Malline:Valitut palat/2017

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuoden 2017 valitut palat.

Viikko 1[muokkaa wikitekstiä]

Mehmed Paša Sokolovićin silta (serb. ja bosn. Мост Мехмед-паше Соколовића, Most Mehmed-paše Sokolovića, turk. Sokullu Mehmet Paşa Köprüsü) on Drinajoen ylittävä kiviholvisilta Višegradin kaupungissa Serbitasavallassa, Bosnia-Hertsegovinassa. Vuonna 1577 valmistuneen sillan suunnitteli suurvisiiri Mehmed pašša Sokolovićin pyynnöstä osmaniarkkitehti Sinan. Silta on ollut vuodesta 2007 Unescon maailmanperintökohde.

Drina virtaa Višegradin kohdalla lounaasta koilliseen, joten joen vasen ranta on sillan luoteis- ja oikea ranta kaakkoispuolella. Silta on edustava esimerkki osmanien ajan arkkitehtuurista ja rakennustaidosta. Se muodostuu yhdestätoista 11–15 metriä pitkästä holvikaaresta sekä rampista, jota pitkin sillalle noustaan Drinan vasemmalta rannalta. Sillan kokonaispituus on lähes 180 metriä. Se on Sinanin mestarityö, jota voi verrata samaan aikaan Italiassa kukoistaneeseen renessanssiin.


Viikko 2[muokkaa wikitekstiä]

Marcus Salvius Otho Caesar Augustus (synt. Marcus Salvius Otho, yleisesti Otho) (28. huhtikuuta 3216. huhtikuuta 69) oli Rooman keisari, joka hallitsi 15. tammikuuta – 16. huhtikuuta 69. Otho oli niin kutsutun neljän keisarin vuoden toinen keisari.

Otho ystävystyi nuorena keisari Neron kanssa. Hänestä tuli keisari kaapattuaan vallan Neron seuraajalta Galbalta. Otho oli ensimmäinen keisari, joka otti vallan käsiinsä väkivalloin. Hävittyään taistelussa Vitelliuksen joukkoja vastaan hän teki itsemurhan. Hänestä on jäänyt jälkimaailmalle hyvin kaksijakoinen kuva. Hänet muistettiin Neron lähipiiriin kuuluvana tyhjäntoimittajana. Toisaalta Othon tiedetään olleen pätevä sotapäällikkö ja kyvykäs hallitsija, mutta hänen mainettaan mustaa kuitenkin väkivaltainen vallananastus.


Viikko 3[muokkaa wikitekstiä]

Wrangelinsaari (ven. о́стров Вра́нгеля ostrov Vrangelja; tšuktšiksi Умӄилир, Umqilir, ”Jääkarhusaari”) on Venäjälle kuuluva noin 7 600 neliökilometrin laajuinen saari Pohjoisessa jäämeressä Tšuktšimeren ja Itä-Siperian meren välissä. Sen erottaa mantereesta 110 kilometrin levyinen Longinsalmi. Wrangelinsaari kuuluu Tšukotkan autonomiseen piirikuntaan. Saaren korkein kohta on Sovjetskajavuori (1 096 metriä).

Wrangelinsaaren luonto on arktiseksi saareksi harvinaisen monimuotoinen. Kasvillisuus on pääosin tundraa, mutta kasvistoon kuuluu lajeja, jotka normaalisti kasvavat etelämpänä subarktisella alueella, pohjoisamerikkalaisia lajeja, joita ei tavata muualla Aasiassa ja poikkeuksellisen paljon kotoperäisiä lajeja. Wrangelinsaaren jääkarhupopulaatio on Venäjän suurin ja mursukanta maailman suurin. Linnuista saarella pesii runsaasti muun muassa lumihanhia. Lisäksi paleontologien mukaan siellä eli vielä 4 000 vuotta sitten maailman viimeiset villamammutit.


Viikko 4[muokkaa wikitekstiä]

Gávdos (kreik. Γαύδος, [ˈɣavðo̞s]; myös Gávdhos) on Kreikan saari, joka kuuluu Kreetan saariin ja sijaitsee Välimereen kuuluvassa Libyanmeressä Kreetan eteläpuolella. Saaren pinta-ala on 27 neliökilometriä ja asukasluku 152 (vuonna 2011). Hallinnollisesti saari kuuluu Gávdoksen kuntaan, Chanián alueyksikköön ja Kreetan alueeseen. Gávdoksella sijaitsee Euroopan eteläisin kohta.

Gávdos asutettiin neoliittisella kaudella, jonka jälkeen saarella ovat pitäneet valtaa monet eri tahot. Roomalaiset perustivat saarelle kauppapaikan, ja apostoli Paavali ajautui saarelle vuonna 62. Gávdos autioitui merirosvokaudella 800–1100-luvulla, ja se asutettiin uudestaan vasta osmaniaikana vuoteen 1880 mennessä. Kreikkaan se liitettiin vuonna 1913.


Viikko 5[muokkaa wikitekstiä]

Vietnam (vietn. Việt Nam), virallisesti Vietnamin sosialistinen tasavalta (vietn. Cộng hòa Xã hội chủ nghĩa Việt Nam) on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kambodža, Kiina ja Laos. Vietnamin pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä ja asukasluku yli 93 miljoonaa eli se on väestöltään maailman 14. suurin maa.

Vietnam oli vuodesta 111 eaa. tuhannen vuoden ajan osa kiinalaisia valtioita, kunnes vietnamilainen dynastia nousi valtaan 939. Vuoden 1471 jälkeen se valloitti Champa-kuningaskunnan nykyisessä Keski-Vietnamissa, ja vietnamilaisten asutus levisi etelään aina Mekongin suistoon asti. Vuonna 1858 Ranska aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista, ja 1885 Annam, Tonkin, ja Kotšinkiina liitettiin osaksi Ranskan Indokiinaa. Toisen maailmansodan ja Japanin miehityksen aikana maassa syntyi antikolonialistisia liikkeitä kuten Việt Minh, ja sodan jälkeen 2. syyskuuta 1945 vietnamilaiset kommunistit Ho Tši Minhin johdolla julistivat maan itsenäiseksi. Ranska ei halunnut luopua siirtomaastaan ja kävi sotaa aina vuoteen 1954, jolloin se kärsi tappion Điện Biên Phủn taistelussa.


Viikko 6[muokkaa wikitekstiä]

Dirk Nowitzki (s. 19. kesäkuuta 1978 Würzburg, Länsi-Saksa) on saksalainen koripalloilija, joka edustaa NBA:ssa pelaavaa Dallas Mavericksia. Nowitzki aloitti koripallon DJK Würzburgissa, josta hän ilmoittautui vuoden 1998 NBA:n varaustilaisuuteen. Hän oli Milwaukee Bucksin yhdeksäs varaus, mutta Nowitzki myytiin saman tien Mavericksille. Nowitzki ylsi urallaan ensimmäisen kerran NBA-finaaleihin vuonna 2006. Vuotta myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen eurooppalainen pelaaja, joka on valittu NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Seuraavan kerran Nowitzki pelasi finaaleissa vuonna 2011, jolloin hän voitti ensimmäisen NBA-mestaruutensa.

Saksan koripallomaajoukkueessa Nowitzki voitti pronssia vuoden 2002 MM-kisoista. Hopeaa Nowitzki voitti vuoden 2005 EM-kisoista. Molemmissa kisoissa hän voitti korikuninkuuden ja hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi.


Viikko 7[muokkaa wikitekstiä]

Hietamäen kappeli oli Laajoen varressa Mietoisten Hietamäen kylässä sijainnut puinen kirkkorakennus. Kappeli oli rakennettu kylän länsilaidalle Kappelinmäelle, jonka rinteeseen oli haudattu vainajia jo rautakaudella. Itse kappeli mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1366, vaikka seurakunta lieneekin tätä vanhempi. Kappelin käyttö väheni ja kirkkomaahan hautaaminen lopetettiin Mietoisten kirkon valmistuttua 1600-luvulla. Viimeinen kirkollinen toimitus Hietamäen kappelissa pidettiin vuonna 1731, ja sitten kappeli jäi lahoamaan paikalleen. Osa esineistöstä siirrettiin Mynämäen ja Mietoisten kirkkoihin. Kappelin ja sen kirkkotarhan jäänteetkin tuhoutuivat lopullisesti 1920-luvulla, kun paikasta tuli soranottoalue. Kappelimäen etelälaidalle on kuitenkin 1950-luvulla pystytetty kivistä muurattu kappelin muistomerkki ja sen juurella on myös pidetty jumalanpalveluksia.

