Ero sivun ”Espoo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Espoon vuoden urheilija: Järjestys wanhimmasta uusimpaan.
tyhjää markkinointijargonia pois, mikä tahansa kunta voi julistautua "käytännössä kolmikieliseksi"
Rivi 50: Rivi 50:
'''Espoo''' ({{k-sv|Esbo}}) on [[Kaupunki (kuntamuoto)|kaupunki]] [[Uudenmaan maakunta|Uudellamaalla]], [[Suomenlahti|Suomenlahden]] rannalla. Sen naapurikunnat ovat [[Vihti]] ja [[Nurmijärvi]] pohjoisessa, [[Vantaa]] ja [[Helsinki]] idässä, [[Kirkkonummi]] lännessä sekä [[Kauniainen]] Espoon sisällä.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Aino – Suuri Suomen kartasto | Vuosi = 2005 | Sivu = 114–115 | Julkaisija = Genimap}}</ref> Espoon väkiluku on {{formatnum: {{Suomen kunta/väkiluku|Espoo}}}} <small>({{Päiväys|{{Suomen kunta/väkiluku|päiväys}}|1}})</small>.<ref name="vakilukuviite"/> Sen pinta-ala on {{formatnum: {{Suomen kunta/pinta-ala|Espoo}}}}&nbsp;km² <small>({{Päiväys|{{Suomen kunta/pinta-ala|päiväys}}|1}})</small>, josta {{formatnum: {{Suomen kunta/pinta-ala/maa|Espoo}}}}&nbsp;km² on maata, {{formatnum: {{Suomen kunta/pinta-ala/sisävesi|Espoo}}}}&nbsp;km² sisävesiä ja loput {{formatnum: {{Suomen kunta/pinta-ala/meri|Espoo}}}}&nbsp;km² merta.<ref name="pinta-ala"/> Espoo on osa neljän kaupungin muodostamaa pääkaupunkiseutua, jonka kunnilla on laissa säädettyinä yhteistoimintavelvoitteina jätehuolto ja joukkoliikenne.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090829 | Nimeke = Laki pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta | Julkaisija = Finlex | Ajankohta = 2009 | Viitattu = 16.4.2013}}</ref> [[Helsingin seudun ympäristöpalvelut|HSY]] vastaa alueen jäte- ja vesihuollosta ja [[Helsingin seudun liikenne|HSL]] joukkoliikenteestä. Laajempaan [[Helsingin seutu|Helsingin seud]]un metropolialueeseen kuuluu Espoon lisäksi 13 Uudenmaan kuntaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinginseutu.fi/hki/hs/Helsingin+Seutu/Kaupunkitieto+ja+tilastot/Helsingin+seutu+tilastoina/Hsyk+kartta | Nimeke = Helsingin seudun yhteistyöalueen kartta | Julkaisija = Seutuportaali "helsinginseutu.fi" | Ajankohta = | Viitattu = 16.4.2013}}</ref> Espoon kaupunkirakenne on vahvasti sidoksissa Helsinkiin ja muihin ympäröiviin kuntiin. Lähes sen koko väestö asuu [[Helsingin keskustaajama]]n alueella.
'''Espoo''' ({{k-sv|Esbo}}) on [[Kaupunki (kuntamuoto)|kaupunki]] [[Uudenmaan maakunta|Uudellamaalla]], [[Suomenlahti|Suomenlahden]] rannalla. Sen naapurikunnat ovat [[Vihti]] ja [[Nurmijärvi]] pohjoisessa, [[Vantaa]] ja [[Helsinki]] idässä, [[Kirkkonummi]] lännessä sekä [[Kauniainen]] Espoon sisällä.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Aino – Suuri Suomen kartasto | Vuosi = 2005 | Sivu = 114–115 | Julkaisija = Genimap}}</ref> Espoon väkiluku on {{formatnum: {{Suomen kunta/väkiluku|Espoo}}}} <small>({{Päiväys|{{Suomen kunta/väkiluku|päiväys}}|1}})</small>.<ref name="vakilukuviite"/> Sen pinta-ala on {{formatnum: {{Suomen kunta/pinta-ala|Espoo}}}}&nbsp;km² <small>({{Päiväys|{{Suomen kunta/pinta-ala|päiväys}}|1}})</small>, josta {{formatnum: {{Suomen kunta/pinta-ala/maa|Espoo}}}}&nbsp;km² on maata, {{formatnum: {{Suomen kunta/pinta-ala/sisävesi|Espoo}}}}&nbsp;km² sisävesiä ja loput {{formatnum: {{Suomen kunta/pinta-ala/meri|Espoo}}}}&nbsp;km² merta.<ref name="pinta-ala"/> Espoo on osa neljän kaupungin muodostamaa pääkaupunkiseutua, jonka kunnilla on laissa säädettyinä yhteistoimintavelvoitteina jätehuolto ja joukkoliikenne.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090829 | Nimeke = Laki pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta | Julkaisija = Finlex | Ajankohta = 2009 | Viitattu = 16.4.2013}}</ref> [[Helsingin seudun ympäristöpalvelut|HSY]] vastaa alueen jäte- ja vesihuollosta ja [[Helsingin seudun liikenne|HSL]] joukkoliikenteestä. Laajempaan [[Helsingin seutu|Helsingin seud]]un metropolialueeseen kuuluu Espoon lisäksi 13 Uudenmaan kuntaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinginseutu.fi/hki/hs/Helsingin+Seutu/Kaupunkitieto+ja+tilastot/Helsingin+seutu+tilastoina/Hsyk+kartta | Nimeke = Helsingin seudun yhteistyöalueen kartta | Julkaisija = Seutuportaali "helsinginseutu.fi" | Ajankohta = | Viitattu = 16.4.2013}}</ref> Espoon kaupunkirakenne on vahvasti sidoksissa Helsinkiin ja muihin ympäröiviin kuntiin. Lähes sen koko väestö asuu [[Helsingin keskustaajama]]n alueella.


Espoo on väkiluvultaan [[Suomi|Suomen]] toiseksi suurin [[Kaupunki (kuntamuoto)|kaupunki]], ja ainoa kolmikielinen. Espoo on tunnettu myös [[Nokia (yritys)|Nokian]], energiayhtiö [[Fortum]]in, [[Angry Birds]]in kehittäneen peliyhtiö [[Rovio Entertainment|Rovion]] sekä useiden muiden korkean teknologian yritysten kotikaupunkina, [[Nuuksion kansallispuisto]]sta sekä [[Otaniemi|Otaniemen]] kampusalueesta, jossa sijaitsee [[Aalto-yliopisto]]n kuusi korkeakoulua. Espoossa sijaitsee myös Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, [[Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus]], johon varastoidaan pääkaupunkiseudun yli 1,1 miljoonan asukkaan ja teollisuuden jätteet.<ref>http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=5697EBB09A47590EC22571F00017C2D1&kanta=kunnari%5C%5Cintrakun_e.nsf {{vanhentunut linkki}}</ref>
Espoo on väkiluvultaan [[Suomi|Suomen]] toiseksi suurin [[Kaupunki (kuntamuoto)|kaupunki]]. Espoo on tunnettu myös [[Nokia (yritys)|Nokian]], energiayhtiö [[Fortum]]in, [[Angry Birds]]in kehittäneen peliyhtiö [[Rovio Entertainment|Rovion]] sekä useiden muiden korkean teknologian yritysten kotikaupunkina, [[Nuuksion kansallispuisto]]sta sekä [[Otaniemi|Otaniemen]] kampusalueesta, jossa sijaitsee [[Aalto-yliopisto]]n kuusi korkeakoulua. Espoossa sijaitsee myös Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, [[Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus]], johon varastoidaan pääkaupunkiseudun yli 1,1 miljoonan asukkaan ja teollisuuden jätteet.<ref>http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=5697EBB09A47590EC22571F00017C2D1&kanta=kunnari%5C%5Cintrakun_e.nsf {{vanhentunut linkki}}</ref>


