Yhdysvallat

1. Sijaluku on kiistanalainen Kiinan kanssa.
2. Englanti on hallitseva kieli (82 % väestöstä), espanja (14 %), havaiji virallisia joissain osavaltioissa.

Amerikan yhdysvallat (engl. the United States of America, the United States, the U.S., the U.S.A., USA, tai America), usein myös Yhdysvallat, USA tai Amerikka, on pääosin Pohjois-Amerikassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta sekä useista erillisalueista. Se on asukasluvultaan maailman kolmanneksi suurin valtio ja pinta-alaltaan kolmanneksi tai neljänneksi suurin. Bruttokansantuotteeltaan Yhdysvallat on maailman suurin talousmahti. Yhdysvaltojen laaja-alainen maahanmuutto on johtanut yhteen maailman etnisesti ja sosiaalisesti monimuotoisimmista väestöistä.^[7]

Kolmetoista Yhdistyneen kuningaskunnan siirtokuntaa perusti liittovaltion 1700-luvun lopussa. Itsenäisyysjulistus annettiin 4. heinäkuuta 1776 ja lopulta vapaussodan jälkeen maa tunnustettiin 1783. Yhdysvaltain perustuslaki otettiin käyttöön 1787. Seuraavan vuosisadan aikana maa laajeni, mutta osavaltioiden erimielisyydet ajoivat maan sisällissotaan, joka käytiin 1861–1865. 1900-luvulla Yhdysvalloista tuli kylmän sodan jälkeen ainut jäljellä oleva supervalta.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Yhdysvaltain historia

Yhdysvalloilla on yli 200 vuoden historia itsenäisenä valtiona. Sitä pidetään yhtenä maailman vanhimmista perustuslaillisista tasavalloista.^{kenen mukaan?}^[8] Viime vuosisadalla Yhdysvalloista tuli yksi taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmistä vaikuttajista. ^[9] ^[10]

[muokkaa] Esikolumbiaaninen aika

Ennen eurooppalaista Amerikkojen kolonisaatiota Pohjois-Amerikkaa asuttivat alkuperäiskansat, joiden esivanhemmat vaelsivat Beringinsalmen kautta Siperiasta Pohjois-Amerikkaan vähintään 12 000 vuotta, mutta mahdollisesti jopa 40 000 vuotta^[11]^[12] sitten.^[13]^[14] Siellä heitä asui arviosta riippuen n. 1–15 miljoonaa ennen eurooppalaisten tuloa.^[15]^[16] Biisoneita Pohjois-Amerikan tasangoilla oli kymmeniä miljoonia. Tasankointiaanit saivat biisoneista lihaa ravinnoksi, nahkoja vaatteiksi, jänteitä jousiksi ja luita nuolenkärjiksi. Osa alkuperäisväestöstä harjoitti maanviljelyä ja muita elinkeinoja.

[muokkaa] 1400- ja 1500-luku

1500-luvun alussa eurooppalaiset alkoivat tutkia nykyisten Yhdysvaltojen aluetta. Ensimmäinen vahvistettu havainto nykyisten Yhdysvaltain alueesta on Kristoffer Kolumbuksen maihinnousu toisella matkallaan Puerto Ricolle 19. marraskuuta 1493. Ensimmäisen asutuksen nykyisiin Yhdysvaltoihin perusti Juan Ponce de León 1508, samoin Puerto Ricoon. Mannermaalle Ponce de León nousi ensimmäisenä Floridassa 2. huhtikuuta 1513. Ensimmäiset siirtokunnat espanjalaiset perustivat Floridaan Pensacolaan 1559, Fort Carolineen 1564 ja St. Augustineen 1565. Ranskalaiset tutkivat ja asuttivat Suurten järvien aluetta ja Mississippin vartta.

[muokkaa] 1600- ja 1700-luku

Ensimmäinen brittien siirtokunta-alueella oli Roanoke nykyisessä Pohjois-Carolinassa. Sinne oli yritetty perustaa siirtokuntaa jo 1585 ja 1587 perustettu siirtokuntakin eli vain kolmisen vuotta. Kun brittilaivoja saapui uudestaan paikalle 1590, oli siirtokunta kadonnut. Ensimmäinen periaatteessa meidän aikaamme säilynyt siirtokunta oli nykyiseen Virginiaan perustettu Jamestown vuonna 1607. Britit lähettivät vallankumoukseen mennessä noin 50 000 rikollista siirtokuntiin.^[17] Myös Mayflower-laivalla Englannista ja Hollannista lähteneiden uskonnollisten siirtolaisten (Pilgrims, "pyhiinvaeltajat") oli vuonna 1620 alun perin tarkoitus matkata Virginiaan, mutta joko tahallisesti tai tahattomasti he purjehtivat paljon pohjoisemmaksi ja laskivat ensiksi maihin nykyisen Cape Codin niemellä. Lopulta he perustivat siirtokunnan nykyisen Plymouthin paikalla nykyisessä Massachusettsissa. Kun paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviytymään talvesta ja seuraavasta kesästäkin, vietettiin pyhiinvaeltajien sadonkorjuujuhlaa 1621 yhdessä intiaanien kanssa ensimmäisenä kiitospäivänä.

Vuonna 1626 Hollannin Länsi-Intian kauppakomppania perusti Uuden Amsterdamin kaupungin Hudsonjoen suulle ja Orangen siirtokunnan Uuden Alankomaan keskukseksi joen yläjuoksulla. Varmistaakseen Manhattanille nousevan Uuden Amsterdamin rauhallisen kehityksen, kuvernööri Peter Minuit antoi saarella tapaamilleen intiaaneille noin 60 guldenin arvosta kangasta, lasihelmiä ja muuta rihkamaa. Näin Minuit kuvitteli ostaneensa Manhattanin. Todennäköisesti Minuitin "kauppakumppanit" olivat kuitenkin läpikulkumatkalla alueella eivätkä varmastikaan kuvitelleet myyneensä Manhattanin saarta hollantilaisille.

Vuonna 1638 perustettiin Uusi Ruotsi nykyisen Delawaren–Pennsylvanian alueelle. Sen asukkaista mahdollisesti yli puolet oli suomalaisia, suurin osa Värmlannin metsissä asuneita kaskenpolttajia. Hollanti valtasi siirtokunnan 1653. Vuonna 1663 perustettiin puuvillan ja maalaisaateliston Carolina. Vuonna 1664 Englanti valtasi Uuden Amsterdamin ja nimesi sen New Yorkiksi. New Jerseyn kehitys alkoi 1665. Kveekarien johtaja William Penn sai 1681 Kaarle II:lta lainansa vastineeksi maa-alueen, josta kehittyi Pennsylvania. Georgia perustettiin 1732 velkavankeudesta vapautettujen englantilaisten turvapaikaksi, jonka jälkeen brittiläisiä siirtokuntia oli kolmetoista.