Kappelin alueella on tehty arkeologisia kaivauksia, joissa on löytynyt muun muassa rahoja ja luita sekä muuta esineistöä. Vanhaa esineistöä siirrettiin jo 1700-luvulla todennäköisesti Mietoisten ja Mynämäen kirkkoihin, joissa niitä on edelleen.


Viikko 8[muokkaa wikitekstiä]

Anne Frank (12. kesäkuuta 1929 Frankfurt am Main, Saksamaaliskuu 1945 Bergen-Belsen, Saksa) oli juutalainen tyttö ja holokaustin kuuluisimpia uhreja. Hänen päiväkirjansa (suomennettu nimellä Nuoren tytön päiväkirja, uudestaan nimellä Päiväkirja) on tunnetuin uhrin kirjoittama aikalaiskuvaus toisen maailmansodan juutalaisvainoista. Lisäksi on julkaistu hänen valitsemiaan kertomuksiaan sisältävä Salaisen siiven tarinoita (suom. Marja Tyrkkö, Tammi 1983).

Anne syntyi Frankfurt am Mainissa Weimarin Saksassa mutta asui suurimman osan elämäänsä Amsterdamissa ja sen lähellä. Hän menetti Saksan kansalaisuutensa 1941 natsi-Saksan antisemitististen lakien takia. Anne sai kansainvälistä kuuluisuutta kuolemansa jälkeen, kun hänen päiväkirjansa julkaistiin. Se kertoo hänen kokemuksistaan piilossa aikana, jolloin Alankomaat oli saksalaismiehityksen alaisena. Anne piti päiväkirjaa 12. kesäkuuta 1942 – 1. elokuuta 1944.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Nuoren tytön päiväkirja ja Antisemitismi


Viikko 9[muokkaa wikitekstiä]

Antikythera (kreik. Αντικύθηρα, Antikýthira, [ˌɑndiˈkiθirɑ], myös Antikíthira, Andikýthira) on Kreikan saari ja entinen kyläkunta Välimeressä. Se kuuluu Jooniansaarten saariryhmään ja sijaitsee Kytheran ja Kreetan välissä. Saaren pinta-ala on 20,43 neliökilometriä ja asukasluku 68 (vuonna 2011). Hallinnollisesti Antikythera kuuluu Kytheran kuntaan, Saarten alueyksikköön ja Attikan alueeseen. Pääosa saaren asukkaista on vanhuksia. Kesäaikana väkiluku kasvaa yli viidensadan.

Kreetalta saapuneet asukkaat asuttivat saaren myöhäisellä neoliittisella kaudella ja varhaispronssikaudella, mutta minolaiskauden ja 300-luvun eaa. lopun välillä sieltä ei ole löydetty merkkejä asutuksesta. Myöhemmin saarta ovat vuorollaan hallinneet roomalaiset, bysanttilaiset, arabimerirosvot, venetsialaiset, britit ja ranskalaiset. Osaksi Kreikkaa saari liitettiin vuonna 1864. Italia miehitti Antikytheran toisen maailmansodan aikana, ja vuosina 1943–1944 saari oli Saksan hallussa. Nykyisin saaren väkiluku on laskussa, vaikka infrastruktuuria on kehitetty.


Viikko 10[muokkaa wikitekstiä]

Kauhuelokuva on elokuvan lajityyppi, jonka päätarkoituksena on herättää katsojassa pelon ja kauhun tunnetta. Kauhuelokuville tyypillisiä elementtejä ovat erilaiset yliluonnolliset ilmiöt ja hirviöhahmot, kuten kummitukset, vampyyrit, zombit, demonit ja sarjamurhaajat. Kauhuelokuvien teemana on usein taistelu hyvän ja pahan välillä.

Kauhuelokuva sai alkunsa jo 1800-luvun lopulla, ja se on saanut vaikutteita erityisesti goottilaisista romaaneista. Varhaisimpina klassikoina pidetään saksalaisia Tri Caligarin kabinettia ja Nosferatua 1920-luvun alusta, mutta termiä ”kauhuelokuva” alettiin käyttää vasta 1930-luvulla, kun Universal Pictures julkaisi useita lajityyppiä edustaneita elokuvia. Kauhuelokuva on ollut erityisesti nuorten suuressa suosiossa, vaikka monet kauhuelokuvat ovat pienellä budjetilla tehtyjä niin sanottuja b-elokuvia. Kauhuelokuva ei kuitenkaan ole aina saanut tunnustusta, sillä se on usein herättänyt myös pahennusta, ja monet kauhuelokuvat ovat joutuneet sensuurin kohteeksi. Lajityypin elokuvien kuvasto on usein väkivaltaista, minkä vuoksi niitä on pidetty raaistavina.


Viikko 11[muokkaa wikitekstiä]

Maailmankaikkeus eli kaikkeus eli universumi tarkoittaa kaiken olemassa olevan kokonaisuutta. Maailmankaikkeus käsittää avaruuden ja siinä olevan aineen ja energian. Maailmankaikkeutta määriteltäessä erotetaan toisistaan havaittava maailmankaikkeus ja koko maailmankaikkeus. Havaittava maailmankaikkeus tarkoittaa maailmankaikkeuden havaitsijalle näkyvää osaa. Havaittava maailmankaikkeus on alue, jolta tuleva valo saavuttaa Maan. Havaittavan maailmankaikkeuden halkaisijaksi on arvioitu 93 miljardia valovuotta. Kaikki tieto maailmankaikkeudesta perustuu havaittavaan maailmankaikkeuteen. Maailmankaikkeutta voi tutkia, mutta koko maailmankaikkeuden kokoa ei voi havaita. Koko maailmankaikkeudesta on kuitenkin mahdollista luoda teoreettisia malleja, esimerkiksi alkuräjähdysteoria. Kaikkeuden syntyä, rakennetta ja kehitystä tutkiva tieteenala on nimeltään kosmologia.

Alkuräjähdysteoria on käsitys maailmankaikkeuden synnystä ja kehityksestä. Teorian mukaan maailmankaikkeus syntyi äärimmäisen tiheästä ja kuumasta tilasta noin 13,82 miljardia vuotta (=13,82 Ga) sitten ja on siitä lähtien laajentunut jatkuvasti. Mittaukset ovat tukeneet tätä teoriaa.


Viikko 12[muokkaa wikitekstiä]

Roadrunner on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen loppuvuodesta 1974 julkaistu toinen albumi. Sitä on pidetty suomalaisen rockmusiikin mahdollisesti merkittävimpänä albumina. Se oli Suomen myydyin kotimainen äänite vuoteen 1985 asti, ja sitä on myyty maassa yli 170 000 kappaletta. Levyn kappaleet ovat pääosin nopeatempoista rock and rollia, mutta mukana on myös esimerkiksi 1950-luvun teinipoppia ja 1960-luvun rautalankamusiikkia. Klassikoksi on tullut erityisesti A-puolen päättävä ”Get On”, joka äänitettiin alun perin vain albumin täytteeksi.

Levyn materiaali äänitettiin Tukholmassa, ja Roadrunner oli samalla Hurriganesin ensimmäinen Ruotsissa julkaistu albumi. Levy myös kaiverrettiin Ruotsissa, minkä vuoksi siitä saatiin äänenvoimakkuudeltaan yhdeksän desibeliä muita suomalaislevyjä kovempi.

Albumin kansikuvassa yhtyeen jäsenet istuvat basisti Cisse Häkkisen Cadillacin takapenkillä Helsingin Ruskeasuolla. Tämä Risto Vuorimiehen suunnittelema kansikuva on valittu lukuisia kertoja Suomen parhaaksi levynkanneksi.


Viikko 13[muokkaa wikitekstiä]

Iljušin Il-62 (ven. Ильюшин Ил-62, Nato-raportointinimi Classic) on Neuvostoliitossa kehitetty Iljušinin valmistama pitkän matkan matkustajalentokone. Se on ensimmäinen neuvostoliittolainen varsinainen pitkän matkan matkustajakonetyyppi, ja sen ensilento oli 2. tammikuuta 1963. Konetta valmistettiin 292 kappaletta. Konetyyppiä on käytetty Venäjän lisäksi muun muassa useissa Itä-Euroopan maissa sekä Kuubassa, Mosambikissa ja Pohjois-Koreassa. Sen suurimpia käyttäjiä olivat Aeroflot, jonka laivastossa oli jossakin vaiheessa koneista 213, sekä Domodedovo Airlines, jolla oli 45 konetta.

Il-62 on melurajoitusten tiukennuttua ja uusien, taloudellisempien konetyyppien tultua markkinoille poistettu liikenteestä lähes kokonaan. Kaupallista matkustajaliikennettä sillä lentää ainoastaan Air Koryo, joka kuljettaa sillä turisteja Pohjois-Korean sisällä. Valmistetuista 292 koneesta enää 15 oli käytössä helmikuussa 2017, niistä suurin osa ilmavoimien ja hallitusten omistuksessa.


