Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan
Dawsonfieldcamels.jpg
Paikka Zarqa, Jordania
Ajankohta 6. syyskuuta 1970
Iskutyyppi lentokonekaappaus
Tekoväline lukuisia käsiaseita, käsikranaatteja

Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan tapahtuivat 6. ja 9. syyskuuta 1970.

Palestiinan vapautuksen kansanrintama (PFLP) kaappasi neljä matkustajalentokonetta Jordaniaan. Kaapatut lentokoneet olivat TWA:n, Pan Amin, Swissairin ja British Airwaysin. Koneet lennätettiin PLO:n hallussa olleeseen jordanialaiseen Zarqan kaupunkiin ja Egyptiin. Terroristit räjäyttivät tyhjät matkustajakoneet 12. syyskuuta.[1]

Kaappaukset oli suunnattu Israelia ja Israelia tukeneita länsimaita vastaan. Terroristit ottivat satoja panttivankeja, muun muassa runsaasti israelilaisia ja euroopan- ja amerikanjuutalaisia. PFLP vaati useiden palestiinalaistaterroristien vapauttamista vankiloista ympäri Eurooppaa ja Israelia.[2]. Suurin osa panttivangeista vapautettiin pian. Loput 30 panttivankia vapautettiin vankiloissa olleita terroristeja vastaan ja kaappausdraama päättyi 30. syyskuuta 1970.

Jordanian kuningas Hussein tuomitsi kaappauksen jyrkästi. Kaapausten jälkeen Hussein määräsi armeijan ajamaan palestiinalaistaistelijat maasta ja Jordaniassa alkoi sisällissota.

Kappaukset 1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaapatut lennot olivat:

  • TWA lento 714 Ateenasta New Yorkiin kaapattiin Frankfurtissa ja lennätettiin Zarqan autiomaahan Jordaniaan.
  • Swissairin lento 100 Zürichista New Yorkiin kaapattiin ja lennätettiin Zarqan autiomaahan Jordaniaan.
  • El Alin lento 219 Amsterdamista New Yorkiin kaapattiin mutta israelilaiset turvamiehet ampuivat lentokoneessa terroristi Patrick Arguellon ja hänen kumppaninsa Leila Khaled vangittiin ja luovutettiin Lontoossa Britannian viranomaisille.
  • Kaksi terroristia kaappasi Pan Amin lennon 93, Boeing 747, Beirutiin ja sieltä Kairoon, jossa kaikki matkustajat vapautettiin. Lentokone ei voinut laskeutua Zarqaan kokonsa vuoksi ja PFLP räjäytti sen Kairon kentällä.

Lisäksi 9. syyskuuta PFLP kaappasi British Airwaysin lennon BombayBahrainLontoo-reitiltä Beirutiin ja edelleen Zarqaan. Kaappauksen syynä oli se, että Khaled oli Britanniassa vangittuna.[3]

EL Alin lento 219[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Alin lento 219
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Englannin kanaali
Lähtöpaikka Israelin lippu Ben Gurionin kansainvälinen lentoasema, Tel Aviv, Israel
Välilaskupaikka Alankomaiden lippu Schipholin kansainvälinen lentoasema, Amsterdam, Alankomaat
Määränpää Yhdysvaltain lippu John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Boeing 707
Lentoyhtiö Israelin lippu El Al
Matkustajia 138
Miehistöä 10

El Alin lento 210 oli matkalla Tel Avivista New Yorkiin. Lennolla oli 148 matkustajaa ja 10 henkilökuntaan kuuluvaa. Lento teki välilaskun Amsterdamiin. Pian nousun jälkeen lentokoneen yrittivät kaapata nicaragualainen sandinisti Patrick Arguello ja palestiinalainen Leila Khaled. Aluksi El Alin lennolla piti olla kolme terroristia, mutta israe]ilaisten ankarien turvatoimien takia tyydyttiin kahteen.

