Burn (albumi)

Burn Deep Purple
Studioalbumin tiedot
Nauhoitettu	marraskuu 1973, Montreux, Sveitsi
Julkaistu	helmikuu 1974
Formaatti	LP, MC, CD
Tuottaja(t)	Deep Purple
Tyylilaji	hard rock, blues rock, heavy metal
Kesto	41:37
Levy-yhtiö	Purple Records Warner Bros.
Muut kannet
Argentiinan-painos Quemar 30th Anniversary Edition (2004)
Listasijoitukset
1. (huhtikuu 1974) 1. (15. maaliskuuta 1974) 1. (5 viikkoa, maaliskuu 1974) 3. (maaliskuu 1974) 4. (1974) 5. (1. kesäkuuta 1974) 5. (helmikuu 1974) 7. (16. maaliskuuta 1974) 9. (1974)
Deep Purplen muut studioalbumit
Who Do We Think We Are 1973	Burn 1974	Stormbringer 1974

Burn on brittiläisen Deep Purple -yhtyeen järjestyksessään kahdeksas studioalbumi, joka levytettiin vuoden 1973 lopussa ja julkaistiin alkuvuodesta 1974. Se on myös ensimmäinen albumi Deep Purpleen liittyneiden solisti David Coverdalen ja laulaja-basisti Glenn Hughesin kanssa, joka liittyi Deep Purpleen Trapeze-yhtyeestä.

Albumin tunnetuin kappale on sen nimikappale ”Burn”, jota voi pitää yhtenä yhtyeen klassikoista. Levy sai hyvän vastaanoton fanien ja ostavan yleisön keskuudessa. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa albumi oli parhaimmillaan sijalla 3 ja Norjassa albumi pysyi listaykkösenä viisi viikkoa.

Vuonna 2004 julkaistiin albumista remasteroitu 30-vuotisjuhlaversio, joka sisältää viisi bonuskappaletta.

Musiikki

Vaikka yhtye oli ehtinyt harjoitella muutaman kuukauden ennen albumin äänitystä, on Burnia sanottu hieman keskeneräisen kuuloiseksi levyksi. Levyn kappaleita soitettiin livenä jo edellisenä vuonna tehdyllä lyhyellä Euroopan kiertueella, joka alkoi Kööpenhaminasta Tanskasta joulukuun 9. päiväna v. 1973.

Ennen Burn-albumia levyjen kappaleiden säveltäjätiedot oli laitettu automaattisesti yhtyeen kaikkien jäsenten nimiin. Tällä albumilla Ritchie Blackmore toi perinteeseen muutoksen. Glenn Hughes puolestaan halusi päästä eroon vanhasta kustannussopimuksestaan ja tästä syystä häntä ei ole merkitty yhdenkään kappaleen tekijätietoihin. Hän on kuitenkin myöhemmin kertonut olleensa mukana työstämässä muun muassa ”Mistreated”-kappaletta.

Albumin avaavaa nimikappaletta ”Burn” on pidetty levyn huippuhetkiin kuuluvana, ja esimerkiksi allmusic-sivuston kriitikko Eduardo Rivadavia sanoo sen kilpailevan Deep Purplen parhaan aloituskappaleen tittelistä yhdessä Machine Head -albumin ”Highway Starin” kanssa. Ian Paicen rumpujensoitto on kappaleessa vahvasti esillä. ”Burnin” riffi on lainattu George Gershwinin kappaleesta ”Fascinating Rhythm”. Sitä seuraavassa kappaleessa ”Might Just Take Your Life” on puolestaan pääosassa kosketinsoittaja Jon Lord. ”Lay Down, Stay Downissa” on huomattavaa sen rytmin lukuisat pysähdykset. A-puolen päättää funk-vivahteinen ”Sail Away”.

