Blast beat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Blast beat on yleisnimitys hyvin nopealle rumpukompille. Ideana on oikealla kädellä soittaa komppipeltiä (ride) ja vasemmalla kädellä soittaa virvelirummulla "takapotku". Bassorumpu säestää joko jokaiselle oikean käden iskulle yhden iskun, tai vuorotellen virvelin kanssa. Nopeimmillaan blast beatia soitetaan jopa yli 10 iskun sekuntivauhdilla eli yli 600 iskua minuutissa.

Blast beatin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blast beatin merkitseminen rumpunuotteina.

Vaikka blast beat yhdistetään nykyään enimmäkseen metallimusiikkiiin, hidastempoista blast beatiä kehittivät jo 1960-luvulla jazzrumpalit, kuten Angelo Spampinato, Tony Williams ja etenkin Sunny Murray Albert Aylerin vuonna 1964 julkaisemalla kappaleella "Holy Ghost".

Blast beat -tyyli popularisoitui hardcore punk- ja grindcore-musiikissa 1980-luvulla. Ensimmäisiä blast beatia sisältäneitä punk-levytyksiä olivat Beastie Boysin kappale "Riot Fight" esikois-EP:llä Pollywog Stew vuonna 1982 ja D.R.I.:n esikoisalbumin raita "No Sense" vuodelta 1983. Muita varhaisia blast beateja käyttäneitä yhtyeitä olivat Siege, Heart Attack, Cryptic Slaughter ja Lärm.

Ensimmäisiä metallimusiikissa blast beateja levyttäneitä artisteja olivat rumpalit Dave "Grave" Hollingshead (Repulsion) ja Charlie Benante (Anthrax, S.O.D.). Graven tekniikan erikoisuus oli yhden bassorummun ja pedaalin käyttö. Benanten bravuuri oli virvelirumpuun kahdella kädellä isketty blast beat. Merkittävä blast beatin kehittäjä oli Napalm Deathin ensimmäinen rumpali Mick Harris, jonka blast beatista muodostui Napalm Deathin ja koko grindcore-tyylilajin tunnusmerkki.

Blast beatin piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet

Erilaisia blast beatejä

Esimerkkejä blast beatista eri tempoissa: 124, 160, 200 ja 240 iskua minuutissa

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Varhaiset blast beatit olivat usein tempoltaan hitaita verrattuna nykyaikaisiin metallimusiikin blast beateihin, jotka soitetaan useimmiten yli 180 iskun minuuttivauhdilla "hyper blast" -komppien hipoessa 300 iskua minuutissa.

"Gravity blast" on komppi, jossa virvelirummun reunaa käytetään rumpukapulan keinulautana. Iskevä kapula osuu sekä rummun reunaan että rumpukalvoon. Kapula siten ikään kuin keinuu virvelin reunalla ja osuu rumpukalvoon sekä soittokäden ylöspäin että alaspäin suuntautuvassa liikkeessä.

Tyypillinen blast beat soitetaan kahdeksasosatahdissa, jossa bassorumpua ja virveliä soitetaan vuorotellen hi-hatin tai ride-symbaalin myötäillessä rytmiä tasaisesti. Peruskompin eräässä muunnelmassa hi-hat tai ride ei ole tahdistettu basson ja virvelin kanssa tai ne on korvattu muilla symbaaleilla, kuten crash- tai china-symbaaleilla. Blast beatia voi soittaa yhdellä bassorummulla ja yhdellä pedaalilla, kahdella bassorummulla ja kahdella pedaalilla (tuplabasari) tai yhdellä bassorummulla ja yhdellä tuplapedaalilla.

Esimerkiksi death metalissa blast beat soitetaan usein kuudestoistaosatahdissa, jolloin jokaisella kuudestoistaosalla isketään virveliin ja kahdeksasosalla hi-hatiin. Jaloilla soitetaan bassorumpua kuudestoistaosissa, jolloin virveli ja bassorumpu soivat yhtä aikaa. Nopeimmat grindcore-rumpalit soittavat jopa kolmaskymmeneskahdes- tai kuudeskymmenesneljäsosia.

Blast beatia ja sen eri muunnelmia käytetään nykyisin varsinkin grindcoressa sekä death- ja black metalissa. Sitä käytetään tuomaan musiikille lisää nopeutta, kaoottisuutta ja aggressiivisuutta.

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.