Espoon maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2&nbsp;000 ha, ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosissa on useita järviä, joista suurimmat ovat [[Bodominjärvi]], [[Nuuksion Pitkäjärvi]], [[Pitkäjärvi (Espoo)|Pitkäjärvi]], Loojärvi, [[Velskolan Pitkäjärvi]], Saarijärvi, [[Matalajärvi]], Siikajärvi ja [[Lippajärvi (järvi)|Lippajärvi]].<ref name="jarviwiki.fi">{{Verkkoviite|osoite = http://www.jarviwiki.fi/wiki/Espoo|nimeke = Järviwiki|julkaisu = |julkaisija = |viitattu = 23.2.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref> Kaikkiaan Espoossa on 71 järveä.<ref name="jarviwiki.fi"/>
Espoon maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2&nbsp;000 ha, ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosissa on useita järviä, joista suurimmat ovat [[Bodominjärvi]], [[Nuuksion Pitkäjärvi]], [[Pitkäjärvi (Espoo)|Pitkäjärvi]], Loojärvi, [[Velskolan Pitkäjärvi]], Saarijärvi, [[Matalajärvi]], Siikajärvi ja [[Lippajärvi (järvi)|Lippajärvi]].<ref name="jarviwiki.fi">{{Verkkoviite|osoite = http://www.jarviwiki.fi/wiki/Espoo|nimeke = Järviwiki|julkaisu = |julkaisija = |viitattu = 23.2.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref> Kaikkiaan Espoossa on 71 järveä.<ref name="jarviwiki.fi"/>

Versio 13. kesäkuuta 2018 kello 19.39

Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muita merkityksiä on käsitelty täsmennyssivulla.
Espoo
Esbo

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°12′20″N, 024°39′20″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Kuntanumero 049
Hallinnollinen keskus Espoon keskus
Perustettu 1400-luvulla
– kauppalaksi 1963
– kaupungiksi 1972
Pinta-ala ilman merialueita 330,25 km²
232:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 528,03 km²
211:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 312,34 km²
– sisävesi 17,91 km²
– meri 197,78 km²
Väkiluku 314 024
toiseksi suurin 31.12.2023 [2]
– väestötiheys 1 005 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 18,7 %
– 15–64-v. 66,2 %
– yli 64-v. 15,0 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 69,9 %
– ruotsinkielisiä 6,4 %
– muut 23,6 %
Kunnallisvero 5,30 %
306:nneksi suurin 2024 [5]
Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä
Hallituksen puheenjohtaja Markku Markkula
Espoon kaupunginvaltuusto 75 paikkaa
– puheenjohtaja Jyrki Kasvi
  2017–2021[6]
 • Kok.
 • Vihr.
 • SDP
 • Ps.
 • RKP
 • Kesk.
 • Vas.
 • KD
 • Lib.
26
17
10
7
6
3
3
2
1
www.espoo.fi

Espoo (ruots. Esbo) on kaupunki Uudellamaalla, Suomenlahden rannalla. Sen naapurikunnat ovat Vihti ja Nurmijärvi pohjoisessa, Vantaa ja Helsinki idässä, Kirkkonummi lännessä sekä Kauniainen Espoon sisällä.[7] Espoon väkiluku on 314 024 (2023-12-31-131. joulukuuta 2023).[2] Sen pinta-ala on 528,03 km² (2022-01-01-11. tammikuuta 2022), josta 312,34 km² on maata, 17,91 km² sisävesiä ja loput 197,78 km² merta.[1] Espoo on osa neljän kaupungin muodostamaa pääkaupunkiseutua, jonka kunnilla on laissa säädettyinä yhteistoimintavelvoitteina jätehuolto ja joukkoliikenne.[8] HSY vastaa alueen jäte- ja vesihuollosta ja HSL joukkoliikenteestä. Laajempaan Helsingin seudun metropolialueeseen kuuluu Espoon lisäksi 13 Uudenmaan kuntaa.[9] Espoon kaupunkirakenne on vahvasti sidoksissa Helsinkiin ja muihin ympäröiviin kuntiin. Lähes sen koko väestö asuu Helsingin keskustaajaman alueella.

Espoo on väkiluvultaan Suomen toiseksi suurin kaupunki. Espoo on tunnettu myös Nokian, energiayhtiö Fortumin, Angry Birdsin kehittäneen peliyhtiö Rovion sekä useiden muiden korkean teknologian yritysten kotikaupunkina, Nuuksion kansallispuistosta sekä Otaniemen kampusalueesta, jossa sijaitsee Aalto-yliopiston kuusi korkeakoulua. Espoossa sijaitsee myös Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus, johon varastoidaan pääkaupunkiseudun yli 1,1 miljoonan asukkaan ja teollisuuden jätteet.[10]

Espoon maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2 000 ha, ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosissa on useita järviä, joista suurimmat ovat Bodominjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi, Pitkäjärvi, Loojärvi, Velskolan Pitkäjärvi, Saarijärvi, Matalajärvi, Siikajärvi ja Lippajärvi.[11] Kaikkiaan Espoossa on 71 järveä.[11]

Espoon alueella on ollut asutusta vähintään 8000 vuotta. Esihistoriallisen ajan asuinpaikkoja tunnetaan kivikaudelta sekä varhaismetallikaudelta. Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta 1431. Espoo itsenäistyi Kirkkonummesta omaksi seurakunnakseen 1400-luvulla.[12] Espoon ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1868 ja ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous vuonna 1910. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972.

Espoo-päivää vietetään 27. elokuuta.

Maantiede

Uloimman saariston paljaat kallioluodot alkavat vaihtua metsäisemmiksi saariksi rannikkoa lähestyttäessä. Kuvassa Kytön entinen linnakesaari.
Kasavuori Soukassa
Nuuksion kansallispuisto

Kallioperä

Espoon jylhän ja kallioisen topografian kivilajit ja rakenteet ovat syntyneet 1880–1650 miljoonaa vuotta sitten. Nykyiseen ympäristöön on vaikuttanut etenkin viimeisin jääkausi - mannerjäätikkö vetäytyi nykyisen Espoon alueelta noin 13 000 vuotta sitten. Ensimmäisinä merenpinnan alta paljastuivat Pohjois-Espoon korkeat mäet kuten Mustankorvenkallio.[13] Rannikon ja saariston runsaat silokalliot ovat syntyneet mannerjään kulutuksesta; niiden pinnoilla on havaittavissa uurteita, jotka mukailevat mannerjään kulkusuuntaa. Mannerjäätiköstä irronneet jäävuoret ovat puolestaan kuljettaneet mukanaan useita siirtolohkareita,[14] joita ovat muun muassa Kunnarlan siirtolohkare, Soukan siirtolohkare ja Suomenojan siirtolohkare.

