Belgian Grand Prix 2013

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Belgia Belgian Grand Prix 2013
11. osakilpailu 19 osakilpailusta kaudella 2013.
Päivämäärä 25. elokuuta 2013
Sijainti Circuit de Spa-Francorchamps, Belgia
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 7,004 km
Kilpailun pituus 44 kierrosta, 308,052 km
Sää Pilvinen
Paalupaikka
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton
(Mercedes)
Paaluaika 2.01,012
Palkintokoroke
Voittaja Saksa Sebastian Vettel
(Red Bull-Renault)
Toinen Espanja Fernando Alonso
(Ferrari)
Kolmas Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton
(Mercedes)
Nopein kierros
Kuljettaja Saksa Sebastian Vettel
(Red Bull-Renault)
Kierrosaika 1.50,756 (kierroksella 40)

Belgian Grand Prix 2013 (virallisesti 2013 Formula 1 Shell Belgian Grand Prix) oli Formula 1 -kauden 2013 11. osakilpailu, joka ajettiin 25. elokuuta Circuit de Spa-Francorchamps'n moottoriradalla Belgiassa.

Viikonlopun aikataulu ja sää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivä Aikataulu Sessio Sää Ilma Rata Kosteus
Paik. Suomi
23. elokuuta 10:00–11:30 11:00–12:30 1. vapaat harjoitukset Sateinen 16–17 °C 16–17 °C 68–70 %
14:00–15:30 15:00–16:30 2. vapaat harjoitukset Puolipilvinen 23 °C 29–34 °C 42–50 %
24. elokuuta 11:00–12:00 12:00–13:00 3. vapaat harjoitukset Pilvinen 21 °C 22 °C 55 %
14:00–15:00 15:00–16:00 Aika-ajot Sateinen 20 °C 23 °C 60–64 %
25. elokuuta 14:00–16:00 15:00–17:00 Kilpailu Pilvinen 20–22 °C 24–27 °C 48–56 %
Lähde:[1]

Vapaat harjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caterhamin kolmoskuljettaja Heikki Kovalainen ajoi perjantain ensimmäisissä vapaissa harjoituksissa Charles Picin tilalla.[2]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika (1. erä) Aika (2. erä) Aika (3. erä) Lähtöruutu
1 10 Iso-Britannia Lewis Hamilton Mercedes 2.00,368 1.49,067 2.01,012 1
2 1 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 2.01,863 1.48,646 2.01,200 2
3 2 Australia Mark Webber Red Bull-Renault 2.01,597 1.48,641 2.01,325 3
4 9 Saksa Nico Rosberg Mercedes 2.01,099 1.48,552 2.02,251 4
5 14 Iso-Britannia Paul di Resta Force India-Mercedes 2.02,338 1.48,925 2.02,332 5
6 5 Iso-Britannia Jenson Button McLaren-Mercedes 2.01,301 1.48,641 2.03,075 6
7 8 Ranska Romain Grosjean Lotus-Renault 2.02,476 1.48,649 2.03,081 7
8 7 Suomi Kimi Räikkönen Lotus-Renault 2.01,151 1.48,296 2.03,390 8
9 3 Espanja Fernando Alonso Ferrari 2.00,190 1.48,309 2.03,482 9
10 4 Brasilia Felipe Massa Ferrari 2.01,462 1.49,020 2.04,059 10
11 11 Saksa Nico Hülkenberg Sauber-Ferrari 2.01,712 1.49,088 11
12 15 Saksa Adrian Sutil Force India-Mercedes 2.02,749 1.49,103 12
13 6 Meksiko Sergio Pérez McLaren-Mercedes 2.02,425 1.49,304 13
14 21 Alankomaat Giedo van der Garde Caterham-Renault 2.00,564 1.52,036 14
15 22 Ranska Jules Bianchi Marussia-Cosworth 2.02,110 1.52,563 15
16 23 Iso-Britannia Max Chilton Marussia-Cosworth 2.02,948 1.52,762 16
17 16 Venezuela Pastor Maldonado Williams-Renault 2.03,072 17
18 18 Ranska Jean-Éric Vergne Toro Rosso-Ferrari 2.03,300 18
19 19 Australia Daniel Ricciardo Toro Rosso-Ferrari 2.03,317 19
20 17 Suomi Valtteri Bottas Williams-Renault 2.03,432 20
21 12 Meksiko Esteban Gutiérrez Sauber-Ferrari 2.04,324 21
22 20 Ranska Charles Pic Caterham-Renault 2.07,384 22
107% aika: 2.08,603
Lähde:[3]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun startti.

Kilpailun voitti toisesta ruudusta startannut Red Bullin Sebastian Vettel. Tästä kilpailusta alkoi hänen huima voittoputkensa, joka jatkui aina kauden loppuun asti.

Kilpailun aikana nähtiin mielenosoittajia, kun Greenpeace-järjestö ripusti pääkatsomon ja palkintokorokkeen alueelle öljynporausta vastustavia lakanoita, ja yksi mielenosoittajista vaikutti jopa pyrkivän palkintokorokkeelle seremonioiden ollessa käynnissä.[4][5]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 44 1.23.42,196 2 25
2 3 Espanja Fernando Alonso Ferrari 44 +16,869 9 18
3 10 Iso-Britannia Lewis Hamilton Mercedes 44 +27,734 1 15
4 9 Saksa Nico Rosberg Mercedes 44 +29,872 4 12
5 2 Australia Mark Webber Red Bull-Renault 44 +33,845 3 10
6 5 Iso-Britannia Jenson Button McLaren-Mercedes 44 +40,794 6 8
7 4 Brasilia Felipe Massa Ferrari 44 +53,922 10 6
8 8 Ranska Romain Grosjean Lotus-Renault 44 +55,846 7 4
9 15 Saksa Adrian Sutil Force India-Mercedes 44 +1.09,547 12 2
10 19 Australia Daniel Ricciardo Toro Rosso-Ferrari 44 +1.13,470 19 1
11 6 Meksiko Sergio Pérez McLaren-Mercedes 44 +1.21,936 13
12 18 Ranska Jean-Éric Vergne Toro Rosso-Ferrari 44 +1.26,740 18
13 11 Saksa Nico Hülkenberg Sauber-Ferrari 44 +1.28,258 11
14 12 Meksiko Esteban Gutiérrez Sauber-Ferrari 44 +1.40,436 21
15 17 Suomi Valtteri Bottas Williams-Renault 44 +1.47,456 20
16 21 Alankomaat Giedo van der Garde Caterham-Renault 43 +1 kierros 14
17 16 Venezuela Pastor Maldonado Williams-Renault 43 +1 kierros 17
18 22 Ranska Jules Bianchi Marusia-Cosworth 43 +1 kierros 15
19 23 Iso-Britannia Max Chilton Marussia-Cosworth 42 +2 kierrosta 16
Kesk. 14 Iso-Britannia Paul di Resta Force IndiaMercedes 26 Kolari (Maldonado) 5
Kesk. 7 Suomi Kimi Räikkönen Lotus-Renault 25 Jarrut 8
Kesk. 20 Ranska Charles Pic Caterham-Renault 8 Öljyvuoto 22
Lähde:[6]

Johtokierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kuljettaja Talli Kierrokset
1 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 1–44

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paul di Restan ja Pastor Maldonadon 50. kilpailu.
  • Kimi Räikkösen ennätyksellinen 27 kilpailun pisteputki ja 38 kilpailun maaliinajettujen kilpailujen putki katkesi jarruvikaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä moottoriurheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.