Luettelo terrori-iskuista

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä on luettelo terrori-iskuista, jotka ovat tapahtuneet 1940-luvulta nykypäivään.

Katso myös: Luettelo kuuluisista poliittisista murhista

1946–1969[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 1946

Vuosi 1969

  • Israelin lippu – 23. heinäkuuta 1968 – El Alin lento reitillä Rooma-Tel Aviv kaapattiin Algeriin palestiinalaisen terroristijärjestön PFLP:n johdolla. Koneessa oli 38 matkustajaa ja 10 hengen miehistö. Neuvottelut kestivät 40 päivää. 40 Israelin kansalaista vapautettiin. Ensimmäinen El Alin koneen kaappaus.
  • Kreikan lippu Israelin lippu – 26. joulukuuta 1968 – kaksi PFLP-terroristia hyökkäsi El Alin lentokonetta kohti Ateenan lentoasemalla. Israelilainen mekaanikko kuoli.

Vuosi 1969

  • Sveitsin lippu Israelin lippu – 18. helmikuuta 1969 – neljä palestiinalais-jordanialaista terroristia hyökkäsi El Alin lentokonetta kohti Zürichin lentoasemalla. Koneessa oli 17 matkustajaa ja viiden hengen henkilökunta. Viisi ihmistä loukkaantui, toinen ohjaajista vakavasti. Koneessa ollut turvamies ampui yhden terroristin ja muut pidätettiin, mutta vapautettiin. Hyökkäyksen suunnittelijaksi ilmoittautui PFLP.[1]

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Japanin lippu – 21. helmikuuta 1970 – Swissairin lento 330 Zürichistä Tel Aviviin joutui pommiattentaatin kohteeksi. 47 ihmistä kuoli, kun lentokone syöksyi metsikköön Luzernin lähellä neljännestunnin kuluttua noususta. PFLP kertoi olevansa iskun takana. Lennolla oli 15 israelilaista.[2] Kaksi tuntia ennen maahansyöksyä itävaltalaista matkustajalentokonetta vastaan oltiin tehty pommi-isku Wien-Frankfurt-reitillä. Kone onnistui tekemään hätälaskun, eikä kukaan matkustajista loukkaantunut. Sveitsin poliisi pidätti 28-vuotiaan arabiterroristin, Hadidi Mohammadin, joka oli syyllistynyt aikaisemmin terrori-tekoihin muun muassa Saksassa sekä Sveitsissä. Münchenin lentoasemalla tehtiin bussiin ja lähtöaulaan kranaatti-isku, jossa kuoli yksi ja loukkaantui 11 henkeä. Teon takana oli PFLP. Terroristien tarkoitus oli ilmiselvästi murhata Israelin puolustusministeri Moshe Dayanin poika. Kolme terroristia pidätettiin. [3]selvennä
  • Kreikan lippu – 21. helmikuuta 1970 – kuusi arabisissiä kaappasi Olympic Airlinesin lennon Ateenan lentoasemalla. Terroristit vaativat seitsemän palestiinalaisen terroristin vapauttamista Kreikan vankiloista. Seitsemän tuntia kestäneiden neuvotteluiden jälkeen Kreikan pääministeri Stilianos Patakos suostui vaatimukseen, ja lentokoneen 53 matkustajaa vapautettiin. Terroristit palasivat takaisin Beirutiin mukanaan kaksi Punaisen Ristin jäsentä panttivankina. [4]
  • Israelin lippu – 22. toukokuuta 1970 – palestiinalaisterroristit murhasivat koulubussissa 12 ihmistä, pääasiassa lapsia, Avivimissa, Israelissa lähellä Libanonin rajaa. Iskun takana oli palestiinalainen Saeka-järjestö. [6]
  • Guatemalan lippu – 5. huhtikuuta 1970 – Vasemmistolainen FAR-sissiliike kidnappasi Guatemalassa Länsi-Saksan suurlähettilään Karl von Spretin. Sissiliike vaati miljoonan dollarin lunnaita ja 17 vangin vapauttamista. Kaapparit teloittivat Spretin.[7]
  • Alankomaiden lippu – 31. elokuuta 1970 – 36 aseistautunutta molukkia valtasi Indonesian Haagin suurlähetystön, kun Indonesian presidentti Suharto vieraili Alankomaissa. Molukit vaativat Suharton tunnustavan Etelä-Molukian itsenäisyyden. Lopulta molukit antautuivat. [8]

1972[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saksan lippu Flag of South Yemen.svg – 21. helmikuuta 1972 – Lufthansan lento kaapattiin New Delhi-Frankfurt-reitillä. Kaapparit pakottivat lentokoneen, jossa oli 172 matkustajaa ja 15 miehistön jäsentä, Adenin lentoasemalle, Etelä-Jemeniin. Kaappaajat kuuluivat arabialaiseen sissijärjestöön. He lisäsivät polttoainetta ja asettivat pommeja koneeseen Adenissa. Eteläjemeniläisten kanssa käytyjen neuvotteluiden jälkeen he vapauttivat matkustajat, mutta miehistö pidettiin panttivankeina lunnaita varten. Lufthansa maksoi viiden miljoonan dollarin lunnaat PLO:lle. [9]
  • Ruotsin lippu – 15. syyskuuta 1972 – kolme kroaattia kaappasi Göteborgista Tukholmaan reittilennolla olleen SAS:n lentokoneen, jossa oli 79 matkustajaa ja 4 miehistön jäsentä. Kaapparit pakottivat koneen laskeutumaan Malmön lentoasemalle ja vaativat seitsemän kroaatin vapauttamista Ruotsin vankiloista sekä puoli miljoonaa Ruotsin kruunua. Kuusi vapautettua kroaattia vietiin Malmön lentoasemalle. Matkustajat vapautettiin ja kroaatit lennätettiin Madridiin, missä he antautuivat. [13]
  • Israelin lippu – lokakuu 1972 – Euroopassa joukko kirjepommi-iskuja. Yksi pommeista räjähti Israelin suurlähetystössä Lontoossa ja toinen Kööpenhaminan Jordanian suurlähettilään asunnossa. Israel syytti iskuista Musta syyskuu -järjestöä.

[14]

  • Saksan lippu – 29. lokakuuta 1972 – kaksi aseistautunutta palestiinalaisterroristia kaappasi Lufthansan Boeing 727 matkustajakoneen joka oli matkalla Damaskuksesta Frankfurtiin. Koneessa oli 13 matkustajaa ja 7 miehistön jäsentä. Terroristit nousivat lentokoneeseen Beirutissa ja pakottivat koneen laskeutumaan Nikosiaan, missä suoritettiin polttoainetäydennys. Kyproksen viranomaiset sallivat koneen jatkaa matkaa Müncheniin, mutta yli tunnin kiertelyn jälkeen Münchenin yläpuolella kone suuntasi Zagrebiin, missä kaapparit vaativat Länsi-Saksan hallitusta vapauttamaan kolme arabiterroristia, jotka olivat osallistuneet Münchenin verilöylyn. Länsi-Saksa suostui vaatimuksiin ja lennätti terroristit Zagrebiin, josta kaapattu lentokone lensi Tripoliin, missä matkustajat ja miehistö vapautettiin.[15]

1973[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Japanin lippu – 21. heinäkuuta 1973 – Miehitettyjen alueiden pojat -niminen ryhmä kaappasi Japan Airlinesin Boeing 747 -koneen, kun se oli lähtenyt Amsterdamista kohti Pariisia ja edelleen Tokioon. Koneessa oli 139 matkustajaa. Kaappaajat pakottivat koneen lentämään Dubaihin, jossa heidän kanssa neuvoteltiin kolme päivää. Tämän jälkeen kone kaapattiin Bengasiin, Libyaan. Bengasissa kaapparit päästivät kaikki matkustajat koneesta, minkä jälkeen he räjäyttivät koneen. Yksi kaappareista kuoli vahingossa räjähdyksessä. Libyan viranomaiset pidättivät kaapparit. Myöhemmin Japan Airlines sai kirjeen, jossa oli kaappareiden vaatimus 13 miljoonan dollarin lunnaista sekä kahden Japanin punaisen armeijakunnan jäsenen vapautuksesta. Kaappaus oli kosto Japanille, joka oli maksanut Israelille 24 miljoonaa dollaria Tel Avivin lentoasemalla tapahtuneesta verilöylystä, jonka takana oli Japanin punainen armeijakunta. [17]
  • Kreikan lippu – 5. elokuuta 1973 – kaksi arabia avasi tulen Ateenan lentoasemalla satoja matkustajia kohden. Suurin osa heistä oli israelilaisia ja amerikkalaisia. Arabit ampuivat konepistooleilla ja heittivät käsikranaatteja. Kolme ihmistä kuoli ja 55 haavoittui. Arabit ottivat panttivankeja ja linnoittautuivat transithalliin. Kahden tunnin kuluttua he antautuivat. He ilmoittivat kuulusteluissa olevansa Musta syyskuu -järjestön jäseniä. PLO kiisti yhteytensä hyökkäykseen. [18]
  • Ranskan lippu – 5. syyskuuta 1973 – viisi PFLP:n palestiinalaississiä valtasi Saudi-Arabian Pariisin suurlähetystön. He ottivat 13 panttivankia, uhkasivat räjäyttää suurlähetystön ja vaativat vapaata pääsyä johonkin arabivaltioon. Lisäksi he vaativat Jordaniassa olevan palestiinalaisterroristi Abu Daoudin vapauttamista. Daoud oli osallistunut Münchenin verilöylyn järjestelyyn.Valtauksessa kuoli yksi ihminen. Sitkeiden neuvotteluiden jälkeen viranomaiset suostuivat päästämään terroristit panttivankeineen pois maasta. Sissien käyttöön annettiin Caravelle-tyyppinen lentokone, joka lensi Kairon kautta Kuwaitiin. Kuwaitin kentällä terroristit vaativat edelleen Dauodin vapauttamista. Panttivangit siirrettiin 7. syyskuuta Boeing-lentokoneeseen, joka lensi kolme tuntia Saudi-Arabian ilmatilassa, kunnes palasi Kuwaitiin. Terroristit antautuivat saatuaan tiedon, että Jordania ei vapauta Dauodia.[19]

