Malline:Valitut palat/2022
Vuoden 2022 valitut palat.
Viikko 1[muokkaa wikitekstiä]
Aristoteles (m.kreik. Ἀριστοτέλης, Aristotelēs; 384 eaa. Stageira – 322 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi ja tiedemies. Häntä pidetään opettajansa Platonin ohella yhtenä länsimaiseen ajatteluun eniten vaikuttaneista filosofeista.
Aristotelesta on pidetty koko länsimaisen tieteen isänä ja monien yksittäisten tieteenalojen perustajana. Hän oli ensimmäinen, joka luokitteli inhimillisen tietämisen aloja omiksi oppialoikseen, kuten matematiikka ja biologia. Monet näistä luokitteluista ovat edelleen käytössä. Aristoteleen kiinnostuksen kohteet olivat hyvin laaja-alaiset, ja tämä näkyy myös hänen teoksissaan, jotka käsittelevät monia aiheita. Luonnontieteissä Aristoteles tutki muun muassa anatomiaa, tähtitiedettä, embryologiaa, maantiedettä, geologiaa, meteorologiaa, fysiikkaa ja eläintiedettä. Filosofiassa hän kirjoitti muun muassa estetiikasta, taloudesta, etiikasta, metafysiikasta, hallinnosta, politiikasta, psykologiasta, retoriikasta ja teologiasta. Hänen kirjoituksensa koskettivat myös koulutusta, kirjallisuutta ja runoutta.
Viikko 2[muokkaa wikitekstiä]
Black metal on metallimusiikin suuntaus, joka sai alkunsa 1980-luvun alussa ja on kehittynyt nykyiseen muotoonsa lähinnä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa 1990-luvun alkupuolella. Black metalia soittavia yhtyeitä on runsaasti ympäri maailmaa, mutta tunnetuimmat ovat enimmäkseen kotoisin Pohjoismaista.
Black metal -yhtyeet pyrkivät luomaan synkän ja kylmän äänimaailman nopeatempoisilla ja kaoottisilla kappaleilla, josta matalat taajuudet on miksattu lähes kokonaan pois. Sähkökitaraa soitetaan nopeana tremolona, ja rummuissa käytetään nopeaa blast beat -tekniikkaa. Laulu on yleensä korkeaa rääkynää. Black metal -perinteeseen kuuluu myös tarkoituksellisen yksinkertainen tuotanto ja heikko äänenlaatu.
Sanoituksissa käsitellään usein saatananpalvontaa, okkultismia ja pakanauskontoja. Saatana toimii symbolina individualismille ja elitismille sekä kapinalle kristinuskoa ja vallitsevia normeja vastaan. Joidenkin black metal -yhtyeiden sanoituksista uskonnolliset teemat puuttuvat, ja ne käsittelevät luonnon ja pimeyden kaltaisia aiheita.
Viikko 3[muokkaa wikitekstiä]
Iljušin Il-62 (ven. Ильюшин Ил-62, Nato-raportointinimi Classic) on Neuvostoliitossa kehitetty Iljušinin valmistama pitkän matkan matkustajalentokone. Se on ensimmäinen neuvostoliittolainen varsinainen pitkän matkan matkustajakonetyyppi, ja sen ensilento oli 2. tammikuuta 1963. Aeroflot lensi konetyypin ensimmäisen kaupallisen lennon 8. syyskuuta 1967 ja ensimmäisen kansainvälisen lennon viikkoa myöhemmin.
Koneesta valmistettiin myös käyttötaloudellisempaa Il-62M-tyyppiä Solovjov-moottoreilla ja siivistään vahvistettua keskipitkän matkan Il-62MK-tyyppiä. Konetta valmistettiin 292 kappaletta. Konetyyppiä on käytetty Venäjän lisäksi muun muassa useissa Itä-Euroopan maissa sekä Kuubassa, Mosambikissa ja Pohjois-Koreassa. Sen suurimpia käyttäjiä olivat Aeroflot, jonka laivastossa oli jossakin vaiheessa koneista 213, sekä Domodedovo Airlines, jolla oli 45 konetta.
Viikko 4[muokkaa wikitekstiä]
Aulis Rytkönen (5. tammikuuta 1929 Karttula – 16. huhtikuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen jalkapalloilija. Hän oli Suomen ensimmäinen ulkomailla ammatikseen pelannut jalkapalloilija.
Rytkönen aloitti uransa aikuisten joukkueissa vuonna 1945 KuPSin paidassa. Hän edusti seuraa aina vuoteen 1952 asti, jolloin hän siirtyi ammattilaiseksi Toulouseen. Rytkönen edusti Toulousea kahdeksan kautta ja voitti seurassa Ranskan cupin. Vuonna 1960 hän teki paluun Suomeen ja siirtyi HJK:n pelaajavalmentajaksi. Kauden 1966 jälkeen Rytkönen lopetti aktiiviuransa ja on toiminut sen jälkeen HJK:n, HJK:n naisten, Suomen jalkapallomaajoukkueen ja Tikkurilan Palloseuran päävalmentajana.
Viikko 5[muokkaa wikitekstiä]
VL Sääski oli suomalainen yksimoottorinen kaksipaikkainen yleisilmailu- ja koulukone, jonka suunnitteli Osakeyhtiö Sääski ja jota valmisti pääasiassa Valtion lentokonetehdas. Sääski oli ensimmäinen suomalainen lentokonetyyppi, joka pääsi sarjavalmistukseen. Konetyypin suunnittelu käynnistyi syksyllä 1927 ja Osakeyhtiö Sääsken edeltäjän, epävirallisemman Sääski-yhtymän käsityönä rakentama prototyyppi lensi ensilentonsa 2. helmikuuta 1928.
Sääsket olivat 1920-luvun lopulta 1940-luvun alkuun laajassa siviili- ja sotilaskäytössä. Yksi koneyksilö saatiin myytyä myös Norjaan, mikä teki Sääskestä ensimmäinen suomalaisen konetyypin, joka pääsi ulkomaanvientiin. Sääskien merkittävin käyttäjä oli Suomen ilmavoimat, jolla oli kaikkiaan 33 konetta vuosina 1928–1943. Konetyyppiä käytettiin ilmavoimissa pääasiassa alkeiskoulukoneena ja yhteyskoneena, minkä lisäksi Osakeyhtiö Sääski tarjosi tyypillä kaupallista lentokoulutusta yksityishenkilöille ja teki pirtulaivojen etsintälentoja Tullihallitukselle.
Viikko 6[muokkaa wikitekstiä]
Banaanikärpänen on pieni kellanruskea mahlakärpäslaji, joka on jo vuosikymmenten ajan ollut yksi kokeellisen biologisen tutkimuksen tärkeimmistä malliorganismeista. Yleiskielessä banaanikärpäsellä voidaan tarkoittaa myös koko mahlakärpästen heimoa tai useita muita Drosophila-suvun lajeja, joista monet ovat Suomessa huomattavasti D. melanogaster -lajia yleisempiä.
Vaikka banaanikärpänen on tavallinen vieras suomalaisissakin kodeissa, se ei pysty talvehtimaan Suomessa vaan kanta on riippuvainen Baltian maista saapuvista ja kauppojen hedelmien mukana tulevista yksilöistä. Ravinnokseen mahlakärpäslajit imevät käymistilassa olevia nesteitä, esimerkiksi hedelmien mehua ja mahlaa. Toukat elävät esimerkiksi mahlassa tai maahan pudonneissa marjoissa ja hedelmissä syöden nesteitä sekä hiivoja ja muita mikro-organismeja.
Viikko 7[muokkaa wikitekstiä]
Flower on Thatgamecompanyn kehittämä ja Jenova Chenin (kuvassa) suunnittelema pulmapeli, joka julkaistiin PlayStation 3 -konsolille vuonna 2009 Playstation Network -verkkopalvelussa. Bluepoint Gamesin kehittämät versiot PlayStation 4:lle ja PlayStation Vitalle julkaistiin marraskuussa 2013. Kyseessä on Thatgamecompanyn entisen hankkeen, Flow'n ”henkinen seuraaja”, jossa pelaaja kontrolloi tuulta ja ohjaa ilmassa leijuvia terälehtiä. Flowerissa ei ole konkreettisia vaatimuksia, mutta peli etenee kentällä esiintyviä kukkia koskettamalla ja niistä puhjenneita lehtirykelmiä johdattamalla. Kukkien laukaiseminen saattaa aiheuttaa myös sivuvaikutuksia pelimaailmassa, kuten kuolleiden peltoalueiden värjäystä tai paikallisten tuulimyllyjen aktivoimista. Peli ei sisällä lainkaan tekstitystä tai vuoropuhelua, joten kertomuksen kaari muodostuu pitkälti kuvallisen esityksen ja tunnetilojen välityksellä.
