Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan
Dawsonfieldcamels.jpg
Paikka Zarka, Jordania
Ajankohta 6. syyskuuta 1970
Iskutyyppi lentokonekaappaus
Tekoväline lukuisia käsiaseita, käsikranaatteja

Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan oli vasemmistolaisen Palestiinan vapautuksen kansanrintama PFLP lentokonekaappaus joka tapahtui 6. syyskuuta ja 9. syyskuuta vuonna 1970.

Neljä matkustajalentokonetta Euroopan sisäiseltä lja Atlantin ylittäviltä lennoilta kaapattiin Jordaniaan. Kahden koneen kaappaminen epäonnistui. Kaapatut lentokoneet olivat TWA:n, Pan Amin, Swissairin ja British Airwaysin yhtiöidenlentokoneet. Koneet lennätettiin PLO:n hallussa olleeseen jordanialaiseen Zarqan kaupunkiin. Näin terroristeilla oli panttivankeinaan satoja matkustajia, muun muassa runsaasti israelilaisia ja Euroopan ja amerikanjuutalaisia[1].

Kaappaukset olivat kosto Israelille ja länsimaille jotka tukivat Israelia. Terroristit räjäyttivät tyhjillään olleet matkustajakoneet 12. syyskuuta aavikolla Zarqassa [2]. Eräs kone räjäytettiin tyhjillään Egyptissä, koska se oli liian iso laskeutuakseen Zarqaan. Kaikki koneiden matkustajat vapautettiin ennen räjähdystä.

Näin PFLP:llä oli satoja panttivankeja Zarqassa. PFLP järjesti ny t lehdistötilaisuuden Ammanissa, Jordanian pääkaupungissa ja vaati seitsemän palestiinalaistaterroristin vapauttamista vankiloista ympäri Eurooppaa[3]. Panttivangit vietiin Ammaniin josta suurin osa heistä vapautettiin, mutta kaappaajille jäi kuitenkin 30 panttivankia.

Palestiinalaisten kanssa riidoissa ollut Jordanian kuningas Hussein tuomitsi kaappauksen jyrkästi. Myös PLO:n päämiehen, palestiinalaisen taistelujärjestö Fatah-johtajan Jasser Arafatin mielestä PFLP meni liian pitkälle. PFLP:n ja Fatahin välillä oli luonnostaan poliittinen kiista. Fatah halusi vain toimia Israelia vastaan, mutta PFLP ajoi myös marxistista vallankumousta[4].

Niinpä Arafat erotti George Habash johtaman PFLP:n PLO:sta[4].Kaapaukset johtivat osaltaan siihen, että Jordanian kuningas Hussein määräsi armeijansa ajamaan palestiinalaiset maastaan vaikka väkivalloin. Sota laajeni kansainväliseksi diplomaattiseksi kiistaksi. Syyria lähetti joukkojaan Jordaniaan, mutta veti ne Israelin ilmaiskujen uhan alla pian pois. Molempien suurvaltojen sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton laivastot liikehtivät Välimerellä. Jordanian sisällissodan keskellä lopu 30 panttivankeina ollutta matkustajaa vapautettiin vankiloissa olleita terroristeja vastaan ja kaappausdraaman viimeinen osa päättyi 30. syyskuuta 1971.

Kappaukset 1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan tapahtuivat palestiinalaisen terroristijärjestön PFLP:n kaapatesssa kolme matkustajalentokonetta Euroopan lentokentiltä, pakottaen ne 6. syyskuuta vuonna 1970 laskeutumaan Lähi-itään. Neljäs kaappaus, El Alin lento, epäonnistui, ja siksi 9. syyskuuta kaapattiin British Airwaysin lento Bombaysta Lontooseen. Lentokoneiden määränpää oli New York.[5]

Kaapatut lennot olivat:

  • TWA lento 714 Ateenasta New Yorkiin kaapattiin Frankfurtissa ja lennätettiin Zarqan autiomaahan Jordaniaan.
  • Swissairin lento 100 Zürichista New Yorkiin kaapattiin ja lennätettiin Zarqan autiomaahan Jordaniaan.
  • El Alin lento 219 Amsterdamista New Yorkiin kaapattiin mutta israelilaiset turvamiehet ampuivat lentokoneessa terroristi Patrick Arguellon ja hänen kumppaninsa Leila Khaled tyrmättiin ja luovutettiin Lontoossa tehdyn hätälaskun yhteydessä Britannian viranomaisille.
  • Kaksi terroristia kaappasi Pan Amin lennon 93, Boeing 747, Beirutiin ja sieltä Kairoon, jossa kaikki matkustajat vapautettiin. Lentokone ei voinut laskeutua Zarqaan kokonsa vuoksi ja PFLP räjäytti sen Kairon kentällä.
  • Viides lentokone oli British Airwaysin lento 775, koska britellä oli hallussaan Leila Khaled.