Espoon kallioperän pääkivilajeja ovat gneissit, migmatiitit, graniitit, gabrot, amfiboliitit ja kiilleliuskeet. Nuuksiossa tavataan harvinaista pallokiveä, esiintymä on myös kansainvälisesti arvokas.[15] Useissa kohdin kallioperän päälle on kerrostunut paksua savikkoa ja savisiin laaksopainanteisiin on aikoinaan raivattu peltoja. Savipatjojen paksuus muodostui pääosin Baltian jääjärvi- ja Yoldiamerivaiheessa.[16] Perinteiseen espoolaiseen luonnonmaisemaan kallioperän vaikutus on huomattava: loivasti aaltoilevilta pelloilta kohoaa jyrkästi korkeita kallioseinämiä. Pohjoisen Espoon pitkänomaiset järvet sijaitsevat kallioperän ruhjelaaksoissa. Kallioperän muotoutuminen on määrännyt rannikon suuret muodot, kuten Espoonlahden ja Laajalahden. Maankohoamisen, metsämaan soistumisen ja järvien umpeenkasvun johdosta savikerroksen päälle on paikka paikoin muodostunut soita ja turvekerrostumia. [14]

Merialue

Espoon merialue on verraten kapea kaistale Kirkkonummen ja Helsingin merialueiden välissä.[17] Merialueen eteläisen osan eli ulkosaariston syvyys on enimmillään joitakin kymmeniä metrejä. Helsingin ja Tukholman välinen laivareitti halkoo merialueen uloimpia osia ja siellä täällä on pieniä puuttomia, meren huuhtomia kallioluotoja. Ulkosaariston pohjoisosassa on muutamia saaria joissa kasvaa puustoa. Niihin kuuluu muun muassa entinen linnakesaari Kytö. Ulko- ja sisäsaariston rajalla sijaitsevat muun muassa Stora Herrö ja Lehtisaaret.[18]

Sisäsaariston saaret ovat suurempia ja rehevämpiä, niissä on venesatamia, rakennuksia ja lähimpänä mannerta sijaitsevilla saarilla on myös vakituista asutusta. Suvisaariston asuttuihin saariin on maayhteys ja se muodostaa oman kaupunginosansa, joka tosin on ilmeeltään varsin maaseutumainen.

Rantaviiva

Espoon rantaviivan pituus on noin 58 kilometriä ja sen edustalla on 165 saarta.[19] Rantaviiva on moni-ilmeinen maaduntalahtineen, ruovikkoineen, hiekkarantoineen, rantakallioineen ja venesatamineen. Lähinnä Westendissä on mereen rajautuvia omakotitontteja, muualla Espoossa rannat ovat pääosin yleisessä käytössä. Espoon rannoille on rakennettu niin kutsuttu Rantaraitti, jonka reitti kattaa lähes koko rantaviivan.[20] Kivenlahdessa on rantakallioita, ihmisen muokkaamaa rantaviivaa ja hiekkarantoja rinta rinnan.

Maa kohoaa Espoossa noin neljännesmetrin sadassa vuodessa ja kosteat maankohoamisrannat soistuvat vähitellen.[16]

Manneralue

Espoossa on kuusi Natura 2000 -aluetta: Bånbergetin aarnialue, Espoonlahti–Saunalahti (osin Kirkkonummen puolella), Laajalahden lintuvesi, Matalajärvi, Nuuksio (osin Kirkkonummen ja Vihdin puolella) sekä Vestran suot, lehdot ja vanhat metsät (osin Vantaan puolella).[21] Espoon metsät ovat suurelta osin kuusi- ja mäntyvaltaisia kangasmetsiä, sekapuina on lehtipuita. Reheviä ja monimuotoisia lehtoja on paikoitellen, niissä kasvaa runsaasti jalopuita, kuten tammea.[22] Eteläisen Espoon ekologinen ydinalue on Keskuspuisto, joka muodostuu pääosin kahdesta metsämassiivista: Harmaakallio ja Bosmalm.[23]

Espoon kuuluisin ja suosituin luontokohde on pohjoisen Espoon järviylängöllä sijaitseva Nuuksion kansallispuisto, joka ulottuu myös Kirkkonummen ja Vihdin puolelle. Yhtenäisen metsäalueen ja makean veden altaiden ohella Nuuksiossa on pieniä soita ja niittyjä. Alueella on myös reheviä lehtomaisia purolaaksoja.[24]

Espoon korkein kohta sijaitsee Velskolassa Saarijärven lounaispuolella 114 metriä merenpinnan yläpuolella ja yli 40 metriä Saarijärven vedenpintaa korkeammalla.[25] Myös aivan rannikon tuntumassa on verraten korkeita paikkoja, kuten Soukan Kasavuori, joka kohoaa 44 metrin korkeuteen merenpinnasta.[26]

Sisävedet

Espoossa on runsaasti pieniä ja pienehköjä järviä. Suurin osa sijaitsee Turunväylän pohjoispuolella, etenkin Nuuksion järviylängöllä. Pitkäjärvi-nimisiä altaita on kolme: Pitkäjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi ja Velskolan Pitkäjärvi. Espoon suurin järvi on Keski-Espoossa sijaitseva Bodominjärvi, sen pinta-ala on 4,1 km² ja keskisyvyys 4,3 metriä.[27] Nuuksion Pitkäjärven suurin syvyys on 16 metriä ja keskisyvyys 6,5 metriä, sen 60 km²:n suuruisella valuma-alueella on kymmenittäin järviä ja lampia.[28] Etelä-Espoossa järviä on niukalti. Kaitaalla sijaitsee kuuden hehtaarin laajuinen matala Hannusjärvi[29] ja Pentalan saaressa on pieni Pentalanjärvi.[30]

Espoon alueella virtaa muutama vaatimaton joki, kuten Espoonjoki ja Mankinjoki.

Historia

Espoon tuomiokirkon pääty.

