prix ajettiin Imolassa Monzan sijaan. Imolan radalla ajettiin San Marinon Grand Prix vuosina 1981–2006, vaikka rata sijaitseekin Italiassa. Kaudella 2020 radalla ajettiin Emilia-Romagnan Grand Prix.[1]

Imola muistetaan edelleen vuoden 1994 mustan viikonlopun takia. Tuolloin kuolivat ensin lauantain aika-ajoissa Roland Ratzenberger ja seuraavan päivän kilpailussa kolminkertainen maailmanmestari Ayrton Senna. Tapahtumien jälkeen rataa muutettiin huomattavasti. Sennan onnettomuuden ja monien muiden pahojen ulosajojen tapahtumapaikkana ollut huippunopea ja kaasu pohjassa ajettava Tamburello-mutka muutettiin šikaaniksi. Myös Villeneuve-mutkaan missä Ratzenbergerin kohtalokas ulosajo tapahtui lisättiin šikaani. Radan hidastamista yritettiin kompensoida tekemällä Acque Minerale -mutkayhdistelmä nopeammaksi šikaani poistamalla. Muita muutoksia olivat radan viimeisen ja huippunopean Variante Bassa -mutkayhdistelmän ensimmäisen osuuden suoristaminen ennen lähtösuoralle johtavaa šikaania sekä Piratellan tiukentaminen.[2] Lisäksi radan turva-alueita kasvatettiin huomattavasti.

Kaudelle 2006 Variante Alta -šikaania tiukennettiin ja reunakanttareita madallettiin.[2]

Vuodeksi 2008 rataprofiilia uudistettiin jälleen ja viimeinen šikaani, Variante Bassa, poistettiin kokonaan.[3] Uudistettua Variante Bassaa käytetään kuitenkin moottoripyöräkilpailuissa.

Voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kuljettaja Valmistaja Raportti
1980 Brasilia Nelson Piquet Brabham-Ford Raportti
1981 Brasilia Nelson Piquet Brabham-Ford Raportti
1982 Ranska Didier Pironi Ferrari Raportti
1983 Ranska Patrick Tambay Ferrari Raportti
1984 Ranska Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1985 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault Raportti
1986 Ranska Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1987 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Williams-Honda Raportti
1988 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1989 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1990 Italia Riccardo Patrese Williams-Renault Raportti
1991 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1992 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Williams-Renault Raportti
1993 Ranska Alain Prost Williams-Renault Raportti
1994 Saksa Michael Schumacher Benetton-Ford Raportti
1995 Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault Raportti
1996 Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault Raportti
1997 Saksa Heinz-Harald Frentzen Williams-Renault Raportti
1998 Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard McLaren-Mercedes Raportti
1999 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
2000 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
2001 Saksa Ralf Schumacher Williams-BMW Raportti
2002 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
2003 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
2004 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
2005 Espanja Fernando Alonso Renault Raportti
2006 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
2020 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Raportti
2021 Alankomaat Max Verstappen Red Bull Racing-Honda Raportti
2022 Alankomaat Max Verstappen Red Bull Racing-RBPT Raportti

GP2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Lähtö Voittaja Talli Raportti
2005 1. lähtö Suomi Heikki Kovalainen Arden International Raportti
2. lähtö Yhdistynyt kuningaskunta Adam Carroll Super Nova Racing
2006 1. lähtö Italia Gianmaria Bruni Trident Racing Raportti
2. lähtö Venezuela Ernesto Viso iSport International

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hamilton wins wild race in Imola as Mercedes clinch seventh-straight constructors' title Formula1.com. 1.11.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 1.11.2020. (englanniksi)
  2. a b Imola Motor Sport Magazine. 12.6.2017. Viitattu 6.1.2021. (englanniksi)
  3. Puc, Mark: iRacing: First Peek At Imola, Planned release June 2016 InsideSimRacing. 8.4.2016. SRT Media Production. Viitattu 1.11.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]