1974[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Singaporen lippu Kuwaitin lippu – 31. tammikuuta 1974 – kaksi Japanin punaisen armeijakunnan ja kaksi PFLP:n jäsentä yrittivät räjäyttää Singaporessa olevan Shellin öljynjalostamon. Yritys epäonnistui, ja paetessaan terroristit ottivat kuusi panttivankia. He vaativat lentokonetta ja vapaata pääsyä maasta. Viranomaiset selittivät että sopivaa lentokonetta ei ollut ja mikään arabivaltio ei halunnut ottaa kaappaajia vastaan. Viisi miestä valtasi 6. helmikuuta Japanin Kuwaitin suurlähetystön. He ottivat kuusi panttivankia ja vaativat Singaporen kaappaajia Kuwaitiin. 7. helmikuuta Kuwaitin hallitus hyväksyi vaatimuksen. 9. helmikuuta kone laskeutui Kuwaitiin, josta se matkasi Adeniin, Etelä-Jemeniin.[22]
  • Israelin lippu – 11. huhtikuuta 1974 – PFLP:een kuuluneet kaksi syyrialaista ja yksi irakilainen tunkeutuivat Libanonista Israeliin. He valtasivat Kirjat Shmonaassa vuokratalon. Terroristit tulittivat poliisia ja surmasivat 16 talon asukasta. Lisäksi he olivat aikaisemmin surmanneet kaksi israelilaista sotilasta toisella paikkakunnalla. Terroristit tekivät itsemurhan.[23]
  • Israelin lippu – 15. toukokuuta 1974 – kolme PFLP terroristia miehitti koulun ottaen 90 teini-ikäistä panttivankia Ma'alot-Tarshihanin lukiossa Israelissa. Terroristit vaativat sissejä vapaaksi Israelin vankiloista. Sotilaat piirittivät koulun. Terroristit tappoivat 18 koululaista ja 70 loukkaantui. Sotilaat ampuivat kaikki kolme terroristia. Verilöylyssä kuoli kaikkiaan 30 ihmistä. [24]
  • Alankomaiden lippu – 13. syyskuuta 1974 – neljä Japanin punaisen armeijakunnan jäsentä tunkeutui Ranskan suurlähetystöön Haagissa. He ottivat panttivangiksi suurlähettiläs Jacques Senardin ja yhdeksän muuta henkilöä. Terroristit vaativat Yutuka Furyanin vapauttamista, miljoonan dollarin lunnaita ja lentokoneen. Ranskan viranomaiset suostuivat vapauttamaan Furyanin, jonka jälkeen terroristit lensivät kuuden panttivangin kanssa Syyriaan, jossa he vapauttivat panttivangit ja antautuivat PLO:lle 300 000 dollarin lunnaat mukanaan.[26]
  • Flag of the United Kingdom.svg – 22. marraskuuta – neljä arabiterroristia kaappasi British Airways VC-10 matkustajakoneen Dubaissa. Polttoainepulan vuoksi kone ei voinut lentää Tripoliin, Libyaan jonne kaapparit halusivat. Kone laskeutui Tunisiin. Kaapparit vaativat 13 arabiterroristin vapauttamista Egyptin vankiloista ja kahden terroristin hollantilaisesta vankilasta. Egypti ei suostunut vaatimuksiin ja kertoi neuvottelevansa PLO:n kanssa vangeista. PLO kuitenkin sanoutui irti kaappauksesta. Myös Alankomaiden viranomaiset torjuivat vaatimukset. Todistaakseen uhkauksensa terroristit ampuivat yhden matkustajan. Kolmen vuorokauden kuluttua Egyptin viranomaiset vapauttivat seitsemän vankia ja Hollanti kaksi. Tunisin viranomaiset ottivat kaappaajat talteen. PLO vaati Tunisiaa luovuttamaan terroristit rangaistaviksi.[27]

1975[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flag of Israel.svg Ranskan lippu 19. tammikuuta kolme palestiinalaista terroristia yritti tulittaa El Alin konetta Orlyn lentoasemalla. Kun tämä epäonnistui, terroristit linnoittautuivat lentoaseman WC:hen, jonka asiakkaat he ottivat panttivangiksi. Miehet vaativat lentokonetta, jotta he voisivat lähteä Ranskasta. Miehet saivat koneen, joka lensi heidät kohti Lähi-itää. Kuitenkaan mikään maa ei halunnut vastaanottaa heitä. Koneen oli laskeuduttava Bagdadin lentokentälle polttoainepulan vuoksi kierrettyä 7 tuntia Lähi-itää. Kone nousi ja sen oli laskeuduttava taas polttoainepulan takia. Terroristit antautuivat Irakin poliisille. Miehet kuuluivat PLO:hon. [29]
  • Flag of Israel.svg Maaliskuun 4. ja 5. päivän välisenä yönä 8-henkinen palestiinalaississien kommandoryhmä nousi kumiveneellä maihin Tel Avivissa ja meni rannalla olevaan elokuvateatteriin, jossa avasi tulen. Tämän jälkeen ryhmä valtasi Savoy-hotelliin, tulitti siellä ympärilleen ja linnoittautui viiden panttivangin kanssa hotelliin ylimpään kerrokseen. Terroristit vaativat kymmenen vangitun palestiinalaisen, muun muassa aseiden kuljetuksesta tuomitun arkkipiispa Hillarion Capuccin, vapauttamista. Aamun koitteessa hotelli oli kuitenkin Israelin erikoisjoukon, Sayeret Matkalin saartamana. Israelin hallitus ei suostunut neuvottelemaan, joten Sayret Matkal alkoi tulittaa hotellia, kun terroristit, joilta loppui panokset, eivät antautuneet, joten israelilaiset hyökkäsivät hotellin sisälle. Tulitaistelussa kuoli 18 ihmistä, joista seitsemän oli palestiinalaisia terroristeja ja loput menehtyneitä turisteja. Hotelli kärsi pahoja vaurioita, koska terroristit räjäyttivät hotellin ylimmän kerroksen. Yksi terroristeista, Hamid Nadim, selitti kuulusteluissa, että PLO oli iskun takana ja korosti, että isku oli varoitus Israelille ja Yhdysvalloille ja että ilman palestiinalaisten suostumusta Lähi-idässä ei syntyisi ratkaisua. Israelin armeija hyökkäsi myöhemmin Libanonin puolelle olevaa rajaa.[30][31]
  • Flag of Malaysia.svg 1. elokuuta 1975 japanilaisen punainen armeijakunnan terroristit miehittivät Kuala Lumpurissa Malesiassa rakennukset, joissa sijaitsi Yhdysvaltain, Japanin, Ruotsin suurlähetystöt ja ottivat vangitsi yhteensä 50 ihmistä. Ruotsille terroristit lähettivät vaatimukset, ettei Ruotsin hallitus saisi puuttua maassa asuvien japanilaisten elämään. Malesian armeija ja poliisit pystyttivät rakennuksen ympärille rauta-aitoja ja piikkilankaesteitä. Myös tarkka-ampujat asettiin vieraisten rakennusten katolle. Aluksi terroristit vaativat Japanin vankiloista vapauttamia terroristeja ja lennättämistä Kuala Lumpuriin. Japanin hallitus suostui ja lennätti viisi terroristia Tokiosta Kuala Lumpuriin samana aikana kun terroristit vapauttivat vankeja muun muassa naisia ja lapsia. 6. päivänä vapautettiin 30 ihmistä joiden joukossa oli Ruotsin suurlähettiläs Ulla Odqvist. 15 panttivankia vietiin Kuala Lumpurin lentoasemalle. Terroristeilla oli lentokoneessa jotka he vaativat mukana kaksi malesialaista ja kaksi japanilaista viranomaista turvallisuuden takauksena sekä viisi vapautettua JRA:n jäsentä. Kone nousi ilmaan vasta 30 tunnin kuluttu koska ei löydetty aluksi maata joka ottaisi terroristit lopulta Libya lupasi ottaa koneen vastaan joka laskeutui Tripoliin 9. elokuuta jossa terroristit antautuivat.[33]
  • Flag of the Netherlands.svg 2. joulukuuta kuusi etelämolukialaista RMS (Republik Maluku Selatan) -terroristia kaappasi pikajunan Groningenin ja Amsterdamin välisellä rataosuudella ja ottivat panttivangiksi 50 ihmistä ja junan ohjaamon. Junan kuljettaja ja kaksi henkilöä ammuttiin Beilenin kaupungin lähellä Amsterdamin luoteispuolella, missä kaappaus tapahtui. Kolme panttivankia pääsi pakenemaan, mutta loput 47 matkustajaa vietiin yhteen vaunuun. Useita pakeni, kun panttivangit vietiin eri puolilta junasta yhteen vaunuun. Hollannin viranomaiset alkoivat neuvotella kaappareiden kanssa. RMS, joka on etelämolukialainen järjestö Alankomaissa, vaati saarten itsenäisyyttä Indonesialta. 8. joulukuuta kerrottiin, että kaapparit alkoivat väsyä. Junassa oli kamerat, jotka kuvasit tilannetta. Kaapparit tiedettiin miinoittaneet junan. Etelämolukkien siirtokunnan edustaja Manusama onnistui saamaan yhteyden kaappareihin ja toivoi ettei mitään väkivaltaisuuksia alettaisiin. Hollannin hallitus sanoi, että se on taipumaton vaatimuksissa. 14. joulukuuta kaapparit antautuivat syynä oli lämpötilan yhtäkkinen kylmeneminen sekä suhteet muihin molukkeihin, jotka vastustivat kaappausta.[34]
  • Flag of the Netherlands.svg Samana aikana kun junakaappaus oli käynnissä Beilenissa seitsemän etelämolukkia valtasi Indonesian suurlähetystön Amsterdamisa 4. joulukuuta. 20 ihmistä otettiin panttivangiksi. Kaapparit painostivat Hollannin hallitusta vaatimaan Indonesiaa antamaan itsenäisyyden Etelä-Molukkeille. Kaappauksessa kuoli yksi virkailija joka hyppäsi toisesta kerroksesta alas. Poliisi ja sotaväki muodostivat rautaesteen Indonesian lähetystötalon ympärille. Panssariautoja ajettiin paikalle ja tarkka-ampujia sijoitettiin viereisiin rakennuksiin. Samana aikana alettiin saada kampanja molukkien antautumaan. Tapaus kesti 15 tuntia kunnes 19. joulukuuta kaapparit antautuivat. Välittäjänä toimi vaikutusvaltainen hollantilainen pastori Semuel Metriari, joka vakuutti, että molukkien sosiaaliset ongelmat otetaan vakavasti keskusteluun.[35]