B-puolen aloittavassa kappaleessa ”You Fool No One” rumpali Paice soittaa lehmänkellokomppia. ”Mistreated” on pitkä blues-kappale, jonka David Coverdale laulaa yksin. Albumin päättävä ”A 200” on, kuvaan sopien, monella tavoin historiallinen: se on yhtyeen ensimmäinen instrumentaali sitten yhtyeen ensimmäisen kokoonpanon, Mark I:n, aikakauden. Kyseistä kappaletta hallitsee Jon Lordin soittama syntetisaattori - jota kuullaan ensi kerran yhtyeen levyllä - ja kappale päättyy Blackmoren kitarasooloon.

Julkaisu ja vastaanotto

Burn ilmestyi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa helmikuussa 1974. Ensin mainitussa levyn julkaisi Purple Records ja viimeksi mainitussa Warner Bros. Länsi-Saksassa albumi oli ilmestynyt Purple Recordsin julkaisemana jo tammikuussa.
Albumin painoksissa oli valtiokohtaisia eroja; esimerkiksi Yhdysvaltain- ja Kanadan-painosten mukana tuli kappaleiden sanat sisältävä liite, mikä puuttui Britannian-painoksesta. Muiden maiden painokset noudattivat pääasiassa Britannian-painoksen rakennetta. Merkittävin poikkeus oli Argentiinan-painos, jonka nimi oli käännetty espanjankieliseen muotoon Quemar, ja myös levyn tiedot oli kirjoitettu espanjaksi.

Ensisijaisena singlenä albumilta julkaistiin ”Might Just Take Your Life”, joka ilmestyi Britanniassa, Yhdysvalloissa, Manner-Euroopassa sekä Boliviassa. Kappale nousi sijalle 91 Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listalla. Lisäksi nimikappale ”Burn” ilmestyi lyhennettynä versiona Yhdysvalloissa ja Japanissa, sekä ”Lay Down, Stay Down” Itävallassa.

Arvostelut

• Allmusic:

Kappaleet

A-puoli

1. Burn – 06:05 (säv. Ritchie Blackmore/David Coverdale/Jon Lord/Ian Paice)
2. Might Just Take Your Life – 04:36 (säv. Blackmore/Coverdale/Lord/Paice)
3. Lay Down, Stay Down – 04:15 (säv. Blackmore/Coverdale/Lord/Paice)
4. Sail Away – 05:48 (säv. Blackmore/Coverdale)

B-puoli

5. You Fool No One – 04:47 (säv. Blackmore/Coverdale/Lord/Paice)
6. What's Goin’ on Here – 04:55 (säv. Blackmore/Coverdale/Lord/Paice)
7. Mistreated – 07:25 (säv. Blackmore/Coverdale)
8. ``A´´ 200 – 03:51 (säv. Blackmore/Lord/Paice)

30th Anniversary Editionin bonuskappaleet

9. Coronarias Redig – 05:30 (Burn-singlen B-puoli 2004 remix, säv. Blackmore/Lord/Paice)
10. Burn – 06:00 (2004 remix, säv. Blackmore/Coverdale/Lord/Paice)
11. Mistreated – 07:28
12. You Fool No One – 04:57 (2004 remix, säv. Blackmore/Coverdale/Lord/Paice)
13. Sail Away – 05:37 (2004 remix, säv. Blackmore/Coverdale/Lord/Paice)

Kokoonpano

• Ritchie Blackmore – kitara
• David Coverdale – laulu
• Glenn Hughes – bassokitara, laulu
• Jon Lord – kosketinsoittimet
• Ian Paice – rummut

Lähteet

• Jan M. Ekblad (toim.): Deep Purple – syvän purppuran vuodet 1967–2004. Sisältää Deep Purplen historiikin, yhtyeeseen liittyviä arvosteluja, fanitarinoita sekä diskografian. Useita kirjoittajia. Suurimman osan tekstistä on kirjoittanut historiikin laatinut Heikki Heino, jonka tekstiin tässä artikkelissa pääasiassa viitataan. Kirjan loppupuolelta löytyy myös levyarvosteluja: Burnin on arvostellut Jari Wartiainen. Tampere: Juvenes Print, 2004. ISBN 952-5546-02-0. (suomeksi)

Viitteet

Deep Purple