Yoshida Shōin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yoshida Shōin
吉田 松陰
Yoshida Shōin
Yoshida Shōin
Syntynyt 20. syyskuuta 1830
Nagaton provinssi, Japani
Kuollut 21. marraskuuta 1859
Edo, Japani
Kansallisuus Japani

Yoshida Shōin (jap. 吉田 松陰, 20. syyskuuta 1830 Nagaton provinssi, Japani – 21. marraskuuta 1859 Edo, Japani[1]) oli japanilainen oppinut, poliittinen filosofi ja sotataktiikan opettaja. Hänet tunnetaan vallankumouksellisena ajattelijana sekä useiden myöhemmin Japanissa valtaan nousseiden henkilöiden opettajana. Hän oli myös yksi Japanissa vaikuttaneen sonnō jōi -aatteen johtajista.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yoshida syntyi lähellä Hagia sijainneessa Matsumoton kylässä Chōshūn hanissa 1830.[3] Hänen isänsä oli Hagi-klaanin samurai Yurinosuke Sugi.[4] Shōin adoptoitiin Yoshidan sukuun ja hän nousi perheen päämieheksi ollessaan kolme.[5] Hän aloitti koulun ollessaan viiden, siirtyi korkeakouluun kahdeksanvuotiaana, jossa hän ryhtyi opettamaan muita täytettyään yhdeksän. Pian hän saavutti taidoillaan Chōshūn daimion arvostuksen.[3] Yoshida sai ensimmäiset vaikutteensa Aizawa Seishisain kirjoituksista kun hän kaksikymmentävuotiaana sai luvan matkustaa Kyūshūlle. Samalla matkalla hän tapasi hollantilaisia merimiehiä ja kotiin palattuaan hän kirjoitti daimiolleen ensimmäisen kirjelmänsä Japanin koulutuksen ja sotataitojen kehittämisen tärkeydestä.[5]

Vuonna 1851 Yoshida matkusti daimionsa seurueessa sankin kōtai -järjestelmän asettamien vaatimusten mukaisesti Edoon, jossa hän ryhtyi opiskelemaan Sakuma Shōzanin alaisuudessa. Sakumalta hän oppi, etteivät perinteiset japanilaiset sotataidot olleet vertailukykyisiä Japaniin saapuneiden ulkomaalaisten mukanaan tuoman teknologian kanssa, eikä Japani olisi silloisella kehitystasollaan kykenevä heitä karkottamaan. Yoshida opiskeli rangakua tavoitteenaan modernisoida Japani ja sen sotajoukot maan vahvistamiseksi.[3] Yoshida oli päättänyt nähdä enemmän Japania ja lähti matkustamaan ilman poistumislupaa Edosta. Hän vieraili Mitossa, Sadon saarella sekä Ezossa, joista Mitossa hän tapasi useita oppineita kuten Aizawa Seishisain. Edoon palattuaan Yoshida vangittiin luvattoman poistumisensa vuoksi Hagiin. Lisäksi hänen nimensä poistettiin samurailuettelosta ja hän menetti aikaisemmin myönnetyn pienen stipendinsä. Yoshida oli jo tuolloin ehtinyt kerätä itselleen mainetta ja rangaistus oli tästä syystä pieni. Lisäksi hänelle annettiin kymmenen vuotta aikaa opiskella haluamassaan paikassa. Yoshida palasi Sakuman oppilaaksi Edoon.[5]

Hallituksen vastainen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yoshidan Hagissa sijainnut Shōka sonjuku -koulu.