Viikko 14[muokkaa wikitekstiä]

VL Sääski oli suomalainen yleisilmailu- ja koulukone, jonka suunnitteli Osakeyhtiö Sääski ja jota valmisti pääasiassa Valtion lentokonetehdas. Sääski oli ensimmäinen suomalainen sarjavalmistukseen päässyt lentokonetyyppi. Konetyypin suunnittelu käynnistyi syksyllä 1927, ja Osakeyhtiö Sääsken edeltäjän, epävirallisemman Sääski-yhtymän käsityönä rakentama prototyyppi lensi ensilentonsa 2. helmikuuta 1928.

Sääsket olivat 1920-luvun lopulta 1940-luvun alkuun laajassa siviili- ja sotilaskäytössä, minkä lisäksi yksi koneyksilö saatiin myytyä Norjaan, mikä teki Sääskestä myös ensimmäinen suomalaisen konetyypin, joka pääsi ulkomaanvientiin. Sääskien merkittävin käyttäjä oli Suomen ilmavoimat, jolla oli kaikkiaan 33 konetta vuosina 1928–1943. Konetyyppiä käytettiin ilmavoimissa pääasiassa alkeiskoulukoneena ja yhteyskoneena, minkä lisäksi Osakeyhtiö Sääski tarjosi tyypillä kaupallista lentokoulutusta yksityishenkilöille ja teki pirtulaivojen etsintälentoja Tullihallitukselle.


Viikko 15[muokkaa wikitekstiä]

Aulis Rytkönen (5. tammikuuta 1929 Karttula16. huhtikuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen jalkapalloilija. Hän oli Suomen ensimmäinen ulkomailla ammatikseen pelannut jalkapalloilija.

Rytkönen aloitti uransa aikuisten joukkueissa vuonna 1945 KuPSin paidassa. Hän edusti seuraa aina vuoteen 1952 asti, jolloin hän siirtyi ammattilaiseksi Toulouseen. Rytkönen edusti Toulousea kahdeksan kautta ja voitti seurassa Ranskan cupin. Vuonna 1960 hän teki paluun Suomeen ja siirtyi HJK:n pelaajavalmentajaksi. Kauden 1966 jälkeen Rytkönen lopetti aktiiviuransa ja on toiminut sen jälkeen HJK:n, HJK:n naisten, Suomen jalkapallomaajoukkueen ja Tikkurilan Palloseuran päävalmentajana.


Viikko 16[muokkaa wikitekstiä]

Flower on Thatgamecompanyn kehittämä ja Jenova Chenin suunnittelema videopeli, joka julkaistiin PlayStation 3 -konsolille vuonna 2009 Playstation Network -verkkopalvelussa. Bluepoint Gamesin kehittämät versiot PlayStation 4:lle ja PlayStation Vitalle julkaistiin marraskuussa 2013. Kyseessä on Thatgamecompanyn entisen hankkeen, Flow’n ”henkinen seuraaja”, jossa pelaaja kontrolloi tuulta ja ohjaa ilmassa leijuvia terälehtiä. Flowerissa ei ole konkreettisia vaatimuksia, mutta peli etenee kentällä esiintyviä kukkia koskettamalla ja niistä puhjenneita lehtirykelmiä johdattamalla. Kukkien laukaiseminen saattaa aiheuttaa myös sivuvaikutuksia pelimaailmassa, kuten kuolleiden peltoalueiden värjäystä tai paikallisten tuulimyllyjen aktivoimista. Peli ei sisällä lainkaan tekstitystä tai vuoropuhelua, joten kertomuksen kaari muodostuu pitkälti kuvallisen esityksen ja tunnetilojen välityksellä.

Sen sijaan että olisi pyritty haastavaan tai ”hauskaan pelattavuuteen”, Flowerin tavoitteena on herättää pelaajissa myönteisiä mielenliikutuksia. Ajatuksen takana oli Chen, jonka mielestä koko viihdeteollisuus pohjautuu tunteiden herättämiseen ja että videopeleissä niitä ei hyödynnetä tarpeeksi laajasti. Flower otettiin hyvin vastaan ja toimittajat kehuivat muun muassa sen musiikkia, ulkoasua sekä pelimekaniikkaa. Flower nimettiin Spike Video Game Awards -gaalassa vuoden 2009 ”parhaaksi itsenäiseksi peliksi” monien muiden palkintojen ohessa.


Viikko 17[muokkaa wikitekstiä]

Liiviläiset (liiviksi līvlizt) ovat nykyisen Latvian alueella historiallisesti asunut itämerensuomalainen kansa. Liiviläiset muodostivat aikoinaan merkittävän osan Baltian väestöstä, mutta nykyisin he ovat enää pieni kansansirpale. Liiviläisten määrän hupenemiseen vaikuttivat muun muassa latvialaistuminen, Baltiassa riehuneet taudit ja alueella käydyt sodat. 1900-luvulle tultaessa liiviläisiä oli enää eristäytyneellä Kuurinmaan pohjoisrannikolla, jota kutsuttiin myös nimellä Liivinranta. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Latviassa asui yhteensä 250 liiviläistä. Liiviläisten oma kieli on latvian kielen syrjäyttämä ja äärimmäisen uhanalainen: viimeinen liiviä äidinkielenään puhunut henkilö, Grizelda Kristiņa, kuoli vuonna 2013, mutta kielen myöhemmin opetelleita on jonkin verran. Liiviläinen kulttuuri ja kieli ovat latvialaisten niitä kohtaan kokeman mielenkiinnon takia hiljattain kokeneet uuden nousukauden.

Liiviläisiä tai heidän jälkeläisiään asuu myös Latvian ulkopuolella. Joidenkin lähteiden mukaan liiviläisten perinteiset asuinalueet olisivat ulottuneet Etelä-Viroon saakka. Maailmansotien aikana monet liiviläiset muuttivat pakolaisiksi Ruotsiin, josta osa jatkoi etenkin Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.


Viikko 18[muokkaa wikitekstiä]

Museo on laitos, joka kerää, säilyttää, tutkii ja pitää esillä historiallista, kulttuurihistoriallista tai luonnontiedettä koskevaa aineistoa. Näyttelyt ovat museotyön näkyvin osa, sillä niissä museot kohtaavat yleisönsä. Siksi monille näyttelyt edustavat museoiden perinteistä tehtävää. Kokoelmien perusteella museot jaetaan Suomessa taidemuseoihin, kulttuurihistoriallisiin museoihin ja luonnontieteellisiin museoihin. Taidemuseot keräysperiaatteet ovat yleensä esteettisiä, mutta muissa museoissa pyritään keräämään todisteita tavallisista esineistä tai ilmiöistä. Ulkomuseot ovat erikoistapauksia, sillä niissä myös museorakennukset ovat osa esineistöä.

Vaikka museoiden päätehtävä on säilyttää kulttuuriperintöä, ne ovat usein myös suosittuja matkailukohteita. Useimmat kävijät tulevat museoihin oppimaan jotain uutta ja tätä päämäärää pyritään edistämään näyttelytekniikoilla. Näyttelyesineiden yhteydessä on usein taustatietoja kirjoitettuna, ja museot voivat käyttää esineiden tukena myös video- tai äänimateriaalia, pienoismalleja tai vuorovaikutteisia elementtejä.


Viikko 19[muokkaa wikitekstiä]

With the Beatles on brittiläisen The Beatles -yhtyeen toinen studioalbumi, joka julkaistiin 22. marraskuuta 1963. Se nousi Britannian listaykköseksi 21 viikon ajaksi ja pudotti kärjestä yhtyeen edellisen albumin Please Please Me. Beatles oli siten Britannian listaykkösenä 51 peräkkäistä viikkoa, mikä oli uusi ennätys.

Albumilla on kahdeksan yhtyeen itse kirjoittamaa laulua sekä kuusi lainakappaletta, jotka heijastavat yhtyeen kiinnostusta Motown- ja R&B-musiikkiin. Levyltä ei julkaistu Britanniassa yhtäkään singleä, mutta esimerkiksi kappale ”All My Loving” sai silti paljon radiosoittoa. Toisin kuin Britanniassa, se ilmestyi singlenä muun muassa Suomessa, missä se ylsi listaykköseksi. Lisäksi albumille kuulumaton ”I Want to Hold Your Hand” ilmestyi erillisenä singlenä vain seitsemän päivää With the Beatlesin jälkeen.


