Chōshūn han

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Chōshūn han (jap. 長州藩, Chōshū han) oli daimion hallitsema läänitysalue Japanissa Edo-kaudella. Se tunnettiin myös Hagin hanina (jap. 萩藩, Hagi han) sen pääkaupungin Hagin mukaan. Se sijaitsi Nagaton ja Suōn provinssien alueella ja käsitti siten nykyisen Yamaguchin prefektuurin. Hania hallitsi Mōri-klaani.[1] Sillä oli merkittävä rooli Tokugawa-bakufun viimeisinä vuosina.

Chōshūn alueen johtajat olivat Sengoku-kauden sotaherran Mōri Motonarin jälkeläisiä. Hän onnistui laajentamaan vaikutusvaltaansa koko Chūgokun alueelle ja miehitti yli 1 200 000 kokun arvoisen alueen. Kuolemansa jälkeen hänen pojanpojastaan Mōri Terumotosta tuli daimio, joka liittoutui Toyotomi Hideyoshin kanssa. Tämä oli kuitenkin virhe: Hideyoshin kuoltua Tokugawa Ieyasu voitti Toyotomin liittolaiset Sekigaharan taistelussa. Mōri-klaani siirrettiin alkuperäisestä kodistaan Akin provinssista Nagaton provinssiin (Chōshūhun), ja sen omistuksia supistettiin. Chōshūn hanista tulikin keskeinen alue Tokugawoja vastustaville voimille. Unelma Tokugawojen kaatamisesta toteutui kuitenkin vasta 1800-luvulla, kun Chōshūn han yhdisti voimansa Satsuman hanin ja heille ystävällismielisen hoviaatelin kanssa ja bakufu kaadettiin Boshin-sodassa. Hanien sotajoukot muodostivat myös keisarillisen Japanin armeijan ydinjoukon Meiji-restauraation jälkeen. Liittonsa kautta Chōshūn ja Satsuman edustajat olivat merkittävässä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa asemassa Meiji- ja jopa Taishō-kauden ajan.lähde?

Chōshūn daimiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mōri Terumoto
  2. Mōri Hidenari
  3. Mōri Tsunahiro
  4. Mōri Yoshinari
  5. Mōri Yoshihiro
  6. Mōri Yoshimoto
  7. Mōri Munehiro
  8. Mōri Shigetaka
  9. Mōri Haruchika
  10. Mōri Narifusa
  11. Mōri Narihiro
  12. Mōri Narimoto
  13. Mōri Naritō
  14. Mōri Takachika
  15. Mōri Motonori

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Deal, William E.: Handbook to Life in Medieval and Early Modern Japan, s. 81. Oxford University Press, 2007. ISBN 9780195331264. Teoksen verkkoversio.