TWA lento 741, jossa oli 154 matkustajaa, kaapattiin reitillä Tel Aviv–Ateena–Frankfurt–New York Belgian yläpuolella ja lennätettiin Zarqaan Keski-Jordaniaan autiomaahan 30 km Ammanista pohjoiseen. Sama tapahtui Zürichistä New Yorkiin matkalla olleelle Swissairin lennolle.

Bryssel–Amsterdam–New York reitillä lentäneelle Pan Amin lennolle kävi samoin, mutta se lennätettiin kuitenkin ensin Beirutiin ja sieltä Kairoon, jossa matkustajat vapautettiin ja kone räjäytettiin. Kone oli liian suuri laskeutumaan Zarqaan.

PFLP yritti kaapata myös El Alin lennon Tel Aviv–Amsterdam–New York, mutta israelilaisissa lentokoneissa olleet Mossadin aseistuneet agentit surmasivat yhden terroristin ja haavoittivat toista. Kone joutui tekemään hätälaskun Lontooseen.

9. syyskuuta PFLP kaappasi British Airwaysin lennon BombayBahrainLontoo-reitiltä Beirutiin ja edelleen Zarqaan. Kaappauksen syynä oli se, että Khaled oli Englannin poliisin kuulusteltavana.[6]

EL Alin lento 219[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Alin lento 219
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Englannin kanaali
Lähtöpaikka Israelin lippu Ben Gurionin kansainvälinen lentoasema, Tel Aviv, Israel
Välilaskupaikka Alankomaiden lippu Schipholin kansainvälinen lentoasema, Amsterdam, Alankomaat
Määränpää Yhdysvaltain lippu John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Boeing 707
Lentoyhtiö Israelin lippu El Al
Matkustajia 138
Miehistöä 10
Boeing 707-358B laskeutui Zürichin lentoasemalle, Sveitsiin 1982.

El Alin lento 210 oli matkalla Tel Avivista New Yorkiin matkalla jossa oli 148 matkustajaa ja 10 henkilökuntaan kuuluvaa, teki välilaskun Amsterdamiin, Alankomaihin. Pian nousun jälkeen lentokoneen kaappasi ryhmä, jota johtivat nicaragualainen sandinisti Patrick Arguello ja palestiinalainen Leila Khaledin, joilla oli Hondurasin passit. Aluksi El Alin lennolla piti olla kolme terroristia, mutta israelilaisten ankarien turvatoimien takia tyydyttiin kahteen.

Kaappaus epäonnistui, koska El Alissa oli kaksi Israelin turvallisuusagenttia, joilla oli Senegalin passit. Agentit huomasivat, että kaksi epäilyttävää henkilöä ensimmäisessä luokassa oli varannut paikkaliput vain kaksi päivää ennen lentoa, kun ne yleensä varataan paljon aiemmin. Britannian rannikolla Khaled ja Arguello lähtivät pistoolit taskussa kohti ohjaamoa. Kapteeni Uri Bar Leville kerrottiin heistä, sillä pariskuntaa oli pidetty silmällä koko lennon ajan. Kapteeni päätti yrittää torjua kaappauksen pudottamalla koneen korkeutta äkillisesti. Äkillinen liike aiheutti sen, että Arguellon päähän osui viskipullo ja pistooli putosi kädestä. Hän ehti kuitenkin ampua agentti Shlomo Videria. Khaled säilyi koneen pudotuksesta vahingoittumattomana, mutta matkustajat alkoivat pahoinpidellä häntä. Kone teki hätälaskun Heathrow'n lentoasemalle. Kaappaajat vietiin Hillingdonin sairaalaan, ja Britannian poliisi pidätti molemmat kaappaajat. Arguello kuoli sairaalassa, Khaled pidätettiin.