Viikko 20[muokkaa wikitekstiä]

Lääketieteellinen röntgenkuvaus (joissain yhteyksissä radiografia) tarkoittaa röntgensäteilyn käyttöä elävien eliöiden kuvantamiseksi. Menetelmä perustuu röntgensäteilyn absorptioon ja kuvanmuodostukseen. Kuvattavan kohteen läpi pääsee vain osa säteilystä, joka sitten muodostaa konkreettisen kuvan digitaalisesti tai analogisesti röntgenfilmille. Lääketieteellinen röntgenkuva on siis ihmisen tai eläimen vaimentaman säteilyn muodostama kaksiulotteinen varjokuva. Röntgensäteily on suurienergiaista sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on paljon lyhyempi kuin näkyvän valon. Joskus myös gammasäteilyllä kuvattuja radiografisia tutkimuksia nimitetään röntgenkuvauksiksi, vaikka fysikaalisesti kyseessä ei ole sama asia vaan taajempaa sähkömagneettista säteilyä hyödyntävä gammakuvaus. Röntgensäteily on eläville kohteille haitallista, mikä ilmenee syöpäriskin kasvuna. Säteilysuojelu onkin tärkeä osa lääketieteellistä röntgenkuvausta.

Röntgenkuvauksen periaatteen keksi saksalainen Wilhelm Röntgen. Röntgensäteet saivat poikkeuksellisen innokkaan vastaanoton niin tiedemiesten kuin maallikoiden keskuudessa. Uudesta säteilystä kehitettiin nopeasti lääketieteellisiä sovelluksia, esimerkiksi röntgenkuvauksen filmeille ja läpivalaisun. Röntgenkuvauksia voidaan nykyisin tehdä täysin digitaalisesti eikä niissä tarvitse käyttää paperista lähetettä tai filmiä; koko tekninen osuus kuvantamisprosessista aina kuvien arkistointiin tapahtuu tietokoneella.


Viikko 21[muokkaa wikitekstiä]

Pukinmäen rautatieasema (lyh. Pmk, ruots. Bocksbacka järnvägsstation, aikaisemmin Boxbacka järnvägsstation) on pääkaupunkiseudun lähiliikenteen rautatieasema rataosalla Helsinki–Riihimäki. Se sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingin keskustasta Kehä 1:n ylittävällä sillalla Koillis-Helsingissä. Se palvelee Pukinmäen kerrostalolähiötä sekä Savelan asuinaluetta. Asema sijaitsee Oulunkylän ja Malmin asemien välissä.

Asema avattiin 1886 alun perin seisakkeeksi nykyisen aseman eteläpuolelle. Seisake palveli Pukinmäen kartanon asukkaita ja kesävieraita. Myöhemmin alueen väestön kasvaessa alueelle rakennettiin asemarakennus, joka 24 vuoden päästä valmistumisestaan osoittautui liian pieneksi. Siksi asemalle rakennettiin uusi hirsirakenteinen asemarakennus, joka palveli matkustajia aina 1980-luvulle asti. Pääradan matkustajamäärien kasvaessa 1980-luvun alussa uusi asema rakennettiin nykyiselle paikalle Kehä 1:n ylittävälle sillalle, jolle rakennettiin teräsbetonista uusi asema ja asemarakennus, joka upotettiin radan vieressä olevaan penkereeseen. VR lakkautti lipunmyynnin asemalla 2000-luvulla ja myi lipunmyyntitilat ravintolayrittäjälle.


Viikko 22[muokkaa wikitekstiä]

Young Americans on brittiläisen rockmuusikko David Bowien maaliskuussa 1975 julkaistu yhdeksäs studioalbumi, joka merkitsi suurta muutosta hänen musiikissaan. Bowie on myöhemmin kertonut albumin olleen kunnianosoitus ”soulin soundille”. Albumin päättävä kappale ”Fame” oli Bowien ensimmäinen listaykkönen Yhdysvaltain Billboard-listalla. Bowie oli luopunut tavaramerkikseen muodostuneesta glam rockista niin musiikillisesti kuin imagollisestikin ja siirtynyt soul- ja funk-vivahteiseen ilmaisuun. Hän oli leikkauttanut hiuksensa lyhyiksi ja ryhtynyt käyttämään siistejä pukuja esiintymisasuinaan. Myös hänen lauluäänensä oli kehittynyt vahvaksi vibraton tukemaksi baritoniksi.

Albumi sai kiitosta erityisesti yhdysvaltalaisilta kriitikoilta, mutta kaupallinen menestys oli kuitenkin hieman edellistä albumia Diamond Dogsia heikompaa. Esimerkiksi Britanniassa Young Americans sijoittui listalla toiseksi, kun Bowien kolme edellistä studioalbumia olivat nousseet listan kärkipaikalle.


Viikko 23[muokkaa wikitekstiä]

Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen kohteiden ja alueiden katsotaankin olevan arvokkaimmat perintökohteet, joiden suojelulla ja säilyttämisellä pitäisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.

Unescon yleissopimus kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä allekirjoitettiin vuonna 1972. Tämän jälkeen 190 valtiota on ratifioinut sopimuksen. Jäsenvaltioiden joukosta valitaan edustajisto 21-jäseniseen Maailmanperintökomiteaan, joka tekee päätökset maailmanperintöluetteloa koskevista muutoksista. Maailmanperintöluettelossa on 1 052 kohdetta, joista 814 on kulttuurikohdetta, 203 luonnonkohdetta ja 35 molempiin ryhmiin kuuluvaa (2016). Italiassa on yhteensä 51 kohdetta, eli enemmän kuin missään muussa valtiossa.


Viikko 24[muokkaa wikitekstiä]

Born Again on elokuussa 1983 julkaistu Black Sabbath -yhtyeen yhdestoista albumi. Se on ainoa yhtyeen albumi, jolla laulaa Deep Purplesta tunnettu Ian Gillan. Kokoonpanoa onkin toisinaan nimitetty ”Deep Sabbathiksi”. Albumilla soittaa Black Sabbathin alkuperäinen rumpali Bill Ward, jonka tilalla kiertueella soitti kuitenkin Bev Bevan. Kitaraa ja bassoa soittivat alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler.

Albumi on saanut kriitikoilta enimmäkseen negatiivisen vastaanoton, mutta se on saavuttanut myös kulttimainetta ja menestynyt kaupallisesti hyvin erityisesti yhtyeen kotimaassa Britanniassa, missä se oli Black Sabbathin parhaiten (neljänneksi) listalla sijoittunut albumi kymmeneen vuoteen. Musiikillisesti albumi on nopeatempoisempi kuin useimmat muut Black Sabbathin albumit. Sen kantta ja miksausta on usein pidetty heikkolaatuisina.


Viikko 25[muokkaa wikitekstiä]

Exxon Valdezin öljyonnettomuus tapahtui Alaskassa Prince William Sound -lahdessa 24. maaliskuuta 1989. Öljylastissa ollut säiliöalus Exxon Valdez törmäsi Bligh Reefin riuttaan ja vuosi 260 000–850 000 barrelia raakaöljyä mereen. Öljy saastutti lopulta 2 100 kilometriä rantaviivaa ja 28 000 neliökilometriä merta. Onnettomuutta pidetään yhtenä suurimmista ihmisen aiheuttamista ympäristökatastrofeista.

Exxon Valdez oli kuljettamassa raakaöljyä Valdezin satamasta, kun se törmäsi riuttaan. Onnettomuuden syntymiseen vaikutti monta tekijää. Exxonin alukselle asettama miehistö oli vajaalukuinen ja joutui toimimaan väsyneenä. Toinen perämies oli väsynyt eikä onnistunut ohjaamaan alusta matalassa vedessä, jonne se oli siirtynyt väistääkseen jäävuoria, ja kapteeni Joseph Hazelwood oli humalassa eikä pystynyt antamaan perämiehelle purjehdusapua. Alyeska Pipeline Service Company tai Exxon eivät olleet valmistautuneet puhdistamaan mereen valunutta öljyä, joten siitä saatiin talteen vain murto-osa. Alukseen jäänyt öljy onnistuttiin kuitenkin siirtämään toisiin aluksiin. Rannoille ajautunutta öljyä oli puhdistamassa ja öljyisiä eläimiä pelastamassa tuhansia vapaaehtoisia. Öljyä jäi kuitenkin rannoille runsaasti, ja sitä oli vielä 2010-luvun alussakin erityisesti rantojen pintakerroksen alla.