1976[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1977[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flag of the Netherlands.svg 23. toukokuuta etelämolukkilaiset terroristit ottivat panttivangiksi 166 ihmistä Bovensmildenin maalaiskylässä olevassa peruskoulussa Alankomaissa. 105 panttivangeista oli lapsia. Koulun ikkunat peitettiin, ja opettajat ja oppilaat siirrettiin koulun liikuntasaliin. Samalla pysäytettiin Groningenissa pikajuna, jossa oli 100 henkilöä. Molukit nousivat junaan Assenissa ja vetivät hätäjarrua ja huusivat että tämä on kaappaus. Matkustajat kehotettiin siirtymään 1. luokan matkustamoon. Ikääntyneet ihmiset ja henkilökunta vapautettiin, jolloin vankina oli yhä 55 ihmistä. Bovensmildenin peruskoulu sijaitsi molukkien asuinalueen lähellä. Hyökkäys tehtiin yhteistoiminnassa koulukaappareiden kanssa. Tarkoitus oli saada Indonesian hallitsemalla Etelä-Molukkien saarille itsenäisyys. Koulun kaikki molukit vapautettiin, ja indonesialaiset lapset jäivät vangiksi. Molukkien kaappaus tapahtui vaalien alla, ja kaikki puolueet keskeyttivät kampanjansa. Pääministeri Joop den Uyl palasi vaalimatkalta Haagiin, minne muodostettiin kriisikeskus. Pääministeri tuomitsi televisiossa kaappauksen ja ilmoitti, ettei vaaleja lykätä, eikä hallitus aio suostu vaatimuksiin. Kaappaus sai 27. toukokuuta uuden käänteen, kun eräs koulun tyttöoppilaista sai vakavan vatsainfektion. Molukit pelkäsivät epidemiaa ja päästivät kaikki lapsipanttivangit vapaaksi. 11. kesäkuuta junakaappaus sai uuden käänteen, kun kuusi etelämolukkia ja kaksi panttivankia sai surmansa hollantilaisten merijalkaväen erikoiskommandojen iskettyä junaan. Pääministeri den Uyl sanoi, ettei muuta voi tehdä kuin pelastaa voimalla. Molukit pidätettiin. Edelleen neljä opettajaa oli koulussa vankina. Kolme F-104 Starfighter -hävittäjää lensi kaapatun junan yli, ja kommandot syöksyivät savuverhon suojissa junan luo ja räjäyttivät sen ovet auki. Hyökkäys kesti 20 minuuttia. Yksi terroristi ja yksi sotilas loukkaantui. Koulussa olleet molukkiterroristit pidätettiin sen jälkeen, kun panssariautot tekivät reiän koulun seinään ja terroristit antautuivat. Koko draama oli ohi[38]
  • Flag of Germany.svg 5. syyskuuta Saksan liittotasavallan työnantajaliiton puheenjohtaja Hanns Martin Schleyer kidnapattiin autosta työmatkalla Kölnissä Baader-Meinhof ryhmän toimesta. Terroristit surmasivat henkivartijan, kaksi poliisia sekä autonkuljettajan. Ryhmä ilmoitti haluavansa 14 terroristia vapaaksi vankilasta. Schleyer vietiin tuntemattomaan paikkaan. 22. syyskuuta pidätti Hollannin poliisi kaksi länsisaksalaista terroristia Knut Folkerts ja Brigitte Mohnhaupt, joka pääsi kuitenkin pakoon. Schleyer oletettiin olevan asuntoveneessä Alankomaissa. 28. syyskuuta ranskalainen vasemmistolehti Liberation sai valokuvan, jossa Schleyer piti kylttiä, jossa luki 20 päivää RAF:n vankina. Sieppaajat halusivat kertoa Schleyerin olevan elossa ja että hänet vapautettaisiin 11 terroristia vastaan. 8. lokakuuta Liberation ja France-Soir julkaisivat kirjeen, jossa luki Vankina 31 päivää. 20. lokakuuta Schleyer löydettiin ammuttuna auton takakontista Mulhousesta, Ranskasta, lähellä Saksan rajaa.[41]

1978[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flag of Cyprus.svg Flag of Egypt.svg 18. helmikuuta Egyptin presidentti Anwar Sadatin läheinen ystävä kairolaislehti Al Ahramin päätoimittaja Jousef el Sebai murhattiin Nikosian Hilton-hotellissa. Al Ahram oli Sadatin tukijalehti. Sen jälkeen kaapparit ottivat panttivangiksi 18 ihmistä Cyprus Airwaysin DC-8 koneen paetessa saarelta. Myöhemmin 7 ihmistä vapautettiin. Presidentti Sadat oli henkilökohtaisesti määrännyt vapauttamis yrityksestä. Kyproksen viranomaiset eivät olleet halukkaita sallimaan egyptiläisten erikoisjoukkoja saapumaan Nikosiaan. Kun joukot kuitenkin tulivat, ne joutuivat tulitaisteluun kyproslaisten kanssa. 15 egyptiläistä sai surmansa ja parisen kymmentä loukkaantui. Panttivangit ja terroristit säästyivät. Myöhemmin tuli ilmi että Kyproksen viranomaiset olivat valmiina iskemään koneeseen. Kyproksen viranomaiset vangitsivat egyptiläiset sotilaat, mutta heidät palautettiin takaisin kotimaahan. Kyproksen presidentti Spyros Kyprianou kieltäytyi luovuttamasta kahta terroristia. Sadat syyttivät Kyprianousta passiivisuudesta ja kutsui kaikki egyptiläisdiplomaatit kotiin. Lisäksi hän lupasi tuhota kaikki palestiinalaiset ammattimurhaajat. Kypros oli ollut koko 1970-ja 1980-luvun PLO:n turvapaikka. Nyt kuitenkin oli tullut loppu siihen. Presidentti Kyprianous karkotti kaikki palestiinalaiset saarelta.[43]
  • Flag of Israel.svg 13. maaliskuuta 12 palestiinalaista terroristia sieppasi bussin eräällä tiesululla Haifan päätiellä. Bussi oli matkalla Tel Aviviin. Mukana oli paljon lapsia. Terroristit asettivat räjähteitä bussiin joka räjähti heidän yrittäessään vetäytyä suojaan 37 israelilaista sai surmansa. Syntyi tulitaistelu israelilaisten turvamiesten kanssa jotka ampuivat yhdeksän palestiinalaista ja ottivat vangiksi kaksi. Hävitys oli sanoinkuvaamaton. Kaikkialla lojui hiiltyneitä ja silvottuja ruumiita. Israel kiehui vihaa ja pääministeri Menachem Begin ja hänen hallituksensa vaati armotonta kostoa. 12. maaliskuuta pääministeri Begin kehotti kaikkia valtioita perumaan PLO:n tunnustus, koska se oli ottanut vastuulleen veriteon. Begin ilmoitti, ettei Israel koskaan tulisi unohtamaan veritekoa, jota hän nimitti "natsilaiseksi halveksittavaksi teoksi". Maailma tuomitsi teon ja Yhdysvaltain presidentti Carter mainitsi, että terroriteko Israelissa oli kauhistuttavaa ja harvinaisen raaka teko. Ison-Britannian pääministeri James Callaghan ja YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim tuomitsivat teon syyttömien ihmisten tappamiseksi. Arabimaat ihailivat terroristeja ja heidän rohkeutta mutta pelko Israelin kostosta kiristi tilannetta Lähi-idässä. [44]
  • Flag of the Netherlands.svg 13. maaliskuuta kolme etelämolukkia kaappasi maakuntahallintorakennuksen Assenissa, Alankomaissa. Rakennuksessa oli 70 henkilöä jotka otettiin panttivangiksi. Molukit vaativat 50 miljoonan guldenin lunnaat ja vapaan pääsyn lentoasemalle muuten panttivangit ammuttaisiin.Hollannin viranomaiset alkoivat neuvotella kun yksi naispuolinen panttivanki surmattiin jonka ruumis heitettiin ulos ikkunasta. 14. maaliskuuta kaappaus sai ratkaisun kun Alankomaiden laivaston erikoisjoukko teki nopean ja yllättävän iskun rakennukseen. Kuusi loukkaantui. Yksi panttivangeista kuoli joka oli parlamentinjäsen.[45]
  • Flag of France.svg Flag of Iraq (1963-1991); Flag of Syria (1963-1972).svg Flag of Pakistan.svg 31. heinäkuuta Abu Nidalin palestiinalaiset terroristit ottivat Pariisin Irakin suurlähetystön yhdeksän suurlähetystön työntekijät panttivangiksi, mikä aiheutti tulitaistelun ranskalaisen poliisin ja irakilaisten turvallisuusmiesten välillä. Terroristit antautuivat kuitenkin illalla, kun poliisi pidätti yhden terroristin kun samalla yksi irakilainen turvallisuuspoliisi ampui ranskalaista poliisia Jacques Capela, joka pidätti terroristin joka sai surmansa. Turvallisuusmiehiä syytettiin veriteosta ja nämä karkotettiin kuulusteluiden jälkeen Irakiin. 1. elokuuta Abu Nidalin terroristit ampuivat kaksi irakilaista diplomaatteja Karachissa. Diplomaatti haavoittui ja pakistanilainen poliisi ja yksi terroristi kuoli. 3. elokuuta kolme PLO:n edustajaa ja pakistanilainen poliisi murhattiin toimistossa Islamabadissa.[47]
  • Flag of the United Kingdom.svg Flag of Israel.svg 20. elokuuta palestiinalainen terroristiryhmä hyökkäsi käsikranaatein ja konepistoolein El Alin omistamaa bussia Lontoon keskustassa Eurooppa Hotelia vastapäätä Grosvenor Streetillä West Endissä. Linja-auto oli kuljettamassa El Alin työntekijöitä hotellista Heatrowin lentokentälle. Kaksi israelilaista loukkaantui[49]