Sakuma rohkaisi Yoshidaa matkustamaan ulkomaille opiskelemaan, josta rohkaistuneena hän yritti päästä kommodori Perryn mustien laivojen kyytiin tämän valmistautuessa poistumaan Japanista. Perry kuitenkin kieltäytyi ottamasta häntä mukaansa ja Yoshida vangittiin hänen jäätyään kiinni yrityksestä poistua maasta. Vankilassa ollessaan Yoshida kirjoitti teoksen Yushūroku. Vapautumisensa jälkeen Yoshida asetettiin kotiarestiin Hagiin, Chōshūhun, jonne hän perusti koulun. Monet Yoshidan Shōka sonjuku -koulun noin seitsemästäkymmenestä oppilaasta kuuluivat Japanin myöhempiin vallanpitäjiin. Heihin lukeutuivat muun muassa pääministerit Itō Hirobumi ja Yamagata Aritomo. Vaikka Yoshida ei itse saanut matkustaa lähetti hän oppilaitaan ympäri Japania pysyäkseen ajan tasalla maan tapahtumista.[5]

Yoshida suunnitteli 1858 Tokugawa-shōgunaatin virkailijan toteuttamatta jääneen salamurhan. Saman vuoden joulukuussa hänet todettiin aatteiltaan vaaralliseksi ja vangittiin uudestaan. Seuraavana vuonna shōgunaatti vaati, että Yoshida siirrettäisiin Hagista Edoon, jossa hän kuulusteluissa tunnusti suunnittelemansa salamurhayrityksen tästä edelleen tietämättömille virkailijoille.[3] Yoshida tuomittiin kuolemaan yrityksestä poistua maasta sekä toimista, joilla hänen katsottiin osoittaneen epäkunnioitusta ylempää hallintovaltaa kohtaan. Yoshida teloitettiin osana Ansei puhdistustusta vuonna 1859 hänen ollessaan 29-vuotias.[5]

Filosofia ja perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yoshidan kungfutselais-šintolainen filosofia perustui siihen, että Japani oli jumalten luoma maa ja Japanin keisari jumalten jälkeläinen. Jumalallisen alkuperän vuoksi Japania ei voinut tuhota ja Japanin olemassaolo oli riippuvainen keisarin olemassaolosta. Tästä syystä keisarin tahto oli ehdoton ja hänen tuli olla suurimman mahdollisen kunnioituksen kohde. Yoshidan mukaan Japanin edusti jumalallisen alkuperänsä vuoksi hyvyyttä ja sen velvollisuus oli hallita koko maailmaa.[6] Yoshida katsoi, että Japani tulisi avata maailmalle ja japanilaisia oppilaita tulisi lähettää kaikkiin maailman maihin opiskelemaan. Avautumisen tulisi tapahtua suunnitellusti ja päättäväisesti, samalla kun Japani nousisi laivaston ja kaupan kehityksen myötä vaikutusvaltaiseksi toimijaksi maailmassa. Tämä poikkesi shōgunaatin toimintatavasta siinä, että bakufun epäröinti toimissaan sai maan avautumisen vaikuttamaan ulkomaiden painostuksesta tehdyltä.[5]

Meiji-perustuslain voimaantuloon liittyvien juhlallisuuksien yhteydessä Yoshida armahdettiin ja hänelle myönnettiin Nousevan auringon ritarikunnan neljännen luokan kunniamerkki.[7] Tokiossa sijaitseva šintolainen pyhäkkö Shōin-jinja on omistettu Yoshida Shōinille.[8][5]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yoshida Shōin Encyclopaedia Britannica. Viitattu 10.9.2011. (englanniksi)
  2. Donald Keene: Emperor of Japan: Meiji and his world, 1852–1912, s. 23. Columbia, 2002. ISBN 0-231-12341-8.
  3. a b c d Romulus Hillsborough: Yoshida Shoin: The Archetype of Japanese Revolutionaries Fightingarts.com. 2003. Viitattu 14.2.2008. (englanniksi)
  4. Yoshida, Shoin Japanin parlamentin kirjasto. Viitattu 11.2.2012. (englanniksi)
  5. a b c d e f g Marius B. Jansen: Making of Modern Japan, s. 289–293. Harvard University Press, 2000. ISBN 0-674-00991-6.
  6. Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri, s. 101–102. Otava, 1994. ISBN 951-1-12746-2.
  7. Donald Keene: Emperor of Japan: Meiji and his world, 1852–1912, s. 423. Columbia, 2002. ISBN 0-231-12341-8.
  8. History of Tokyo Shoin-jinja Shōin-jinja. Viitattu 9.9.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]