Viikko 26[muokkaa wikitekstiä]

Tupolev Tu-134 (ven. Туполев Ту-134, Nato-raportointinimi Crusty) on neuvostoliittolainen lyhyen matkan kapearunkoinen matkustajalentokone. Tupolev Tu-124:n pohjalta suunniteltu kone lensi ensilentonsa 29. heinäkuuta 1963 ja tuli Aeroflotin käyttöön 9. syyskuuta 1967. Sitä valmistettiin vuosina 1963–1989 eri versioina prototyypit mukaan lukien yhteensä 854 kappaletta. Aeroflotin palveluksessa Tu-134 pysyi aina vuoden 2008 alkuun saakka. Sen rooli Aeroflotin laivastossa oli neuvostoaikana suuri. Kaikkiaan Aeroflot käytti yli 600 Tu-134-konetta ja kuljetti niillä lähes kymmenen miljoonaa matkustajaa. Aeroflotin lisäksi Tu-134:n suurimpia käyttäjiä oli Neuvostoliiton ilmavoimat, jolle toimitettiin 199 konetta. Sitä vietiin myös itäblokin maihin ja Aasiaan, ja myöhemmin käytettyjä koneita myytiin muun muassa Afrikkaan.

Länsimaisiin vastineisiinsa verrattuna Tu-134 ei ole yhtä taloudellinen, ja vuonna 2005 tiukentuneiden melu- ja päästörajoitusten vuoksi sen käyttö Euroopassa on loppunut. Huhtikuussa 2017 liikenteessä oli vielä 103 Tu-134:ää, niistä suurin osa Venäjällä ja entisen Neuvostoliiton maissa. Sen pääkäyttäjä on Venäjän ilmavoimat, jolla on käytössään 55 konetta.


Viikko 27[muokkaa wikitekstiä]

Miekanhiontakivet eli hiomauurrekivet (ruots. sliprännor, slipskåror, svärdslipningsstenar) ovat Pohjoismaista tunnettuja muinaisjäännöksiä, joita luonnehtii yksi tai useampi noin 50–100 cm pitkä sileäksi hiottu uurre. Uurteet ovat muutaman sentin levyisiä ja Suomesta tunnetuissa kivissä syvimmillään viisisenttisiä. Tyypillistä uurteille on, että ne syvenevät keskeltä ja kapenevat päistään. Uurteiden yhteyteen liittyy toisinaan myös sileitä laakeita hiomapintoja. Näitä ihmisen tekemiä uria ei tule sekoittaa jääkauden tai muun luonnollisen syyn aiheuttamiin uurteisiin.

Pohjoismaisten miekanhiontakivien syntytapaa ja -ajankohtaa ei ole tarkalleen selvitetty, mutta niiden uskotaan syntyneen rautakaudella tai myöhemmin. Suomessa miekanhiontakivet liitetään viikinkiaikaan, koska niiden lähistöllä on aikakauden kalmistoja. Nimestään huolimatta miekanhiontakivet eivät todennäköisesti liity käytännön työskentelyyn. Niiden onkin oletettu liittyneen skandinaaviseen muinaisuskoon. Vastaavanlaisia ihmistoiminnasta syntyneitä uurteita tunnetaan ympäri maailmaa, mutta miekanhiontakivillä tarkoitetaan vain Pohjoismaista tunnettua muinaisjäännöstyyppiä. Suomesta miekanhiontakiviä tunnetaan seitsemän.


Viikko 28[muokkaa wikitekstiä]

Vanhojapoikia viiksekkäitä on Juha ”Watt” Vainion säveltämä, sanoittama ja Hyvän Tuulen Laulajien kanssa esittämä ikivihreä kappale vuodelta 1982. Se on Vainion vuonna 1983 julkaistun Sellaista elämä on -albumin avauskappale ja Vainion tunnetuimpia kappaleita. ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” julkaistiin singlenä syksyllä 1982, ja sen b-puolella oli ”Eräänlainen sotaveteraani”.

”Vanhojapoikia viiksekkäitä” osallistui Syksyn sävel -kilpailuun, mutta kansan raati ei pitänyt siitä eikä se päässyt finaaliin. Kappale esitettiin kuitenkin Syksyn sävelen karsittujen kappaleiden joukossa, ja siitä tuli suosittu. Kappaleen ovat levyttäneet myös muun muassa Vesa-Matti Loiri, Trio Töykeät ja Erkki Liikanen. Laulun päähenkilön esikuvana oli puumalalainen Nestori Reponen. Vainio vaihtoi nimen kuitenkin Nestori Miikkulaiseksi ystävänsä ja entisen naapurinsa mukaan.


Viikko 29[muokkaa wikitekstiä]

Jättiläismetsäkarju eli jättiläismetsäsika (Hylochoerus meinertzhageni) on keskisen ja läntisen Afrikan metsissä elävä elinvoimainen sorkkaeläinlaji. Se on sukunsa Hylochoerus ainoa laji. Jättiläismetsäkarjut ovat suurimpia luonnonvaraisia sikoja. Ne voivat kasvaa jopa 210 senttimetriä pitkiksi ja painaa 275 kilogrammaa. Niiden ruumis on tanakka ja pää leveä, mutta jalat ovat lyhyet. Nahkaa peittävät pitkät ja karkeat karvat, jotka nousevat pystyyn eläimen kiihtyessä.

Jättiläismetsäkarju kuvailtiin tieteellisesti vasta vuonna 1904, eikä näiden arkojen eläinten elintapoja tunneta vieläkään hyvin. Ne liikkuvat laumoissa ja käyttävät ravinnokseen ruohoja, lehtiä ja hedelmiä. Ne voivat lisääntyä mihin aikaan tahansa vuodesta, ja emakko synnyttää yleensä 2–6 poikasta. Trooppisen Afrikan metsäkansojen kulttuureissa on paljon lajiin liittyviä uskomuksia.Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ”jättisika”.


Viikko 30[muokkaa wikitekstiä]

Please Please Me on brittiläisen The Beatles -yhtyeen esikoisalbumi, jonka monoversio julkaistiin 22. maaliskuuta 1963 ja stereoversio noin kuukautta myöhemmin. Albumi sisältää yhtyeen ensimmäiset singlehitit ”Love Me Do” ja ”Please Please Me” ja cover-kappaleen ”Twist and Shout”. Please Please Me nauhoitettiin pääasiassa yhden päivän aikana, 11. helmikuuta 1963. Levy tehtiin nopeasti, koska sen tarkoitus oli käyttää hyödyksi hieman aiemmin ilmestyneen ”Please Please Me” -singlen menestystä.

Albumin lauluista huomattava osa on John Lennonin ja Paul McCartneyn itse säveltämiä ja sanoittamia. Se oli aikanaan poikkeuksellista, sillä brittiläisillä rock and roll -yhtyeillä oli tapana levyttää enimmäkseen amerikkalaisia lainakappaleita. Omien laulujen tekijätiedot on tällä albumilla merkitty muotoon McCartney/Lennon, ja vasta myöhemmin kirjoitusasuksi vakiintui Lennon/McCartney. Levyn lainakappaleet ovat rock and roll- ja R&B-tyylisiä.


Viikko 31[muokkaa wikitekstiä]

Tasankointiaanit ovat alkujaan Pohjois-Amerikan Suurilla tasangoilla asuneita Amerikan alkuperäiskansoja eli intiaaneja. Tasankointiaanit jaetaan usein kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat tasankojen biisoninmetsästäjät, joista tunnetuimpia olivat cheyennet, comanchet, kiowat, mustajalat ja lakotat. Toinen ryhmä suosi kiinteitä kyliä ja maanviljelyä, kuten dakotat, mandanit, omahat, osaget ja pawneet.

Intiaanit pystyivät liikkumaan entistä nopeammin, kun he ottivat 1600–1700-luvulla käyttöönsä villiintyneitä hevosia. Intiaanit elivät hevoskulttuurissa kolmen sukupolven ajan, kunnes se päättyi biisonien hävittämiseen. Vuonna 1780, tasankokulttuurin ollessa vahvimmillaan, intiaanien lukumäärä Suurilla tasangoilla oli arviolta 200 000. Metsästäjistä suurin kansanryhmä olivat mustajalat (15 000) ja lakotat (10 000), maanviljelijöistä pawneet (10 000).


Viikko 32[muokkaa wikitekstiä]

Unmasked on yhdysvaltalaisen Kiss-yhtyeen 20. toukokuuta 1980 ilmestynyt, kahdeksas studioalbumi. Se on edellisen Dynastyn tavoin Kissille poikkeuksellisen pop-vaikutteinen julkaisu. Uusi tyyli hämmensikin yhtyeen faneja, ja Unmasked jäi Billboardin listalla sijalle 35. Sen sijaan esimerkiksi Australiassa ja Euroopassa levy menestyi hyvin ja yhtye säilytti suosionsa. Levyllä on muun muassa kappale ”Shandi”, josta tuli singlehitti.