Espoon alueella on ollut asutusta ainakin 8000 vuotta. Kivikauden asuinpaikkoja tunnetaan muun muassa Nuuksiosta ja Peringistä.[31] Varhaismetallikauden asuinpaikkalöytöjä on puolestaan tehty Mikkelästä[32] ja esiroomalaiselle rautakaudelle ajoitetusta Morbystä, joista jälkimmäinen on karjatalouden tutkimuksen kannalta merkittävä kohde.[33] Espoosta löytyneet rautakautiset esineet ovat pääosin peräisin savolais-karjalaisista muinaispuvuista, ja alueen naisilla on ollut samanlaisia koruja kuin Mikkelin seudulla.[34] Paikannimistöön on jäänyt jälkiä seudun varhaisesta asutuksesta. Esimerkiksi Soukan alkuperäinen nimi on ollut Soukko.[35] Suurin osa Espoon alkuperäisistä kylistä ovat olleet paikannimien valossa hämäläisten perustamia. Viimeistään 1100-luvulla hämäläistaloja oli Kaukjärven eli nykyisen Pitkäjärven rannalla Kauklahdessa, Karvasmäellä, Bembölessä, Haapalahdessa ja Finnevikissä.[36]

Ruotsalaisten Uudenmaan kolonisaation seurauksena myös Espooseen siirtyi 1200-luvulta lähtien väestöä Ruotsista. Ensimmäiset ruotsalaiset tulivat alueelle todennäköisesti nykyisen Kirkkonummen kautta ensiksi Esbobyn tienoille, josta he jatkoivat koilliseen Kauklahteen, Bemböleen ja Vanhakartanoon. Myöhemmässä vaiheessa siirtolaisia saattoivat tulla Espooseen myös suoraan Ruotsista, todennäköisesti Sveanmaalta. Espoon ruotsinkielinen nimistö on tältä ajalta. Siirtolaisten toimesta hämäläisten suomenkieliset nimet ruotsalaistettiin. Esimerkiksi Kaukalahti muuttui Köklaxiksi ja Karvasmäki Kasvasbackaksi. Nykyiset suomenkieliset nimet saattoivat tässä prosessissa myös muuttua alkuperäisistä. Esimerkiksi paikannimi Välli muuttui siirtolaisten toimesta ruotsinkieliseen muotoon Vällskog, josta paikan nykyinen suomenkielinen nimi Velskola juontaa juurensa.[36]

Espoon nimi viitannee joennimeen Espoonjoki (ruots. Esboån, alkujaan Espå / Espåå), jonka puolestaan arvellaan saaneen nimensä jokea reunustaneista haavoista (ruotsin kielen haavikkoa tarkoittava sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Alun perin nykyinen Gumbölenjoki oli nimetty Espoonjoeksi joen varrella sijainneen kylän mukaan. Kun sitten Södrikin kylän liepeille rakennettiin kirkko, Espoonjoeksi nimettiin Kirkkojärvestä Kauklahteen virtaava joki.[37]

Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoon kuninkaankartanoon ja hevosenkenkä kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantien keskiaikaista linjausta. Tämä Suomen keskeisin historiallinen maantie, Turun ja Viipurin välinen Suuri Rantatie syntyi 1340- tai 1350-vuosikymmenellä.[38]

Espoosta tuli oma seurakuntansa 1400-luvulla. Se oli aiemmin ollut Kirkkonummen seurakunnan alainen kappeliseurakunta.[12] Kirkosta erillinen kunnallishallinto perustettiin 1868. Espoon tuomiokirkko sijaitsee Espoonjoen varrella, ja sen vanhimmat osat ovat 1480-luvulta. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista, joskin Helsingin pitäjän kirkko on hieman vanhempi. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja lähellä sitä sijaitsevan rautatieaseman ympärille.

Vuonna 1920 Espoo oli alle 9 000 asukkaan maalaiskunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920, mutta Espoon ja Kauniaisten välinen raja vahvistettiin vasta 1940-luvun lopulla. Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Jo ennen toista maailmansotaa oli rantaradan asemien läheisyydessä useita esikaupunkialueita kuten Leppävaara ja Kilo sekä teollisuustaajamaksi muodostunut Kauklahti. Sen jälkeen kun uusi Jorvaksentie (nykyisen Länsiväylän edeltäjä) valmistui, alettiin myös sen läheisyyteen rakentaa pientaloja, varsinkin Westendiin. Sodan jälkeen Espooseen rakennettiin myös runsaasti rintamamiestaloja. Suuri väestönkasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1950-luvun alussa, kun Asuntosäätiö alkoi rakentaa Tapiolaa ja samaan aikaan viereiseen Otaniemeen alettiin rakentaa Teknillisen korkeakoulun uutta kampusaluetta.

Espoon ja Kirkkonummen rajalla oleva Espoonlahti oli vuosina 1944–1956 myös Neuvostoliiton hallussa olleen Porkkalan sotilastukikohdan rajana. Suuri osa Kirkkonummea, mutta myös kaistale Espoon vesialuetta ja muutamat siellä olevat saaret kuuluivat tukikohdan alueeseen. Espoossa lähellä Porkkalan alueen rajaa sijaitsevasta Kauklahden rautatieasemasta tuli Suomen ja Neuvostoliiton tiukasti vartioitu raja-asema. Maayhteys Porkkalan alueelle kulki Kivenlahden sillan kautta. Sotilastukikohdan aikana osa Espoon länsirannikosta oli evakuoitu asukkaistaan ja rajakylien talojen ikkunat Neuvostoliiton puolella oli peitettävä iltaisin. Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin luukuilla ulkopuolelta läpiajon ajaksi.

1960-luvun alussa suunniteltiin Espoon jakamista kolmeen kuntaan. Sen tuolloin jo varsin tiheään asutuista itäosista aiottiin muodostaa Tapiolan ja Leppävaaran kauppalat, kun taas kunnan silloin vielä jokseenkin maaseutumaiset länsi- ja pohjoisosat olisivat jääneet edelleen Espoo-nimiseksi maalaiskunnaksi. Jakoa ei kuitenkaan toteutettu, vaan Espoo kokonaisuudessaan muutettiin kauppalaksi vuonna 1963 ja kaupungiksi vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus, Espoon keskus rakennettiin 1970-luvulla Espoon rautatieaseman ja Espoon vanhan harmaakivikirkon ympärille. Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi.

Hallinto

Espoo kuuluu Uudenmaan maakuntaan. Ylintä päätösvaltaa kunnassa käyttää Espoon kaupunginvaltuusto. Valtuustossa on 75 jäsentä, jotka on valittu neljän vuoden toimikaudeksi.

Aluejako

Espoon 7 suuraluetta ja 56 kaupunginosaa.
Katso myös: Luettelo Espoon kaupunginosista ja Espoon kyläjako

Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.

Suuralue Väkiluku 1.1.2018[39] Aluekeskus
Suur-Leppävaara 68 421 Leppävaara
Suur-Tapiola 46 699 Tapiola
Suur-Matinkylä 41 684 Matinkylä – Olari
Suur-Espoonlahti 54 695 Espoonlahti
Suur-Kauklahti 10 149 Kauklahti
Vanha-Espoo 40 523 Espoon keskus
Pohjois-Espoo 11 347 Kalajärvi

Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 56.[40]

Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla "02" (kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa), ja Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 (pois lukien 02700 Kauniainen) sekä 02920–02980. Pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa.