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus esittelyssä kongressille. John Trumbullin maalaus 1817–1819.

Vuonna 1760 Yhdysvalloissa oli eurooppalaisia noin 1 500 000, mutta luku kasvoi nopeasti. New Yorkissa, Bostonissa ja Philadelphiassa oli noin 200 000 asukasta. Englanti, joka oli velkaantunut seitsenvuotisessa sodassa, pani siirtokunnat verolle 1765 ja 1767 asetettiin myös teetulli. Siitä vastalauseena Bostonissa heitettiin tullista vapautettu teelasti mereen 1773. Vuonna 1774 siirtokuntien ensimmäinen kongressi totesi Philadelphiassa, että hallitusten valta ulottuu vain niin pitkälle kuin alamaiset sallivat, ja että hallitusten valta perustuu hallittavien suostumukseen. Vuonna 1775 Lontoon parlamentti katsoi Massachusettsin olevan kapinassa. Siirtokunnat päätettiin saartaa. Tästä seurasi Yhdysvaltain vapaussota. 15. kesäkuuta 1775 George Washington nimitettiin armeijan ylipäälliköksi. Amerikkalaisilla oli pula varusteista ja Benjamin Franklin ajatteli jopa turvautua jousipyssyihin, mutta kaksi päivää myöhemmin vallattiin Bunker Hill.

Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776, kun kongressin asettama valiokunta, johon kuuluivat John Adams, Roger Sherman, Robert R. Livingstone, Thomas Jefferson ja Benjamin Franklin, laati itsenäisyysjulistuksen. Sotaonni ei ollut aina suosiollinen amerikkalaisille, ja englantilaiset kieltäytyivät neuvottelemasta ellei itsenäisyysjulistusta peruutettu. Ranska liittyi itsenäisyystaisteluun siirtokuntien puolella solmimalla liittosopimuksen Benjamin Franklinin kanssa ja lähetti Lafajetten ja Roshanbon joukkoineen Amerikkaan. Samalla Ranska sai vahingonkorvausta seitsenvuotisesta sodasta. Englantilaiset lyötiin 1777 Saratogassa.

Yhdysvaltain itsenäisyys tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Yhdysvalloissa oli aluksi kolmetoista osavaltiota. Ne olivat Georgia, Etelä-Carolina, Pohjois-Carolina, Virginia, Maryland, Delaware, Pennsylvania, New Jersey, New York, Connecticut, Rhode Island, Massachusetts ja New Hampshire. Itsenäistymisen jälkeen noin 70 000–80 000 briteille lojalistia lähti maasta. Heistä noin 50 000 siirtyi brittien Kanadan provinsseihin.^[18]

[muokkaa] 1800-luku

Vuodesta 1803 vuoteen 1848 Yhdysvaltain koko lähes kolminkertaistui kun uudisasukkaat valtasivat länttä. Vuonna 1803 Thomas Jeffersonin hallitus osti Ranskan Napoleon Bonapartelta Mississippijoen länsipuolelle ulottautuvan Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi – hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % maan pinta-alasta.

1500-luvulta alkaen yli 10 miljoonaa afrikkalaista mustaa kuljetettiin Pohjois-Amerikkaan työskentelemään orjina ja vuosina 1837–1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Mississippijoen länsipuolelle, varsinkin nykyiseen Oklahomaan, joka tuolloin tunnettiin Intiaanialueen nimellä. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin liittyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Utahin, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alueet Guadeloupe Hidalgon rauhassa 2. helmikuuta 1848. Arizonan ja New Mexicon alue laajeni etelään Gilajoen eteläpuolelle Meksikon kanssa 1853 tehdyllä 10 miljoonan silloisen Yhdysvaltain dollarin Gadsdenin kaupalla.

Ne tuolloin vielä harvaan asutut alueet, jotka liitettiin Yhdysvaltoihin Louisianan aluekaupalla ja myöhemmin Guadeloupe Hidalgon rauhansopimuksella, eivät aluksi kuuluneet mihinkään osavaltioon, vaan ne olivat liittovaltion hallinnassa. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun niiden asukasluku oli huomattavasti kasvanut, alueelle perustettiin nykyiset osavaltiot. Vasta vuodesta 1912 lähtien Yhdysvaltojen koko manneralue oli jaettu osavaltioiksi, silloinkin vielä muista erillään sijaitsevaa Alaskaa lukuun ottamatta, joka muodostettiin osavaltioksi vuonna 1959.

Spottsylvanian taistelu Amerikan sisällissodassa.

Kysymys orjuudesta tai sen lakkauttamisesta oli vuosikymmenien ajan Yhdysvaltojen suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä. Pohjoisissa osavaltioissa orjuus kiellettiin pian maan itsenäistymisen jälkeen, mikäli sitä oli ennestäänkään ollut, mutta etelävaltioissa se pysyi 1860-luvulle saakka, ja sen jatkamista vaadittiin varsinkin sen vuoksi, koska pelättiin puuvillateollisuuden muussa tapauksessa lamaantuvan. Niillä läntisillä raja-alueilla, jotka tuolloin eivät vielä kuuluneet mihinkään osavaltioon, orjuus oli vuonna 1820 säädetyn lain (Missourin kompromissin) mukaan sallittua vain leveyspiirin 36° 30' eteläpuolella.^[19] Samaa leveyspiiriä pitkin tulivat myöhemmin kulkemaan alueelle perustettujen uusien osavaltioiden rajat.

Orjuuden ohella huomattavaksi kiistakysymykseksi muodostuivat osavaltioiden oikeudet ja liittovaltion rooli. Kiistat kärjistyivät siinä määrin, että ne johtivat Yhdysvaltain sisällissotaan 1861–1865. Sodassa pohjoiset osavaltiot estivät eteläisten osavaltioiden itsenäistymisyrityksen. Pohjoisvaltioiden voitettua orjuus lakkautettiin kaikkialla Yhdysvalloissa vuonna 1865, mikä tarkoitti vapautta lähes neljälle miljoonalle orjalle^[20]. Sisällissota oli merkittävä ja traumaattinen tapahtuma maan historiassa.