Kaappaus epäonnistui, koska El Alissa oli kaksi Mossadin agenttia. Agentit huomasivat, että kaksi epäilyttävää henkilöä ensimmäisessä luokassa oli varannut paikkaliput vain kaksi päivää ennen lentoa, kun ne yleensä varataan paljon aiemmin. Lennolla Khaled ja Arguello lähtivät pistoolit taskussa kohti ohjaamoa. Kapteeni Uri Bar Leville kerrottiin heistä, sillä pariskuntaa oli pidetty silmällä koko lennon ajan. Kapteeni päätti yrittää torjua kaappauksen pudottamalla koneen korkeutta äkillisesti. Äkillinen liike aiheutti sen, että Arguellon päähän osui viskipullo ja pistooli putosi. Hän ehti kuitenkin ampua agentti Shlomo Videria. Khaled säilyi koneen pudotuksesta vahingoittumattomana, mutta matkustajat alkoivat pahoinpidellä häntä. Kone teki hätälaskun Heathrow'n lentoasemalle. Kaappaajat vietiin Hillingdonin sairaalaan, ja Britannian poliisi pidätti molemmat kaappaajat. Arguello kuoli sairaalassa.

El Al lennon 219 matkustajien kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Israelin lippu Israel 188 10 198
Alankomaiden lippu Alankomaat 10 0 10
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 10 0 10
Yhteensä 208 10 218

TWA lento 741[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TWA lento 741
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Brysselin yläpuolella Belgian ilmatila
Lähtöpaikka Israelin lippu Ben Gurionin kansainvälinen lentoasema, Tel Aviv, Israel
Välilaskupaikka Kreikan lippu Ellinikon kansainvälinen lentoasema, Ateena, Kreikka
Saksan lippu Frankfurtin lentoasema, Frankfurt, Länsi-Saksa
Määränpää Yhdysvaltain lippu John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Boeing 707
Lentoyhtiö Yhdysvaltain lippu TWA
Matkustajia 144
Miehistöä 10

TWA:n lento 741 oli tulossa Tel Avivista ja lensi Ateenan ja Frankfurtin kautta New Yorkiin. Matkustajia oli 144 ja 10 henkilökunnan jäsentä. Lentokone kaapattiin Frankfurtista. Yksi terroristeista ryntäsi ensimmäisestä luokasta kohti ohjaamoa ja käski lentää Jordaniaan, jonne saavuttiin 6:45 paikallista aikaa. Hän ilmoitti matkustamoon "Täällä puhuu teidän uusi kapteeninne, tämä lento on nyt Palestiinan vapautuksen kansanrintaman hallussa ja me viemme teidät rauhalliseen maahan".

TWA:n lennon 219 matkustajien kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Saksan lippu Länsi-Saksa 16 2 18
Kreikka 2 0 2
Israelin lippu Israel 55 0 55
Italia 1 0 1
Alankomaiden lippu Alankomaat 1 0 1
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 18 0 18
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 51 9 60
Yhteensä 144 11 155

Swissair 100[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Swissairin lento 100, jolla oli 143 matkustajaa ja 12 henkilökunnan jäsentä kaapattiin ZürichNew York -reitillä ja lennätettiin myös Zarqaan.


Swissairin lento 100
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Dijonin yläpuolella Ranskan ilmatila
Lähtöpaikka Sveitsin lippu Zürichin lentoasema, Zürich, Sveitsi
Määränpää Yhdysvaltain lippu John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Douglas DC-8
Lentoyhtiö Sveitsin lippu Swissair
Matkustajia 144
Miehistöä 8

Swissairin lennon 219 matkustajien kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Ranskan lippu Ranska 3 0 3
Saksan lippu Länsi-Saksa 25 0 25
Israelin lippu Israel 20 0 20
Flag of Switzerland.svg Sveitsi 57 10 69
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 26 0 26
Yhteensä 143 10 153

Pan Am 93[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pan Amin lento 93, Boeing 747, oli matkalla Brysselistä Amsterdamin kautta New Yorkiin. Lennolla oli 153 matkustajaa ja 17 henkilökunnan jäsentä, kun se kaapattiin Skotlannin ilmatilassa. Terroristien piti kaapata toinen El Alin lento, mutta kuultuaan, mitä tapahtui Khaledille ja Arguellolle, he päättivät kaapata jonkun muun lennon.

Lentokone laskeutui Beirutiin, jossa mukaan tuli lisää terroristeja ja lentokoneen käytäville pantiin räjähteitä. Kun kone tuli Kairoon, siihen otettiin polttoainetäydennys. Kone yritti laskeutua Zarqaan, mutta todettiin liian suureksi, jolloin ryhmä päätti palata Kairoon, jossa PFLP vapautti matkustajat ja räjäytti koneen.