Sen sijaan että olisi pyritty haastavaan tai ”hauskaan pelattavuuteen”, Flowerin tavoitteena on herättää pelaajissa myönteisiä mielenliikutuksia. Ajatuksen takana oli Chen, jonka mielestä koko viihdeteollisuus pohjautuu tunteiden herättämiseen ja että videopeleissä niitä ei hyödynnetä tarpeeksi laajasti.Flower otettiin hyvin vastaan ja toimittajat kehuivat muun muassa sen musiikkia, ulkoasua sekä pelimekaniikkaa. Flower nimettiin Spike Video Game Awards -gaalassa vuoden 2009 ”parhaaksi itsenäiseksi peliksi” monien muiden palkintojen ohessa.
Viikko 8[muokkaa wikitekstiä]
Museo on laitos, joka kerää, säilyttää, tutkii ja pitää esillä historiallista, kulttuurihistoriallista tai luonnontiedettä koskevaa aineistoa. Näyttelyt ovat museotyön näkyvin osa, sillä niissä museot kohtaavat yleisönsä. Siksi monille näyttelyt edustavat museoiden perinteistä tehtävää.
Kokoelmien perusteella museot jaetaan Suomessa taidemuseoihin, kulttuurihistoriallisiin museoihin ja luonnontieteellisiin museoihin. Taidemuseoiden keräysperiaatteet ovat yleensä esteettisiä, mutta muissa museoissa pyritään keräämään todisteita tavallisista esineistä tai ilmiöistä. Ulkomuseot ovat erikoistapauksia, sillä niissä myös museorakennukset ovat osa esineistöä. Vaikka museoiden päätehtävä on säilyttää kulttuuriperintöä, ne ovat usein myös suosittuja matkailukohteita. Useimmat kävijät tulevat museoihin oppimaan jotain uutta ja tätä päämäärää pyritään edistämään näyttelytekniikoilla. Näyttelyesineiden yhteydessä on usein taustatietoja kirjoitettuna, ja museot voivat käyttää esineiden tukena myös video- tai äänimateriaalia, pienoismalleja tai vuorovaikutteisia elementtejä.
Viikko 9[muokkaa wikitekstiä]
With the Beatles on brittiläisen The Beatles -yhtyeen toinen studioalbumi, joka julkaistiin 22. marraskuuta 1963. Se nousi Britannian listaykköseksi 21 viikon ajaksi ja pudotti kärjestä yhtyeen edellisen albumin Please Please Me. Beatles oli siten Britannian listaykkösenä 51 peräkkäistä viikkoa, mikä oli uusi ennätys.
Albumilla on kahdeksan yhtyeen itse kirjoittamaa laulua sekä kuusi lainakappaletta, jotka heijastavat yhtyeen kiinnostusta Motown- ja R&B-musiikkiin. Levyltä ei julkaistu Britanniassa yhtäkään singleä, mutta esimerkiksi kappale ”All My Loving” sai silti paljon radiosoittoa. Toisin kuin Britanniassa, se ilmestyi singlenä muun muassa Suomessa, missä se ylsi listaykköseksi. Lisäksi albumille kuulumaton ”I Want to Hold Your Hand” ilmestyi erillisenä singlenä vain seitsemän päivää With the Beatlesin jälkeen.
Viikko 10[muokkaa wikitekstiä]
Lääketieteellinen röntgenkuvaus (tieteellisissä yhteyksissä radiografia, röntgenografia) tarkoittaa röntgensäteilyn käyttöä elävien eliöiden kuvantamiseksi. Menetelmä perustuu röntgensäteilyn absorptioon ja kuvanmuodostukseen. Kuvattavan kohteen läpi pääsee vain osa säteilystä, joka sitten muodostaa konkreettisen kuvan digitaalisesti tai analogisesti röntgenfilmille. Lääketieteellinen röntgenkuva on siis ihmisen tai eläimen vaimentaman säteilyn muodostama kaksiulotteinen varjokuva. Röntgensäteily on suurienergiaista sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on paljon lyhyempi kuin näkyvän valon. Joskus myös gammasäteilyllä kuvattuja radiografisia tutkimuksia nimitetään röntgenkuvauksiksi, vaikka fysikaalisesti kyseessä ei ole sama asia vaan taajempaa sähkömagneettista säteilyä hyödyntävä gammakuvaus. Röntgensäteily on eläville kohteille haitallista, mikä ilmenee syöpäriskin kasvuna. Säteilysuojelu onkin tärkeä osa lääketieteellistä röntgenkuvausta.
Röntgenkuvauksen periaatteen keksi saksalainen Wilhelm Röntgen. Röntgensäteet saivat poikkeuksellisen innokkaan vastaanoton niin tiedemiesten kuin maallikoiden keskuudessa. Uudesta säteilystä kehitettiin nopeasti lääketieteellisiä sovelluksia, esimerkiksi röntgenkuvaus filmeille ja läpivalaisu. Röntgenkuvauksia voidaan nykyisin tehdä täysin digitaalisesti, eikä niissä tarvitse käyttää paperista lähetettä eikä filmiä, vaan koko tekninen osuus kuvantamisprosessista aina kuvien arkistointiin tapahtuu tietokoneella.
Viikko 11[muokkaa wikitekstiä]
Pukinmäen rautatieasema (lyh. Pmk, ruots. Bocksbacka järnvägsstation, aikaisemmin Boxbacka järnvägsstation) on pääkaupunkiseudun lähiliikenteen rautatieasema rataosalla Helsinki–Riihimäki. Se sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingin keskustasta Kehä 1:n ylittävällä sillalla Koillis-Helsingissä. Se palvelee Pukinmäen kerrostalolähiötä sekä Savelan asuinaluetta. Asema sijaitsee Oulunkylän ja Malmin asemien välissä.
Asema avattiin 1886 alun perin seisakkeeksi nykyisen aseman eteläpuolelle. Seisake palveli Pukinmäen kartanon asukkaita ja kesävieraita. Myöhemmin alueen väestön kasvaessa alueelle rakennettiin asemarakennus, joka 24 vuoden päästä valmistumisestaan osoittautui liian pieneksi. Siksi asemalle rakennettiin uusi hirsirakenteinen asemarakennus, joka palveli matkustajia aina 1980-luvulle asti. Pääradan matkustajamäärien kasvaessa 1980-luvun alussa uusi asema rakennettiin nykyiselle paikalle Kehä 1:n ylittävälle sillalle, jolle rakennettiin teräsbetonista uusi asema ja asemarakennus, joka upotettiin radan vieressä olevaan penkereeseen. VR lakkautti lipunmyynnin asemalla kesäkuun alussa vuonna 2000 ja myi lipunmyyntitilat ravintolayrittäjälle.
Viikko 12[muokkaa wikitekstiä]
10/80 on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen marraskuussa 1980 julkaistu kahdeksas albumi. Tukholman Polar-studioilla äänitettyä albumia pidetään yleisesti Hurriganesin parhaana Roadrunnerin jälkeen. Musiikillisesti se on aiempia levyjä monipuolisempi, ja sillä on yhtyeelle tavanomaisen rock and rollin lisäksi progressiivisia vaikutteita ja rautalankahenkisyyttä. Albumi myi kultaa, ja singlenä julkaistu kappale ”Bourbon Street” oli Hurriganesin suurin hitti pitkään aikaan.
10/80 palautti Hurriganesin suureen suosioon parin heikommin menestyneen albumin jälkeen. Yhtye saavutti uudestaan musiikillisen asemansa, jonka se oli punk-yhtyeille hetkeksi menettänyt. Hurriganesin musiikki oli ollut pois muodista, mutta uuden albumin myötä yhtyeen uskottavuus kasvoi. Myös kriitikoilta levy sai yhtyeelle poikkeuksellisesti hyvää palautetta.
Viikko 13[muokkaa wikitekstiä]
Tupolev Tu-134 (ven. Туполев Ту-134, Nato-raportointinimi Crusty) on neuvostoliittolainen lyhyen matkan kapearunkoinen matkustajalentokone. Tupolev Tu-124:n pohjalta suunniteltu kone lensi ensilentonsa 29. heinäkuuta 1963 ja tuli Aeroflotin käyttöön 9. syyskuuta 1967. Sitä valmistettiin vuosina 1963–1989 eri versioina prototyypit mukaan lukien yhteensä 854 kappaletta.
Aeroflotin palveluksessa Tu-134 pysyi aina vuoden 2008 alkuun saakka. Sen rooli Aeroflotin laivastossa oli neuvostoaikana suuri. Esimerkiksi vuonna 1990 Aeroflotilla oli 450 Tu-134:ää, ja yhdessä keskipitkän matkan Tu-154-koneiden kanssa niillä kuljetettiin tuolloin yli 75 prosenttia yhtiön matkustajista. Kaikkiaan Aeroflot käytti yli 600 Tu-134-konetta ja kuljetti niillä lähes kymmenen miljoonaa matkustajaa Aeroflotin lisäksi Tu-134:n suurimpia käyttäjiä oli Neuvostoliiton ilmavoimat, jolle toimitettiin 199 konetta. Sitä vietiin myös itäblokin maihin ja Aasiaan, ja myöhemmin käytettyjä koneita myytiin muun muassa Afrikkaan.