[muokkaa] Sisällissodan jälkeen

Maahanmuuttajia saapumassa Amerikkaan, Ellis Island vuonna 1902.

Sisällissodan jälkeen suuri määrä maahanmuuttajia alkoi virrata Yhdysvaltoihin. Maahanmuuttajat saivat vallata oman tietyn kokoisen maa-alueen haluamastaan vapaasta paikasta ilmaiseksi. Rajaseudun vähäisen lainvalvonnan takia erimielisyydet ja ryöstöt yleistyivät, ja syntyi käsite "Villi länsi". Maahanmuuttajat auttoivat tarjoamaan teollisuudelle työvoimaa ja luomaan monimuotoisia yhteisöjä Amerikan kehittymättömille alueille.

Venäjän keisarikunnan keisari Aleksanteri II päätti myydä Alaskan Yhdysvalloille 9. huhtikuuta 1867 7 200 000 dollarin hinnalla. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Yhdysvallat löi heikkenevän Espanjan imperiumin espanjalais-amerikkalaisessa sodassa ja Pariisin rauhansopimuksessa 10. joulukuuta 1898 Puerto Rico, Guam ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvalloille. Samalla Espanja luopui vallastaan Kuubassa. Espanjaa vastaan tehtyyn sodanjulistukseen laadittiin senaattori Henry M. Tellerin ehdottama lisäys, joka takasi Floridansalmen eteläpuolella sijaitsevan saaren itsenäisyyden Yhdysvaltain valvonnassa.

[muokkaa] Vähitellen 1900-luvulle

Yhdysvallat pysyi ensimmäisessä maailmansodassa neutraalina, kunnes se liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917. Historiallisista ja etenkin taloudellisista syistä Yhdysvaltain sympatiat olivat brittien ja ranskalaisten puolella, mutta moni irlantilainen ja saksalainen vastusti interventiota.

Hylättyjä viljelmiä Etelä-Dakotassa Suuren laman aikana vuonna 1936. Lama pilasi monien ihmisten elämät Yhdysvalloissa.

Suurimman osan 1920-luvusta Yhdysvallat nautti hyvinvoinnista, kun maataloushinnat laskivat ja teollisuusyritysten voitot kasvoivat. Lainankasvu ja inflaatio osakemarkkinoilla aiheutti pörssiromahduksen vuonna 1929 johtaen Suureen lamaan. Tultuaan valituksi presidentiksi vuonna 1932 Franklin Roosevelt aloitti New Deal -suunnitelmansa, joka lisäsi hallituksen puuttumista talousasioihin suuren laman lieventämiseksi.

Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani teki yllätyshyökkäyksen Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Yhdysvaltain ja Euroopan tiedemiehistä koottu ryhmä onnistui ensimmäisenä ydinpommin kehittämisessä, jota Yhdysvallat käytti Hiroshimaan ja Nagasakin pommitukseen, joka lopetti toisen maailmansodan. Yhdysvaltojen entisen puolustusministerin Robert McNamaran mukaan ennen ydinpommia käytetyt palopommit, joilla Yhdysvallat tuhosi suurimman osan Japanin kaupungeista ja niiden siviiliväestöstä olisivat riittäneet maailmansodan lopettamiseksi, eikä ydinpommien käyttöä voida näin ollen perustella maailmansodan lopettamisella.^[21] Toinen maailmansota oli kallein Yhdysvaltain historiassa^[22], mutta auttoi vetämään maan lamasta luomalla paljon kaivattuja työpaikkoja rintamalle menevien sotamateriaalien tuotannossa. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat alkoi syventää yhteistyötään liittolaistensa kanssa. Sodan jälkeen vuonna 1945 tämän yhteistyön tuloksena perustettiin Yhdistyneet kansakunnat.^[23]

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat ja muut vapaat länsimaat olivat Neuvostoliiton vastapuolena kylmässä sodassa. Yhdysvallat edusti demokratiaa ja kapitalismia ja Neuvostoliitto kommunismia ja keskusjohtoisuutta. Kylmään sotaan kuuluivat Pohjois-Korean hyökkäys Etelä-Koreaan Korean sodassa 1950–1953, Pohjois-Vietnamin hyökkäys Etelä-Vietnamiin Vietnamin sodassa 1964–1975, Kuuban ohjuskriisi ja Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin. Yhdysvaltain hallitus edisti matematiikan ja tieteiden taitoja teknisen kilpailun voittamiseksi, joka huipentui kilpajuoksuun avaruudessa. John F. Kennedy esitti päämääräksi viedä ihminen kuun pinnalle ja unelma toteutui vuonna 1969.

Havaiji liitettiin Yhdysvaltain 50. osavaltioksi vuonna 1959. Toisen maailmansodan jälkeen maa koki kaupungistumisen ja korkean talouskasvun jakson. John F Kennedyn murha 1963 järkytti maailmaa. Toisen maailmansodan jälkeen mustien sotilaiden osallistuminen sotaan nosti esille vaatimuksia etenkin etelävaltioiden lakiin perustuvan rotuerottelun ja -syrjinnän lopettamisesta. Kuuluisien afrikkalaisamerikkalaisten kuten Martin Luther King johtama kansalaisoikeusliike, joka sai koko liittovaltion kieltämään rotuerottelun 1964 ja myöntämään kaikille äänioikeuden 1965. Yhdysvalloissa kehittyi ympäri maailmaa leviäviä alakulttuureja kuten hippikulttuuri.

Yhdysvallat sukelsi stagflaatioon 1970-luvulla, joka huipentui Jimmy Carterin kauden inflaatioon ja massatyöttömyyteen. Ronald Reaganin kaudella aloitettu liberalisointi aloitti uuden kasvun.^[24]

[muokkaa] Kylmän sodan jälkeen

Presidentti Bill Clintonin kaudella Yhdysvallat näki suurimman taloudellisen kasvun maan historiassa taloudellisten linjauksien vuoksi, jotka auttoivat luomaan digitaalisen vallankumouksen ja Internetin luomat uudet toimintamahdollisuudet.^[25] Vuoden 2001 pienestä taantumasta huolimatta tulot ovat kasvaneet nopeaa tahtia. Maa on globalisoitunut nopeasti ja globalisaatio on ollut kiisteltyä etenkin 2000-luvulla.

