Sengoku-kausi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sengoku-kausi (jap. 戦国時代, Sengoku-jidai) eli taistelevien valtioiden aikakausi on ajanjakso Japanin historiassa suunnilleen 1400-luvun puolivälistä 1600-luvun alkuun. Ōnin-sotaa (1467–1477) pidetään yleensä Sengoku-kauden alkuna.[1] Sodassa itäinen armeija (Hosokawan perhe liittolaisineen) taisteli yhdentoista vuoden ajan Yamana-suvun kanssa Kiotossa ja sen ympäristössä.

Kauden aikana valta oli periaatteessa Ashikaga-shōgunaatin käsissä. Levottomuuksien aikana keskusvallan merkitys pieneni, ja daimiot saivat enemmän valtaa. Ajasta puhutaankin joskus Japanin feodaalikautena. Tunnetuimpia daimioita olivat Oda Nobunaga, Toyotomi Hideyoshi ja Tokugawa Ieyasu. Sengoku-kausi päättyi Sekigaharan taisteluun vuonna 1600.

Japanilaisessa kulttuurissa Sengoku-kautta pidetään eräänlaisena ”villin lännen ajanjaksona”, ja monet seikkailusarjakuvat, kertomukset ja elokuvat sijoittuvat tälle ajalle. Esimerkkeinä mainittakoon Akira Kurosawan Kagemusha – varjokenraali ja Kätketty linnake, James Clavellin romaani Shōgun sekä manga- ja animesarja Inuyasha.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Sengoku (“Warring States”) period Encyclopedia Britannica. Viitattu 9.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]