Kuntaliitokset

Kuntauudistuksen yhteydessä on esitetty ajatuksia että Espoo tulisi liittää yhteen muun pääkaupunkiseudun, sekä joidenkin kehyskuntien kanssa[41], Espoon kaupunginvaltuusto on kuitenkin ollut toistaiseksi vahvasti tätä vastaan[42]

Organisaatio

Kaupungissa on kolme toimialaa

  • Sivistystoimi. Toimialajohtaja on Aulis Pitkälä.[43]
  • Sosiaali- ja terveystoimi
  • Tekninen ja ympäristötoimi
  • Konsernihallinto

Kaupungin- ja kunnanjohtajat

Kunnanjohtajan virka tuli maalaiskuntiin vuoden 1948 kunnallislain myötä, mutta Espoossa se täytettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1962, vuotta ennen kauppalaksi tuloa. Sitä ennen kunnanjohtajan tehtäviä hoiti kunnanvaltuuston puheenjohtaja.[44]

Talous

Keilaniemen toimistorakennuksia
Vuonna 2001 avattu kauppakeskus Iso Omena sijaitsee Espoon Matinkylässä lähellä merta.
Suomenojan voimalaitos

Yleistä

Helsingin nopea kehitys pienestä rannikkokaupungista suurehkoksi keskukseksi antoi 1800-luvun lopulla kasvusysäyksen espoolaisille teollisuusyrityksille. Rantaradan valmistuttua 1900-luvun alussa teollisuutta siirtyi radan varteen ja muun muassa lounaisen Espoon tiiliteollisuus kehittyi. Alueella oli myös huomattavaa lasiteollisuutta aina 1900-luvun puoliväliin asti.[45] Yksittäisistä yrityksistä mainittakoon Kauklahden lasitehdas.

Rakentamisesta ja palveluelinkeinoista muodostui Espoon talouselämän runko 1950-luvulta lähtien, jolloin Espoon nopea väestönkasvu alkoi. 2010-luvulla työpaikkojen lukumäärällä laskettuna keskeisimmät toimialat ovat kauppa, majoitus ja ravitsemistoiminta sekä asiantuntijapalvelut. Informaatio- ja viestintäalan osuus on noin kymmenesosa. Noin kuudennes työpaikoista on teollisuudessa ja rakentamisessa. Julkinen sektori on suuri: lähes neljännes työpaikoista oli julkisella sektorilla 2010-luvun puolivälissä.[46]

Muutos keskiaikaisesta maalaispitäjästä elimelliseksi osaksi Helsingin suurkaupunkialuetta on pudottanut maa- ja metsätalouden osuuden työpaikoista pariin promilleen.[46]

Yritykset

Espoossa sijaitsee useita globaalien yritysten pääkonttoreita ja lukuisia korkean teknologian yrityksiä. Tutkimus- ja kehitystoiminnan keskiössä on Aalto-yliopiston kampusalue Espoon kaakkoisosassa.[47]

Muun muassa Nokian, Fortumin, Nesteen, Huhtamäen, Metsä Boardin, Orionin, Oriolan, Outotecin ja LähiTapiolan pääkonttorit ovat Espoossa.[48][49][50][51][52][53][54][55]

Espoon suurimmat kauppakeskukset ovat Iso Omena, Sello, Lippulaiva, Entresse ja Ainoa. Länsiväylän rinnakkaistien eli Merituulentien ja Martinsillantien varrella sijaitsee muun muassa retail park Merituuli ja kauppakeskus Liila sekä useita vapaa-ajan, sisustuksen ja autoalan myymälöitä.

Espoolaisia teollisuusalueita ovat muun muassa Juvanlahden, Karamalmin ja Kivenlahden teollisuusalueet.

Espoon kaupunki

Espoon kaupunki tuottaa palvelunsa suurimmalta osin verorahoituksella. Vuonna 2016 kaupungin verotulot olivat noin 1,4 miljardia euroa, kunnallisveroprosentti oli 18,00.[56] Kaupunki on henkilöstömäärältään Espoon suurin työnantaja: se työllisti vuonna 2016 noin 14 000 henkeä.[57] Espoon talous on ylijäämäinen, mutta kasvavan kaupungin investointeja ylijäämä ei riitä rahoittamaan.[56]

Espoo on allekirjoittanut Yhdistyneiden kansakuntien vastuullisen sijoittamisen periaatteet. Rahastoja Espoolla on viisi: peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahasto, peruspalvelujen kehittämisrahasto, elinkeinojen ja työllisyyden kehittämisrahasto, investointirahasto ja vahinkorahasto.[56]

Espoon erityispiirteenä on, että kaupunki toteuttaa investointihankkeitaan tytäryhtiöidensä kautta.[56]

Tulotaso

Espoolaisten tulotaso ylittää pääkaupunkiseudun ja etenkin muun Suomen keskiarvot. Valtionveronalaisia tuloja espoolaisilla oli vuonna 2015 noin 40 % enemmän kuin suomalaisilla keskimäärin. Työttömyys on korkea, mutta kuitenkin Suomen keskiarvoa matalampi.[58] Espoon suurituloisimmat alueet, kuten Westend ja Haukilahti sijaitsevat pääosin rannikolla. Edellä mainitut kaupunginosat kuuluvat Tapiolan suuralueeseen, jonka tulotaso on huomattavasti Espoon keskiarvoa korkeampi. Matinkylän ja Espoonlahden suuralueiden tulotaso on lähellä Espoon keskiarvoa. Leppävaaran ja etenkin Vanhan-Espoon suuralueilla tulotaso on keskiarvoa matalampi.[59]

Espoo ei ole suuralueittain erityisen segregoitunut, vaan tuloerot suuralueiden sisällä ovat huomattavasti suuremmat kuin suuralueiden välillä. Pienituloisilla osa-alueilla keskitulo vastaa lähinnä Helsingin keskitasoa. Eräillä osa-alueilla, kuten Kivenlahdessa ja Suvelassa, se jää jopa Vantaan keskiarvon alapuolelle. Pientalovaltaiset alueet ovat tyypillisesti kerrostaloalueita suurituloisempia.[59]

Liikenne

Länsiväylän ympäristöä yöllä
Tapiolan metroasema sijaitsee kauppakeskus Ainoan yhteydessä.

Espoon halki kulkee kaksi Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä: Länsiväylä, joka on osa Helsingin ja Karjaan välistä kantatietä 51, sekä Turkuun johtava valtatie 1 (Turunväylä). Näitä sekä muita Helsingistä eri suuntiin johtavia pääteitä yhdistävät toisiinsa Kehä I ja Kehä III, jotka myös ovat osittain Espoon alueella, samoin kuin Länsiväylältä Turuntielle johtava Kehä II kokonaisuudessaan. Espoon pohjoisosan halki kulkee seututie 120, joka on osa valtatie 2:n vanhaa reittiä.

Espoo on osa HSL:n seutuliikennealuetta. Rantaradalla liikennöivien lähiliikennejunien lisäksi joukkoliikennettä hoitavat useat bussilinjat. Espoon eteläosista monet linjat kulkevat Länsiväylää pitkin Helsinkiin Kampin keskukseen, keski- ja pohjoisosista taas Töölön kautta Elielinaukiolle.

Helsingin metrolla on kuusi asemaa Espoossa: Keilaniemen, Aalto-yliopiston, Tapiolan, Urheilupuiston, Niittykummun ja Matinkylän metroasemat. Radan jatko Kivenlahteen valmistuu aikaisintaan 2020.