Eniten Yhdysvaltain puolustusvoimia tarvittiin Kuwaitin vapautuksessa Persianlahden sodassa ja sodan lopettamisessa Kosovon sodassa. Muita ulkopoliittisia kriisipisteitä olivat mm. Haiti, Somalia ja Liberia. Yli 3 000 ihmistä tappaneet syyskuun 11. päivän iskut järkyttivät ihmisiä Yhdysvalloissa ja muissa maissa. Iskujen seurauksena Yhdysvallat julisti terrorismin vastaisen sodan, jossa Yhdysvaltojen johtama kansainvälinen yhteisö syrjäytti Talibanin Afganistanin sodassa. Myöhemmin Yhdysvallat ja halukkaiden koalitio syrjäytti Saddam Husseinin Irakin sodassa, mutta epäonnistuivat palautamaan järjestyksen ja rauhoittamaan useat keskenään sotivat ryhmittymät. Irakin sodasta tuli epäsuosittu monien hallinnon asiantuntijoiden, äänestäjien ja muiden maiden keskuudessa. Maa on joutunut tasapainoilemaan rauhanturvaamisen lisäämisen ja vähentämisen välillä.^[26] Myös Kiinan ja Venäjän toiminta on kuulunut ulkopoliittisiin huolenaiheisiin. Amerikkalaiset ovat lisänneet nopeasti uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Nykyään puolet maissituotannosta muutetaan polttoaineeksi - mikä on vaikuttanut ruuan hintoihin^[27] - ja suurin osa uusista amerikkalaisista autoista on etanolivalmiita.^[28]

[muokkaa] Hallinto ja politiikka

United States Capitol, Yhdysvaltain hallituksen päärakennus.

Yhdysvallat on perustuslaillinen tasavalta, jonka hallinto (senaatti) määritellään Yhdysvaltain perustuslaissa. Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto. Liittovaltion laki ylittää osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.

[muokkaa] Liittovaltion elimet

Valkoinen talo, Yhdysvaltain presidentin virka-asunto.

Liittovaltion vallanjaossa on erotettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuselimet.

Yhdysvaltain kongressi on liittovaltion lakeja säätävä elin. Se on kaksikamarinen ja koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneeseen kuuluu 436 jäsentä ja kausi on kaksi vuotta. Senaatin kausi on kuusi vuotta ja joka toinen vuosi valitaan kolmasosa senaatista.

Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Presidenttinä on toiminut vuodesta 2001 alkaen republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush.

Korkein lakia tulkitseva elin on Yhdysvaltain korkein oikeus, jossa on tällä hetkellä yhdeksän tuomaria.^[29] Tapaoikeusjärjestelmässä (engl. Common Law) ennakkotapaukset ja lakien tulkinnat ovat tärkeässä asemassa. Oikeuslaitos käyttää myös perustuslaillista valtaa.

Yhdysvalloissa noudatetaan vallan kolmijako-oppia. Vallan jako on tuottanut ongelmia erityisesti Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa, kun presidentin ja kongressin välinen suhde ei aina ole ollut selvä. Lisäksi korkeimman oikeuden päätökset ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen valtasuhteisiin.

[muokkaa] Osavaltio-, heimo- ja paikallishallitukset

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päärakennus.

Osavaltioiden hallituksilla on suurin vaikutus ihmisten päivittäiseen elämään^{kenen mukaan?}. Jokaisella osavaltiolla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osavaltioiden lakien ja toimintojen välillä on usein suuria eroja esimerkiksi omaisuudenhallinnan, rikoslain, tuomioistuimien, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Jokaisen osavaltion korkein vaaleilla valittu viranomainen on kuvernööri. Jokaisessa osavaltiossa on myös vaalein valittu parlamentti, joka Nebraskaa lukuun ottamatta on kaksikamarinen.

Piirikunnissa (englanniksi county, mutta Alaskassa borough ja Louisianassa parish) on oma vaaleilla valittu hallitus. Piirikuntia on US Census Bureaun:n mukaan 3,141. Ne huolehtivat esimerkiksi infrastruktuurista, poliisista, palokunnasta, hätäpalveluista, terveydenhuollosta, puistoista. Suuremmat huolehtivat myös esimerkiksi lentokentistä, satamista, rannoista, museoista ja oikeuspalveluista.

Kaupungit on pääasiassa muodostettu piirikuntien sisälle, ja niillä on omat hallintoelimensä. Jotkut kaupungit, kuten San Francisco ja Denver, ovat kasvaessaan yhdistyneet piirikuntaansa. Suuret kaupungit, kuten New York, Atlanta, Chicago, Dallas ja Houston, saattavat levittäytyä useamman piirikunnan alueelle. Piirikuntien ja kaupunkien roolit vaihtelevat riippuen osavaltiosta ja alueesta.

Korkeimman oikeuden tapauksen Worcester vs. Georgia tuloksena intiaaniheimoja pidetään sisäisinä riippuvaisina kansakuntina, jotka toimivat itsenäisinä hallituksina liittovaltion voiman alla, mutta yleensä osavaltioiden vaikutuksen ulkopuolella^lähde?. Heimokansalaisuus (ja äänioikeus) on yleensä rajattu vain alkuperäisten heimojen jälkeläisille, mutta heimot ovat vapaita asettamaan mitä tahansa haluamiaan jäsenyysvaatimuksia.

[muokkaa] Puoluepolitiikka

Yhdysvalloissa on kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Useimmissa osavaltioissa on käytössä brittiläisissä maissa tyypillinen enemmistövaalitapa. Pääpuolueiden lisäksi itsenäiset ehdokkaat sekä kolmannet puolueet kuten vihreä puolue ja libertaaripuolue ovat keränneet äänestäjiä paikallisvaaleissa, mutta liittovaltion tasolla vain yksi pääpuolueiden ulkopuolinen ehdokas pitää nykyisin senaattorin, kongressiedustajan tai kuvernöörin paikkaa. Heinäkuussa 2007 suoritetussa mielipidetiedustelussa 35,9 % yhdysvaltalaisista ilmoitti kannattavansa demokraatteja, 31,3 % republikaaneja ja 32,9 % ei kannattanut kumpaakaan.^[30]

Yhdysvaltalaiset pääpuolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä voi pitää lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina "sateenvarjo-organisaatioina", joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Yhdysvalloissa järjestetään liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason äänestyksiä jatkuvasti ja edustajien lisäksi äänestyslipuissa kysytään yleensä lukuisia muita kysymyksiä.