1979[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flag of Turkey.svg Flag of Egypt.svg 13. heinäkuuta Egyptin suurlähetystö Ankarassa miehitettiin, kun syyrialaismielinen Vallankumouksen kotkat -nimisen Saiqan jäsenet tunkeutuivat suurlähetystöön ja ottivat panttivangiksi suurlähetystön 20 työntekijää heidän joukossaan suurlähettiläs Ahmed Kemal Oleima. Terroristit ampuivat kaksi vartijaa. Lähetystön autonkuljettaja pakeni ikkunasta hyppäämällä saaden vakavia vammoja, joihin hän myöhemmin menehtyi. Terroristit vaativat kahta Egyptissä olevaa palestiinalaista vapaaksi ja Israelin ja Egyptin rauhan sopimuksen mitätöimistä sekä PLO:lle lupaa perustaa toimisto Ankaraan. Terroristit uhkasivat räjäyttää lähetystön ja ampua kaikki panttivangit, ellei vaatimuksiin suostuttaisi. Heti miehityksen jälkeen panssarivaunut ja tarkka-ampujat ympäröivät lähetystörakennuksen. Turkin hallitus sai Egyptiltä luvan hyökätä lähetystöön. Neljä henkilöä yritti paeta lähetystöstä 14. heinäkuuta. Heidän joukossaan edellä mainittu autonkuljettaja. Muut kolme onnistuivat pakenemaan armeijan luokse. Myöhemmin vapautettiin neljä naista, minkä jälkeen palestiinalaiset antautuivat.[51]
  • Flag of Saudi Arabia.svg 27. elokuuta 500 islamistia joukossa miehiä, naisia ja lapsia valtasi Masjid al-Haramin moskeijan Mekassa, Saudi-Arabiassa. Masjid al-Haramin moskeija on islaminuskonnon kaikkein pyhin paikka. Miehittäjiä johti Muhammed nin Abdullah al Qahtani, joka nimitti itseään islamilaiseksi messiaaksi. Etelä-Jemen ja Libya kannattivat poliittisesti miehittäjiä. Miehitys herätti suurta paheksunta ja inhoa muslimien keskuudessa. Iranin uskonnollinen johtaja ajatollah Khomeini syytti Yhdysvaltoja miehityksestä, mutta Saudi-Arabian johto torjui kuitenkin syytökset. Valtaus alkoi islamilaisen ajanlaskun mukaan vuoden 1400 ensimmäisenä päivänä. Valtaajat olivat uskonnollisia fanaatikkoja ja Saudi-Arabian kansalliskaartista ja Oteiba-nimisestä beduiiniheimosta. He halusivat osoittaa mieltä Saudi-Arabian nopeaa nykyaikaistamista ja kuningashuonetta vastaan, joka salli radion, television, jalkapallon sekä kasvattaa naisten osuutta elinkeinoelämässä, mitä fanaatikot vastustivat. Saudi-Arabian turvallisuusjoukot saarsivat moskeijan, ja valtaajat antoivat periksi 25. marraskuuta, kun tulitaistelu, joka käytiin moskeijassa surmasi 250 ihmistä ja haavoitti 600. Myöhemmin Saudi-Arabiassa teloitettiin 63 ihmistä osallistumisesta fanaatikkojen toiminnasta. [53]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flag of the United Kingdom.svg Flag of Iran.svg 30. huhtikuuta kuusi aseistautunutta miestä tunkeutui Iranin suurlähetystöön Lontoossa ja otti 20 henkilöä panttivangiksi. Miehet kuuluivat DRMLA (Democratic Revolutionary Movement for the Liberation of Arabistan - Arbestanin demokraattinen vallankumouksellinen vapautusjärjestö) -nimiseen järjestöön, joka koostui pääasiassa Iranin arabeista, jotka vaativat Khuzestanin maakunnan itsenäisyyttä tai liittämistä Irakiin. Miehittäjät vaativat 91 Khuzestanin maakunnan vangittua kansalaista vapaaksi ja maakunnan öljytulojen tasa-arvoista jakamista sekä itsehallintoa, muuten panttivangit surmattaisiin. Draama sai verisen käänteen 5. toukokuuta, kun yksi panttivanki surmattiin: hän oli lehdistöattasea, jonka ruumis heitettiin ulos ikkunasta. Sen jälkeen brittiläinen erikoisryhmä SAS vapautti panttivangit suurlähetystö rakennuksesta. Viisi terroristia kuoli ja yksi panttivanki sai surmansa. Iranin ulkoministeri Sadegh Ghotbzadeh ilmoitti että jos terroristien vaatimuksiin suostuttaisiin kaikki 91 Khuzestanin maakunnan arabia teloitettaisi.[55]
  • Ranskan lippu 3. lokakuuta neljä ihmistä kuoli ja kymmenkunta loukkaantui pommi-iskussa Pariisin suurimman synagogan edustalla. Uusnatsijärjestö Eurooppalaiset kansallisfasistit (FNE) otti vastuun teosta. Teko oli pahin ranskalaisten fasistien suorittama juutalaisia laitoksia vastaan Ranskassa. Pommi oli autossa Rue Copernicilla. Synagogassa olleet 3000 ihmistä selvisivät vahingoitta. Mikäli pommi olisi räjäytetty puoli tuntia myöhemmin, olisivat seuraukset olleet tuhoisat. Räjähdys oli niin voimakas, että se paiskasi kadulla olleita autoja ilmaan. Antisemitistinen toiminta oli aiemmin viikolla ollut voimakasta: FNE oli avannut tulen juutalaisia kouluja ja synagogaa vastaan. Ranskan poliisi aloitti suuroperaation tekijöiden kiinni saamiseksi. Noin 13 äärioikeistojärjestöä otettiin kuulusteluihin.[58]

1981[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flag of Pakistan.svgFlag of Syria.svg 2. maaliskuuta Pakistan International Airlinesin lento kaapattiin Karachi-Peshawar-reitillä. Kaappaajat olivat kielletyn Pakistanin kansanpuolueen jäseniä. He pakottivat koneen lentämään Kabulin lentoasemalle Afganistaniin, missä kaappaajat uhkasivat räjäyttää koneen, elleivät Pakistanin viranomaiset vapauttaisi 70 poliittista vankia. Kaappaajat vapauttivat naisia ja lapsia ennen kuin kone 8. maaliskuuta suuntasi kohti Damaskusta mukanaan 111 henkilöä. Syyrialaiset sotilaat piirittivät konetta. Kaappaajat uhkasivat räjäyttää koneen. Aluksi Pakistanin presidentti Zia ul-Haq ja hänen hallituksensa kieltäytyivät minkäänlaisiin myönnytyksiin. 12. maaliskuuta ilmoitettiin, että Pakistan oli valmis vapauttamaan 55 vankia. Kaappaat olivat silloin uhanneet ampua kolme amerikkalaista panttivankia. Kaappaus päättyi 14. maaliskuuta, kun vapautetut vangit lennätettiin Ateenan kautta Damaskukseen, koska Libya oli peruuttanut turvapaikkaoikeuden, ja kaapparit antautuivat Syyrian poliisille. Myöhemmin kerrottiin, että kaappaajat olivat murhanneet pakistanilaisen diplomaatin. [59]