Tietoliikenteen osalta Espoossa on ollut kuusitoista yleisradiolähetystaajuutta, jotka on listattu alla olevaan avattavaan taulukkoon.[60]

Väestö

Espoon väkiluku on 314 024 (2023-12-31-131. joulukuuta 2023).[2]

Väestönkehitys

Espoon väkiluku vuodesta 1901 vuoteen 2007 sekä ennuste vuoteen 2030.
Kerrostalo Suurpellossa
Vuosi Väkiluku
1901     5 888
1910     7 891
1920     8 817
1930   11 370
1940   13 378
1950   22 874
1960   53 042
1970   92 655
1980 133 835
1985 153 019
1990 169 833
1995 186 507
2000 209 667
2005 227 472
2006 231 704
2007 235 019
2008 241 565
2009 244 330
2015 269 802
2017 (ennuste)[61] 270 700
2030 (ennuste) 305 384

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Espoon väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
 137 409
1985
  
 156 778
1990
  
 172 629
1995
  
 191 247
2000
  
 213 271
2005
  
 231 704
2010
  
 247 970
2015
  
 269 802
Lähde: Tilastokeskus.[62]
Saunalahden koulu
Espoon kulttuurikeskus Tapiolassa
Niittyhuippu ja Niittykummun metroasema

Väestönkasvu:

Vuodet Väestönkasvu
1901–1910 +   2 003
1910–1920 +      926
1920–1930 +   2 553
1930–1940 +   2 008
1940–1950 +   9 496
1950–1960 + 30 168
1960–1970 + 39 613
1970–1980 + 41 180
1980–1990 + 35 998
1990–2000 + 39 834
2000–2010 + 34 686

Taajamat

Pääartikkeli: Helsingin keskustaajama

Vuoden 2016 lopussa Espoossa oli 274 583 asukasta, joista 268 409 asui taajamissa, 1 408 haja-asutusalueilla ja 4 766 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Espoon taajama-aste on 99,5 prosenttia.[63] Espoon taajamaväestö jakaantuu kolmen eri taajaman kesken:[64]

Näistä taajamista Helsingin keskustaajama ulottuu Espoon lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle.[64] Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 159 211 asukasta, ja sen pinta-ala on 631,11 neliökilometriä.[65] Kunnarlan taajama sijaitsee kokonaan Espoon alueella. Kolmirannan taajama sijaitsee pääosin Espoossa, mutta pieniltä osin myös Kirkkonummella.[64]

Kieli

Tornitalo Kivenlahdessa
Maisema Espoonkartanossa Sågbron sillalla

Vuoden 2016 alussa espoolaisista puhui äidinkielenään suomea 211 300 ja ruotsia 20 200 asukasta. Vuoden 2017 lopussa Espoossa oli vieraskielisiä asukkaita 41 700. Vieraskielisten määrä nousee ennusteen mukaan 30 %:iin kaupungin asukkaista vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2027 lähes joka toisen (43,3%) 35–64-vuotiaan espoolaisen ennustetaan olevan vieraskielinen.[66]

Tarvaspää

Ruotsinkielisten osuus väheni erityisesti 1950-luvulla: vuonna 1950 heitä oli 43,1 % väestöstä (noin 10 800 henkeä[67]) ja vuonna 1960 puolestaan 23,5 % (noin 13 300 henkeä[68]). Tähän vaikutti ennen kaikkea suomenkielisten voimakkaasti positiivinen muuttotase. Ulkomaan kansalaisia oli 26 200 vuoden 2016 alussa.[69]

Espoossa puhutut kielet:[69]

Kieli Lukumäärä Prosenttiosuus
Suomi 211 252 78,3 %
Ruotsi 20 216 7,5 %
Viro 5 808 2,2 %
Venäjä 5 788 2,1 %
Englanti 2 524 0,9 %
Somali 2 324 0,9 %
Kiina 2 155 0,8 %
Arabia 2 035 0,8 %
Albania 1 522 0,6 %
Kurdi 1 347 0,5 %
Persia 1 014 0,4 %
Vietnam 975 0,4 %
Espanja 771 0,3 %
Muut 12 071 4,5 %

Uskonto

Olarin kirkko

Vuoden 2016 lopussa espoolaisista 61,2 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[70] Espoossa on kuusi evankelisluterilaista seurakuntaa, jotka muodostavat Espoon seurakuntayhtymän:[71]

Vuonna 2003 Espoon asukkaista 79,5 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 18,0 prosenttia ei kuulunut uskonnollisiin yhdyskuntiin, 1,2 prosenttia kuului Suomen ortodoksiseen kirkkoon, 0,4 prosenttia oli katolisia ja 0,2 prosenttia Jehovan todistajia. Suomen Vapaakirkon jäseniä, mormoneja, juutalaisia, muslimeja, muita ortodokseja ja metodisteja oli 0,1 prosenttia kutakin.[72]

Espoossa on viisi luterilaista kirkkoa, jotka ovat Espoon tuomiokirkko, Espoonlahden kirkko, Olarin kirkko, Tapiolan kirkko ja Leppävaaran kirkko. Lisäksi Espoossa on 27 luterilaisen kirkon kappelia.[73]

Palvelut

Alvar Aallon suunnittelema TKK:n päärakennuksen auditorio.

Koulutus

Espoossa sijaitsee Aalto-yliopiston insinööritieteiden, kemian tekniikan, perustieteiden ja sähkötekniikan korkeakoulut ja Aalto PRO -täydennyskoulutusyksikkö, Metropolia-ammattikorkeakoulun toimipiste (entinen Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu) sekä Laurea-ammattikorkeakoulun paikallisyksiköitä. Kauppakeskus Sellon yhteydessä sijaitsee musiikkiopisto Juvenalia. Espoon kulttuurikeskuksessa sijaitsee myös Espoon musiikkiopisto.

Terveydenhuolto

Espoon Karvasmäellä sijaitsee Jorvin sairaala, joka tekee yhteistyötä HYKSin kanssa ja kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS). Espoon kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä kymmenen.

Kulttuuri

Viidestä eri museosta koostuva WeeGee-talo Tapiolassa.

Tapiolassa järjestetään vuosittain elokuvafestivaali Espoo Ciné sekä musiikkitapahtuma April Jazz. Leppävaarassa järjestetään vuosittain Kivenlahti Rock. Vesipuisto Serenassa järjestetään talvisin Pacifique-kylpyläbileet. Espoon tuomiokirkossa järjestetään kesäisin Finland Festivals -tapahtumaketjuun kuuluva konserttisarja Urkuyö ja aaria. Suomen suurin ja Euroopan suurin itsenäinen roolipelitapahtuma Ropecon on vuodesta 1998 lähtien järjestetty Dipolissa.

Espoolaisia ja Espoossa asuvia kirjailijoita ovat Antti Hyry, Mauri Kunnas ja Arto Paasilinna. Paasilinnan teoksissa esiintyvät seuraavat kaupunginosat: Tapiola ja Haukilahti teoksessa Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Otaniemi teoksessa Aatami ja Eeva ja Jorvi teoksessa Herranen aika.

