Aristoteleen dialogit

Aristoteleen kuva teoksen Historia naturalis käsikirjoituksesta vuodelta 1457.

Aristoteleen varhaiskauden teoksiin kuuluu joukko dialogeja, jotka Aristoteles kirjoitti Platonin vaikutuksen alaisena ja tämän tyyliin. Dialogit ovat kaikki kadonneet, mutta niistä tunnetaan joitakin katkelmia. Tunnetuimpia dialogeista ovat Kehotus, Eudemos eli Sielusta, Filosofiasta ja Ideoista.

Yleistä

Kaikki Aristoteleen kirjoittamat dialogit ovat kadonneet myöhäisantiikin aikana tai sen jälkeen, samoin kuin suurin osa muistakin Aristoteleen teoksista. Diogenes Laertioksen Aristoteleen elämäkerrassa antama kirjaluettelo – 155 teosta, 445 270 riviä tekstiä – näyttää, että tunnemme hänen tuotannostaan vain pienen osan. B. Lukács on laskenut, että noin yksi neljäsosa teoksista, 110 000 riviä, on säilynyt. Dialogeista tunnetaan kuitenkin joitakin katkelmia, joiden kautta niiden sisältöä on kyetty rekonstruoimaan.

Aristoteleen dialogit olivat ns. eksoteerisia eli suurelle yleisölle ja julkaistaviksi tarkoitettuja teoksia. Ne käsittelevät suosittuja filosofisia aiheita. Dialogit saivat todennäköisesti vaikutteita Platonin dialogeista. Ajan mittaan ero Platonin ja Aristoteleen mielipiteiden välillä kuitenkin kasvaa. Muun muassa dialogien Eudemos ja Kehotus voi katsoa olevan Platonin kannalla, dialogien Filosofiasta ja Ideoista puolestaan tätä vastaan.

Muun muassa Cicero, jolla oli hallussaan Aristoteleen dialogeja, ylisti Aristoteleen kirjoittamien dialogien kaunopuheisuutta kutsuen häntä ”vuolaaksi kultavirraksi”, antaen näin välähdyksen muuten lähes kokonaan kadonneisiin dialogeihin. Se seikka, että Aristoteleen varhaiset teokset muistuttavat niin paljon Platonin teoksia, saattaa olla syy siihen, miksi Cicero ei nähnyt Akatemian ja Aristoteleen välillä suurta eroa (Acad. post., i. 4, 17-18).

Tutkijat ovat yrittäneet valottaa sitä, miksi Aristoteleen teoksista juuri julkaistuksi tarkoitetut ovat hävinneet, kun taas pienemmälle piirille tarkoitetut tutkielmat ovat säilyneet. Aiemmin monet tutkijat, kuten Werner Jaeger ja Jean Pépin, ovat katsoneet, että Aristoteleen varhaiskauden dialogit olisivat edustaneet hänen epäkypsempää filosofiaansa, ja myöhemmät teokset olisivat syrjäyttäneet ne ajatuksiltaan. Muun muassa A. P. Bos on katsonut, että Aristoteleen dialogit ja analyyttisemmät teokset ovat kehittyneet rinnakkain, mutta dialogit ovat kadonneet, koska ne ovat sisältäneet Platonin dialogien tavoin myyttisiä kertomuksia, joissa inhimillistä kokemusta on käsitelty transsendenttistä näkökulmasta. Tällainen esitysmuoto ei ole Bosin mukaan ollut suosiossa enää Epikuroksen ajan jälkeen. Bosin mukaan Aristoteleen varhaiset dialogit eivät olleet platonilaisia, vaan sisälsivät jo kaikki hänen kypsän kautensa merkittävät ajatukset.

Tunnettuja dialogeja

Eudemos

Eudemos eli Sielusta (Περὶ ψυχῆς, Peri psykhēs) on Aristoteleen varhaiskauden dialogi, joka on kirjoitettu hyvin Platonille uskolliseen tyyliin. Aristoteles kirjoitti sen noin vuonna 352 eaa., ollessaan 32-vuotias. Se on nimetty Aristoteleen akatemialaisen ystävän Eudemoksen mukaan. Tämä oli kuollut n. vuonna 354–353 eaa. Kuolema sai Aristoteleen kirjoittamaan dialogin sielun kuolemattomuudesta.