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: ilmastopolitiikasta ei puhuta mitään

Pääartikkeli: Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Yhdysvallat ja Tyynenmeren maat ovat integroituneet kasvavasti. Kuvassa APEC-kokous Santiagossa.

Yhdysvaltain suuri taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikutus on tehnyt maan ulkopolitiikasta hyvin tarkkaan seuratun ja kiistellyn ympäri maailmaa. Yhdysvalloilla on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä suhdeverkostoista. Lähes jokaisessa maassa on Yhdysvaltain edustusto ja näillä puolestaan oma edustustonsa Washington D.C.:ssä. Erään mielipidekyselyn mukaan Yhdysvaltain suhteet koetaan läheisimmiksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Kanadaan, Australiaan, Israeliin ja Japaniin^[31]. Yhdysvallat on perustajäsen Yhdistyneissä kansakunnissa, NATOssa ja monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Yhdysvalloilla on 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella.^[32] Yhdysvallat on tällä hetkellä mukana sotimassa Irakissa ja Afganistanissa. Keskeinen Yhdysvaltojen ulkopolitiikan julkilausuttu teema on nykyään terrorismin vastainen sota. Edelleen käynnissä olevan Irakin sodan ja sen lieveilmiöiden on arvioitu murentaneen Yhdysvaltain kansainvälistä arvostusta.

Vuonna 2005 Yhdysvallat jakoi kehitysapuna 28 miljardia dollaria. Valtion jakama apu oli absoluuttisesti suurempi kuin millään muulla valtiolla,^[33] mutta suhteellisesti sen antaman kehitysapu oli teollisuusmaiden pienin (vain 0,14 % BKT:sta vuonna 2003)^[34]. Esimerkiksi suhteellisesti eniten kehitysapua antavan Norjan osuus oli 0,92 % BKT:sta.^[35]

Amerikkalaiset yksityishenkilöt lahjoittivat köyhien maiden auttamiseen suhteellisesti enemmän kuin missään muussa maassa ja kokonaisapu henkeä kohti oli 7. suurin maailmassa. Kokonaisavussa liittovaltion kehitysapu oli hyvin pieni. Lisäksi amerikkalaiset antoivat muita enemmän koulutuksellista avustusta.^[36]^{lähde tarkemmin?}

[muokkaa] Asevoimat

F-15 Eagle pudottaa laserohjatun GBU-28 -pommin koelennolla Utahissa.

Pääartikkeli: Yhdysvaltain asevoimat

Puolustusministeriö hallinnoi asevoimia, jotka koostuvat maavoimista, laivastosta, ilmavoimista ja merijalkaväestä. Rannikkovartiostoa hallinnoi kotimaan turvallisuuden virasto (Department of Homeland Security), mutta se siirtyy laivaston hallinnoitavaksi sodan aikana.^[37]

Yhdysvalloissa ei ole nykyisin asevelvollisuutta, vaan palkka-armeija. Yhdysvaltain asevoimiin kuuluu yhteensä 1,4 miljoonaa palveluksessa olevaa henkilöä^[38] sekä muutama satatuhatta henkilöä reservissä ja kansalliskaartissa. Kansalliskaarti kuuluu sekä armeijan (Army National Guard) että ilmavoimien alaisuuteen (Air National Guard). Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Perinteisesti kansalliskaartin joukot palvelivat yhden viikonlopun kuukaudessa ja kaksi viikkoa vuodessa (joukkojen vanha slogani oli "One weekend a month, two weeks a year"). Kuitenkin lähes 206 000 kansalliskaartin sotilasta työskentelee ulkomailla ja kansalliskaartilla on ollut rekrytytointivaikeuksia.^[39]

Yhdysvalloilla on keskeinen rooli maailman rauhanturvaamisessa: sillä on 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella.^[40] Yhdysvalloilla on keskeinen rooli muun muuassa Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Afghanistanissa, Irakissa, Euroopassa ja Atlantilla. Yhdysvalloilla on toiseksi eniten ydinaseita Venäjän jälkeen ja sillä on ydinasejakosopimukset Euroopan maiden kuten Saksan ja Alankomaiden kanssa.^[41] Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja omassa kokoluokassaan muodostaen 4 prosentin osuuden kansantuotteesta.^[42]

Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska^[43] käyttävät painavana ja kovana tunnettua köyhdytettyä uraania panssarinläpäisevissä ammuksissa. Nämä ovat The Royal Societyn mukaan aiheuttaneet pahimmillaan vakavia terveysongelmia paikalliselle siviiliväestölle, erityisesti lapsille sekä pysyviä ympäristön saastumisongelmia. Vaikutukset sotilaiden terveyteen vaihtelivat työtehtävistä riippuen vähäisestä merkittäviksi.^[44] Myös Maailman terveysjärjestö havaitsi tutkimuksissaan köyhdytetyn uraanin vaikuttavan haitallisesti terveyteen^[45]. Säteilyturvakeskuksen mukaan suomalaisten virtsasta mitataan samanlaisia uraanilukemia, kuin sotilailla joihin on osunut köyhdytetystä uraanista valmistettu luoti. STUK kehottaa kuitenkin välttämään kontaktia köyhdytetyn uraanin kanssa kuten muidenkin raskasmetallien.^[46] Institute of Medicine ei löytänyt suuria riskejä ja totesi laajemman tutkimuksen kannattavan.^[47]

[muokkaa] Osavaltiot

Pääartikkeli: Yhdysvaltain osavaltiot

Kartta Yhdysvaltain osavaltioista.

Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta: pääkaupunki Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä viidestä territoriosta, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Havaiji, sitä ennen Alaska. Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan.

Liittopiiri: Kolumbian piiri (Washington, DC)

Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

[muokkaa] Maantiede

Mount McKinley Alaskassa on Pohjois-Amerikan korkein kohta, 6 194 m.

Yhdysvaltain kokonaisala on 9 826 630 km², josta maa-alaa on 9 161 923 km² ja vesialaa 664 707 km².^[48] Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona^[49] ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri-jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret. Niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Keskilännestä länteen levittäytyvät Suuret tasangot. Suuri osa maan maataloustuotteista kasvatetaan tällä alueella. Alue muodostuu enimmäkseen suurista, raskaasti viljellystä ja erittäin tasaisesta ruohomaasta. Suuret tasangot päättyvät Kalliovuoriin. Kalliovuoret muodostavat suuren osan läntisestä Yhdysvalloista, lähtien Kanadasta ja jatkuen lähes Meksikoon asti. Kalliovuoret muodostuvat pääasiassa melko loivista rinteistä ja matalista huipuista verrattuna muihin suuriin vuoristojonoihin, paitsi muutama poikkeus (kuten Tetonvuoret Wyomingissa ja Sawatch-jono Coloradossa). Lisäksi sen sijaan että se olisi jatkuva ja yhtenäinen vuoristojono, se rikkoutuu useisiin pienempiin, välillisiin vuoristojonoihin, muodostaen laaksojen ja ylänköjen sarjoja.