Rumpali Peter Criss ei osallistunut albumin äänityksiin, vaikka hän onkin mukana kansikuvissa. Crissin tilalla soitti Anton Fig, joka soitti myös lähes kaikissa Dynastyn kappaleissa. Criss esiintyi viimeisen kerran yhtyeen riveissä ”Shandin” musiikkivideolla. Albumia seuranneella kiertueella rumpuja soitti Eric Carr. Albumin sarjakuvatyyliset kannet maalasi Victor Stabin. Jäsenten maskinriisuntakuvasta tehtiin myös juliste, joka tuli albumin mukana.


Viikko 33[muokkaa wikitekstiä]

Black Sabbath oli englantilainen heavy metal -yhtye, joka perustettiin Birminghamissa vuonna 1969. Black Sabbathin alkuperäisen kokoonpanon muodostivat laulaja John ”Ozzy” Osbourne, kitaristi Anthony ”Tony” Iommi, basisti Terence ”Geezer” Butler ja rumpali William ”Bill” Ward. Ozzy Osbourne erotettiin yhtyeestä vuonna 1979 ja korvattiin entisellä Rainbow-yhtyeen laulajalla, Ronnie James Diolla. Tämän jälkeen yhtyeen kokoonpano on muuttunut useasti. Kitaristi Tony Iommi on ainoa jokaisessa Black Sabbathin kokoonpanossa mukana ollut jäsen.

Black Sabbath aloitti uransa esittämällä bluesrockia, mutta siirtyi jo esikoisalbumillaan raskaaseen rockiin, jonka kehitykseen yhtye vaikutti merkittävästi. Joskus Black Sabbathia luonnehditaan jopa ensimmäiseksi todelliseksi heavy metal -yhtyeeksi. Yhtyeen pitkään säilynyt suosio perustuu ensisijaisesti sen kuuteen ensimmäiseen albumiin, jotka ilmestyivät vuosina 1970–1975. Paranoid-albumin samanniminen kappale lienee yhtyeen tunnetuin. Black Sabbathin albumeita on myyty pelkästään Yhdysvalloissa 15 miljoonaa ja maailmanlaajuisesti 100 miljoonaa. Vuonna 2000 yhtyeelle myönnettiin Grammy-palkinto.


Viikko 34[muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Etelä-Afrikassa 11. kesäkuuta − 11. heinäkuuta 2010 ja ne olivat järjestykseltään yhdeksännettoista. Ensimmäistä kertaa kilpailujen 80-vuotisessa historiassa lopputurnaus pidettiin Afrikan mantereella. Turnauksen voitti Espanja, joka kukisti loppuottelussa Alankomaat jatkoajalla lukemin 1–0. Loppuottelu pelattiin Johannesburgissa Soccer City -areenalla. FIFAn arvioiden mukaan loppuottelua seurasi maailmanlaajuisesti television välityksellä noin 700 miljoonaa katsojaa. Ensimmäisen mestaruutensa voittaneesta Espanjasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti mestaruuden vieraalla mantereella.

Kilpailujen isännyyttä haki viisi Afrikan valtiota: Egypti, Marokko, Tunisia, Libya ja Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikka voitti Marokon äänestyksessä kisaisännyydestä äänin 14–10. Kilpailujen karsintoihin osallistui 204 maajoukkuetta, joista 32 pääsi lopputurnaukseen.


Viikko 35[muokkaa wikitekstiä]

Come Taste the Band on englantilaisen hard rock -yhtye Deep Purplen albumi vuodelta 1975. Musiikillisesti se edustaa hard rockia, sisältäen vaikutteita myös progressiivisesta rockista, funkista, heavy metalista ja rock and rollista.

Levyllä soittaa yhtyeen neljäs kokoonpano, niin sanottu Mark IV. Se on yhtyeen ainoa albumi, jolla soittaa yhdysvaltalainen kitaristi Tommy Bolin. Bolin korvasi vuonna 1975 yhtyeen alkuperäisen kitaristin Ritchie Blackmoren. Ainoat alkuperäisjäsenet albumilla ovat urkuri Jon Lord ja rumpali Ian Paice. Laulaja David Coverdale ja basisti-laulaja Glenn Hughes olivat liittyneet yhtyeeseen aiemmin vuonna 1973. Bolinin pahan huumeriippuvuuden vuoksi Come Taste the Band -kiertueen konserttien onnistuminen oli tuolloin yleensä pitkälti kiinni hänen kunnostaan. Myös Hughesin kokaiininkäyttö aiheutti yhtyeelle ongelmia. Albumi jäi Mark IV:n ainoaksi albumiksi, sillä albumin kiertueiden jälkeen Deep Purple hajosi 1976 kahdeksaksi vuodeksi. Myöhemmin samana vuonna Bolin menehtyi heroiinin yliannostukseen.


Viikko 36[muokkaa wikitekstiä]

Färsaaret (fääriksi Føroyar, tanskaksi Færøerne) on Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Färsaarten kahdeksantoista saarta sijaitsevat suunnilleen Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä. Niiden yhteispinta-ala on 1 396 neliökilometriä. Saaret ovat muodostuneet noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Ne ovat vuoristoisia, ja niillä vallitsee arktinen meri-ilmasto. Kasvillisuus on pääasiassa matalaa, eikä puita ja pensaita ole paljonkaan. Rantakallioilla pesii noin kaksi miljoonaa paria merilintuja.

Saaret asutettiin todennäköisesti 300–500-luvulla, mutta viikingit liittivät ne Norjan yhteyteen 800-luvulla. Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin 1380, ja saaret siirtyivät Tanskalle, kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi 1814 Tanska-Norjan. Färsaarelaisten eli färingien kansallistunne voimistui 1800-luvun lopulla, ja itsehallinnon saaret saivat lopulta 1948. Färsaaret jäivät kalastuspolitiikan takia Euroopan yhteisön ulkopuolelle, vaikka Tanska liittyi siihen vuonna 1973.


Viikko 37[muokkaa wikitekstiä]

Brendan Shanahan (s. 23. tammikuuta 1969 Mimico, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, nykyinen jääkiekkovaikuttaja. Hän voitti kolme Stanley Cupia Detroit Red Wingsissä. Lisäksi hän on voittanut olympiakultaa ja maailmanmestaruuden, joten hän kuuluu niin sanottuun kolmen kullan klubiin. Hän on voittanut myös Kanada-cupin. Pelaajauran jälkeen Shanahan on valittu Hockey Hall of Fameen ja hän jatkoi jääkiekkouraansa ensin NHL-liigan hallinnossa, kunnes hänet valittiin NHL-seura Toronto Maple Leafsin puheenjohtajaksi.

Shanahan pelasi 1 524 NHL:n runkosarjan ottelua ja teki niissä 1 354 pistettä. Maaleja hän teki 656 ja lopettaessaan uransa hän oli NHL:n kaikkien aikojen maalintekijätilaston 11. sijalla. Detroitin lisäksi hän edusti New Jersey Devilsiä, joka varasi hänet NHL:ään vuoden 1987 toisena varauksena, St. Louis Bluesia, Hartford Whalersia ja New York Rangersia. Shanahan palkittiin keväällä 2003 King Clancy Memorial Trophyllä, joka annetaan johtajuudesta sekä jäällä että sen ulkopuolella ja humanitaarisesta työstä.


Viikko 38[muokkaa wikitekstiä]

Hauki (Esox lucius) on sisä- ja rannikkovesissä elävä petokala, jota tavataan suurimmasta osasta pohjoista Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Se on elinvoimainen laji, jolla on laaja levinneisyysalue ja joka tulee toimeen monenlaisissa järvissä ja joissa sekä vähäsuolaisessa Itämeressä. Hauen vartalo on pitkulainen ja solakka, ja sen evät ovat peräpäässä. Hauen kyljet ovat vihreät, vatsa vaalea ja selkä lähes musta. Kyljissä on 7–9 hailakankeltaisia täpläriviä, ja punaruskeissa evissä on tummia läiskiä. Luonnossa hauet voivat elää 30-vuotiaiksi, ja suurimmat naaraat ovat 35-kiloisia.

Hauki on petona opportunisti, ja se syö käytännössä sitä kalaa, jota on parhaiten saatavilla. Se suosii runsaslukuisia lajeja sekä hitaita uimareita ja heikosti parveutuvia kaloja. Jos saatavilla ei ole tarpeeksi muita kalalajeja, hauki voi syödä myös lajikumppaneitaan. Kalojen lisäksi hauki saattaa pyydystää pieniä nisäkkäitä, vesilinnun poikasia ja hyönteisiä, jotka ovat alle vuoden ikäisten yksilöiden pääravintoa. Hauki saalistaa valoisaan aikaan ja käyttää vaanimiseen esimerkiksi vesikasvillisuutta. Hauet kutevat keväällä jäiden lähdön jälkeen. Hauet levittävät mätinsä laajalle alueelle, ja poikaset kuoriutuvat kahdessa viikossa.