El Al lennon 219 matkustajien kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Israelin lippu Israel 188 10 198
Alankomaiden lippu Alankomaat 10 0 10
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 10 0 10
Yhteensä 208 10 218

TWA lento 741[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TWA lento 741
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Brysselin yläpuolella Belgian ilmatila
Lähtöpaikka Israelin lippu Ben Gurionin kansainvälinen lentoasema, Tel Aviv, Israel
Välilaskupaikka Kreikan lippu Ellinikon kansainvälinen lentoasema, Ateena, Kreikka
Saksan lippu Frankfurtin lentoasema, Frankfurt, Länsi-Saksa
Määränpää Yhdysvaltain lippu John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Boeing 707
Lentoyhtiö Yhdysvaltain lippu TWA
Matkustajia 144
Miehistöä 10
TWA 707

TWA lento 741 oli tulossa Tel Avivista matkalla Ateenan ja Frankfurtin kautta New Yorkiin. Matkustajia oli 144 ja 10 henkilökunnan jäsentä. Lentokone kaapattiin Frankfurtista. Yksi terroristeista ryntäsi ensimmäisestä luokasta kohti ohjaamoa ja käski lentää Zarqaan Jordaniaan jonne saavuttiin 6:45 paikallista aikaa. Hän ilmoitti matkustamoon "Tällä puhuu teidän uusi kapteeni, tämä lento on nyt Palestiinan vapautuksen kansanrintaman hallussa ja me viemme teidät rauhalliseen maahan". Lentokoneessa oli 64-vuotias rabbi Jitzchok Hutner.

TWA:n lennon 219 matkustajien kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Saksan lippu Länsi-Saksa 16 2 18
Kreikka 2 0 2
Israelin lippu Israel 55 0 55
Italia 1 0 1
Alankomaiden lippu Alankomaat 1 0 1
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 18 0 18
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 51 9 60
Yhteensä 144 11 155

Swissair 100[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Swissairin lento 100, jolla oli 143 matkustajaa ja 12 henkilökunnan jäsentä kaapattiin ZürichNew York -reitillä ja lennätettiin myös Zarqaan.


Swissairin lento 100
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Dijonin yläpuolella Ranskan ilmatila
Lähtöpaikka Sveitsin lippu Zürichin lentoasema, Zürich, Sveitsi
Määränpää Yhdysvaltain lippu John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Douglas DC-8
Lentoyhtiö Sveitsin lippu Swissair
Matkustajia 144
Miehistöä 8

Swissairin lennon 219 matkustajien kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Ranskan lippu Ranska 3 0 3
Saksan lippu Länsi-Saksa 25 0 25
Israelin lippu Israel 20 0 20
Flag of Switzerland.svg Sveitsi 57 10 69
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 26 0 26
Yhteensä 143 10 153

Pan Am 93[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pan Amin lento 93, Boeing 747, oli matkalla Brysselistä New Yorkiin Amsterdamin kautta 153 matkustajineen ja 17 henkilökuntineen, kun se kaapattiin Skotlannin ilmatilassa. Terroristien piti kaapata toinen El Alin lento, mutta kuultuaan, mitä tapahtui Khaledille ja Arguellolle, he päättivät kaapata toisen lennon.

Lentokone laskeutui Beirutiin, jossa mukaan tuli lisää terroristeja ja lentokoneen käytäville pantiin räjähteitä. Kun kone tuli Kairoon, siihen otettiin polttoainetäydennys. Kun kone yritti laskeutua Zarqaan, se todettiin liian suureksi, jolloin ryhmä päätti palata Kairoon, jossa PFLP vapautti matkustajat ja räjäytti koneet.


Pan Amin lento 92
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Skotlannin ilmatila
Lähtöpaikka Belgian lippu Brysselin lentoasema, Bryssel, Belgia
Välilaskupaikka Alankomaiden lippu Schipholin kansainvälinen lentoasema, Amsterdam, Alankomaat
Määränpää Yhdysvaltain lippu John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Douglas DC-8
Lentoyhtiö Yhdysvaltain lippu Pan Am
Matkustajia 136
Miehistöä 17
Boeing 747–100 Zürichin lentoasemalla.

Pan Amin lennon 93 matkustajien kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Ranskan lippu Ranska 25 0 25
Saksan lippu Länsi-Saksa 10 0 10
Belgian lippu Belgia 25 0 25
Alankomaiden lippu Alankomaat 35 3 38
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 20 14 37
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 2 0 2
Yhteensä 136 17 153

British Airways 775[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

British Airwaysin lento 775 Bombaystä Lontooseen Bahrainiin ja Beirutin kautta kaapattiin 9. syyskuuta sen jälkeen kun se oli laskeutunnut Bahrainiin. Lentokone lennätettiin Zerqaan, koska Leila Khaled oli Britannian hallussa.