Lounais-Yhdysvallat on matalaa aavikkoa. Osa-alue, joka tunnetaan nimellä Colorado Plateau ja joka sijaitsee Four Corners -alueella, on erikoinen maastoltaan. Se sisältää monia kansallispuistoja kuten Grand Canyon, Arches ja Bryce Canyon.

Alaska sisältää dramaattisimpia maisemia Yhdysvalloissa. Korkeat, valtavat vuoret nousevat terävästi laajoilta, tasaisilta tundra-aukioilta. Etelä- ja lounaisrannikon saarilla on useita tulivuoria. Havaiji, kaukana Alaskasta etelään Tyynellä valtamerellä, on ketju trooppisia tuliperäisiä saaria ja suosittu turistikohde monille Itä-Aasiasta ja manner-Yhdysvalloista.

Suuren kokonsa ja maantieteellisen monimuotoisuutensa vuoksi Yhdysvalloissa esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Päävaikutus Yhdysvaltain ilmastoon on napa-alueen ilmavirralla, joka tuo matalapainejärjestelmät pohjoiselta Tyyneltä valtamereltä.

[muokkaa] Kasvillisuus ja eläimistö

Amerikan mustakarhu.

Floridan osavaltion eteläkärjessä kasvillisuus on lähes trooppista. Täällä puut pysyvät vihreinä vuoden ympäri. Tyypillisiä puita ovat sypressit, palmut ja kosteilla paikoilla mangrovepuut. Floridan eteläkärjen evergladesissa (joka on valtava rauhoitettu trooppinen kosteikko. Se kattaa melkein koko Etelä-Floridan) elää paljon eteläistä lajistoa. Evergladesissa alligaattorit ja krokotiilit elävät rinnakkain. Tämän kosteikon linnustoa kuvastavat kapustahaikarat, merimetsot, liejukanat, ja amerikaniibikset. Nisäkkäitä ovat rämekaniinit, floridanpuuma ja pesukarhu.

Kun edetään Floridan pohjoisosiin alkaa metsiin ilmaantua myös talveksi lehtensä pudottavia puita, kuten tammia ja pyökkejä. Floridan pohjoispuolella saavutaankin lauhkealla vyöhykkeelle. Täällä talvet ovat jo sen verran viileitä, että puiden on pudotettava tällöin lehtensä. Näissä lauhkeissa lehtimetsissä kasvaa erilaisia tammia, hikkoreita, kastanjoita. Suurin osa näistä metsistä on kuitenkin tuhottu, ja otettu maatalouden käyttöön. Ainoa suurempi koskematon yhtenäinen metsä-alue kasvaa enää Appalakkien vuoristossa. Pohjois-Amerikan lauhkean vyöhykkeen eläimistöstä puuttuvat muun muassa Floridan seudulle tyypilliset lajit, kuten alligaattorit ja krokotiilit, mutta siellä elää kuitenkin mustakarhuja, pesukarhuja, valkohäntäpeuroja, kalkkunoita, opossumeita, haisunnäätiä, kettuja ja ilveksiä.

Tornado Union Cityssä vuonna 1973.

[muokkaa] Luonnonkatastrofit

Yhdysvaltoihin vaikuttavat monenlaiset luonnonkatastrofit vuosittain. Vaikka vakavat kuivuudet ovat harvinaisia, ne aiheuttavat ajoittain suuria ongelmia, kuten hiekkatuulen 1930-luvulla. Läntinen Yhdysvallat on kokenut laajan kuivuuden vuosina 1999–2004, ja merkkejä kuivuudesta Suurilla tasangoilla on tullut esiin.^[50]

Yhdysvallat kokee myös maailman säännöllisimmät ja voimakkaimmat tornadot maailmassa. Suuret tasangot kokevat vastakkaisten ilmamassojen vuoksi vakavia ukkosmyrskyjä ja tornadoja keväällä ja kesällä. Maa pohjoisesta Texasista kohti pohjoista Kansasta ja itään Tennesseehen tunnetaan Tornado Alleyna, jossa monissa taloissa on tornadosuojat ja monilla kylillä on tornadosireenit.

Hurrikaanikausi on kesäkuun 1. ja marraskuun 30. päivän välillä ja sen huippu on elokuun keskivaiheilta lokakuun alkuun. Joitakin tuhoisista hurrikaaneista ovat olleet Hurrikaani Galveston vuonna 1900, Hurrikaani Betsy vuonna 1952, Hurrikaani Andrew vuonna 1992 ja Hurrikaani Katrina vuonna 2005. Vuosi 2005 oli muutenkin lähes ennätyksellisen hurrikaanituhoisa.

Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja on lähde 90 prosentille maailman maanjäristyksistä. Kalifornia ja eteläinen Alaska ovat erityisen haavoittuvaisia maanjäristyksille. Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoavaa vahinkoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.

[muokkaa] Talous

Yhdysvaltojen dollari on maailmankaupan merkittävin valuutta.

Pääartikkeli: Yhdysvaltain talous

Yhdysvaltain talous on maailman suurin yksittäisen maan kansantalous, joskin jos Euroopan unionin sisämarkkinat lasketaan yhdeksi kansantaloudeksi, ovat ne suurin piirtein tasasuuruiset. Yhdysvallat sijoittuu korkealle 12. sijalle myös YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä.

Yhdysvalloissa bruttokansantuote henkilöä kohti on maailman korkeimpia, 33 185 euroa vuonna 2005^[51] (Tilanne Toukokuu 2006). Toisaalta Yhdysvalloissa on huomattava köyhyydessä elävä väestön osa, noin 37 miljoonaa ihmistä tai 12% väestöstä. Mustista, latinoista ja lapsiväestöstä miltei joka neljäs elää köyhyydessä. Samaan aikaan Yhdysvalloissa asuu 269 miljardööriä, enemmän kuin missään muualla. ^[52] Yhdysvallat on siis taloudellisten vastakohtien maa, jossa kotitalouksien väliset tuloerot varsin suuria. Niiden mittaamisessa käytetty Gini-indeksi on 45. ^[53]

Yhdysvaltain dollari on myös yleinen kansainvälisen talouden rahayksikkö. Noin 67 prosenttia maailman valuuttareserveistä säilytetään Yhdysvaltain dollareissa ja noin 25 prosenttia euroissa.^[54]. Dollarin korkotasoa ohjaa itsenäinen keskuspankki Federal Reserve eli The Fed, jonka puheenjohtaja vuonna 2008 on Ben Bernanke.

Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Kanada (19 %), Meksiko, Euroopan unioni, Kaakkois-Aasia, Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa. Yhdysvaltain tuonti ylittää viennin 80 %, joka johtaa vuosittaiseen kauppataseen alijäämään 5,7 % bruttokansantuotteesta. Yhdysvaltain julkinen velka on teollisuusmaiden pienimpiä, vain 36.8% bruttokansantuotteesta vuonna 2007.^[55]

[muokkaa] Elinkeinot

Kalifornialainen varakas koti. Hyvätuloiset amerikkalaiset asuvat tyypillisesti suurissa omakotitaloissa, myös kaupungeissa.

Yhdysvaltain tärkein sektori on palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta. Taloudellinen toiminta vaihtelee suuresti maan osien välillä, monien teollisuudenalojen ollessa keskittyneitä tiettyihin kaupunkeihin tai tietyille alueille. Esimerkiksi New York City on Amerikan rahaelämän, julkaisemisen ja mainostamisen keskus. Piilaakso on maan laajin korkean teknologian keskus, kun taas Los Angelesin Hollywood on tärkein elokuva- ja televisiotuotannon keskus. Keskilänsi tunnetaan valmistuksesta ja raskasteollisuudesta riippuvaisesta taloudestaan, jossa Chicago tunnetaan "Keskilännen pääkaupunkina" ja Detroit autoteollisuuden keskuksena. Suuret tasangot ovat Amerikan "leipäkori". Vuoristoalueet palvelevat kaivosteollisuutta ja maakaasuresursseina. Kaakkois-Yhdysvallat on keskus lääketieteelliselle tutkimukselle ja tekstiiliteollisuudelle. Vuonna 2004 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 46 miljoonalla kävijällä.^[56]

Tehokkaan maatalouden pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Yhdysvaltain alueella on esimerkiksi kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka ja monet muut.

[muokkaa] Työ

Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat. Työttömyys on matala, 4,6 prosenttia^[57]. Yhdysvalloissa ei ole tiukan syrjintälainsäädännön lisäksi juuri lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä. Jotkut neuvottelevat sopimukset paikallisten ammattiyhdistysten kautta, mutta vuonna 2005 vain 7,8 prosenttia yksityissektorin työntekijöistä kuuluu ammattiyhdistyksiin.^[58] Yhdysvalloissa on kymmeniä miljoonia laillisia maahanmuuttajia ja laittomia maahanmuuttajia erityisesti Meksikosta, Väli-Amerikasta ja Aasiasta. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista.^[59]

Työtunteina mitattuna Yhdysvaltalaiset työskentelevät keskimäärin selvästi enemmän kuin Länsi-Euroopan maissa. Merkittävältä osin tästä syystä bruttokansantuote henkeä kohden on Yhdysvalloissa suurempi kuin Euroopassa. Yhdysvalloissa työaikaa ei säädellä niin tiukasti politiikan keinoin kuin Euroopassa, mikä selittää keskimäärin pidemmät työpäivät. Euroopassa on valittu tietoisesti suurempi vapaa-aika tuotantoon käytettävän ajan kustannuksella.^[60]

[muokkaa] Verotus ja julkinen sektori

Kalifornialaisen köyhän koti. Amerikassa on 37 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella asuvaa ihmistä.

Yhdysvallat on tyypillinen kehittynyt teollisuusmaa, jossa kapitalistista yksityistä taloutta täydentää suurehko julkinen sektori. Tässä mielessä Yhdysvallat on sekatalous. Julkisen hallinnon koko on 36 prosenttia kansantuotteesta^[61], mikä on varsin tyypillistä kehittyneille maille ja samaa luokkaa kuin esimerkiksi Suomessa.

Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero sekä muutaman prosentin osavaltio- ja paikallistuloveroja. Verotus on laskenut paljon toisen maailmansodan jälkeisestä 90% tuloverosta.^lähde? Alimmat tuloluokat eivät nykyään maksa lainkaan tuloveroja. Vuonna 2006 tulovero oli vähennyksien jälkeen: 40,000 dollarin tuloilla 4,445 dollaria eli 14% ja 200,000 dollarin tuloilla 46,725 dollaria eli 31%. Yritysverotus on Yhdysvalloissa hieman korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Osavaltiot saattavat lisäksi kerätä myyntiveroa. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa myynnit ovat toistaiseksi vapaita myyntiverosta. Osavaltio- ja paikkallistasolla on omaisuus- ja kiinteistöveroja. Liittovaltion ja muiden verotus sisältää lukuisia vähennyksiä asioihin kuten perheille ja hyväksytyille hyväntekeväisyysjärjestöille (esimerkiksi Wikimedia-säätiö).

[muokkaa] Terveydenhuolto

Pääartikkeli: Terveydenhuolto Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa ei ylläpidetä julkista terveydenhuoltoa samassa mielessä kuin Euroopassa, vaan ihmiset ovat itse velvollisia kustantamaan terveyskulunsa. Useimmat ihmiset hankkivat tai saavat työnantajalta sairasvakuutuksen. Lisäksi Veronmaksajat kustantavat erityisryhmien terveydenhuollon ohjelmissa kuten Medicare ja Mediaid, mutta 46 miljoonalla ihmisellä, 15% väestöstä, ei ole minkäänlaista sairasvakuutusta ^[62]. Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa. Vuonna 2004 yksityisen vakuutukset kustantivat 36% terveydenhoidosta, käteinen 15% ja julkinen talous 44%.^[63]

[muokkaa] Väestö

Yhdysvaltain väestömäärän kehitys vuosina 1790–2000.

[muokkaa] Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestö

Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen valtio. Maassa on vähintään miljoonan hengen etnisiä ryhmiä yli 31 kappaletta sekä lukemattomia pienempiä väestöryhmiä.