Viikko 39[muokkaa wikitekstiä]

Stormbringer on brittiläisen rockyhtye Deep Purplen yhdeksäs studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 1974. Sen funk- ja soul-vaikutteet, jotka olivat peräisin erityisesti basisti-laulaja Glenn Hughesilta, herättivät ristiriitaisia mielipiteitä sekä yleisössä että yhtyeessä. Levyä on sanottu yhtyeen melodisimmaksi. Albumin nimi- ja aloituskappale ”Stormbringer” on sen tunnetuin, mutta myös albumin päättävä ”Soldier of Fortune” on hyvin tunnettu.

Levyllä jatkaa sama kokoonpano, ”Mark III”, kuin edellisellä albumilla Burnilla: Ritchie Blackmore (kitara), David Coverdale (laulu), Glenn Hughes (bassokitara, laulu), Jon Lord (kosketinsoittimet) ja Ian Paice (rummut). Stormbringer oli pitkään viimeinen Deep Purplen albumi, jolla soitti vielä alkuperäinen kitaristi Blackmore. Hän erosi yhtyeestä vuonna 1975 perustaakseen oman Rainbow-yhtyeensä. Albumista julkaistiin remasteroitu juhlapainos 35th Anniversary Edition helmikuussa 2009. Se sisältää alkuperäisen albumin lisäksi Glenn Hughesin remiksauksia kappaleista sekä DVD:n, jolla on albumin alkuperäinen kvadrofoninen miksaus.


Viikko 40[muokkaa wikitekstiä]

Japanin historiaan on vaikuttanut erityisesti maan maantieteellinen sijainti. Saarivaltiona Japani on historiansa aikana onnistunut sulauttamaan ulkopuoliset kulttuurivaikutteet rauhassa osaksi kulttuuriaan. Meri on estänyt mantereelta tulevien valloittajien pääsyn saarille. Japanin sijainti on toisaalta mahdollistanut eristäytymisen ulkomaailmasta: maan historialle luonteenomaisia ovat pitkät eristyneet ajanjaksot ja voimakkaat ulkomaisten vaikutteiden kaudet. Japanin edullinen ilmasto on luonut otolliset olosuhteet suurenkin väestön ylläpitämiselle.

Japanin historia jaetaan yleensä aikakausiin, joiden kesto ja määrä voivat vaihdella ja joilla ei varsinkaan varhaishistoriassa ole välttämättä selkeitä alkamis- ja päättymispäivämääriä. Kaudet voivat myös olla päällekkäisiä, ja niillä on usein lyhyempiä alakausia. Kauden vaihtuminen ei myöskään välttämättä merkitse minkäänlaista äkillistä olosuhteiden muuttumista. Japanissa aikaa on laskettu perinteisesti kiinalaistyyppisin aikakausimerkinnöin (nengō), joiden käyttö alkoi 600-luvulla. Aikaisemmin nengōt vaihtuivat usein, ja niitä onkin useita kymmeniä. Meiji-kaudelta vuodesta 1868 lähtien ne ovat vastanneet keisarien hallituskausia.


Viikko 41[muokkaa wikitekstiä]

Fireball on brittiläisen Deep Purple -yhtyeen viides studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1971. Levy oli tyylillisesti progressiivisempi kuin edellinen albumi Deep Purple in Rock, joka edusti suoraviivaisempaa heavy metalia. Albumilla jatkaa yhtyeen kuuluisin kokoonpano, niin sanottu Mark II -miehitys; Ian Gillan (laulu), Ritchie Blackmore (kitara), Jon Lord (kosketinsoittimet), Roger Glover (basso) ja Ian Paice (rummut).

Suuresta konserttimäärästä johtuen albumin työstö kesti odotettua pidempään, ja lisäksi se tehtiin edellisalbumin mainiosta menestyksestä johtuen suuren paineen alla. Levy työstettiin useassa studiossa pääosin keikkatauoilla, minkä vuoksi siitä tuli tyylillisesti hajainen. Albumi nousi kuitenkin Britanniassa listaykköseksi, vaikka sitä myytiinkin vähemmän kuin edellisalbumi In Rockia. Sen sijaan Yhdysvalloissa albumi oli Deep Purplen menestynein kolmeen vuoteen. Kriitikoilta se sai kaksijakoisen vastaanoton ja myös suurin osa yhtyeen jäsenistä ilmoitti tyytymättömyytensä Fireballia kohtaan.


Viikko 42[muokkaa wikitekstiä]

Muhammad Ali (alkuperäiseltä nimeltään Cassius Marcellus Clay Jr., 17. tammikuuta 1942 Louisville, Kentucky3. kesäkuuta 2016 Scottsdale, Arizona) oli yhdysvaltalainen raskaansarjan nyrkkeilijä. Ali oli ammattilaisten raskaansarjan kolminkertainen maailmanmestari, jota pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista nyrkkeilijöistä ja merkittävimmistä urheilijoista. Hän otti nimen Muhammad Ali käyttöön vuonna 1964 käännyttyään islaminuskoon, mutta ehti sitä ennen käyttää myös nimeä Cassius X.

Amatöörinyrkkeilijänä Ali voitti kultaa keskiraskaassa sarjassa Rooman olympialaisissa vuonna 1960. Siirryttyään ammattilaiseksi hän hallitsi raskaan sarjan maailmanmestaruutta kolmeen otteeseen. Ensimmäisen maailmanmestaruutensa hän voitti teknisellä tyrmäyksellä Sonny Listonista vuonna 1964. Hän kuitenkin menetti tittelin vuonna 1967 voittamattomana kieltäydyttyään osallistumasta Vietnamin sotaan. Ali menetti myös nyrkkeilylisenssinsä, jonka vuoksi hän otteli seuraavan kerran vasta vuonna 1970. Paluunsa jälkeen hän voitti maailmanmestaruuden takaisin George Foremanilta 1974. Hänestä tuli ensimmäinen raskaansarjan maailmanmestari Floyd Pattersonin jälkeen, joka on kyennyt voittamaan kerran menettämänsä mestaruuden takaisin. Vuonna 1978 hän menetti mestaruutensa Leon Spinksille, mutta voitti sen takaisin uusintaottelussa, jonka jälkeen hän ilmoitti lopettavansa nyrkkeilyn. Hän teki kuitenkin paluun ja hävisi vuonna 1980 maailmanmestaruusottelussa Larry Holmesille.


Viikko 43[muokkaa wikitekstiä]

Luumittari eli vanhalta nimeltään suonimittari (Aspitates gilvaria) on lovimittareihin kuuluva oljenkeltainen perhoslaji, joka on levinnyt suurimpaan osaan Eurooppaa ja Venäjälle. Suomessa lajia tavataan maan eteläosassa. Yksivuotinen perhonen elää Suomessa ja Baltiassa soilla, kun taas muualla Euroopassa ja Venäjällä sitä tavataan muun muassa avoimilla kalkkikivialueilla ja aroilla. Luumittarin toukat viihtyvät heinien seassa ja käyttävät ravinnokseen matalia varpukasveja. Paikkauskolliset aikuiset ovat lennossa pääosin iltapäivisin ja iltaisin.

Vaikka luumittarin levinneisyysalue on laaja, se on taantunut tai uhanalainen suuressa osassa aluetta. Suurin syy on ollut elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen, kun avoimia soita on ojitettu tai aikaisemmin laidunnetut heinikkoalueet ovat kasvaneet umpeen. Luumittarin suojeluun on kuitenkin kiinnitetty huomiota ainakin Britanniassa, jossa lajin elinympäristöjä on pyritty palauttamaan luonnontilaan. Suomessa lajin kanta on elinvoimainen usealla luonnonsuojelualueella.


Viikko 44[muokkaa wikitekstiä]

Didyma (m.kreik. Δίδυμα) oli Vähässä-Aasiassa lähellä Miletosta sijainnut oraakkelistaan tunnettu Apollonin pyhäkköalue ja temppeli. Persialaiset tuhosivat temppelin 400-luvulla eaa., mutta sen jälleenrakennustyöt alkoivat noin vuonna 300 eaa. ja jatkuivat roomalaiskaudelle. Temppeli ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Hallinnollisesti Didyman alue oli osa Miletoksen kaupunkivaltiota ja se sijaitsi noin 20 kilometriä Miletoksesta etelään. Oraakkelista ja temppelistä vastasivat aluksi brankhidien pappissuku, joka kuitenkin hävisi persialaisten tuhottua temppelin.

Didyma sijaitsee Aydınin maakunnassa neljän kilometrin päässä Didimin suositusta lomakaupungista. Kaupungin alkuperäinen nimi oli Yenihisar, mutta se nimettiin Didimiksi vuonna 1991 Didyman historiallisen kohteen mukaan. Didymasta luoteeseen sijaitsi Panormoksen satama (nykyinen Kovella) ja lännessä Poseidoninniemi (nykyinen Tekağac burnu). Didyma on yksi Turkin suosituimmista turistikohteista, ja siellä käy vuosittain tuhansia kävijöitä.