Viikko 14[muokkaa wikitekstiä]
Young Americans on brittiläisen rockmuusikko David Bowien maaliskuussa 1975 julkaistu yhdeksäs studioalbumi, joka merkitsi suurta muutosta hänen musiikissaan. Bowie on myöhemmin kertonut albumin olleen kunnianosoitus ”soulin soundille”. Albumin päättävä kappale ”Fame” oli Bowien ensimmäinen listaykkönen Yhdysvaltain Billboard-listalla.
Bowie oli luopunut tavaramerkikseen muodostuneesta glam rockista niin musiikillisesti kuin imagollisestikin ja siirtynyt soul- ja funk-vivahteiseen ilmaisuun. Hän oli leikkauttanut hiuksensa lyhyiksi ja ryhtynyt käyttämään siistejä pukuja esiintymisasuinaan. Myös hänen lauluäänensä oli kehittynyt vahvaksi vibraton tukemaksi baritoniksi. Albumi sai kiitosta erityisesti yhdysvaltalaisilta kriitikoilta, mutta kaupallinen menestys oli kuitenkin hieman edellistä albumia Diamond Dogsia heikompaa. Esimerkiksi Britanniassa Young Americans sijoittui listalla toiseksi, kun Bowien kolme edellistä studioalbumia olivat nousseet listan kärkipaikalle.
Viikko 15[muokkaa wikitekstiä]
Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen kohteiden ja alueiden katsotaankin olevan arvokkaimmat perintökohteet, joiden suojelulla ja säilyttämisellä pitäisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.
Unescon yleissopimus kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä allekirjoitettiin vuonna 1972. Tämän jälkeen 193 valtiota on ratifioinut sopimuksen. Jäsenvaltioiden joukosta valitaan edustajisto 21-jäseniseen Maailmanperintökomiteaan, joka tekee päätökset maailmanperintöluetteloa koskevista muutoksista. Maailmanperintöluettelossa on 167 maasta yhteensä 1 154 kohdetta, joista 897 on kulttuurikohteita, 218 luontokohteita ja 39 molempiin ryhmiin kuuluvia (2021). Eniten maailmanperintökohteita on Italiassa, yhteensä 58 (2021).
Viikko 16[muokkaa wikitekstiä]
Born Again on elokuussa 1983 julkaistu Black Sabbath -yhtyeen yhdestoista albumi. Se on ainoa yhtyeen albumi, jolla laulaa Deep Purplesta tunnettu Ian Gillan. Kokoonpanoa onkin toisinaan nimitetty ”Deep Sabbathiksi”. Albumilla soittaa Black Sabbathin alkuperäinen rumpali Bill Ward, jonka tilalla kiertueella soitti kuitenkin Bev Bevan. Kitaraa ja bassoa soittivat alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler.
Albumi on saanut kriitikoilta enimmäkseen negatiivisen vastaanoton, mutta se on saavuttanut myös kulttimainetta ja menestynyt kaupallisesti hyvin erityisesti yhtyeen kotimaassa Britanniassa, missä se oli Black Sabbathin parhaiten (neljänneksi) listalla sijoittunut albumi kymmeneen vuoteen. Musiikillisesti albumi on nopeatempoisempi kuin useimmat muut Black Sabbathin albumit. Sen kantta ja miksausta on usein pidetty heikkolaatuisina.
Viikko 17[muokkaa wikitekstiä]
Miekanhiontakivet eli hiomauurrekivet ovat Pohjoismaista tunnettuja muinaisjäännöksiä, joita luonnehtii yksi tai useampi noin 10–100 cm pitkä sileäksi hiottu uurre. Uurteet ovat muutaman sentin levyisiä ja Suomesta tunnetuissa kivissä syvimmillään viisisenttisiä. Tyypillistä uurteille on, että ne syvenevät keskeltä ja kapenevat päistään. Uurteiden yhteyteen liittyy toisinaan myös sileitä laakeita hiomapintoja. Näitä ihmisen tekemiä uria ei tule sekoittaa jääkauden tai muun luonnollisen syyn aiheuttamiin uurteisiin.
Pohjoismaisten miekanhiontakivien syntytapaa ja -ajankohtaa ei ole tarkalleen selvitetty, mutta ne ovat joka tapauksessa esihistoriallisia. Hiomauurrekiviin kuuluu todennäköisesti eri aikoina ja eri syistä syntyneitä uurteita. Skandinaviassa vanhimmat hiomauurteet ajoittuvat kivi- ja pronssikaudelle, mutta etenkin Gotlannissa, josta miekanhiontakiviä tunnetaan eniten, suurin osa niistä ajoitetaan rautakaudelle. Nimitys ”miekanhiontakivi” on käännös gotlantilaisesta kansanomaisesta nimestä ”svärdslipningssten”. Nimestään huolimatta kivillä ei ole hiottu miekkoja. Niiden on sekä Ruotsissa että Suomessa tulkittu liittyneen esihistoriallisiin rituaaleihin, mutta tätä ajatusta on myös kyseenalaistettu, koska kivissä olevat hiomapinnat ja hiomauurteet viittaavat selvästi kivityökalujen työstämiseen. Vastaavanlaisia ihmistoiminnasta syntyneitä uurteita tunnetaan ympäri maailmaa, mutta miekanhiontakivillä tarkoitetaan vain Pohjoismaista tunnettua muinaisjäännöstyyppiä. Suomesta miekanhiontakiviä tunnetaan seitsemän.
Viikko 18[muokkaa wikitekstiä]
Vanhojapoikia viiksekkäitä on Juha ”Watt” Vainion säveltämä, sanoittama ja Hyvän Tuulen Laulajien kanssa esittämä ikivihreä kappale vuodelta 1982. Se on Vainion vuonna 1983 julkaistun Sellaista elämä on -albumin avauskappale ja Vainion tunnetuimpia kappaleita. ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” julkaistiin singlenä syksyllä 1982, ja sen b-puolella oli ”Eräänlainen sotaveteraani”.
”Vanhojapoikia viiksekkäitä” osallistui Syksyn sävel -kilpailuun, mutta kansan raati ei pitänyt siitä eikä se päässyt finaaliin. Kappale esitettiin kuitenkin Syksyn sävelen karsittujen kappaleiden joukossa, ja siitä tuli suosittu. Kappaleen ovat levyttäneet myös muun muassa Vesa-Matti Loiri, Trio Töykeät ja Erkki Liikanen. Laulun päähenkilön esikuvana oli puumalalainen Nestori Reponen. Vainio vaihtoi nimen kuitenkin Nestori Miikkulaiseksi ystävänsä ja entisen naapurinsa mukaan.
Viikko 19[muokkaa wikitekstiä]
Jättiläismetsäkarju eli jättiläismetsäsika eli jättisika (Hylochoerus meinertzhageni) on keskisen ja läntisen Afrikan metsissä elävä elinvoimainen sorkkaeläinlaji. Se on sukunsa Hylochoerus ainoa laji. Jättiläismetsäkarjut ovat suurimpia luonnonvaraisia sikoja. Ne voivat kasvaa jopa 210 senttimetriä pitkiksi ja painaa 275 kilogrammaa. Niiden ruumis on tanakka ja pää leveä, mutta jalat ovat lyhyet. Nahkaa peittävät pitkät ja karkeat karvat, jotka nousevat pystyyn eläimen kiihtyessä.
Jättiläismetsäkarju kuvailtiin tieteellisesti vasta vuonna 1904, eikä näiden arkojen eläinten elintapoja tunneta vieläkään hyvin. Ne liikkuvat laumoissa ja käyttävät ravinnokseen ruohoja, lehtiä ja hedelmiä. Ne voivat lisääntyä mihin aikaan tahansa vuodesta, ja emakko synnyttää yleensä 2–6 poikasta. Trooppisen Afrikan metsäkansojen kulttuureissa on paljon lajiin liittyviä uskomuksia. Suomen Lajitietokeskus suosittelee käytettäväksi nimeä jättisika.
Viikko 20[muokkaa wikitekstiä]
Please Please Me on brittiläisen The Beatles -yhtyeen esikoisalbumi, jonka monoversio julkaistiin 22. maaliskuuta 1963 ja stereoversio noin kuukautta myöhemmin. Albumi sisältää yhtyeen ensimmäiset singlehitit ”Love Me Do” ja ”Please Please Me” ja cover-kappaleen ”Twist and Shout”. Please Please Me nauhoitettiin pääasiassa yhden päivän aikana, 11. helmikuuta 1963. Levy tehtiin nopeasti, koska sen tarkoitus oli käyttää hyödyksi hieman aiemmin ilmestyneen ”Please Please Me” -singlen menestystä.
