Saksan liittotasavallan Tukholman-suurlähetystön kaappaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksan liittotasavallan Tukholman-suurlähetystön kaappaus
Saksan suurlähetystö Tukholmassa, Ruotsissa 2008
Saksan suurlähetystö Tukholmassa, Ruotsissa 2008
Paikka Tukholma, Ruotsi
Kohde Länsi-Saksan suurlähetystö
Ajankohta 24. huhtikuuta 1975
12.00–23.47
Kuolleita 2
Haavoittuneita 10
Epäilty/epäillyt Holger Meins/RAF
Tekoväline TNT, konepistoolit

Saksan liittotasavallan Tukholman-suurlähetystön kaappaus oli Ruotsissa 24. huhtikuuta 1975 tapahtunut suurlähetystön kaappaus. [1]

Kuusi Baader-Meinhofin jäsentä valtasi edellisenä vuonna kuolleen Holger Meinsin mukaan nimetyn erikoisjoukon johdolla Saksan liittotasavallan Tukholman-suurlähetystön. Terroristit tunkeutuivat suurlähetystön rakennukseen ja iskivät vahtimestarin maahan, ottivat panttivangiksi suurlähettiläs Dietrich Stöckerin[2]. Ruotsin poliisi yritti tunkeutua rakennukseen, mutta terroristit avasivat tulen ja pakottivat poliisit luopumaan aikeesta.

Terroristit ottivat panttivangiksi lähetystön henkilökunnan ja vaativat Saksan liittotasavallan hallitusta vapauttamaan 26 Baader-Meinhof terroristia Liittotasavallan vankiloista. Heidän joukossaan olivat muun muassa Andreas Baader ja Ulrike Meinhof. He vaativat, että vangitut terroristit vietäisiin klo 21.00 Frankfurtin lentoasemalle ja kuljetettaisiin Ruotsiin.[2]

Saksan liittokansleri Helmut Schmidt ei suostunut vaatimuksiin eikä neuvotteluihin, jolloin terroristit ampuivat Saksan sotilasattasean Andreas von Mirbachin ja talousattasean Heinz Hillegaartin. Andreas von Mirbachin kaukainen sukulainen Saksan-Venäjän suurlähettiläs Wilhelm von Mirbach-Harff oli aiemmin murhattu Moskovassa vuonna 1918 vasemmistososialistivallankumouksellisten toimesta.

Länsi-Saksan ja Ruotsin hallitukset olivat taukoamatta puhelinyhteydessä kaappauksen aikana.[2] Kun terroristit kello 24.00 saivat tietää, että kumpikaan osapuoli ei suostu neuvottelemaan, he päästivät kaikki panttivangit vapaaksi ja räjäyttivät suurlähetystörakennuksen, jonka neljäs kerros räjähti ja paloi puoliksi. Terroristit pakenivat rakennuksesta, mutta vastassa olivat poliisit, jotka ottivat heidät kiinni.[3] Räjähdyksessä kuolivat terroristit Siegfried Hausner ja Detlef Schulz.[2] Kaappausdraama näkyi suorassa televisiolähetyksessä.[1] Ruotsin hallitus päätti karkottaa terroristit, ja 26. huhtikuuta heidät vietiin yöllä lentokoneella Saksaan.[2]

"Erinomainen ratkaisu, voitto demokratialle", pääministeri Olof Palme kommentoi lopputulosta. Aiheesta dokumentin ohjannut Kristian Petri kertoi nuorten tuolloin ymmärtäneen, että pahuus ei ole vain Ruotsin ulkopuolella. [4]

30 länsisaksalaiseen terroristiryhmään kuulunutta henkilöä pidätettiin vuonna 1977 Tukholmassa ja Göteborgissa. Ryhmän suunnitelmana oli kaapata entinen ruotsalainen ministeri Anna-Greta Leijon. Samalla karkotettiin maasta kaksi länsisaksalaista, Norbert Kröcher ja Manfred Adomeit. Kaappaussuunnitelman syynä oli se, että Leijon oli pääministeri Olof Palmen apulaistyöministeri ja oli ollut selvittämässä vuoden 1975 suurlähetystökaappausta, jossa kuusi Baader-Meinhofin ryhmään kuulunutta valtasi Länsi-Saksan suurlähetystön Tukholmassa. Terroristit antautuivat Ruotsin poliisille ja myöhemmin heidät karkotettiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vuosikirja 75, s. 97, KG Bertmark Kustannus
  2. a b c d e Vuosikirja 75, s. 98 KG Bertmark Kustannus
  3. Vuosikirja 75, s. 99 KG Bertmark Kustannus
  4. "Kuka auttoi terroristeja", Helsingin Sanomat 3.11.2015, sivu B17.