Viikko 45[muokkaa wikitekstiä]

Tatra T77 oli tšekkoslovakialaisen Tatran vuosina 19331938 valmistama henkilöauto. Malli oli sensaatiomainen uutuus teknisten ratkaisujensa ja ennen kaikkea aerodynaamisen muotoilunsa takia.

Tatran virtaviivaisten autojen suunnittelu oli alkanut V 570 -mallilla, joka oli takamoottorinen pikkuauton prototyyppi. Sarjatuotantoa ei aloitettu, sillä virtaviivaisuuden arveltiin myyvän kalliimmassa kokoluokassa. Tätä varten aloitettiin kokonaan uusi projekti, jossa oli tavoitteena suunnitella huippuluokan henkilöauto. Tatra T77 esiteltiin maaliskuussa 1934. Se herätti innostusta lehdistössä ja hämmennystä muiden autonvalmistajien keskuudessa, sillä se oli radikaali irtiotto aikakauden muotoilullisesta tyylisuunnasta. Auton ajo-ominaisuuksia kehuttiin, mutta siinä oli puutteita, jotka johtivat epävarmaan ajokäytökseen. Näiden korjaamiseksi sille kehitettiin seuraaja, Tatra T87.


Viikko 46[muokkaa wikitekstiä]

Wiki Loves Monuments -viikko

Viikko 47[muokkaa wikitekstiä]

Neron sota Parthiaa vastaan käytiin vuosina 58–63 Rooman valtakunnan ja Parthian valtakunnan välillä pääasiassa Armeniassa. Se oli ainoa varsinainen sota, jonka Rooman keisari Nero kävi. Parthian sota, ja varsinkin rauhansopimus, oli Nerolle poliittinen voitto Roomassa ja lisäsi hänen suosiotaan Itä-Euroopassa.

Armenia oli ollut Rooman vasallivaltio keisari Augustuksen ajoista lähtien, mutta vuonna 52 parthialaiset onnistuivat asettamaan oman ehdokkaansa Tiridateen Armenian valtaistuimelle. Vuonna 54 Rooman keisariksi valittu Nero päätti toimia Rooman arvovallan palauttamiseksi Armeniassa ja sotapäällikkö Gnaeus Domitius Corbulo lähetettiin itään johtamaan sotatoimia. Neuvotteluista huolimatta sota syttyi vuonna 58. Roomalaiset hyökkäsivät Armeniaan ja valtasivat maan pääkaupungit, Artaksatan ja Tigranocertan. Tiridates joutui pakenemaan maasta ja roomalaiset asettivat Armenian valtaistuimelle oman ehdokkaansa, Tigranes VI:n. Parthialaisten valtakunnassa oli kapinoita, eivätkä he pystyneet auttamaan Tiridatesta. Tigraneen hyökkäys Parthian vasalliin Adiabeneen vuonna 61 pakotti kuitenkin Parthian kuninkaan Vologaseksen toimimaan. Hän teki rauhan kapinoitsijoiden kanssa ja suuntasi huomionsa Armenian tilanteeseen. Parthialaiset hyökkäsivät Armeniaan vuonna 62 ja aiheuttivat lopulta vakavan tappion roomalaisille Rhandeian taistelussa.


Viikko 48[muokkaa wikitekstiä]

Albatrossi on Juha ”Watt” Vainion sanoittama, säveltämä ja yhdessä Hyvän Tuulen Laulajien kanssa esittämä kappale, joka julkaistiin singlenä vuonna 1980 ja albumilla Albatrossi ja sorsa vuonna 1981. Kappaleen on sovittanut ja tuottanut Jaakko Salo. Singlen b-puolella on ”Siitä on jo aikaa”.

Vainio osallistui kappaleella Kotkan meripäivien merimieslaulukilpailuun, mutta raati ei pitänyt siitä. Tästä huolimatta se nousi suureen suosioon ja siitä tuli Vainion tunnetuimpia kappaleita. ”Albatrossi” oli myös Vainion omasta mielestä hänen niin sanotun uuden tuotantonsa parhaita teoksia. Lisäksi hän on sanonut sen olleen hänelle erittäin rakas laulu ja eräänlainen pienoiselämäkerta. Kappaleen perussanoma on, ettei elämää voi rakentaa pelkkien unelmien varaan, vaan niiden eteen on tehtävä työtä, että ne toteutuisivat.


Viikko 49[muokkaa wikitekstiä]

Vannevar Bush (11. maaliskuuta 1890 Everett, Massachusetts, Yhdysvallat28. kesäkuuta 1974 Belmont, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen insinööri, keksijä ja tiedevaikuttaja, joka oli merkittävä taustavaikuttaja Yhdysvaltain tiedehallinnossa toisen maailmansodan aikana. Hänet tunnetaan myös sotateollisuusyritys Raytheonin perustajana ja työstään varhaisten tietokoneiden parissa.

Bush johti Office of Scientific Research and Development -nimistä virastoa, joka hallinnoi armeijan tarpeisiin tehtävää tieteellistä tutkimusta toisen maailmansodan aikana. Viraston johtajana hän oli taustavaikuttajana muun muassa atomipommin ja tutkan kehittämisessä ja toimi käytännössä Yhdysvaltain presidentin ensimmäisenä tieteellisenä neuvonantajana. Sodan aikana hän esitti myös suunnitelmansa siitä, miten sota-aikana syntynyt kiinnostus tieteelliseen tutkimukseen voitaisiin hyödyntää myös rauhan aikana. Bushin ajatukset vaikuttivatkin osaltaan Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön perustamiseen.


Viikko 50[muokkaa wikitekstiä]

Kielo (Convallaria majalis) on Convallaria-sukuun kuuluva monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Se on myös sukunsa ainoa laji, vaikka jotkut tutkijat katsovatkin sen eri maantieteelliset muodot omiksi lajeikseen. Kielo kukkii touko–kesäkuussa valkoisin, hyväntuoksuisin kukin. Sen lehdet ovat ehytlaitaiset ja kielen muotoiset, joiden perusteella se on saanut suomenkielisen nimensä. Lajin tieteellinen nimi puolestaan viittaa Raamatun Laulujen lauluun.

Kielo on kaikilta osiltaan myrkyllinen kasvi ja siitä on löydetty ainakin 38 sydämen toimintaan vaikuttavaa ainetta. Tästä syystä sitä on käytetty myös muun muassa sydänlääkkeenä jo vuosisatojen ajan. Tämän lisäksi kieloa on käytetty muun muassa joulukukkana ja puutarhakasvina. Kielosta on jalostettu myös koristekasveja. Kieloja kasvaa monentyyppisissä metsissä napapiirin eteläpuolelta Etelä-Eurooppaan ulottuvalla alueella. Edellä mainitut kielon muut muodot kasvavat Amerikassa ja Aasiassa samoilla leveysasteilla. Kielo valittiin kansanäänestyksellä Suomen kansalliskukaksi vuonna 1967. Muualla maailmassa kielon voi nähdä esimerkiksi useiden paikkakuntien vaakunoissa.


Viikko 51[muokkaa wikitekstiä]

Burn on brittiläisen Deep Purple -yhtyeen kahdeksas studioalbumi, joka julkaistiin 15. helmikuuta 1974. Se on myös ensimmäinen albumi sen jälkeen, kun yhtyeeseen olivat liittyneet solisti David Coverdale ja basisti-laulaja Glenn Hughes. Tämä niin sanottu Mark III -kokoonpano oli yhdessä vuoteen 1975 saakka. Yhtyeen muut jäsenet olivat siihen alusta asti kuuluneet Ritchie Blackmore (kitara), Jon Lord (kosketinsoittimet) ja Ian Paice (rummut).

Albumi edustaa musiikillisesti hard rockia, mutta siinä on blues-vaikutteita enemmän kuin yhtyeen edellisillä albumeilla. Mukana on vivahteita myös funkista ja rock and rollista. Ostava yleisö otti levyn hyvin vastaan: se oli Britanniassa parhaimmillaan listasijalla kolme ja Yhdysvalloissa sijalla yhdeksän. Listaykköseksi se nousi Itävallassa, Länsi-Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa. Myös kriitikoilta Burn sai pääosin myönteistä palautetta. Vuonna 2004 julkaistiin albumin remasteroitu 30-vuotisjuhlapainos, joka sisältää alkuperäisen materiaalin lisäksi viisi bonuskappaletta.


Viikko 52[muokkaa wikitekstiä]

Malline:Valitut palat/2017/52