Albumin lauluista huomattava osa on John Lennonin ja Paul McCartneyn itse säveltämiä ja sanoittamia. Se oli aikanaan poikkeuksellista, sillä brittiläisillä rock and roll -yhtyeillä oli tapana levyttää enimmäkseen yhdysvaltalaisia lainakappaleita. Omien laulujen tekijätiedot on tällä albumilla merkitty muotoon McCartney/Lennon, ja vasta myöhemmin kirjoitusasuksi vakiintui Lennon/McCartney. Levyn lainakappaleet ovat rock and roll- ja R&B-tyylisiä.
Viikko 21[muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Etelä-Afrikassa 11. kesäkuuta − 11. heinäkuuta 2010 ja ne olivat järjestykseltään yhdeksännettoista. Ensimmäistä kertaa kilpailujen 80-vuotisessa historiassa lopputurnaus pidettiin Afrikan mantereella. Turnauksen voitti Espanja, joka kukisti loppuottelussa Alankomaat jatkoajalla lukemin 1–0. Loppuottelu pelattiin Johannesburgissa Soccer City -areenalla. FIFAn arvioiden mukaan loppuottelua seurasi maailmanlaajuisesti television välityksellä noin 700 miljoonaa katsojaa. Ensimmäisen mestaruutensa voittaneesta Espanjasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti mestaruuden vieraalla mantereella.
Kilpailujen isännyyttä haki viisi Afrikan valtiota: Egypti, Marokko, Tunisia, Libya ja Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikka voitti Marokon äänestyksessä kisaisännyydestä äänin 14–10. Kilpailujen karsintoihin osallistui 204 maajoukkuetta, joista 32 pääsi lopputurnaukseen.
Viikko 22[muokkaa wikitekstiä]
Come Taste the Band on englantilaisen hard rock -yhtye Deep Purplen albumi vuodelta 1975. Musiikillisesti albumilla on yhtyeen aiempia albumeja voimakkaampia vaikutteita funkista. Levyllä soittaa yhtyeen neljäs kokoonpano, niin sanottu Mark IV. Se on yhtyeen ainoa albumi, jolla soittaa yhdysvaltalainen kitaristi Tommy Bolin. Bolin korvasi vuonna 1975 yhtyeen alkuperäisen kitaristin Ritchie Blackmoren. Ainoat alkuperäisjäsenet albumilla ovat kosketinsoittaja Jon Lord ja rumpali Ian Paice. Laulaja David Coverdale ja basisti-laulaja Glenn Hughes olivat liittyneet yhtyeeseen aiemmin vuonna 1973. Bolinin pahan huumeriippuvuuden vuoksi Deep Purplen konserttien onnistuminen oli tuolloin yleensä pitkälti kiinni hänen kunnostaan. Myös Hughesin kokaiininkäyttö aiheutti ongelmia. Albumi jäi Mark IV:n ainoaksi albumiksi, sillä albumin kiertueiden jälkeen Deep Purple hajosi 1976 kahdeksaksi vuodeksi. Myöhemmin samana vuonna Bolin kuoli heroiinin yliannostukseen.
Come Taste the Band menestyi kaupallisesti heikommin kuin aikaisemmat Deep Purple -albumit. Britanniassa albumi oli parhaimmillaan sijalla 19, kun taas Suomessa, jossa yhtye oli nauttinut hyvin suurta suosiota, albumi ei noussut listoille ollenkaan. Yhtyeen tärkeimmällä markkina-alueella Yhdysvalloissa levymyynti jäi Deep Purplen 1970-luvun albumeista kaikkein vähäisimmäksi.
Viikko 23[muokkaa wikitekstiä]
Färsaaret (fääriksi Føroyar, tansk. Færøerne) on Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Färsaarten kahdeksantoista saarta sijaitsevat suunnilleen Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä. Niiden yhteispinta-ala on 1 396 neliökilometriä. Saaret ovat muodostuneet noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Ne ovat vuoristoisia, ja niillä vallitsee arktinen meri-ilmasto. Kasvillisuus on pääasiassa matalaa, eikä puita ja pensaita ole paljonkaan. Rantakallioilla pesii noin kaksi miljoonaa paria merilintuja.
Saaret asutettiin todennäköisesti 300–500-luvulla, mutta viikingit liittivät ne Norjan yhteyteen 800-luvulla. Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin 1380, ja saaret siirtyivät Tanskalle, kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi 1814 Tanska-Norjan. Färsaarelaisten eli färingien kansallistunne voimistui 1800-luvun lopulla, ja itsehallinnon saaret saivat lopulta 1948. Färsaaret jäivät kalastuspolitiikan takia Euroopan yhteisön ulkopuolelle, vaikka Tanska liittyi siihen vuonna 1973.
Viikko 24[muokkaa wikitekstiä]
Brendan Shanahan (s. 23. tammikuuta 1969 Mimico, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, nykyinen jääkiekkovaikuttaja. Hän voitti kolme Stanley Cupia Detroit Red Wingsissä. Lisäksi hän on voittanut olympiakultaa ja maailmanmestaruuden, joten hän kuuluu niin sanottuun kolmen kullan klubiin. Hän on voittanut myös Kanada-cupin. Pelaajauran jälkeen Shanahan on valittu Hockey Hall of Fameen, ja hän jatkoi jääkiekkouraansa ensin NHL-liigan hallinnossa, kunnes hänet valittiin NHL-seura Toronto Maple Leafsin puheenjohtajaksi.
Shanahan pelasi 1 524 NHL:n runkosarjan ottelua ja teki niissä 1 354 pistettä. Maaleja hän teki 656, ja lopettaessaan uransa hän oli NHL:n kaikkien aikojen maalintekijätilaston 11. sijalla. Detroitin lisäksi hän edusti New Jersey Devilsiä, joka varasi hänet NHL:ään vuoden 1987 toisena varauksena, St. Louis Bluesia, Hartford Whalersia ja New York Rangersia. Shanahan palkittiin keväällä 2003 King Clancy Memorial Trophyllä, joka annetaan johtajuudesta sekä jäällä että sen ulkopuolella ja humanitaarisesta työstä.
Viikko 25[muokkaa wikitekstiä]
Hauki (Esox lucius) on sisä- ja rannikkovesissä elävä petokala, jota tavataan suurimmasta osasta pohjoista Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Se on elinvoimainen laji, jolla on laaja levinneisyysalue ja joka tulee toimeen monenlaisissa järvissä ja joissa sekä vähäsuolaisessa Itämeressä. Hauen vartalo on pitkulainen ja solakka, ja sen evät ovat peräpäässä. Hauen kyljet ovat vihreät, vatsa vaalea ja selkä tumma tai lähes musta. Kyljissä on 7–9 hailakankeltaista täpläriviä, ja punaruskeissa evissä on tummia läiskiä. Suurimmat naaraat saattavat painaa jopa 20 kg mutta äärimmäisen harvoin yli 25 kg. Hauki voi luonnossa saavuttaa jopa 30 vuoden iän.
Hauki on petona opportunisti, ja se syö käytännössä sitä kalaa, jota on parhaiten saatavilla. Se suosii runsaslukuisia lajeja sekä hitaita uimareita ja heikosti parveutuvia kaloja. Jos saatavilla ei ole tarpeeksi muita kalalajeja, hauki voi syödä myös lajikumppaneitaan. Kalojen lisäksi hauki saattaa pyydystää pieniä nisäkkäitä, vesilinnunpoikasia ja hyönteisiä, jotka ovat alle vuoden ikäisten yksilöiden pääravintoa. Hauki saalistaa valoisaan aikaan ja käyttää vaanimiseen esimerkiksi vesikasvillisuutta. Hauki kutee keväällä jäiden lähdön jälkeen. Se levittää mätinsä laajalle alueelle, ja poikaset kuoriutuvat kahdessa viikossa.
Viikko 26[muokkaa wikitekstiä]
Stormbringer on brittiläisen rockyhtye Deep Purplen yhdeksäs studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 1974. Levy on yhtyeen rauhallisin ja sen tyylissä on vaikutteita mustasta juurimusiikista, kuten soulista ja funkista. Albumin nimi- ja aloituskappale ”Stormbringer” on sen tunnetuin, mutta myös albumin päättävä ”Soldier of Fortune” on hyvin tunnettu.
Levyllä jatkaa sama kokoonpano, ”Mark III”, kuin edellisellä albumilla Burnilla: Ritchie Blackmore (kitara), David Coverdale (laulu), Glenn Hughes (bassokitara, laulu), Jon Lord (kosketinsoittimet) ja Ian Paice (rummut). Stormbringer oli pitkään viimeinen Deep Purplen albumi, jolla soitti vielä alkuperäinen kitaristi Blackmore. Hän erosi yhtyeestä vuonna 1975 perustaakseen oman Rainbow-yhtyeensä.
Viikko 27[muokkaa wikitekstiä]
Japanin historiaan on vaikuttanut erityisesti maan maantieteellinen sijainti. Saarivaltiona Japani on historiansa aikana onnistunut sulauttamaan ulkopuoliset kulttuurivaikutteet rauhassa osaksi kulttuuriaan. Meri on estänyt mantereelta tulevien valloittajien pääsyn saarille. Japanin sijainti on toisaalta mahdollistanut eristäytymisen ulkomaailmasta: maan historialle luonteenomaisia ovat pitkät eristyneet ajanjaksot ja voimakkaat ulkomaisten vaikutteiden kaudet. Japanin edullinen ilmasto on luonut otolliset olosuhteet suurenkin väestön ylläpitämiselle.