Dialogin mukaan ihmisen sielu on platonilaisesti vangittuna ruumiissa, ja voi elää onnellista elämää vain ruumiista vapautuneena. Aristoteleen mukaan kuolleet ovat eläviä onnellisempia, ja parasta olisi olla syntymättä. Kuolema tarkoittaa palaamista kotiin. Dialogi muistuttaakin ajatuksiltaan hyvin paljon Platonin dialogia Faidon, mutta on täysin erilainen kuin Aristoteleen myöhempi teos Sielusta (De anima), jossa ajatus sielunvaelluksesta on unohdettu ja tuonpuoleinen sysätty syrjään.

Bosin mukaan dialogi sisälsi mm. myytin nukkuvasta Kronoksesta, joka esiintyy myöhemmin mm. Plutarkhoksella (De facie in orbe lunae). Hänen mukaansa Aristoteleella oli kaksijakoinen teologia, jossa Zeus edusti transsendenttia liikkumatonta liikuttajaa, ja Kronos taivaan kehiä ja niiden liikuttajaa.

Kehotus

Kehotus (Προτρεπτικὸς, Protreptikos) on kehotus filosofointiin. Se puhuu (spekulatiivisen) filosofian välttämättömyyden puolesta, ja kannustaa filosofian opiskeluun ja harjoittamiseen. Tutkijat ovat rekonstruoineet Kehotuksen sisältöä useiden myöhäisantiikin kirjoittajien tekemistä lainauksista.

Tunnetuimmassa katkelmassa Aristoteles argumentoi, että jokaisen tulee filosofoida, koska jopa filosofointia vastaan puhuminen on itsessäänkin filosofoimisen muoto. Paras tapa filosofoida on luonnon kaikkeuden mietiskely. Tätä tarkoitusta varten jumala loi ihmiset ja antoi heille jumalallisen ja kuolemattoman järjen. Kaikki muu, kuten voima, kauneus ja kunnia, ovat sen rinnalla arvotonta ja pelkkää illuusiota. Tämä asketismi on suuressa ristiriidassa hänen myöhempien kirjoitustensa kanssa.

Pisin tunnettu katkelma teoksesta on peräisin Oksyrhynkhoksesta löydetystä papyruksesta (POxy666), joka sisältää myös Stobaioksen lainaaman kohdan, sekä hieman tekstiä tämän kohdan ympäriltä ja keskeltä. Dialogista on lisäksi säilynyt katkelmia mm. Iamblikhoksen, Aleksanteri Afrodisiaslaisen, Davidin, Eliaan ja Olympiodoroksen kirjoituksissa. Zenon Kitionlaisen mukaan hänen opettajansa kyynikko Krates luki Kehotusta.

Filosofiasta

Filosofiasta (Περὶ φιλοσοφίας, Peri filosofias) on metafysiikkaa käsittelevä dialogi, jossa Aristoteleen näkemykset alkavat erota Platonin ajatuksista. Aristoteles esittää vastustavia näkemyksiä sekä Platonin ideaoppia, lukuteoriaa että tämän kaikkeuden alkuperää koskevaa teoriaa kohtaan. Ideaopista hän sanoo, ettei voi kannattaa sitä, vaikka jotkut opettaisivatkin, että hän vastustaa sitä enemmän kiistelynhaluisuuttaan kuin filosofisin perustein. Platonin lukuteoriasta hän sanoo, etteivät ideat voi olla eräänlaisia ei-matemaattisia lukuja. Kaikkeuden alkuperästä hän sanoo, että kaikkeus on ikuinen eikä sitä ole luotu; päinvastoin kuin Platon, jonka mukaan kaikkeus oli luotu.

Aristoteles viittaa dialogiin teoksessaan Fysiikka (194a35-36).