1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Italian lippu 9. lokakuuta heitettiin käsikranaatteja ja avattiin tuli Roomassa olevaa synagogaa kohti. Iskussa kuoli kaksi lasta ja 34 ihmistä haavoittui kesken jumalanpalveluksen. Samana vuonna oli tehty kaksi iskua Pariisissa ja Brysselissä. Roomassa asuva PLO:n edustaja Memer Hammad tuomitsi iskut ja sanoi, ettei PLO:lla ole mitään tekemistä iskujen kanssa. [61]
  • Flag of Lebanon.svg Yhdysvaltain lippu 18. huhtikuuta Yhdysvaltain suurlähetystö Beirutissa joutui räjäytysattentaatin kohteeksi. Räjähdys tapahtui autossa, johon oli lastattu 500 kilon pommi, joka räjähti, kun itsemurhapommittaja oli ajanut sen suurlähetystön viereen. Seitsemänkerroksinen rakennus luhistui kasaan. 62 amerikkalaista ja libanonilaista kuoli. Useat amerikkalaiset olivat CIA:n agentteja. Suurin osa libanonilaisista oli suurlähetystössä hakemassa viisumia Yhdysvaltoihin. Al Jihad al Islami -niminen islamilainen järjestö sanoi olevansa iskun tekijä[63]
  • Flag of Myanmar (1974-2010).svg 9. lokakuuta 15 Etelä-Korean hallituksen delegaatiosta sai surmansa mausoleumissa tapahtuneessa pommiattentaatissa Rangoonissa, Burmassa. Heidän joukossaan oli Etelä-Korean ulkoministeri Lee Bum-Suk, varapääministeri Suh Suk-Joon, teollisuusministeri Kim Dong-Whie ja energiaministeri Suk Sang-Chul. Presidentti Chun Doo-hwan oli joutunut liikenneruuhkaan, eikä ollut paikalla. Uhrien joukossa oli neljä ministeriä ja monia muita virkamiehiä muun muassa presidentin lääkäri sekä henkilökohtainen sihteeri. Yhteensä 21 ihmistä kuoli, ja 46 loukkaantui vakavasti. Etelä-Korean hallitus ilmoitti, että pommi-iskun takana olivat pohjoiskorealaiset agentit. Eteläkorealaisten tutkimusten mukaan mausoleumin katolla oli tuhansia pieniä teräskuulia, jotka räjäytettiin. Presidentti Chun Doo-hwan oli saapunut Rangooniin 8. lokakuuta valtiovierailulle. Burman poliisi pidätti maassa asuvan korealaisen Kang Min-chulin, joka väitti, että Pohjois-Korea olisi palkannut hänet attentaatin tekoon. Sanottiin, että Burman hallitus oli lähentynyt diplomaattisesti Pohjois-Koreaa.[64]

1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flag of Lebanon.svg 23. lokakuuta räjähti Beirutissa, Yhdysvaltain ja Ranskan armeijan rauhanturvajoukkojen yhteisessä parakissa pommi, joka vaati 300 amerikkalaissotilaan ja 60 ranskalaissotilaan hengen. Monet haavoittuivat vakavasti. Teon takana oli iranilaismielinen šiialaisjärjestö. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan kutsui kansallisen turvallisuusneuvoston koolle, ja Ranskan ulkoministeri Charles Herneu lähti Beirutiin saadakseen tietoja tapahtumista. Tapauksen jälkeen Yhdysvaltain laivasto siirtyi Libanonin rannikkoa kohti ja sekä Israel että Syyria mobilisoivat joukkoja suursodan varalta. Räjähdysaineita täytetty kuorma-auto runnoi parakkialueelle, ja pommi-iskussa monet rakennukset sortuivat. Terrori-isku tuomittiin ympäri maailmaa. Libanonin druusien johtaja Walid Jumvlatt piti tapausta attentaattina. Myös Syyria tuomitsi tapauksen, ja paavi Johannes Paavali II piti tekoa suurena mielipahana. [65]

1984[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flag of the United Kingdom.svgFlag of Libya (1977-2011).svg22. huhtikuuta Libyan Lontoon suurlähetystön edustalla libyalaiset pakolaiset osoittivat mieltään Libyan johtajaa Muammar Gaddafia vastaan, kun suurlähetystöstä alkoi tulitus, jossa kuoli 11 mielenosoittajaa ja Scotland Yardin naispoliisi Yvonne Fletcher sai surmansa. Sadat poliisit piirittivät suurlähetystöä, kun taas Ison-Britannian suurlähetystö Tripolissa piiritti myös kostoksi sadat libyalaiset sotilaat. Terrorismin vastainen erikoisryhmä SAS tuotiin paikalle, ja samalla tuli tieto, että Gaddafi alkoi kaukokantoisiin tekoihin Libyassa oleville 9 000 brittikansalaisille. 21. huhtikuuta tapaus sai diplomaattisen leiman, kun Heathrow'n lentoasemalla räjähti pommi, jossa kukaan ei loukkaantunut. Ison-Britannian hallitus katkaisi diplomaattiset suhteet Libyaan ja karkotti sen suurlähetystön henkilökunnan ja 200 terroristiksi epäiltyä libyalaista. [66]
  • Flag of Lebanon.svgYhdysvaltain lippu 20. syyskuuta räjähti pommi Yhdysvaltain uudessa suurlähetystössä Beirutissa. Kaksi amerikkalaista ja kymmenen libanonilaista kuoli, ja 60 ihmistä loukkaantui. Itsemurhan tehnyt kuorma-auton kuljettaja onnistui ajamaan 29 kilon räjähdelastissa lähetystön vartioston sulkujen läpi. Iskun takana oli Jihad Islami -niminen iranilaismielinen järjestö, joka oli suorittanut huhtikuussa vuonna 1983 iskun Beirutin vanhaa Yhdysvaltain suurlähetystöä vastaan. [67]
  • Flag of the United Kingdom.svg 12. lokakuuta neljä ihmistä kuoli ja kolme loukkaantui Brightonissa Etelä-Englannissa tapahtuneessa hotelli-iskussa. Voimakas panos, jonka IRA sanoi asentavan Brightonin Grand Hotelin aulaan ja eri kerroksiin. Hotellissa oli pidetty Britannian konservatiivipuoleen puoluekokous ja pääministeri Margaret Thatcher oli myös hotellissa. Yksi haavoittuneista oli teollisuusministeri Norman Tebbit, joka joutui sairaalaan. Pääministeri Thatcher oli työhuoneessa hänelle varatussa sviitissä, hänen huoneensa kylpyhuone sortui. Brighton on eteläenglantilainen lomakaupunki ja suosittu kokouspaikka. Kokous jatkui, ja Thatcher tuomitsi iskun ja sanoi, että demokratia säilyy maassa.[68]

1985[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhdysvaltain lippu Flag of Lebanon.svg TWA 847 lennon kaappaus tapahtui 14. heinäkuuta, kun kaksi libanonilaista shiia-islamistista Amal-sissiä (Hizbollahin alajärjestö) kaappasi Trans World Airlinesin Boeing 727 -koneen Ateenasta Beirutiin, sieltä Algeriin ja sieltä takaisin Beirutiin. Yksi matkustaja, joka oli Yhdysvaltain laivaston sukeltaja, tapettiin. Loput 152 matkustajaa selvisivät hengissä. Kaappauksen tarkoituksena oli saada Israelin vankiloista 766 libanonilaistaistelijaa vapaaksi ja saada sekä Israelin että Yhdysvaltain toiminta Etelä-Libanonissa loppumaan. Viimeiset panttivangit vapautettiin Syyrian avulla 30. kesäkuuta. Tämän jälkeen Yhdysvallat julisti Beirutin boikottiin.[70]
  • Italian lippu Flag of Egypt.svg Achille Lauron kaappaus tapahtui 7. lokakuuta neljä palestiinalaisterroristijärjestön PFLP:n (The Popular Front for the Liberation of Palestine) alajärjestö PFL:n jäsentä kaappasi italialaisen risteilijä Achille Lauron Egyptin rannikolla. Laiva oli tuolloin Egyptin aluevesillä matkalla Aleksandriasta Port Saidiin. Kaappaajat pitivät matkustajia ja miehistöä panttivankeina ja määräsivät aluksen purjehtimaan Tartusin satamaan Syyriaan. Kaappaajat vaativat viittäkymmentä palestiinalaista vapautettaviksi Israelin vankiloista. Kun Syyrian hallitus kieltäytyi sallimasta aluksen saapumista satamaan, kaappaajat tappoivat amerikkalaisen matkustajan, Leon Klinghofferin. Syynä pyörätuolissa olevan Klinghofferin murhaan oli se, että tämä oli juutalainen. Klinghofferin ruumis heitettiin laidan yli. Tämän jälkeen laiva suuntasi takaisin kohti Port Saidia. Kahden päivän neuvotteluiden jälkeen kaappaajat suostuivat lähtemään laivalta, ja heidät lennätettiin Tunisiaan egyptiläisellä matkustajalentokoneella. Yhdysvaltain laivaston hävittäjät pakottivat koneen laskeutumaan laivaston lentotukikohtaan Sigonellaan, joka on NATO:n tukikohta Sisiliassa, missä italialaisviranomaiset pidättivät kaappaajat. [71]
  • Flag of Palestine.svg Flag of Egypt.svg Flag of Malta.svg 23. marraskuuta kolme palestiinalaisterroristia Abu Nidal -järjestöstä kaappasi EgyptAirin lennon 648 Ateena-Kairo-reitillä. Kaapparit pakottivat koneen lentämään Vallettaan, Maltan saarelle, koska heidän päämääränsä Libya oli liian kaukana. Vaatimukset olivat hämäriä, kaapparit vaativat polttoainetta koneeseen ja lentoa Libyaan. Panttivangit uhattiin tappaa yksi toisensa jälkeen. Kaksi henkilöä surmattiin niskaan ampumalla; kahta matkustajaa ammuttiin päähän, mutta he eivät kuolleet. Tappolistalla oli Amerikan kansalaisia, lähinnä juutalaisia, ja muita länsimaalaisia. Neuvotteluiden aikana koottiin egyptiläistä kommandoryhmää. Kun kommandot ryntäsivät koneeseen, huomasivat terroristit pelinsä pelatuksi ja heittivät kaksi käsikranaattia koneen keskiosaan, jossa syttyi tulipalo. Koneessa oli 89 matkustajaa, joista 56 kuoli. Yksi kaappareista selvisi hengissä. Egypti syytti tapahtumasta Libyaa. Maiden välit huononivat kaappauksen takia. [72]
  • Italian lippu Itävallan lippu Rooman ja Wienin lentoasemaiskut tapahtuivat 27. joulukuuta neljä Abu Nidalin järjestöön kuulunutta palestiinalaista terroristia käveli El Alin lippuluukulle Rooman Leonardo da Vincin kansainvälisellä lentokentällä ja avasi tulen. 18 ihmistä kuoli ja 100 loukkaantui, 3 terroristia sai surmansa. Samana päivänä kolme terroristia iski Wienin kansainvälisellä lentokentällä. Tel Aviviin matkaavien matkustajien kimppuun hyökättiin kun he jonottivat päästäkseen El Alin lentokoneeseen. Kaksi ihmistä kuoli ja 39 loukkaantui. Terroristit pakenivat kentältä autolla, jota Itävallan poliisi jahtasi. Yksi kolmesta terroristista kuoli ja toiset antautuivat.[73]