Japanin historia jaetaan yleensä aikakausiin, joiden kesto ja määrä voivat vaihdella ja joilla ei varsinkaan varhaishistoriassa ole välttämättä selkeitä alkamis- ja päättymispäivämääriä. Kaudet voivat myös olla päällekkäisiä, ja niillä on usein lyhyempiä alakausia. Kauden vaihtuminen ei myöskään välttämättä merkitse minkäänlaista äkillistä olosuhteiden muuttumista. Japanissa aikaa on laskettu perinteisesti kiinalaistyyppisin aikakausimerkinnöin (nengō), joiden käyttö alkoi 600-luvulla. Aikaisemmin nengōt vaihtuivat usein, ja niitä onkin useita kymmeniä. Meiji-kaudelta vuodesta 1868 lähtien ne ovat vastanneet keisarien hallituskausia.
Viikko 28[muokkaa wikitekstiä]
Ilves (Lynx lynx) on keskikokoinen kissaeläin, joka on yksi laajimmalle levittäytyneistä kissoista. Sen asuinalue käsittää suuren osan Euraasia, ja sen kanta on vahvimmillaan Venäjällä, Fennoskandiassa, Baltiassa ja Karpaateilla. Lajin tunnusomaista elinympäristöä ovat pohjoiset havumetsät, mutta Keski-Aasiassa lajia tavataan jopa pensaistoissa ja ruohoaroilla.
Ilveksen tunnusomaisia piirteitä ovat tupsukorvat, paksu ja yleensä kirjava turkki sekä isot tassut. Ilves syö monenkokoisia eläimiä hiiristä sorkkaeläimiin. Se on keskittynyt sorkkaeläimiin, mutta levinneisyysalueen pohjoisosissa jäniseläinten osuus kasvaa. Ilves on yksineläjä ja liikkuu pääosin hämärän aikaan ja öisin. Koiraat ja naaraat ovat yhdessä vain kevättalvella lyhyen kiima-ajan. Naaras synnyttää tavallisesti yhden tai kaksi poikasta.
Viikko 29[muokkaa wikitekstiä]
Unmasked on yhdysvaltalaisen Kiss-yhtyeen 20. toukokuuta 1980 ilmestynyt, kahdeksas studioalbumi. Se on edellisen Dynastyn tavoin Kissille poikkeuksellisen pop-vaikutteinen julkaisu. Uusi tyyli hämmensikin yhtyeen faneja, ja Unmasked jäi Billboardin listalla sijalle 35. Sen sijaan esimerkiksi Australiassa ja Euroopassa levy menestyi hyvin ja yhtye säilytti suosionsa. Levyllä on muun muassa kappale ”Shandi”, josta tuli singlehitti.
Rumpali Peter Criss ei osallistunut albumin äänityksiin, vaikka hän onkin mukana kansikuvissa. Crissin tilalla soitti Anton Fig, joka soitti myös lähes kaikissa Dynastyn kappaleissa. Criss esiintyi viimeisen kerran yhtyeen riveissä ”Shandin” musiikkivideolla. Albumia seuranneella kiertueella rumpuja soitti Eric Carr.
Viikko 30[muokkaa wikitekstiä]
Black Sabbath oli englantilainen heavy metal -yhtye, joka perustettiin Birminghamissa vuonna 1969. Black Sabbathin alkuperäisen kokoonpanon muodostivat laulaja John ”Ozzy” Osbourne, kitaristi Anthony ”Tony” Iommi, basisti Terence ”Geezer” Butler ja rumpali William ”Bill” Ward. Ozzy Osbourne erotettiin yhtyeestä vuonna 1979 ja korvattiin entisellä Rainbow-yhtyeen laulajalla, Ronnie James Diolla. Tämän jälkeen yhtyeen kokoonpano on muuttunut useasti. Kitaristi Tony Iommi on ainoa jokaisessa Black Sabbathin kokoonpanossa mukana ollut jäsen.
Black Sabbath aloitti uransa esittämällä bluesrockia, mutta siirtyi jo esikoisalbumillaan raskaaseen rockiin, jonka kehitykseen yhtye vaikutti merkittävästi. Joskus Black Sabbathia luonnehditaan jopa ensimmäiseksi todelliseksi heavy metal -yhtyeeksi. Yhtyeen pitkään säilynyt suosio perustuu ensisijaisesti sen kuuteen ensimmäiseen albumiin, jotka ilmestyivät vuosina 1970–1975. Paranoid-albumin samanniminen kappale lienee yhtyeen tunnetuin. Black Sabbathin albumeita on myyty pelkästään Yhdysvalloissa 15 miljoonaa ja maailmanlaajuisesti 100 miljoonaa. Vuonna 2000 yhtyeelle myönnettiin Grammy-palkinto.
Viikko 31[muokkaa wikitekstiä]
Muhammad Ali (alkuperäiseltä nimeltään Cassius Marcellus Clay Jr., 17. tammikuuta 1942 Louisville, Kentucky – 3. kesäkuuta 2016 Scottsdale, Arizona) oli yhdysvaltalainen raskaansarjan nyrkkeilijä. Ali oli ammattilaisten raskaansarjan kolminkertainen maailmanmestari, jota pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista nyrkkeilijöistä ja merkittävimmistä urheilijoista. Hän otti nimen Muhammad Ali käyttöön vuonna 1964 käännyttyään islaminuskoon, mutta ehti sitä ennen käyttää myös nimeä Cassius X.
Amatöörinyrkkeilijänä Ali voitti kultaa raskaassa keskisarjassa Rooman olympialaisissa vuonna 1960. Siirryttyään ammattilaiseksi hän hallitsi raskaan sarjan maailmanmestaruutta kolmeen otteeseen. Ensimmäisen maailmanmestaruutensa hän voitti teknisellä tyrmäyksellä Sonny Listonista vuonna 1964. Hän kuitenkin menetti tittelin vuonna 1967 voittamattomana kieltäydyttyään osallistumasta Vietnamin sotaan. Ali menetti myös nyrkkeilylisenssinsä, jonka vuoksi hän otteli seuraavan kerran vasta vuonna 1970. Paluunsa jälkeen hän voitti maailmanmestaruuden takaisin George Foremanilta 1974. Hänestä tuli ensimmäinen raskaansarjan maailmanmestari Floyd Pattersonin jälkeen, joka on kyennyt voittamaan kerran menettämänsä mestaruuden takaisin. Vuonna 1978 hän menetti mestaruutensa Leon Spinksille, mutta voitti sen takaisin uusintaottelussa, jonka jälkeen hän ilmoitti lopettavansa nyrkkeilyn. Hän teki kuitenkin paluun ja hävisi vuonna 1980 maailmanmestaruusottelussa Larry Holmesille.
Viikko 32[muokkaa wikitekstiä]
Fireball on brittiläisen Deep Purple -yhtyeen viides studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1971. Levy oli tyylillisesti progressiivisempi kuin edellinen albumi Deep Purple in Rock, joka edusti suoraviivaisempaa heavy metalia. Albumilla jatkaa yhtyeen kuuluisin kokoonpano, niin sanottu Mark II -miehitys; Ian Gillan (laulu), Ritchie Blackmore (kitara), Jon Lord (kosketinsoittimet), Roger Glover (basso) ja Ian Paice (rummut).
Suuresta konserttimäärästä johtuen albumin työstö kesti odotettua pidempään, ja lisäksi se tehtiin edellisalbumin mainiosta menestyksestä johtuen suuren paineen alla. Levy työstettiin useassa studiossa pääosin keikkatauoilla, minkä vuoksi siitä tuli tyylillisesti hajainen. Albumi nousi kuitenkin Britanniassa listaykköseksi, vaikka sitä myytiinkin vähemmän kuin edellisalbumi In Rockia. Sen sijaan Yhdysvalloissa albumi oli Deep Purplen menestynein kolmeen vuoteen. Kriitikoilta se sai kaksijakoisen vastaanoton ja myös suurin osa yhtyeen jäsenistä ilmoitti tyytymättömyytensä Fireballia kohtaan.
Viikko 33[muokkaa wikitekstiä]
Luumittari eli vanhalta nimeltään suonimittari (Aspitates gilvaria) on lovimittareihin kuuluva oljenkeltainen perhoslaji, joka on levinnyt suurimpaan osaan Eurooppaa sekä Venäjälle. Suomessa lajia tavataan maan eteläosassa. Yksivuotinen perhonen elää Suomessa ja Baltiassa soilla, kun taas muualla Euroopassa ja Venäjällä sitä tavataan muun muassa avoimilla kalkkikivialueilla ja aroilla. Luumittarin toukat viihtyvät heinien seassa ja käyttävät ravinnokseen matalia varpukasveja. Paikkauskolliset aikuiset ovat lennossa pääosin iltapäivisin ja iltaisin.