Ideoista

Ideoista (Περὶ ιδεῶν, Peri ideōn) on metafysiikkaa käsittelevä dialogi, joka esittää myös hyökkäyksen Platonin ideaoppia vastaan. Aristoteles esittää dialogissa mm. tunnetun ”kolmannen ihmisen argumenttinsa”.

Aleksanteri Afrodisiaslainen hyödynsi dialogia Aristoteleen Metafysiikan kommentaarissaan (in Met. 77.34–85.12), jossa hän selventää niitä perusteita, joilla Aristoteles kritisoi ideaoppia (Metafysiikka I.9). Gail Finen mukaan Aristoteles näki selvän eron Sokrateen ja Platonin ideaoppien välillä, eikä Aristoteleen ja Platonin ideoita koskevissa erimielisyyksissä ollut kyse pelkästä nokkapokasta opettajan ja oppilaan välillä, vaan suuresta erimielisyydestä kahden metafyysikon välillä.

Hyvästä

Hyvästä (Περὶ τἀγαθοῦ, Peri tagathou) on didaktinen raportti Platonin pitämästä puheesta nimeltä ”Hyvästä”. Dialogissa hän vastustaa Platonin matemaattista metafysiikkaa samoin kuten dialogissa Filosofiasta.

Muita dialogeja

Eräitä muita Aristoteleen nimeltä tunnettuja dialogeja ovat:

• Oikeudenmukaisuudesta (Περὶ δικαιοσύνης, Peri dikaiosynēs)
• Runoilijoista (Περὶ ποιητῶν, Peri poiētôn)
• Valtiomiehestä (Περὶ πολιτικοῦ, Peri politikou)
• Puhetaidosta eli Grylos (Περὶ ῥητορικῆς ἢ Γρῦλος, Peri rhētorikēs ē Grylos)
• Nerinthos (Νήρινθος, Nērinthos)
• Sofisti (Σοφιστὴς, Sofistēs)
• Meneksenos (Μενέξενος)
• Kirjoitus rakkaudesta (Ἐρωτικὸς, Erōtikos)
• Pidot (Συμπόσιον, Symposion)
• Rikkaudesta (Περὶ πλούτου, Peri ploutou)
• Rukouksesta (Περὶ εὐχῆς, Peri eukhēs)
• Kuninkuudesta (Περὶ βασιλείας, Peri basileias)

Kirjallisuutta

Suomeksi

• Aristoteles: Protreptikos-fragmentti. (Suom. Juha Himanka, Tuomas Nevanlinna, Eero Salmenkivi ja Erja Salmenkivi) Niin & näin, 2008, nro 4, s. 50-51.

Muilla kielillä

• Aristotele: Dialoghi. Testo greco a fronte. Toimittanut M. Zanatta. BUR Biblioteca Univ. Rizzoli. Collana Classici greci e latini, 2008. ISBN 9788817020725.
• Aristotle & Ross, David (toim.): The Works of Aristotle, s. 78-79. Oxford: Clarendon Press, 1908. ISBN 1440071160. Teoksen verkkoversio.
• During, Ingemar: Aristotle's Protrepticus: An Attempt at Reconstruction. Acta Universitatis Gothoburgensis, 1961.
• Fine, Gail: On Ideas: Aristotle's Criticism of Plato's Theory of Forms. Oxford University Press, 1995. ISBN 0198235496. Teoksen verkkoversio.
• Rabinowitz, W. Gerson: Aristotle's 'Protrepticus' and the Sources of Its Reconstruction. I.. University of California Press, 1957.

Aiheesta muualla

• Aristotle: Invitation to Philosophy Edited and translated by D. S. Hutchinson & Monte Ransome Johnson (englanniksi)
• Aristotle’s Exhortation to Philosophy citations from Aristotle, Protrepticus apud Iamblichus, Protrepticus chapters 6-12, translated by D. S. Hutchinson and Monte Ransome Johnson, from the Budé edition of the Protrepticus of Iamblichus (Paris 1989), ed. E. Des Places, pp. 67-90 (englanniksi)