1986[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Turkin lippu 6. syyskuuta tehtiin terroristi-isku Istanbulin Neve Shalom -synagogassa, jossa kuoli 23 ihmistä. Kaksi arabiterroristia kirkkoväen joukossa heittivät käsikranaatteja kesken aamuhartauksen. Molemmat terroristit yrittivät polttaa synagogan ennen kuin räjäyttivät itsensä. Useat palestiinalais- ja muslimijärjestöt ottivat teon vastuulleen Libanonissa tapahtuneen miehityksen kostoksi. Myöhemmin ilmeni, että terroristijärjestö Abu Nidal oli iskun takana. Turkin poliisi arveli, että maassa olevat kielletyt islamilaiset järjestöt olivat teon takana. [74]
  • Ranskan lippu 14. syyskuuta Pariisissa tapahtui viisi terroritekoa, jotka pakottivat Ranskan hallituksen säätämään viisumipakon kaikista maista paitsi EEC- ja EFTA-maista. Noin kymmenkunta ihmistä kuoli ja pari sataa loukkaantui. 8. syyskuuta Pariisin kaupungintalon luona räjähti pommi, jossa kuoli yksi ihminen ja loukkaantui 15. Kaupungintalolla sijaitsi pääministeri Jacques Chiracin virka-asunto ja toimisto. Räjähdyspanos oli kaupungintalon kellarissa olevassa postitoimistossa. 13. syyskuuta räjähti pommi La Défenseissä olevassa Casino-nimisen supermarketin ravintolassa. Ravintolassa oli noin tuhat asiakasta, joista 43 loukkaantui. Seuraavana päivänä suoritettiin attentaatti Renaultin pubissa Champs-Élysées’llä, yksi poliisi kuoli. Seuraavana päivänä pommi-isku tapahtui poliisin päämajalla Notre Damen lähellä, jossa loukkaantui 50 ihmistä. 17. syyskuuta tapahtui verisin isku koko Ranskan historiassa. Tehokas pommi räjähti ruuhka-aikana pienessä myymälässä Rue de Rennesissä lähellä Tatin tavarataloa Montparnassella. 7 ihmistä kuoli ja 50 loukkaantui. Rue de Rennes näytti sotanäyttämöltä. Iranilaismielinen ääri-islamistinen Fouad Ali Saleh -niminen terroristijärjestö otti vastuun teosta. 18. päivänä Ranskan sotilasattasea surmattiin Beirutissa.[75]
  • Yhdysvaltain lippu Flag of Pakistan.svg 5. syyskuuta kaksi aseistettua palestiinalaisterroristia jotka kuuluivat Abu Nidalin järjestöön yrittivät kaapata Pan Amin lento 73 koneen Bombay-Karachi-Frankfurt-New York-lennolla Karachin lentokentällä, Pakistanissa. 20 matkustajaa kuoli ja 120 loukkaantui kaappausdraaman aikana. Kaappaajien johtaja Safarini vaati polttoainetäydennystä ja lentoa Kyprokselle, muuten hän ampuisi ensimmäisen matkustajan. Joukosta valittiin intialaissyntyinen Yhdysvaltain kansalainen Rajesh Kumar, 29-vuotias kalifornialainen, joka ammuttiin lentokoneen ovesta. Kello oli 22.00 ja Safarini alkoi hermostua sillä kone seisoi vielä kiitotien varrella eikä lähtölupaa ollut annettu. 16 tunnin kuluttua sähkögeneraattori sammui ja valot sammuivat koneesta ja kaapparit alkoivat panikoida ampumalla ja heittelemällä käsikranaatteja. Samana aikana matkustajat pakenivat lentokoneen hätätien kautta. Koneen vapautti myöhemmin pakistanilaiset kommandot. Kaapparit pidätettiin. [76]
  • Flag of the United Kingdom.svgFlag of Israel.svg 16. huhtikuuta irlantilainen Anne Mary Murphy ja tämän jordanialainen avomies Nezar Hindawi tekivät epäonnistuneet pommi-iskun kahteen El Alin lentokoneeseen. Neiti Murphy ei tiennyt, että Hindawi oli sujauttanut semtex-pommin tämän laukkuun. Tarkoituksena oli räjäyttää El Alin kone. Pariskunnan todellinen tarkoitus oli matkustaa Lontoosta Israelin kautta Jordaniaan, jossa heidän oli tarkoitus mennä naimisiin. Heathrow'n lentoasemalla pariskunta erosivat. Murphyn oli tarkoitus mennä Israeliin jo ennestään tapaamaan Hindawin perhettä. El Alin turvallisuusmies esti Murphyn matkan ja alkoi tutkia laukkuja ja löysi semtex-pommin. Poliisi pidätti Hindawin ja oikeus langetti hänelle myöhemmin 45 vuoden vankeuden. Hindawilta löydettiin syyrialaisia papereita, joiden mukaan hän oli töissä Syyrian salaisessa palveluksessa, jonka tarkoituksessa oli tehdä isku. Hänen tarkoitus oli paeta Englannista Syrian Arab Airlineslla. Kaksi syyrialaista agenttia jotka olivat töissä lentoyhtiössä oli tarkoitus oli auttaa Hindawi ulos maasta. Hindawi sai Ison-Britannian oikeushistorian pisimmän tuomion. Margaret Thatcher katkaisi diplomaattiset suhteet Syyriaan oikeudenkäynnin jälkeen.