Urheilu ja liikunta

Leppävaaran urheilupuisto
Tapiolan uimahallin kahluuallas kesällä 2001. Taustalla oikealla Espoon kulttuurikeskus ja vasemmalla Tapiolan keskustorni.
Espoo Metro Areena (aiemmin Barona Areena ja Länsi-Auto Areena) on Tapiolan urheilupuistossa sijaitseva urheilu- ja viihdehalli.

Espoon urheiluseuroista tunnetuimpia ovat jääkiekkoseura Espoo Blues ja jalkapalloseura FC Honka. Espoo Blues saavutti SM-hopeaa kaudella 2007–2008 ja kaudella 2010–2011. Espoosta ovat kotoisin monet maailman huipulle edenneet urheilijat, kuten jääkiekkoilijat Teemu Selänne ja Jere Lehtinen, uimari Antti Kasvio, taitoluistelija Laura Lepistö, keihäänheittäjä Tiina Lillak, hiihtäjä Marjo Matikainen ja autourheilija Kimi Räikkönen.

Espoossa sijaitsevat Vermon ravirata, Espoo Metro Areena, Tapiolan urheilupuisto, Leppävaaran urheilupuisto ja Vesipuisto Serena. Espoon suurimmat uimahallit ovat Leppävaaran uimahalli, Keski-Espoon uimahalli, Espoonlahden uimahalli ja Tapiolan uimahalli. Muita liikuntakohteita ovat Espoon keskuspuisto, Espoon ulkoilusaaret ja Helsingin kaupungin ulkoilualueet Luukki ja Pirttimäki.

Espoon vuoden urheilija

Espoossa valitaan oma espoolainen vuoden urheilija. Tittelin ovat saaneet muun muassa seuraavat henkilöt:

  • Vuonna 2014: voimistelija Saga Hänninen, jolla on Downin oireyhtymä. Hän kilpailee rytmisessä kilpavoimistelussa ja harrastaa monia muitakin lajeja. Hän on voittanut kultaa kehitysvammaisten Special Olympics -kilpailussa pallo-ohjelmassa.[74]
  • Vuonna 2015: jousiampuja Jarkko Lehtinen[75]
  • Vuonna 2016: telinevoimistelija Oskar Kirmes, joka voimisteli kuusiottelussa Rion olympiakarsinnoissa ennätyspisteensä, varmistaen Suomelle ensimmäisen miestelinevoimistelun olympiapaikan 44 vuoteen.[76]
  • Vuonna 2017: ampuja Cristian Friman, joka voitti vuonna 2017 nuorten maailmanmestaruuden pienoiskiväärin makuuammunnassa.[77]

Espoolaisia urheiluseuroja

Ystävyyskaupungit

Espoon ystävyyskaupungit ovat[78]:

