Suokukka
| Suokukka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Andromeda polifolia L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Suokukka Wikispeciesissä |
Suokukka (Andromeda polifolia) on pohjoisen pallonpuoliskon turvesoilla kasvava myrkyllinen varpu.[1] Se on kanervakasveihin kuuluvan sukunsa ainoa laji.[2]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Suokukka kasvaa 20–30 cm korkeaksi. Talven yli säilyvät nahkeat lehdet ovat varressa kierteisesti. Lehden lapa on 1–4 cm pitkä, muodoltaan tasasoukka tai pitkulainen, suippokärkinen ja laidoiltaan taakäänteinen. Alta lehdet ovat väriltään harmaanvalkoisia. Vaaleanpunaiset, pitkäperäiset nuokkuvat kukat ovat nelittäin tai viisittäin haarojen kärjessä. Kukan teriö on viisiliuskainen, 5–8 mm pitkä ja ruukkumainen. Suokukka kukkii Suomessa kesäkuussa, Lapissa vasta heinäkuussa. Hedelmänä on kota.[1] Suokukan maavarsisto ja juuristo on laaja, ja voi ulottua aina puolen metrin syvyyteen ja kasvaa kaksi metriä pitkäksi.[3]
Levinneisyys [muokkaa]
Suokukkaa tavataan Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeen turvesoilla. Levinneisyysalue ulottuu Isosta-Britanniasta, Ranskasta ja Alppien alueelta itään läpi Keski- ja Pohjois-Euroopan aina Venäjän Kaukoitään ja Japaniin saakka. Lajia tavataan edelleen Alaskassa, Kanadassa ja Yhdysvaltain pohjoisosissa. Pohjois-Amerikan itäosissa esiintyy lajin toinen alalaji, ssp. glaucophylla.[4] Suomessa suokukka on yleinen koko maassa. Runsaimmin sitä tavataan Pohjois-Suomessa.[5]
Elinympäristö [muokkaa]
Suokukka kasvaa avosoilla, kuten rämeillä, nevoilla ja lettomättäillä, usein yhdessä karpalon kanssa.[1]
Kasvitaudit [muokkaa]
Suokukassa saattaa joskus tavata hyvin kookkaita ja vahvan violetinsävyisiä lehtiä. Lehdet ovat lajille tyypillisen sienitaudin, suokukkapöhön (Exobasidium karstenii) vaivaamia.[3]
Lähteet [muokkaa]
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 210.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran: Roslingar Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 27.12.2010. (ruotsiksi)
- ↑ a b Oulun kasvit 2005, s. 207.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran: Rosling Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 27.12.2010. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Suokukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 27.12.2010.