Väestönlaskennassa väestö jaetaan rotuihin: valkoihoisiin eli euripideihin, amerikanafrikkalaisiin eli negrideihin, hispaniaanoihin (latinoihin), amerikanaasialaisiin sekä alkuperäisiin amerikkalaisiin eli intiaaneihin. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten Lähi-idästä kotoisin olevat jäävät kategorioiden väliin. "Hispaniaanoihin" luetaan rotuun tai ihonväriin katsomatta henkilöt, joiden juuret ovat Latinalaisessa Amerikassa. Nykyiset väestösuhteet ovat: valkoihoiset 77,1 prosenttia; amerikanafrikkalaiset 12,9%, amerikanaasialaiset 4,2%, intiaanit ja Alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja muiden Tyynenmeren saarien alkuperäisväestö 0,3% ja muut 4 prosenttia (2000).

Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 prosentilla on saksalaiset, 16 prosentilla irlantilaiset ja 13 prosentilla englantilaiset sukujuuret. Skotlantilaisten, alankomaalaisten ja italialaisten jälkeläisiä on yhteensä 6 prosenttia.

Amerikanaasialaiset, mukaan lukien syntyperäiset havaijilaiset ja Tyynenmeren saarilta kotoisin olevat, ovat toiseksi merkittävin vähemmistöryhmä (2000). Amerikanaasialaiset ovat keskittyneet länsirannikolle ja Havaijille, kasvavia yhteisöjä on myös New Yorkin metropolialueella ja pohjoisessa Virginiasssa. Suurimmat ryhmät ovat Filippiineiltä, Kiinasta, Intiasta, Vietnamista, Etelä-Koreasta ja Japanista saapuneet maahanmuuttajat ja maahanmuuttajien jälkeläiset.

[muokkaa] Uskonto

Yhdysvaltain ikäjakauma.

Yhdysvalloissa ei ole virallista uskontoa. Yhdysvaltain perustuslaki kieltää valtiota virallistamasta mitään uskontoa ja takaa täyden uskonnonvapauden. Viime vuosina Yhdysvaltojen hallintoa tosin on yhä enenevässä määrin syytetty kiihkokristillisisten arvojen liittämisestä mitä erilaisempiin päätöksiin. Tällaisia syytöksiä ovat esittäneet etenkin eurooppalaiset antisiionistit, vasemmistolaiset ja maallistuneet tahot.^lähde?

Yhdysvaltain hallinto ei ylläpidä virallista tilastoa asukkaidensa uskonnonharjoituksesta. Yksityisessä tutkimuksessa on kuitenkin saatu seuraava uskontojakauma: protestantteja 52 prosenttia ja katolisia 24,5%; juutalaisia 1,4%, muslimeja 0,6%, buddhalaisia 0,6%, hinduja 0,4% ja "unitaariuniversalismiin" uskovia 0,3 prosenttia. Uskonnottomia on 14,2 prosenttia ja 5,4 prosenttia ei sovi yhteenkään edellä mainittuun ryhmään.^[64]. Nopeimmin kasvavia uskontoja ovat wiccalaisuus, deismi, sikhismi, evankelisuus, new age, hinduismi ja bahaismi. Uskonnonvapautta pidetään tärkeänä Yhdysvalloissa. Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakeni Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin. Mormonit taasen ovat kansoittaneet Salt Laken Cityn seudun. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta.

[muokkaa] Kielet

Yhdysvaltain asutuksen sijoittuminen.

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet

Yhdysvalloilla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Maassa on ajoittain keskusteltu englannin kielen virallistamisesta, mutta ehdotukset ovat kohdanneet vastustusta.

Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti eroaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostukseltaan. Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa Latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta tulleet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset. Yhtä lailla on myös ei-hispaniaanoja, jotka taitavat sujuvaa espanjaa. Espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä, erityisesti osavaltioissa, joissa asuu paljon latinoja, kuten Texasissa, Uudessa Meksikossa, Arizonassa, Kaliforniassa, Floridassa ja New Yorkissa. Yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiä Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes ainoastaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli 2 miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.^[65]

Ranskan kieli on neljänneksi yleisin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen, alkuperältään ranskalaisen, haitilaisen ja kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Ranskaa puhutaan laajalti osissa Ranskan entisiä siirtomaa-alueita, Mainessa ja Louisianassa, joissa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltioiden de facto virallisena kielenä.

Tagalogin ja vietnamin kielillä on Yhdysvalloissa yli miljoona puhujaa, lähes kaikki uusimpien siirtolaisryhmien edustajia.^[65]

[muokkaa] Koulutus

Michiganin yliopiston keskuskampus

Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion velvollisuus. Koulutuksen lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä). Julkinen perustuskoulutus on länsimaisittain vähän arvostettua ja heikkotasoista. ^[66] Koulutuksen parantamiseen on järjestetty lukuisia hankkeita, kuten liittovaltiollinen No Child Left Behind^[67], joiden menestys on ollut vaihtelevaa.

High schoolin jälkeen opiskelijat voivat valita jatkaa koulutusta julkisessa/osavaltion yliopistossa tai yksityisessä yliopistossa. Julkiset yliopistot saavat rahoitusta liittovaltion ja osavaltion hallituksilta, kuten myös muista lähteistä, mutta opiskelijoiden täytyy silti maksaa lukukausimaksu. Maksettava summa vaihtelee riippuen yliopistosta, osavaltiosta ja siitä onko opiskelija asukas osavaltiossa vai ei. Lukukausimaksu yksityisissä yliopistoissa on usein paljon korkeampi kuin julkisissa yliopistoissa, vaikkakin taloudellisella avulla on tapana poistaa ero. Opiskelijoille on yleistä liittyä työvoimaan ja jotkut jopa asevoimiin ennen collegea; sekä asevoimat että monet yksityiset työnantajat voivat tukea korkeampaan koulutusta.

Enemmistö eri vertailuissa maailman parhaimmiksi sijoitetuista yliopistoista on yhdysvaltalaisia.^[68] Ne houkuttavat lukuisia kansainvälisiä opiskelijoita joka vuosi. Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvardin yliopisto, Cornellin yliopisto ja Princetonin yliopisto) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja Virginian yliopisto), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Musiikki, teatteri, elokuva ja muoti

Amerikkalaisen jazzin "suurlähettiläs" Louis Armstrong.

Hollywoodin kuuluisa maamerkki.

Esimerkiksi blues ja jazz kehittyivät afrikkalaisperäisen väestön perinteistä. Maata voi pitää myös