Vaikka luumittarin levinneisyysalue on laaja, se on taantunut tai uhanalainen suuressa osassa aluetta. Suurin syy on ollut elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen, kun avoimia soita on ojitettu tai aikaisemmin laidunnetut heinikkoalueet ovat kasvaneet umpeen. Luumittarin suojeluun on kuitenkin kiinnitetty huomiota ainakin Britanniassa, jossa lajin elinympäristöjä on pyritty palauttamaan luonnontilaan. Suomessa lajin kanta on elinvoimainen usealla luonnonsuojelualueella.
Viikko 34[muokkaa wikitekstiä]
Didyma (m.kreik. Δίδυμα) eli Brankhidai (m.kreik. Βράγχιδαι, lat. Branchidae) oli antiikin aikainen Apollonille omistettu pyhäkköalue, joka sijaitsi Jooniassa Vähässä-Aasiassa lähellä Miletosta. Didymassa sijaitsi suuri Apollonin temppeli, ja siellä toimi tämän oraakkeli.
Didyman Apollonin oraakkelista ja temppelistä vastasi alun perin brankhidien pappissuku, joka kuitenkin hävisi persialaisten tuhottua vanhan temppelin 400-luvulla eaa. Uuden temppelin rakennustyöt alkoivat hellenistisellä kaudella noin vuonna 300 eaa. ja jatkuivat roomalaiselle kaudelle saakka. Temppeli ei kuitenkaan koskaan valmistunut täysin. Hallinnollisesti Didyman alue oli osa Miletoksen kaupunkivaltiota.
Viikko 35[muokkaa wikitekstiä]
Tatra 77 oli tšekkoslovakialaisen Tatran vuosina 1933–1938 valmistama henkilöauto. Malli oli sensaatiomainen uutuus teknisten ratkaisujensa ja ennen kaikkea aerodynaamisen muotoilunsa takia. Tatran virtaviivaisten autojen suunnittelu oli alkanut V 570 -mallilla, joka oli takamoottorinen pikkuauton prototyyppi. Sarjatuotantoa ei aloitettu, sillä virtaviivaisuuden arveltiin myyvän kalliimmassa kokoluokassa. Tätä varten aloitettiin kokonaan uusi projekti, jossa oli tavoitteena suunnitella huippuluokan henkilöauto.
Auto esiteltiin maaliskuussa 1934. Se herätti innostusta lehdistössä ja hämmennystä muiden autonvalmistajien keskuudessa, sillä se oli radikaali irtiotto aikakauden muotoilullisesta tyylisuunnasta. Auton ajo-ominaisuuksia kehuttiin, mutta siinä oli puutteita, jotka johtivat epävarmaan ajokäytökseen. Näiden korjaamiseksi sille kehitettiin seuraaja Tatra 87.
Viikko 36[muokkaa wikitekstiä]
Neron sota Parthiaa vastaan käytiin vuosina 58–63 Rooman valtakunnan ja Parthian valtakunnan välillä pääasiassa Armeniassa. Se oli ainoa varsinainen sota, jonka Rooman keisari Nero kävi. Parthian sota, ja varsinkin rauhansopimus, oli Nerolle poliittinen voitto Roomassa ja lisäsi hänen suosiotaan Itä-Euroopassa.
Armenia oli ollut Rooman vasallivaltio keisari Augustuksen ajoista lähtien, mutta vuonna 52 parthialaiset onnistuivat asettamaan oman ehdokkaansa Tiridateen Armenian valtaistuimelle. Vuonna 54 Rooman keisariksi valittu Nero päätti toimia Rooman arvovallan palauttamiseksi Armeniassa ja sotapäällikkö Gnaeus Domitius Corbulo lähetettiin itään johtamaan sotatoimia. Neuvotteluista huolimatta sota syttyi vuonna 58. Roomalaiset hyökkäsivät Armeniaan ja valtasivat maan pääkaupungit, Artašatan ja Tigranocertan. Tiridates joutui pakenemaan maasta ja roomalaiset asettivat Armenian valtaistuimelle oman ehdokkaansa, Tigranes VI:n. Parthialaisten valtakunnassa oli kapinoita, eivätkä he pystyneet auttamaan Tiridatesta. Tigraneen hyökkäys Parthian vasalliin Adiabeneen vuonna 61 pakotti kuitenkin Parthian kuninkaan Vologaseksen toimimaan. Hän teki rauhan kapinoitsijoiden kanssa ja suuntasi huomionsa Armenian tilanteeseen. Parthialaiset hyökkäsivät Armeniaan vuonna 62 ja aiheuttivat lopulta vakavan tappion roomalaisille Rhandeian taistelussa.
Viikko 37[muokkaa wikitekstiä]
Albatrossi on Juha ”Watt” Vainion sanoittama, säveltämä ja yhdessä Hyvän Tuulen Laulajien kanssa esittämä kappale, joka julkaistiin singlenä vuonna 1980 ja albumilla Albatrossi ja sorsa vuonna 1981. Kappaleen on sovittanut ja tuottanut Jaakko Salo. Singlen b-puolella on ”Siitä on jo aikaa”.
Vainio osallistui kappaleella Kotkan meripäivien merimieslaulukilpailuun, mutta raati ei pitänyt siitä. Tästä huolimatta se nousi suureen suosioon ja siitä tuli Vainion tunnetuimpia kappaleita. ”Albatrossi” oli myös Vainion omasta mielestä hänen niin sanotun uuden tuotantonsa parhaita teoksia. Lisäksi hän on sanonut sen olleen hänelle erittäin rakas laulu ja eräänlainen pienoiselämäkerta. Kappaleen perussanoma on, ettei elämää voi rakentaa pelkkien unelmien varaan, vaan niiden eteen on tehtävä työtä, että ne toteutuisivat.
Viikko 38[muokkaa wikitekstiä]
Talonpoikaismarssi oli Helsingissä 7. heinäkuuta 1930 järjestetty äärioikeistolaisen lapuanliikkeen mielenosoitus, johon osallistui yli 12 000 eri puolilta Suomea saapunutta liikkeen kannattajaa. Se oli lapuanliikkeen lyhyeksi jääneen historian merkittävin voimannäyttö, joka oli suunnattu ensisijaisesti kommunisteja vastaan, mutta sen tarkoituksena oli myös painostaa Suomen hallitusta. Senaatintorilla pidetyn pääjuhlan kutsuvieraina olivat muun muassa presidentti L. K. Relander, pääministeri P. E. Svinhufvud hallituksineen sekä oikeistopuolueiden kansanedustajia, maan sotilasjohtoa ja sisällissodan valkoisen armeijan ylipäällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim. Ulkoisilta piirteiltään talonpoikaismarssi muistuttikin 16. toukokuuta 1918 järjestettyä valkoisten voitonparaatia.
Talonpoikaismarssin alkuperäisenä tarkoituksena oli liian maltillisena ja toimettomana pidetyn Kyösti Kallion hallituksen kaataminen. Kun päätavoite toteutui jo muutamaa päivää ennen marssia, keskittyi mielenosoitus vastustamaan kommunismia. Lapuanliikkeen johtaja Vihtori Kosola vaati puheessaan eduskunnalta kommunistien toiminnan kieltävää lainsäädäntöä. Muita pääpuhujia olivat hurmoshenkisiä uskonnollisia puheita pitäneet papit K. R. Kares ja Väinö Malmivaara, jotka vaativat muun muassa kristinuskon rienauksen lopettamista. Vasemmistolaisten lisäksi tapahtuma herätti vastustusta maltillisen oikeiston piirissä, sillä lapuanliikkeen pelättiin marssin yhteydessä yrittävän vallankaappausta.
Viikko 39[muokkaa wikitekstiä]
Kielo (Convallaria majalis) on Convallaria-sukuun kuuluva monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Se on myös sukunsa ainoa laji, vaikka jotkut tutkijat katsovatkin sen eri maantieteelliset muodot omiksi lajeikseen. Kielo kukkii touko–kesäkuussa valkoisin, hyväntuoksuisin kukin. Sen lehdet ovat ehytlaitaiset ja kielen muotoiset, joiden perusteella se on saanut suomenkielisen nimensä. Lajin tieteellinen nimi puolestaan viittaa Raamatun Laulujen lauluun.
Kielo on kaikilta osiltaan myrkyllinen kasvi ja siitä on löydetty ainakin 38 sydämen toimintaan vaikuttavaa ainetta. Tästä syystä sitä on käytetty myös muun muassa sydänlääkkeenä jo vuosisatojen ajan. Tämän lisäksi kieloa on käytetty muun muassa joulukukkana ja puutarhakasvina. Kielosta on jalostettu myös koristekasveja. Kieloja kasvaa monentyyppisissä metsissä napapiirin eteläpuolelta Etelä-Eurooppaan ulottuvalla alueella. Edellä mainitut kielon muut muodot kasvavat Amerikassa ja Aasiassa samoilla leveysasteilla. Kielo valittiin kansanäänestyksellä Suomen kansalliskukaksi vuonna 1967. Muualla maailmassa kielon voi nähdä esimerkiksi useiden paikkakuntien vaakunoissa.