1988[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flag of Kuwait.svg Flag of Algeria.svg Kuwait Airwaysin lennon 422 kaappaus tapahtui 5. huhtikuuta kuusi tai seitsemän libanonilaista kaappasi Kuwait Airwaysin lennon 422 Bangkok-Kuwait-reitillä. Koneessa oli 111 matkustajaa. Kaapparit vaativat 17 shiiamilitanttia vapaaksi Kuwaitin vankiloista. Kone pakotettiin lentämään Mashhadadiin, Koillis-Iraniin, jossa vapautettiin 24 naista ja sydänvikainen mies. Kone pakotettiin lentämään Beirutiin, mutta ilman laskeutumislupaa kone lensi Larnakaan, Kyprokseen. Larnakassa ammuttiin kaksi kuwaitilaista turvallisuusupseeria. 12 matkustajaa vapautettiin. Kone lensi 12. päivänä Algeriin. Kun Kuwait ei suostunut kaapparien vaatimuksiin, he vapauttivat loput panttivangit ja vaativat vapaata pääsyä Algeriasta johon suostuttiin. Kaappausdraama kesti 16 vuorokautta[77]
  • Flag of the United Kingdom.svg Lockerbien pommi-isku tapahtui 21. joulukuuta Pan Amin lennon 103 räjähti Lockerbien kaupungin laidalla Skotlannin ja Englannin rajalla ja syöksyi maahan. Kaikki koneen 159 matkustajaa ja 26 miehistön jäsentä kuolivat. Kun kone putosi Lockerbien kaupungin sivukadulle, se aiheutti valtavan kraatterin ja 17 ihmistä hautautui. 11 Lockerbien kylän asukasta kuoli. Kone oli matkalla Lontoosta New Yorkiin. Silminnäkijöiden mukaan koneessa räjähti kaksi kertaa ennen koneen maahan syöksyä. Myöhemmin kävi ilmi, että koneessa oli Semtex-H-pommi. Koneen osia löytyi ympäri Etelä-Skotlantia. Yhdysvaltain ulkoministeri kertoi saaneensa Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystöön viikkoa ennen iskua soiton, jossa kerrottiin, että Pan Amin lennolla saatettaisiin tehdä pommi-isku. Soittaja kertoi, että iskun olevan kosto 3. heinäkuuta vuonna 1988 tapahtuneesta iranilaisen matkustajakoneen alasampumisesta ja Tripoliin tehdystä ilma-iskusta vuonna 1986. Tuhotyöstä tuomittiin 31. tammikuuta 2001 libyalainen tiedustelu-upseeri Abdelbaset Ali Mohmed Al Megrahi elinkautiseen vankeuteen, mutta vuonna 2002 kuollut palestiinalainen ääriterroristi Abu Nidal väitti olleensa iskun takana. Megrahin puolustusasianajajien ryhmä nimesi mahdolliseksi syylliseksi PFLP-GC:n Mohammed Abu Talbin.Iskusta syytettiin myös Syyriaa.[78]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranskan lippu Flag of Algeria.svg Air Francen lennon 8969 kaappaus tapahtui 24. joulukuuta vuonna 1994, kun neljä algerialaisen Aseellisen islamilaisen ryhmän terroristia kaappasi Air Francen lennon 8969 Algerista Marseilleen. Algerissa kaapparit ampuivat yhden matkustajan. Kaappaajien vaatimus oli kahden kielletyn Front Islamique du Salutin -puoleen jäsenen vapautus. Myöhemmin he luopuivat vaatimuksistaan ja vaativat vapaata lentoa Pariisiin, missä he pitäisivät tiedotustilaisuuden; jos tähän ei suostuttaisi, he ampuisivat yhden panttivangin. Algerian hallituksen kieltäydyttyä terroristit ampuivat ranskalaisen kokin. Myöhemmin Algerian presidentti Lamine Zeroul määräsi koneen lentämän Ranskaan pääministeri Balladurin kehotuksesta. Polttoaine täydennyksen takia ei päästy lentämään Pariisiin vaan Marseilleen. Kaapparit vaativat lentolupaa Pariisin, mutta viranomaiset pelkäsivät, että terroristit lentäisivät kohti Eiffelin tornia. Useiden tuntien neuvottelun jälkeen Ranskan terrorisminvastainen erikoisosasto GIGN vapautti koneen. Kaikki kaapparit saivat surmansa. Kolme matkustajaa kuoli koko kaappausdraaman aikana. 13 matkustajaa loukkaantui, 3 henkilökunnan jäsentä, 11 GIGN-miestä tulitaistelun aikana.[79]
  • Flag of Ethiopia.svg Ethiopian Airlinesin lennon 961 kaappaus tapahtui 23. marraskuuta vuonna 1996 kolme etiopialaista turvapaikan hakijaa kaappasi Ethiopian Airlinesin lento 961, joka oli lähtenyt Bombaystä Addis Abebaaan ja sieltä Nairobiin ja sieltä edelleen Brazzavillen kautta Lagosiin päämääränä Abidjan. Kun kone oli palaamassa takaisin Adidjanista Addis Abebaan Kenian ilmatilassa, miehet ryntäsivät ohjaamoon ja kaappasivat koneen. Kaapparit uhkasivat pommilla, ellei kapteeni lentäisi Australiaan. Kapteeni vakuutti, ettei polttoaine riitä Australiaan, joten kaapattu kone joutui lentämään kohti Komoreita. Koneessa oli juuri ja juuri polttoainetta, kun se saapui Komoreiden yläpuolelle. Polttoaineen loputtua moottorit pysähtyivät, mutta kapteeni käynnisti hydraattimoottorit, joten kone menetti korkeutta sen takia 175 metriä. Kone yritti tehdä pakkolaskun Moronin lentokentälle, mutta kaapparit ryhtyivät käsikähmään lentokapteenin kanssa, ja kone menetti korkeutta 500 metriä ja lensi Grande Comoren saaren yläpuolelta, ja kun hydraattimoottorit pettivät, kone syöksyi Intian valtamereen. Eloonjääneitä oli yhteensä 50. 125 henkilöä kuoli. Koneessa oli 163 matkustajaa ja 12 miehistön jäsentä.[80]
  • Egyptin lippu 17. marraskuuta 1997 militantit surmasivat 58 matkailijaa ja neljä egyptiläistä Hatšepsutin temppelin ulkopuolella.
  • Intian lippu Flag of Afghanistan.svg Indian Airlinesin lennon 814 kaappaus tapahtui vuonna 1999 24. joulukuuta vuonna 1999, kun Indian Airlinesin lento kaapattiin jouluaattona Katmandu-Delhi-reitillä. Kaapparit olivat viisi pakistanilaista nuorta miestä. Kaapattu kone laskeutui aluksi Amritsariin, missä se otti polttoainetäydennyksen. Sieltä kone matkasi Lahoreen, Pakistaniin, mutta viranomaiset eivät halunneet sekaantua kaappaukseen, joten kone lensi Dubaihin, missä 25 matkustajaa vapautettiin, mutta Dubaikaan ei halunnut ottaa konetta vastaan. Koneessa puukotettiin 25-vuotias intialaismies Rupin Katyal, joka kuoli myöhemmin vammoihinsa. Hänen ruumiinsa luovutettiin. Sen jälkeen kone matkasi Kandahariin Talibanin hallitsemaan Afganistaniin. Taliban, joka sympatisoi kaappareita, otti koneen vastaan. Terroristit vaativat kolmea pakistanilaista terroristia vapaaksi Intian vankiloista. Intian hallitus suostui tähän, ja 31. joulukuuta kolme terroristia ja kaapparit vapauttivat koneen ja saivat vapaan pääsyn koneesta. Taliban antoi kaappareille turvapaikan.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tunisian lippu 11. huhtikuuta 2002 Tunisiassa Djerban saarella ajettiin räjähteillä varustettu auto päin rakennusta. Iskussa kuoli 21 ihmistä, joista 14 saksalaisia, 5 tunisialaista ja 2 ranskalaista.
  • Venäjän lippuMoskovan teatterikaappaus tapahtui 23. lokakuuta vuonna 2002 Duprovka-nimisessä teatterissa 170 ihmistä kuoli, 700 loukkaantui.
  • Flag of Morocco.svgCasablancan pommi-iskut tapahtuivat 16. toukokuuta vuonna 2003 kun pommi räjähti "Casa de España" -ravintolan kohdalla. Toinen pommi taas Hotelli Farahissa. Kolmas pommi räjähti juutalaisella hautausmaalla. Neljäs pommi räjähti juutalaisen omistamassa italialaisessa ravintolassa. Viides pommi taas Belgian konsulaatin vieressä. Kaikki 12 terroristia ja 33 siviiliä kuolivat sekä 100 ihmistä loukkaantui.
  • Yhdysvaltain lippu Flag of Israel.svg 4. heinäkuuta vuonna 2002 egyptiläinen Hesham Mohamed Hadayet ampui 6 Israelin kansalaista LAX:ssa. Vaikka hän ei kuulunut mihinkään ääriryhmään, Hadayet oli katkeroitunut Yhdysvaltain Lähi-idän politiikkaan.
  • Flag of Egypt.svg Torstai-iltana 7. lokakuuta 2004 kello 22.00 aikoihin räjähti erittäin voimakas autopommi Egyptissä Taban 13-kerroksisen Hilton-hotellin sisääntuloaulassa. Pommi romahdutti suuren osan hotellin etelänpuoleisesta julkisivusta. Useita kerrostasanteita putoili myös alas haudaten ihmisiä alleen. Iskussa menehtyi 34 ihmistä, heistä 13 oli israelilaisia, 6 egyptiläistä, 4 venäläistä ja 2 italialaista. Vammautuneita oli noin 150.
  • Flag of Sudan.svg 24. tammikuuta vuonna 2007 sudanilainen Mahamat Abdelatif Mahamat kaappasi Air Westin lennon 612, jolla oli 95 matkustajaa ja 8 miehistönjäsentä, N'Djamenaan ,Tšadiin. Lento oli alun perin matkalla El Fasherista Khartoumiin. Kello 8:30 lennonjohto sai tiedon kaappauksesta. 24-vuotias Mahamat ryntäsi ohjaamoon pistoolin ja veitsen kanssa ja vaati lentämään Englantiin. Huomattuaan, ettei koneessa ollut tarpeeksi polttoainetta, Mahamat vaati lentämään joko Banguihin tai N'Djamenaan. Lentokone laskeutui turvallisesti N'Djamenaan, missä kaikki matkustajat vapautettiin. Kaappari vaati, että Ranskan suurlähetystö takaisi tämän turvallisuuden ja lennon Britanniaan. Kaapparin vaatimuksiin ei suostuttu, ja hän antautui.
  • Flag of the Turkish Republic of Northern Cyprus.svg 18. elokuuta vuonna 2007 Atlasjet MD-80-lentokone kaapattiin Nikosia-Istanbul-reitillä kahden opiskelijan johdolla, jotka ilmoittivat olevansa arabeja. Kaapparit laskeutuivat Antalyaan, Turkkiin Välimeren rannikolle. Kaapparit kertoivat siellä olevansa Al-Qaidan jäseniä, jotka olivat olleet harjoitusleirillä Afganistanissa. Koneessa ei ollut matkustajia, vaan ainoastaan miehistön jäseniä. Kaikki 136 matkustajaa olivat poistuneet koneesta Ercanissa, Pohjois-Kyproksella. Kaapparit vaativat pääsyä Teheraniin Iraniin. Neljä tuntia myöhemmin he antautuivat. Kaapparit tunnistettiin turkkilaiseksi Mehmet Resat Ozluksi sekä palestiinalaiseksi Abdul Aziz Malikiksi. Heillä oli Syyrian passit.