British Airwaysin lento 776
Yhteenveto
Päivämäärä 9. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Persianlahti
Lähtöpaikka Intian lippu Chhatrapati Shivajin kansainvälinen lentoasema, Bombay, Intia
Välilaskupaikka Bahrainin lippu Manaman lentoasema, Manama, Bahrain
Libanonin lippu Beirutin kansanvälinen lentoasema, Beirut, Libanon
Määränpää Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Heathrow'n lentoasema, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Vickers VC10
Lentoyhtiö Yhdistyneen kuningaskunnan lippu British Airways
Matkustajia 105
Miehistöä 9
Vickers VC10.

Brtish Airwaysin lennon 775 matkustajien kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Albanian lippu Albania 5 0 5
Saksan lippu Länsi-Saksa 5 0 5
Ranskan lippu Ranska 5 0 5
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 21 0 21
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 25 0 34
Yhteensä 105 9 114

Ammanissa suurin osa matkustajista vapautettiin, ja heidät vietiin Kyproksen kautta jatkamaan dramaattisesti keskeytynyttä matkaansa. Loput matkustajista, joista suurin osa oli Yhdysvaltojen, Israelin,Britannian, Sveitsin ja Länsi-Saksan kansalaisia, vietiin Intercontinental Hoteliin Ammaniin ja muihin salaisiin paikkoihin kaupungissa. [7]

Kaappaudraaman eteneminen Jordaniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikolla ja tyhjien koneiden räjäytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki 300 panttivankia ja kolme lentokonetta olivat nyt Zarqassa. Kahden lentokoneen matkustajat olivat olleet Zarqassa kaksi päivää. Sissit pitivät tiedotustilaisuuden, jossa he selvittivät kaappauksen syyt ja kertoivat vaatimuksensa. Muut panttivangit olivat ulkona, ja kaappaajien välittäjä PLO:n edustaja kertoi, että PFLP:n terroristien vaatimus on, että Israelin olisi vapautettava kaikki poliittiset palestiinalaisvangit. Vähän sen jälkeen panttivangit vietiin linja-autoilla hotelliin Ammaniin. 12. syyskuuta terroristit räjäyttivät kaikki kolme lentokonetta.[8]

Lehdistötilaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokoneiden räjäytysten jälkeen PFLP järjesti lehdistötilaisuuden Ammanissa ja ilmoitti, että loput suurin osa juutalaisia, jotka olivat Yhdysvaltojen, Israelin, Britannian, Sveitsin ja Länsi-Saksan kansalaisia vapautettaisiin, jos Iso-Britannia, Länsi-Saksa ja Sveitsi vapautaisi seitsemän arabiterroristia.[9][10] El Alin lentokoneen kaappaja Leila Khaled olisi luovutettava PFLP:lle. Kaksi algerialaista, jotka olivat Tel Avivissa vankilassa, ja 10 libanonilaista sotilasta olisi vapautettava vankiloista Israelissa.[10]

Myös Israelin miehittämässä Etelä-Libanonissa olevat arabitaistelijat olisi vapautettava, mutta heidän määräänsä ei kerrottu. Brittiläiset, sveitsiläiset ja länsisaksalaiset vapautettaisiin heti, kun kaksi ensimmäistä vaatimusta olisi täytetty.[11] Britannian pääministeri Edward Heath päätti neuvotella terroristien kanssa Khaledin vapauttamisesta panttivankeja vastaan.[12]

Sissit kertoivat haluavansa kaappauksella korostaa, etteivät hyväksy Israelin, Jordanian ja Egyptin rauhantunnusteluja. Sissit eivät myöskään hyväksyneet aselepoa. Kaappaukset olivat kosto myös Yhdysvalloille, Britannialle, Sveitsille ja Länsi-Saksalle niiden avoimesta tuelle Israelille. Sissien mukaan Israel olisi tuhottava.

Husseinin ja Arafatin reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palestiinan vapautusjärjestö ja Jordanian kuningas Hussein tuomitsivat kaappaukset heti lentokoneiden räjäytysten jälkeen ja PFLP:n kovien vaatimusten jälkeen ja ilmoitti, että PFLP meni liian pitkälle, ja PLO:n johtaja, Fatahin puhemies Jasser Arafat erotti PFLP:n PLO:sta. PFLP:n perustajan George Habashin ja Jasser Arafatin välit kiristyivät.

Jordaniassa tilanne oli muuttumassa veriseksi. Yhteenotot Jordanian armeijan ja sissien välillä lisääntyivät hälyttävästi. Ammanissa pelättiin, että Habash aikoisi syrjäyttää Arafatin. PLFP:stä oli eronnut jyrkempi siipi, Palestiinan vapautuksen demokraattinen rintama (DFLP, aluksi nimellä PDFLP), jota johti Najef Hawathmeh. Najefin sissit eivät tunnistaneet Habashia johtajaakseen.