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b c Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 26.4.2024. Tilastokeskus. Viitattu 28.4.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2017, Espoo Oikeusministeriö. Viitattu 7.6.2017.
  7. ↑ Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 114–115. Genimap, 2005.
  8. ↑ Laki pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta 2009. Finlex. Viitattu 16.4.2013.
  9. ↑ Helsingin seudun yhteistyöalueen kartta Seutuportaali "helsinginseutu.fi". Viitattu 16.4.2013.
  10. ↑ http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=5697EBB09A47590EC22571F00017C2D1&kanta=kunnari%5C%5Cintrakun_e.nsf [vanhentunut linkki]
  11. ↑ a b Järviwiki jarviwiki.fi. Viitattu 23.2.2015.
  12. ↑ a b Espoon historia 16.7.2012. Espoon kaupunki. Viitattu 8.3.2013.
  13. ↑ ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (s. 11) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  14. ↑ a b Espoon kallioperän synty Espoon tekninen keskus. Espoon ympäristökeskus. Viitattu 5.11.2017.
  15. ↑ ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (Kuvailulehti) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  16. ↑ a b ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (s. 12) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  17. ↑ UUDENMAAN MERI- JA RANNIKKOALUESELVITYS (pdf-sivu 26/102) Uudenmaanliitto. Viitattu 5.11.2017.
  18. ↑ UUDENMAAN MERI- JA RANNIKKOALUESELVITYS (pdf-sivu 20/102) Uudenmaanliitto. Viitattu 5.11.2017.
  19. ↑ Espoon rannat ja saaristo Espoo550. Viitattu 6.11.2017.
  20. ↑ Rantaraitti © Espoon kaupunki. Viitattu 6.11.2017.
  21. ↑ Uudenmaan Natura 2000 -alueet Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 16.8.2014.
  22. ↑ ESPOON LUONNON MONIMUOTOISUUDEN SUOJELUN TOIMENPIDEOHJELMA (s. 10 ja 12) espoo04.hosting.documenta.fi. Viitattu 7.11.2017.
  23. ↑ Espoon Keskuspuisto Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 7.11.2017.
  24. ↑ Hiironniemi, Kalevi & Pajakoski, Johanna: Kuin pieni Suomi : Espoon luontoa mereltä erämaahan, s. 10. Espoo: Espoon kaupunki, 2008. ISBN 978-951-857-514-9.
  25. ↑ Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet : 12.13 Espoon korkein kohta (pdf, 552 Kt) © Espoon kaupunki. Viitattu 7.11.2017.
  26. ↑ Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet : 4.16 Soukan kasavuori (pdf, 1085 Kt) © Espoon kaupunki. Viitattu 7.11.2017.
  27. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 50/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  28. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 37/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  29. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 53/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  30. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 55/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  31. ↑ Espoon historia www.espoo.fi. Viitattu 13.10.2016.
  32. ↑ Museovirasto - Rekisteriportaali kulttuuriymparisto.nba.fi. Viitattu 13.10.2016.
  33. ↑ Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 133. Gaudeamus, 2015.
  34. ↑ Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 300-301. Gaudeamus, 2015..
  35. ↑ Terhi Ainiala, Minna Saarelma ja Paula Sjöblom: Nimistöntutkimuksen perusteet, s. 127. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2008.
  36. ↑ a b Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 40-42. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  37. ↑ Kaija Mallat (toim.): Kylä-Espoo – Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2008; s. 35-38. ISBN 978-951-857-381-7
  38. ↑ Suuri Rantatie - Kuninkaantie 1999. Tielaitos. Viitattu 20.2.2016.
  39. ↑ ESPOON ASUKASLUKU VUODENVAIHTEESSA 2017/2018 : Tietoisku 3/2018 Espoon kaupunki. Viitattu 14.5.2018.
  40. ↑ Kaupunginosat Espoon kaupunki. Viitattu 31.3.2010.
  41. ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=427137&lan=fi [vanhentunut linkki]
  42. ↑ Espoon poliittinen johto vastustaa pakkoliitoksia espoo.fi. 13.2.2012.
  43. ↑ Aulis Pitkälästä espoon sivistystoimenjohtaja Länsiväylä. Viitattu 12.4.2017.
  44. ↑ Kemppi-Virtanen, Pirjo: Framilla: Espoo tarina – kolme kaupunginjohtajaa 15.10.2013 28.10.2013. Espoon Kokoomus. Viitattu 18.4.2016.
  45. ↑ Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 7) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  46. ↑ a b Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 17) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  47. ↑ Tietoa Espoosta Espoon kaupunki. Viitattu 14.11.2017.
  48. ↑ https://www.nokia.com/fi_fi/yhteystiedot
  49. ↑ https://www.fortum.com/fi/konserni/yhteystiedot/pages/default.aspx
  50. ↑ http://www.huhtamaki.com/fi/yhteystiedot/toimipisteet
  51. ↑ https://www.metsagroup.com/fi/ota-yhteytta/Pages/default.aspx
  52. ↑ https://www.orion.fi/konserni/orion-yrityksena/
  53. ↑ http://www.oriola.com/fi/tietoa-meista/yhteystiedot/
  54. ↑ http://www.outotec.com/contacts/contact-information/locations/
  55. ↑ https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/lahitapiola-ryhma/yhtioryhmatietoa/ryhman-rakenne-ja-johto
  56. ↑ a b c d Talous 2016 Espoon kaupunki. Viitattu 16.11.2017.
  57. ↑ http://www.espoo.fi/fi-FI/Tyo_ja_yrittaminen
  58. ↑ Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 15 ja 16) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  59. ↑ a b Helsingin seudun aluesarjat Helsinki, Espoo, Vantaa, HSY ja Uudenmaan liitto. Viitattu 14.11.2017.
  60. ↑ a b Radioasemat Suomessa viestintavirasto.fi. Suomen Viestintävirasto. Viitattu 31.1.2017.
  61. ↑ Jokiranta, Teija: Espoon väestöennuste 2008–2017 (PDF) (ISSN 1457-5450. Sivu 3.) Raportteja Espoosta. 2007. Espoon kaupunki. Viitattu 22.2.2008.
  62. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.3.2018.
  63. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.2.2018.
  64. ↑ a b c Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.2.2018.
  65. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 15.2.2018.
  66. ↑ Espoon kaupunki: Talousarvio 2018 sekä taloussuunitelma Espoon kaupunki. Espoon kaupunki. Viitattu 11.4.2018.
  67. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja (PDF) doria.fi. 31.12.1950. Viitattu 14.5.2018.
  68. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja (PDF) doria.fi. 31.12.1960. Viitattu 14.5.2018.
  69. ↑ a b Munter, Arja: Espoon väestörakenne 2015/2016 (PDF) (ISSN 1239-9752. Sivut 8 ja 9.) Espoon väestörakenne 2015/2016. 2016. Espoon kaupunki. Viitattu 10.4.2018.
  70. ↑ Tilastotietoja Espoon seurakunnista 31.12.2016. Espoon seurakuntayhtymä. Viitattu 9.4.2017.
  71. ↑ Espoon seurakuntayhtymä espoonseurakunnat.fi. Viitattu 29.12.2009.
  72. ↑ Espoon hautausmaaselvitys, s. 10. Espoon kaupunki, 2004. ISBN 951-857-468-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.2.2013).
  73. ↑ Kirkot Espoonseurakunnat.fi.
  74. ↑ Oksanen, Kimmo: Downin oireyhtymä ei hidasta 14-vuotiasta Saga Hännistä: Hän on Espoon Vuoden urheilija Helsingin Sanomat. 24.12.2014. Viitattu 25.12.2014.
  75. ↑ Liikunta- ja nuorisolautakunta valitsi vuoden 2015 espoolaiseksi urheilijaksi jousiampuja Jarkko Lehtisen www.espoo.fi. Viitattu 7.6.2018.
  76. ↑ Vuoden 2016 espoolainen urheilija, joukkue ja urheiluteko on valittu www.espoo.fi. Viitattu 7.6.2018.
  77. ↑ Sirpa Repo: Nuoresta ampujasta vuoden urheilija, FC Hongan naisista vuoden joukkue Länsiväylä. Viitattu 7.6.2018.
  78. ↑ Ystävyyskaupungit Espoo.fi. Viitattu 18.9.2015.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espoo.
Wikimatkat
Wikimatkat
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Espoo.
Espoon suuralueet ja kaupunginosat
Pohjois-Espoo

Bodom · Kalajärvi · Lahnus · Lakisto · Luukki · Niipperi · Perusmäki · Röylä · Vanhakartano · Velskola

Suur-Espoonlahti

Espoonlahti · Kaitaa · Latokaski · Nöykkiö · Saunalahti · Soukka · Suvisaaristo

Suur-Kauklahti

Espoonkartano · Kauklahti · Kurttila · Vanttila

Suur-Leppävaara

Karakallio · Kilo · Laaksolahti · Leppävaara · Lintuvaara · Lippajärvi · Sepänkylä · Viherlaakso

Suur-Matinkylä

Henttaa · Matinkylä · Olari

Suur-Tapiola

Haukilahti · Laajalahti · Mankkaa · Niittykumpu · Otaniemi · Pohjois-Tapiola · Tapiola · Westend

Vanha-Espoo

Espoon keskus · Gumböle · Högnäs · Järvenperä · Karhusuo · Karvasmäki · Kaupunginkallio · Kolmperä · Kuurinniitty · Muurala · Nupuri · Kunnarla · Nuuksio · Siikajärvi · Vanha-Nuuksio · Ämmässuo

Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (31. joulukuuta 2023)
1. Helsinki 674 500 7. Jyväskylä 147 746 13. Lappeenranta 72 988 19. Porvoo 51 289 25. Lohja 45 645
2. Espoo 314 024 8. Kuopio 124 021 14. Vaasa 68 956 20. Salo 51 100 26. Nurmijärvi 44 785
3. Tampere 255 050 9. Lahti 120 693 15. Hämeenlinna 68 319 21. Kotka 50 500 27. Tuusula 41 338
4. Vantaa 247 443 10. Pori 83 106 16. Seinäjoki 66 160 22. Kokkola 48 295 28. Kirkkonummi 41 154
5. Oulu 214 633 11. Kouvola 78 880 17. Rovaniemi 65 286 23. Hyvinkää 46 901 29. Rauma 38 832
6. Turku 201 863 12. Joensuu 78 062 18. Mikkeli 51 919 24. Järvenpää 46 490 30. Kerava 38 211
Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kunnat
kaupungit

Käkisalmi | Sortavala | Viipuri

kauppalat

Koivisto | Lahdenpohja

maalaiskunnat

Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo | Pyhäjärvi Vpl | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää

Osin luovutetut kunnat
sodan jälkeen muihin kuntiin yhdistetyt

Jääski | Korpiselkä | Pälkjärvi | Säkkijärvi | Vahviala

toimintaansa vuoden 1948 jälkeen jatkaneet

Ilomantsi | Inari | Kitee | Kuusamo | Lappee | Nuijamaa | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Uukuniemi | Värtsilä | Ylämaa

Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan

Hanko

osin

Bromarv | Degerby | Espoo | Inkoo | Kirkkonummi | Siuntio

Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
 

Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Espoo&oldid=17372233”