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Venäjän lippu Moskovan metron pommi-iskut 2010 tapahtuivat 29. maaliskuuta 2010, jolloin kaksi itsemurhapommittajaa räjäyttivät itsensä tappaen 40 ihmistä kahdella eri metroasemalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. vuoden uutistapahtumat kuvina 1969, s. 24. Välikohtaus Zürichin lentokentällä. .
  2. Vuosikirja 70 Lentokoneattentaatti 47 kuoli sivu 31 KG Bertmark Kustannus Oy
  3. vuoden uutistapahtumat kuvina 1970, s. 24. Ilmailuterroria Sveitsissä, Frankfurtissa ja Münchenissä. .
  4. Vuosikirja 1970, s. 146. Onassis-kone kaapattiin. KG Bertmark Kustannus Oy.
  5. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1970, s. 72-73. Samurai-kaappaus. KG Bertmark Kustannus Oy.
  6. Vuosikirja 1970, s. 81. Sissihyökkäys koulu-autoa vastaans. KG Bertmark Kustannus Oy.
  7. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1970, s. 50 ja 74. von Spretin kidnappaus. Interkustannus Oy, 1969.
  8. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1970, s. 175. Suharton viivästynyt Hollannin vierailu. Interkustannus Oy, 1969.
  9. Vuosikirja 1972, s. 44. Sissit kaappasivat saksalaisen lentokoneen. KG Bertmark Kustannus Oyy, 1969.
  10. Vuosikirja 1972, s. 101. Sotilashyökkäys kaapattuun koneeseen. KG Bertmark Kustannus Oyy, 1969.
  11. Vuosikirja 1972, s. 123. Verilöyly israelilaisella lentokentällä. KG Bertmark Kustannus Oy.
  12. Vuosikirja 1972, s. 44. Sissit kaappasivat saksalaisen lentokoneen. KG Bertmark Kustannus Oy.
  13. Vuosikirja 1972, s. 224-225-226. 90 mukana lentokaappauksessa ja Lentomatka pistooli selässä. KG Bertmark Kustannus Oy.
  14. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1972, s. 207. Pommikirjeitä. Interkustannus Oy.
  15. Vuosikirja 1972, s. 256. Kaappajat vapauttivat olympiaterroristeja ja Myönnytys kaappajille. KG Bertmark Kustannus Oy.
  16. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1973, s. 58. Mustan syyskuun isku Khartumissa. Interkustannus Oy.
  17. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1973, s. 154-155. Japanilaiskoneen kaappaus. Inter-Kustannus Oy.
  18. Vuosikirja 73, s. 193. Terroristit hyökkäsivät lentokentällä. KG Bertmark Kustannus Oy.
  19. Vuosikirja 73, s. 223. Lähetystökaappaajat pakotettiin antautumaan. KG Bertmark Kustannus Oy.
  20. Vuosikirja 73, s. 251. Juutalaisia siirtolaisia kaapattiin yöjunasta. KG Bertmark Kustannus Oy.
  21. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1973, s. 258. Sissien iskut Roomassa. Interkustannus Oy.
  22. Vuosikirja 74, s. 25. Lauttakaappaus johti lähetystön miehitykseen. KG Bertmark Kustannus Oy.
  23. Vuosikirja 1974, s. 79. 18 israelilaista surmattiin itsemurhapartion toimesta. KG Bertmark Kustannus Oy.
  24. Vuosikirja 1974, s. 106. Maalotin verilöyly vaati 30 uhria. KG Bertmark Kustannus Oy: .
  25. Vuosikirja 1973, s. 208. Lento-onnettomuus. KG Bertmark Kustannus Oy.
  26. Vuosikirja 74, s. 219. panttivankia Haagin suurlähetystömiehityksessä. KG Bertmark Kustannus Oy.
  27. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1974, s. 232. Englantilaiskoneen kaappaus. Interkustannus Oy.
  28. Vuosikirja 1975, s. 11. Väärä kone. KG Bertmark Kustannus Oy.
  29. Vuosikirja 73, s. 15. Uusi terroristihyökkäys Orlyn lentokentällä. KG Bertmark Kustannus Oy.
  30. Vuosikirja 75, s. 47. Sissihyökkäys Tel Aviviin. KG Bertmark Kustannus Oy.
  31. Vuoden 1975 uutistapahtumat kuvina, s. 58. PLO-isku Tel Aviviin. .
  32. Vuosikirja 75, s. 97. Terroristit räjäyttivät lähetystalon. KG Bertmark Kustannus Oy.
  33. Vuosikirja 75, s. 176. 50 panttivankia terroristien kaappauksessa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  34. Vuosikirja 75, s. 274. Kolmen kuolema junakaappauksessa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  35. Vuosikirja 75, s. 274. Kolmen kuolema junakaappauksessa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  36. Vuosikirja 75, s. 292. Opecin päämajaan hyökättiin. KG Bertmark Kustannus Oy.
  37. Vuosikirja 76, s. 148. Israelilaiset erikoisjoukot vapauttivat panttivangit. KG Bertmark Kustannus Oy.
  38. Vuosikirja 77, s. 139-161. Etelämolukkien terroritoimintaa 166 panttivankia Hollannissa ja Hollannin junakaappausdraama. KG Bertmark Kustannus Oy.
  39. Vuosikirja 77, s. 85. Terroristit ampuivat Baader-Meinhof-syyttäjän. KG Bertmark Kustannus Oy: .
  40. Vuosikirja 77, s. 211. Pankkiiri murhattu. KG Bertmark Kustannus Oy.
  41. Vuosikirja 77, s. 229-238-248-255. Talousjohtaja siepattiin verisessä attentaatissa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  42. Vuosikirja 77, s. 255-256. Iskuryhmä vapautti lentokonevangit. KG Bertmark Kustannus Oy.
  43. Vuosikirja 78, s. 44-45. Egyptin kohtalokas vapautusyritys. KG Bertmark Kustannus Oy.
  44. Vuosikirja 78, s. 66. Terroristihyökkäys turistibussiin. KG Bertmark Kustannus Oy.
  45. Vuosikirja 77, s. 68. Uusi etelämolukkilaisten miehitys. KG Bertmark Kustannus Oy.
  46. Vuosikirja 77, s. 116. Verinen näytelmä Italiassa kaupunkisissit veivät puoluejohtajan. KG Bertmark Kustannus Oy.
  47. Vuosikirja 78, s. 189. Palestiinalaiset veljessodassa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  48. Vuosikirja 78, s. 129. Terroristihyökkäys Orlyssä. KG Bertmark Kustannus Oy.
  49. Vuosikirja 77, s. 204. Terroristihyökkäys bussiin. KG Bertmark Kustannus Oy.
  50. Vuosikirja 79, s. 53. Lahko kaappasi koneen. KG Bertmark Kustannus Oy.
  51. Vuosikirja 79, s. 175. Terroristit miehittivät lähetystön. KG Bertmark Kustannus Oy.
  52. Vuosikirja 79, s. 208. Irlannin verinen maanantai Lordi Mountbatten terroristien uhri. KG Bertmark Kustannus Oy.
  53. Vuosikirja 79, s. 273. Muslimifanaatikot valtasivat Mekan moskeijan. KG Bertmark Kustannus Oy.
  54. Vuosikirja 80, s. 60. Lähetystövaltaus Bogotassa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  55. Vuosikirja 80, s. 123. Vankeja Iranin Lontoon lähetystössä. KG Bertmark Kustannus Oy.
  56. Vuosikirja 80, s. 205. Verilöyly Bologonassa terroristit räjäyttivät pommin rautatieasemalla. KG Bertmark Kustannus Oy.
  57. Vuosikirja 80, s. 229. Syysjuhla alkoi pommiattentaatilla. KG Bertmark Kustannus Oy.
  58. Vuosikirja 80, s. 232. Pommi räjähti synagogan edessä. KG Bertmark Kustannus Oy.
  59. Vuosikirja 80, s. 75. Panttivankeina lentokoneessa 13 vuorokautta. KG Bertmark Kustannus Oy.
  60. Vuosikirja 81, s. 236. Presidentti Anwar Sadat murhattiin attentaatissa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  61. Vuosikirja 82, s. 234. Synagooga tulitettiin. KG Bertmark Kustannus Oy.
  62. Vuosikirja 81, s. 189. Juutalaisvastainen tihutyö vaati kuolonuhreja Pariisissa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  63. Vuosikirja 83, s. 96. Pommi tuhosi USA:n lähetystön Beirutissa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  64. Vuosikirja 83, s. 242. PEtelä-Korean ministereitä kuoli pommi-iskussa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  65. Vuosikirja 83, s. 250. Terrorihyökkäys Beirutissa vaati 320 amerikkalaisen ja ranskalaisen hengen. KG Bertmark Kustannus Oy.
  66. Vuosikirja 84, s. 97. Poliisimurha katkaisi Lontoon välit Libyaan. KG Bertmark Kustannus Oy.
  67. Vuosikirja 84, s. 221. Uusi pommi-isku USA:ta vastaan Beirutissa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  68. IRA:n väkivalta ja lakkoja Elävä arkisto. Yle.
  69. Vuosikirja 1984, s. 294-186. Koneen kaappaus vaati kaksi kuolonuhria. KG Bertmark Kustannus Oy.
  70. Vuosikirja 1985, s. 158-159. Amal-sissit kaappasivat lentokoneen. KG Bertmark Kustannus Oy.
  71. Vuosikirja 1985, s. 238-139. Terroristit kaappasivat loistoristeilijän. KG Bertmark Kustannus Oy.
  72. Vuosikirja 1985, s. 279. Verinen lentokonekaappaus Maltalla. KG Bertmark Kustannus Oy.
  73. Vuosikirja 1985, s. 301-303. Sokeaa terroria Wienissä ja Roomassa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  74. Vuosikirja 86, s. 217. Terrorihyökkäys synagogaan. KG Bertmark Kustannus Oy.
  75. Vuosikirja 86, s. 225–227. Terroriteot järkyttivät Ranskaa. KG Bertmark Kustannus Oy.
  76. Vuosikirja 86, s. 215. Lentokonekaappaus päättyi verilöylyyn. KG Bertmark Kustannus Oy.
  77. Vuosikirja 88, s. 90-91. Lentokonekaappaus päättyi Kuwaitilaiskone kaapattiin. KG Bertmark Kustannus Oy.
  78. Vuosikirja 88, s. 300. Sabotaasiteko lentoturman takana. KG Bertmark Kustannus Oy.
  79. Vuosikirja 94, s. 290-291. Kaappausdraama päättyi tulitaisteluun. KG Bertmark Kustannus Oy.
  80. Vuosikirja 96, s. 269. Kaapattu kone syöksyi mereen Komoreilla. KG Bertmark Kustannus Oy.
  81. Terrori-isku Yhdysvaltoihin elävä arkisto. Yleisradio.