Viikko 40[muokkaa wikitekstiä]
Vannevar Bush (11. maaliskuuta 1890 Everett, Massachusetts, Yhdysvallat – 28. kesäkuuta 1974 Belmont, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen insinööri, keksijä ja tiedevaikuttaja, joka oli merkittävä taustavaikuttaja Yhdysvaltain tiedehallinnossa toisen maailmansodan aikana. Hänet tunnetaan myös sotateollisuusyritys Raytheonin perustajana ja työstään varhaisten tietokoneiden parissa.
Bush johti Office of Scientific Research and Development -nimistä virastoa, joka hallinnoi armeijan tarpeisiin tehtävää tieteellistä tutkimusta toisen maailmansodan aikana. Viraston johtajana hän oli taustavaikuttajana muun muassa atomipommin ja tutkan kehittämisessä ja toimi käytännössä Yhdysvaltain presidentin ensimmäisenä tieteellisenä neuvonantajana. Sodan aikana hän esitti myös suunnitelmansa siitä, miten sota-aikana syntynyt kiinnostus tieteelliseen tutkimukseen voitaisiin hyödyntää myös rauhan aikana. Bushin ajatukset vaikuttivatkin osaltaan Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön perustamiseen.
Viikko 41[muokkaa wikitekstiä]
Burn on brittiläisen Deep Purple -yhtyeen kahdeksas studioalbumi, joka julkaistiin 15. helmikuuta 1974. Se on myös ensimmäinen albumi sen jälkeen, kun yhtyeeseen olivat liittyneet solisti David Coverdale ja basisti-laulaja Glenn Hughes. Tämä niin sanottu Mark III -kokoonpano oli yhdessä vuoteen 1975 saakka. Yhtyeen muut jäsenet olivat siihen alusta asti kuuluneet Ritchie Blackmore (kitara), Jon Lord (kosketinsoittimet) ja Ian Paice (rummut).
Albumi edustaa musiikillisesti hard rockia, mutta siinä on blues-vaikutteita enemmän kuin yhtyeen edellisillä albumeilla. Mukana on vivahteita myös funkista ja rock and rollista. Ostava yleisö otti levyn hyvin vastaan: se oli Britanniassa parhaimmillaan listasijalla kolme ja Yhdysvalloissa sijalla yhdeksän. Listaykköseksi se nousi Itävallassa, Länsi-Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa. Myös kriitikoilta Burn sai pääosin myönteistä palautetta.
Viikko 42[muokkaa wikitekstiä]
Kluuvinlahti (ruots. Gloviken) oli Helsingissä sijainnut kapea ja matala merenlahti, joka vielä 1800-luvun alussa ulottui Töölönlahden etelärannalta nykyisen Esplanadin puiston tienoille. Lahti tuotti ongelmia laajenevalle Helsingille, koska se oli rehevöitynyt ja saastunut ja tulvi usein yli. Sitä pelättiin myös koleran lähteeksi. Lahden sanotaan olleen ainakin 750 metriä pitkä ja 120–180 metriä leveä, tosin sen rantaviiva oli sangen epämääräinen, sillä sitä muokkasivat jatkuvasti maankohoaminen ja vedenpinnan vuotuisvaihtelut. Lahden pohja oli noin viiden metrin syvyydessä, mutta vankan peruskallion päällä oli vielä paksu kerros pehmeää liejua.
Kluuvinlahden täyttämistä suunniteltiin jo 1700-luvulla, mutta siitä luovuttiin puolustuksellisista syistä, sillä lahden ajateltiin toimivan vallihautana kaupungille. 1800-luvun alkupuolella Helsingin ruutuasemakaavan suunnittelun yhteydessä Kluuvinlahdelle laadittiin erilaisia vaihtoehtoja, joista suurin osa jäi toteuttamatta. Se muun muassa aiottiin muuttaa kanavaksi, joka olisi yhdistänyt Töölönlahden Eteläsatamaan.
Viikko 43[muokkaa wikitekstiä]
Godwin (myös Godwine, k. 1053) oli Wessexin jaarli. Hän toimi tehtävässä Knuut Suuren (1017–1035) ja tämän kolmen seuraajan aikana. Hänestä tuli jokaisen palvelemansa kuninkaan tärkein neuvonantaja ja sotilaallinen tuki. Historioitsija David Howarthin mukaan Godwin oli aikansa englantilainen nero ja häntä on luonnehdittu vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi 1000-luvun Englannissa. Hänen pojistaan Sveinistä, Tostigista, Leofricista ja Gyrthistä tuli jaarleja, Haraldista kuningas ja tyttärestä Edithistä kuningas Edvard Tunnustajan vaimo ja Englannin kuningatar. Godwinin vaimo Gytha oli jaarli Ulfin sisar ja Tanskan kuninkaan Sven Estridinpojan täti. Vallan keskittymisen vuoksi häntä voi hyvällä syyllä sanoa kuninkaantekijäksi.
Edvard Tunnustajan (1042–1066) aikana Godwin kamppaili kasvavan normandialaisvaikutuksen hillitsemiseksi. Kun Godwin joutui 1050-luvulla hetkeksi maanpakoon, normannit sekaantuivat vahvasti maan asioihin ja Normandian herttua Vilhelm kävi jopa Englannissa. Godwin kuitenkin palasi ja ajoi kuninkaan normandialaiset neuvonantajat pois maasta. Tämän jälkeen kuningas hallitsi vain nimellisesti. Voitto jäi lyhytaikaiseksi, sillä Godwinin pojan Haraldin aikana Normandian Vilhelm hyökkäsi maahan ja valloitti sen Hastingsin taistelun jälkeen.
Viikko 44[muokkaa wikitekstiä]
Deep Purple in Rock (usein pelkästään In Rock) on brittiläisen hard rock -yhtyeen Deep Purplen vuonna 1970 ilmestynyt neljäs studioalbumi. Albumista muotoutui yhtyeen läpimurtoteos, joka saavutti sekä myyntimenestystä että myönteisiä arvosteluja. Sittemmin Deep Purple in Rock on noussut erääksi varhaisen metallimusiikin suurimmista klassikoista ja toisinaan sitä pidetään jopa ensimmäisenä puhtaana heavyalbumina.
Albumilla soittavat yhtyeen alkuperäisjäsenistä Ritchie Blackmore (kitara), Jon Lord (kosketinsoittimet) ja Ian Paice (rummut). Uusina jäseninä yhtyeeseen liittyivät 1969 laulaja Ian Gillan ja basisti Roger Glover. Näin muotoutui yhtyeen toinen ja tunnetuin kokoonpano, niin sanottu ”Deep Purple Mark II”. Uuden kokoonpanon myötä Deep Purplen musiikki muuttui progressiivisesta rockista ja popmusiikista raskassointisemmaksi heavy metaliksi. Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat nopeatempoinen ja aggressiivinen aloituskappale ”Speed King” sekä yli kymmenminuuttinen, progressiivinen ”Child in Time”, joka on kuuluisa varsinkin laulaja Ian Gillanin poikkeuksellisen korkeasta ylärekisteristä ja Ritchie Blackmoren mahtipontisista kitarasoolo-osioista.
Viikko 45[muokkaa wikitekstiä]
Ray Charles Leonard, paremmin tunnettu nimellä Sugar Ray Leonard, (s. 17. toukokuuta 1956 Wilmington, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen entinen nyrkkeilijä, joka saavutti uransa aikana amatöörinä olympiakultaa kevyessä välisarjassa Montrealin olympialaisissa 1976 ja ammattilaisena välisarjan, ylemmän välisarjan, keskisarjan, ylemmän keskisarjan ja raskaan keskisarjan maailmanmestaruudet. Lempinimensä Sugar Ray hän sai jo amatööriuransa aikana Sugar Ray Robinsonin mukaan.
Ray Leonard herätti huomiota jo amatöörinä mutta päätti lopettaa nyrkkeilyuransa olympiavoiton jälkeen. Hän kuitenkin pyörsi päätöksensä ja nousi kolmessa vuodessa ammattilaisten välisarjan maailmanmestariksi vuonna 1979. Leonard menetti mestaruutensa Roberto Duránille 1980 kärsityn tappion jälkeen, mutta voitti sen takaisin vuotta myöhemmin käydyssä uusintaottelussa. Tämän jälkeen hän kohtasi kehässä WBA:n maailmanmestarin Thomas Hearnsin, jonka voittaminen teki hänestä välisarjan kiistattoman mestarin.
Viikko 46[muokkaa wikitekstiä]
FC Kuusysi on lahtelainen jalkapalloseura. Sen miesten joukkue pelasi kaudella 2022 Kolmosessa ja naisten joukkue Ykkösessä. Seuran kotikenttä on Lahden kisapuisto, ja seuran värit ovat valkoinen ja sininen.