Kun taistelut Ammanissa alkoivat 16. syyskuuta, luvattiin Habashin ja Najefin löytymisestä 50 000 dinaarin palkkio. Periaatteellisena erona terroristijärjestöjen kesken oli jyrkemmän siiven vaatimus toteuttaa samanaikaisesti ideologinen eli PFLP:n edustama marxilais-leniniläinen vallankumouksellisuus. Arafat halusi vain suoraa toimintaa Israelia vastaan.

Avoin sisällissota Jordaniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jordanian sisällissota

Palestiinalaisjärjestöjen ja Jordanian hallituksen välille syttyi 16. syyskuuta avoin sisällissota. Jordanian kuningas Hussein ei pitänyt PFLP:n toimista kaapata lentokoneet ja kohdella matkustajia epäinhimillisesti. Hussein julisti maan hätätilaan, ja 16. syyskuuta hän määräsi armeijansa karkottamaan palestiinalaiset maasta väkivaltaisesti. Alkoi Jordanian sisällissota, jossa kuoli 10 840 ihmistä, joista 7 000 oli palestiinalaisia.

Ulkovaltojen reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa presidentti Richard Nixon neuvotteli 8. syyskuuta ja käski puolustusministeri Melvin Lairdin antamaan määräyksen pommittaa PFLP:n leiriä Jordaniassa. Laird kieltäytyi perustellen, että se vain yllyttäisi verilöylyyn. 82. maahanlaskudivisioona valmisteltiin kuitenkin ja Yhdysvaltojen kuudeslaivasto Välimerellä lähetettiin Etelä-Turkkiin olevaan sotilastukikohtaan tulevaa hyökkäystä varten. Jordanian sisällissota uhkasi jo naapurimaita, kuten Syyriaa ja Irakia. Pelättiin, että Syyria tulisi palestiinalaisten tueksi, ja jos näin tapahtuisi, Israel hyökkäisi ilmateitse ja pommittaisi Syyrian joukkoja. Kun syyrialainen panssarivaunuja tuli rajan yli, Israelin ilmavoimien hävittäjät lensivät alueen yli.

Kaappausdraaman loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Jordanian armeija oli panttivankien lähellä sijaitsevassa Intercontinental-hotellissa Ammanissa, terroristit päättivät vapauttaa panttivangit ja vaihtaa ne Leila Khalediin ja kolmeen PFLP terroristiin.[13] Loput panttivangit vapautettiin 28. syyskuuta ja lennätettiin Kyprokselle ja sieltä edelleen Roomaan, jossa Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon tapasi heidät ennen kuin he palasivat kotimaihinsa.[14]

Lentokenttäturvallisuus puntarissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriisin päätyttyä Yhdysvalloissa ja Eurooppassa tehtiin muutoksia lentoasematurvallisuudessa. Laukkujen ja ihmisten läpivalaisutekniikkaa kehitettiin. Siihen aikaan lentokoneitten turvallisuus oli hyvin vieras asia Euroopassa ja Lähi-idässä ja Yhdysvalloissa. Laukut läpivalaistiin mutta matkustajia ei, ja läpivalaisimet eivät olleet kovin luotettavia. Lentoasemille määrättiin aseistautuneet vartijat, jotka vartioivat kiitotietä ja lentokoneiden lastausta. Uudet ihmisten läpivalaisulaiteet otettiin käytöön. Yhdysvalloista Lähi-itään meneviin lentokoneihin määrättiin aseistautuneet vartijat.[15]

Dokumentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Dawson Fieldin kaappauksista kuvattiin tunnin mittainen dokumentti PBS:n ohjelmaan American Experience. Ohjelma esitettiin ensimmäisen kerran 26. helmikuuta 2006.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1970,KG Bertmark Kustannus Oy, Matkustajalentokonekaappaukset Lähi-itään, sivu 18
  2. kilo
  3. kilo, sissien ehdot, sivu 184
  4. a b kilo, sivu 185
  5. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään sivut 182–183
  6. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään sivut 182-183-1984-185
  7. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään s. 182
  8. Vuosikirja 70 Aurinko paahtoi ja oli ahdasta sivu 194 KG Bertmark Kustannus Oy
  9. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään s. 184
  10. a b Vuosikirja 70 Aurinko paahtoi ja oli ahdasta s. 194
  11. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään sivu 184
  12. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkustajalentokone kaappaukset Lähi-itään s. 184
  13. Vuosikirja 70 Khaled vapaaksi s. 221
  14. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään sivu 186-187
  15. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään sivu 192–193