Jackie Oliver

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jackie Oliver
Jackie Oliver 1969 kl.JPG
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia
Aktiivivuodet 1967-1973, 1977
Talli(t) Lotus, BRM, McLaren, Shadow
Kilpailuja 52 (50 starttia)
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 2
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 1
MM-pisteitä 13
Ensimmäinen kilpailu Saksan GP 1967
Viimeinen kilpailu Ruotsin GP 1977

Keith Jack 'Jackie' Oliver (synt. 14. elokuuta 1942 Chadwell Heath, Essex, Englanti, Iso-Britannia)[1][2] on englantilainen entinen kilpa-ajaja.[1][2] Hän ajoi Formula 1:ssä ja Le Mansin 24 tunnin ajoja sekä F1 -sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa.[1][2] Parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan yhtenä Arrowsin perustajista.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliver aloitti pitkän uransa ajamalla Miniä Englannissa erilaisissa kilpailuissa. Pian hän siirtyi Formula 3:een, jossa häntä jatkuvasti vaivasivat tekniset ongelmat. Hänen erinomaisten Britannian saloon ja GT-ajojen saavutustensa ansiosta hänet palkattiin Lotukselle Formula 2 -luokkaan vuonna 1967, josta hän sai ponnahduslaudan pian F1:iin osallistumalla F1-F2-yhteistyöllä järjestettyyn Saksan GP:hen, jossa sijoittui viidenneksi.[1][3] Jim Clarkin kuoleman seurauksena hänet nostettiin Lotus -tallin kilpakuljettajaksi kaudeksi 1968.[1] Hänen saavutuksensa jäivät heikoiksi lukuun ottamatta kauden päätösosakilpailua, jossa hän onnistui nousemaan palkintokorokkeelle.[1][2][4]

Jochen Rindt korvasi Oliverin 1969 ja hän siirtyi BRM:lle kärsien kahden kauden ajan moottoriongelmista ja päästen maaliin asti vain neljä kertaa.[1][2] Hän alkoi ajaa myös kestävyysajoja, joissa menestyi paremmin: hän voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1969, Sebringin 12 tunnin ajon 1969, Daytonan 24 tunnin ajon 1970 ja Monzan tuhannen kilometrin ajon 1971.[1][5][6][7]

Oliver alkoi keskittyä muuhun, kuin F1-sarjaan, mm. Formula 5000 -sarjaan, mutta ajoi myös McLarenilla ja Shadowlla.[1] Kaudella 1972 hän ajoi Britannian GP:ssä autonaan BRM, mutta hän joutui keskeyttämään kilpailun.[1][2] Vuonna 1973 hän siirtyi ajamaan Shadow'n autoa, joka oli epäluotettava ja hän kykeni ajamaan sillä Kanadan osakilpailussa kolmanneksi (sateen ja monien varikkopysähdysten vuoksi hänen luultiin ensin voittaneen, mitä sekoitti lisäksi Peter Revsonin ja Emerson Fittipaldin kaksintaistelu).[1][2][8][9] Hän siirtyi F1:stä kokonaan 1973 jälkeen ajamaan CanAmia Shadowlla, jonka johdosta hän oli alkanut saada vaikutusvaltaa. Oliver palasi F1:iin 1977 ajamaan hetkeksi Shadow'lla ollen Ruotsin GP:ssä yhdeksäs, mutta lähti sitten tallista monen muun johtokunnan henkilön, mm. pääsuunnittelija Tony Southgaten kanssa ja perusti uuden F1-tallin, Arrowsin.[1][2][10]

Talli ei saanut yhtään voittoa 25 vuoden aikana ja Oliver myi sen olemassaolon aikana suurimman osan osuuksistaan Arrowsista japanilaiselle Footwork Corporationille 1990, ja lisää osuuksia 1996 Tom Walkinshawille.[1][10] Hän pysyi organisaatiossa vuoteen 1999 asti jolloin hän luopui viimeisistä osuuksistaan.[1] Talli lopetti toimintansa vuonna 2002 kesken kauden talousongelmien vuoksi.[10][11]

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sijoitus Pisteet
1967 Lotus Components Ltd. Lotus 48 (F2) Cosworth S4 RSA MON NED BEL FRA GBR GER
5
CAN ITA USA MEX - 0[1]
1968 Gold Leaf Team Lotus Lotus 49 Cosworth V8 RSA
ESP
MON
Kesk.
15. 6[1][2]
Lotus 49B BEL
5
NED
NC
FRA
DNS
GBR
Kesk.
GER
11
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
DNS
MEX
3
1969 Owen Racing Organisation BRM P133 BRM V12 RSA
7
ESP
Kesk.
MON
Kesk.
NED
Kesk.
FRA
GBR
Kesk.
17. 1[1][2]
BRM P138 GER
Kesk.
BRM P139 ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
MEX
6
1970 Owen Racing Organisation BRM P153 BRM V12 RSA
Kesk.
20. 2[1][2]
Yardley Team BRM ESP
Kesk.
MON
Kesk.
BEL
Kesk.
NED
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
5
ITA
Kesk.
CAN
NC
USA
Kesk.
MEX
7
1971 Bruce McLaren Motor Racing McLaren M14A Cosworth V8 RSA ESP MON NED FRA GBR
Kesk.
GER ITA
7
CAN USA - 0[1][2]
McLaren M19A AUT
9
1972 Marlboro BRM BRM P160B BRM V12 ARG RSA ESP MON BEL FRA GBR
Kesk.
GER AUT ITA CAN USA - 0[1][2]
1973 UOP Shadow Racing Team Shadow DN1 Cosworth V8 ARG BRA RSA
Kesk.
ESP
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
10
SWE
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
NED
Kesk.
GER
8
AUT
Kesk.
ITA
11
CAN
3
USA
15
14. 4[1][2]
1977 Shadow Racing Team Shadow DN8 Cosworth V8 ARG BRA RSA USW ESP MON BEL SWE
9
FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN JPN - 0[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Jackie Oliver - Great Britain ESPN. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Jackie Oliver ChicaneF1.com. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  3. 1967 German Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  4. 1968 Mexican Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  5. Chargé, Thierry: Classement des 24 heures du Mans 1969 Groupe Tous. 7.12.2012. 24h du Mans. Viitattu 22.7.2016. (ranskaksi)
  6. 1969 Sebring 12 Hours Database - Races. Motorsport Magazine. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  7. Porsche 917 K-71 Porsche Models. Stuttcars.com. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  8. 1973 Canadian Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  9. It's Revson ... or Maybe Fittipaldi ESPN. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  10. a b c Arrows ESPN. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  11. Arrows Shuts down F1 Factory F1 News. 19.9.2002. Autosport.com. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)