Seura perustettiin vuonna 1934 nimellä Lahden Pallo-Miehet. Se pelasi tällä nimellä vuoteen 1963 asti, jolloin nimi muutettiin Upon Palloksi. Kuuden vuoden jälkeen tapahtui jälleen nimenmuutos ja seuran nimeksi tuli Lahti-69, josta muotoutui pian lempinimeksi Kuusysi, josta tuli myöhemmin myös virallinen nimi. Seura on voittanut miesten tasolla viisi Suomen-mestaruutta ja kaksi kertaa Suomen cupin. Kuusysin paras saavutus kansainvälisissä sarjoissa on kaudella 1985–1986 saavutettu paikka kahdeksan parhaan joukossa Euroopan cupissa. Kauden 1996 jälkeen seuran edustusjoukkue ja Lahden Reipas yhdistyivät. Fuusion pohjalta syntyi FC Lahti. Kuusysi-nimi palasi käyttöön, kun FC City Starsin kakkosjoukkue käytti nimeä 2011–2013 ja vuodesta 2018 entinen FC Lahti Akatemia.
Viikko 47[muokkaa wikitekstiä]
Ada Lovelace (10. joulukuuta 1815 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta – 27. marraskuuta 1852 Lontoo) oli englantilainen matemaatikko, joka kirjoitti kuvauksen Charles Babbagen varhaisesta mekaanisesta yleistietokoneesta eli analyyttisestä koneesta. Hän kirjoitti koneelle myös ohjelman, minkä ansiosta häntä kutsutaan joskus ensimmäiseksi tietokoneohjelmoijaksi.
Ada Lovelace oli runoilija lordi Byronin ja Anne Isabella Byronin tytär. Lady Byron jätti miehensä pian Adan syntymän jälkeen, eikä tytär tuntenut isäänsä. Ada meni naimisiin William Kingin kanssa ja sai miehensä kautta aatelisarvon. Lady Byron palkkasi tyttärelleen useita opettajia, ja tästä kasvoi lahjakas matemaatikko. Lovelace tunnetaan erityisesti artikkelistaan ”Kääntäjän merkintöjä”. Hän alkoi kääntää Luigi Federico Menabrean tekemää artikkelia Babbagen analyyttisestä koneesta ja lisäsi käännöksen yhteyteen Babbagen avustamana laajan osion, johon hän muun muassa kirjoitti koneelle ohjelman Bernoullin lukujen laskemiseen ja pohti tekoälyn mahdollisuutta. Lovelace sairasteli koko elämänsä ajan ja kuoli 36-vuotiaana kohtusyöpään.
Viikko 48[muokkaa wikitekstiä]
Eturauhasen syöpä on miehen eturauhasessa esiintyvä pahanlaatuinen kasvain. Riski sairastua siihen kasvaa 50:nnen ikävuoden jälkeen. Suurin osa eturauhasen syövistä etenee hyvin hitaasti, eivätkä ne lyhennä potilaan elinikää. Vain noin joka seitsemäs eturauhasen syöpä johtaa kuolemaan. Tautia voidaankin radikaalien hoitojen sijaan päätyä vain seuraamaan. Taudin yleisyyden takia eturauhasen syöpä aiheuttaa kuitenkin keuhkosyövän jälkeen toiseksi eniten syöpäkuolemia miehille Suomessa, noin 900 vuodessa. Hoitamista edellyttävät aggressiiviset eturauhasen syövät, jotka muodostavat etäpesäkkeitä tyypillisesti luustoon.
Eturauhasen syöpä on maailmanlaajuisesti miesten toiseksi yleisin syöpä. Sen esiintyvyys vaihtelee suuresti maanosittain. Suomessa sairastuneiden keski-ikä on noin 70 vuotta, ja se on miesväestön yleisin syöpä.
Viikko 49[muokkaa wikitekstiä]
Leevi and the Leavings oli suomalainen, vuonna 1978 perustettu poprock-yhtye. Yhtyeen merkittävin jäsen oli Gösta Sundqvist, joka teki melkein yksin kappaleiden sävellykset, sanoitukset ja sovitukset. Sundqvist oli myös yhtyeen laulaja. Muut jäsenet olivat Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund. He päättivät lopettaa yhtyeen Gösta Sundqvistin kuoltua vuonna 2003. Paananen, Karastie ja Nylund palasivat musiikkielämään keväällä 2011 Leavings-Orkesterina.
Leevi and the Leavings tuli tunnetuksi myös siitä, ettei se tehnyt Euroviisujen alkukarsinnan 1981 lisäksi yhtään julkista esiintymistä. Siitä huolimatta yhtye keräsi laajan kuulijakunnan ja se oli suosittu koko uransa ajan. Yhtyeen menestyksen takana olivat pitkälti Gösta Sundqvistin kirjoittamat kappaleet. Sundqvist käsitteli niissä ihmissuhteita, yhteiskunnallisia asioita, alkoholismia, syrjäytyneisyyttä ja luonnonsuojelua, usein humoristisesti ja ironisesti. Yhtye sai vuonna 1995 vuoden kotimaisen yhtyeen Emma-palkinnon.
Viikko 50[muokkaa wikitekstiä]
Sammallahdenmäen pronssikautiset röykkiöhaudat ovat Satakunnassa Raumalla, entisen Lapin kunnan Kivikylässä sijaitseva muinaisjäännösalue, joka hyväksyttiin 1999 Unescon maailmanperintöluetteloon Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena. Sammallahdenmäen röykkiöalue on Suomen ja Pohjoismaiden edustavin Skandinavian pronssikulttuurin kohde.
Sammallahdenmäellä sijaitsee 36 kivistä koottua hautaröykkiötä. Suurin osa röykkiöistä on isoja hiidenkiukaita tai matalia kehäröykkiöitä. Tunnetuimmat röykkiöt ovat kuitenkin laakea suuri nelikulmainen latomus, jota kutsutaan ”Kirkonlaattiaksi”, sekä pitkä ja korkea vallimuodostelma ”Huilun pitkä raunio”. Alueen vanhimmat haudat ovat pronssikaudelta 1300–1000 eaa. ja nuorin hauta rautakaudelta 170 eaa. – 82 jaa. Pronssikaudella alue oli selvästi erilainen kuin nykyään, sillä kallio oli vielä saaristoisen meren rannalla. Nykyään lähes umpeenkasvanut Saarnijärvi oli vielä merenlahti.
Viikko 51[muokkaa wikitekstiä]
Something Else by The Kinks (joskus lyhyemmin Something Else) on brittiläisen The Kinks -yhtyeen syyskuussa 1967 julkaistu viides studioalbumi. Albumi merkitsi yhteistyön päättymistä yhdysvaltalaistuottaja Shel Talmyn kanssa. Tästä lähtien tuottamisesta vastasi yhtyeen johtohahmo Ray Davies.
Musiikillisesti Something Else by The Kinks on hyvin monimuotoinen ja melankolinen, ja sen sanoitukset käsittelevät brittiläistä elämää. Psykedeelisen rockin aikakaudella albumi oli vallitsevien trendien vastainen, ja siitä muodostuikin Kinksin siihen asti heikoiten myynyt albumi. Vaikka levyllä olivat suuret singlehitit ”Waterloo Sunset” ja ”Death of a Clown”, pääsi se Britanniassa vain sijalle 35 ja Yhdysvalloissa sijalle 153. Se oli samalla Kinksin viimeinen Britannian albumilistalle päässyt studioalbumi. Myöhemmin albumia on arvostettu, ja se esimerkiksi valittiin mukaan Robert Dimeryn toimittamaan teokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Rolling Stone -musiikkilehti sijoitti sen sijalle 289 omalla kaikkien aikojen viisisataa parasta albumia -listallaan.
Viikko 52[muokkaa wikitekstiä]
Robert Bresson (25. syyskuuta 1901 Bromont-Lamothe – 18. joulukuuta 1999 Droue-sur-Drouette) oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja, joka on elokuvataiteen tunnetuimpia minimalisteja. Bresson ei ole saavuttanut suurta yleisön suosiota, mutta hän on kuitenkin vuosien mittaan noussut kriitikoiden ja elokuvataiteen harrastajien eniten arvostamien ohjaajien joukkoon.
Bresson piti tiukasti kiinni kurinalaisen askeettisesta tyylistään, minkä takia hänet miellettiin epäkaupalliseksi ohjaajaksi. Siksi Bresson sai tehdä vain 13 elokuvaa pitkällä urallaan, joka alkoi vuonna 1943 ja päättyi vasta vuonna 1983. Bressonin ensimmäiset elokuvat oli kerrottu melko perinteisesti, ja vasta kolmannessa elokuvassaan Papin päiväkirja hän löysi tunnusomaiseksi muodostuneen tyylinsä. Bressonin tunnetuimpia elokuvia ovat Kuolemaantuomittu on karannut, Taskuvaras ja Balthazar.