Pan Amin lento 92
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Skotlannin ilmatila
Lähtöpaikka Belgian lippu Brysselin lentoasema, Bryssel, Belgia
Välilaskupaikka Alankomaiden lippu Schipholin kansainvälinen lentoasema, Amsterdam, Alankomaat
Määränpää Yhdysvaltain lippu John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Douglas DC-8
Lentoyhtiö Yhdysvaltain lippu Pan Am
Matkustajia 136
Miehistöä 17

Pan Amin lennon 93 matkustajien kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Ranskan lippu Ranska 25 0 25
Saksan lippu Länsi-Saksa 10 0 10
Belgian lippu Belgia 25 0 25
Alankomaiden lippu Alankomaat 35 3 38
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 20 14 37
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 2 0 2
Yhteensä 136 17 153

British Airways 775[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

British Airwaysin lento 775 Bombaystä Bahrainiin ja Beirutin kautta Lontooseen kaapattiin 9. syyskuuta. Lento kaapattiin Bahrainin välilaskun jälkeen. Lentokone lennätettiin Zerqaan. Kaappaus tehtiin koska Leila Khaled oli pidätettynä Britanniassa.


British Airwaysin lento 776
Yhteenveto
Päivämäärä 9. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Persianlahti
Lähtöpaikka Intian lippu Chhatrapati Shivajin kansainvälinen lentoasema, Bombay, Intia
Välilaskupaikka Bahrainin lippu Manaman lentoasema, Manama, Bahrain
Libanonin lippu Beirutin kansanvälinen lentoasema, Beirut, Libanon
Määränpää Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Heathrow'n lentoasema, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Lentokoneen malli Vickers VC10
Lentoyhtiö Yhdistyneen kuningaskunnan lippu British Airways
Matkustajia 105
Miehistöä 9

Brtish Airwaysin lennon 775 matkustajien kansalaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Albanian lippu Albania 5 0 5
Saksan lippu Länsi-Saksa 5 0 5
Ranskan lippu Ranska 5 0 5
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 21 0 21
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 25 0 34
Yhteensä 105 9 114

Ammanissa suurin osa matkustajista vapautettiin, ja he pääsivät jatkamaan matkaansa Kyproksen kautta. Loput matkustajista, joista suurin osa oli Yhdysvaltojen, Israelin, Britannian, Sveitsin ja Länsi-Saksan kansalaisia, vietiin Intercontinental Hoteliin Ammaniin ja muihin salaisiin paikkoihin kaupungissa.[4]

Kaappaudraaman eteneminen Jordaniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki 300 panttivankia ja kolme lentokonetta olivat Zarqassa. Kahden lentokoneen matkustajat olivat olleet Zarqassa kaksi päivää. Sissit pitivät tiedotustilaisuuden, jossa he selittivät kaappauksen syyt ja kertoivat vaatimuksensa. Panttivangit olivat ulkona. PLO:n edustaja kertoi, että PFLP:n terroristien vaatimus on, että Israelin olisi vapautettava kaikki poliittiset palestiinalaisvangit. Vähän sen jälkeen panttivangit vietiin linja-autoilla hotelliin Ammaniin. 12. syyskuuta terroristit räjäyttivät kaikki kolme lentokonetta.[5]

Lentokoneiden räjäytysten jälkeen PFLP järjesti lehdistötilaisuuden Ammanissa ja ilmoitti, että suurin osa panttivangeista vapautettaisiin, jos Britannia, Länsi-Saksa ja Sveitsi vapauttaisivat seitsemän arabiterroristia.[6][7] Lisäksi Leila Khaled olisi luovutettava PFLP:lle. Myös kaksi algerialaista, jotka olivat Tel Avivissa vankilassa, ja kymmenen libanonilaista sotilasta olisi vapautettava Israelin vankiloista.[7]

Myös Israelin miehittämässä Etelä-Libanonissa olevat arabitaistelijat olisi vapautettava, mutta heidän määräänsä ei kerrottu. Britit, sveitsiläiset ja länsisaksalaiset vapautettaisiin heti, kun kaksi ensimmäistä vaatimusta olisi täytetty.[8] Britannian pääministeri Edward Heath päätti neuvotella terroristien kanssa Khaledin vapauttamisesta panttivankeja vastaan.[9]

Terroristit kertoivat haluavansa kaappauksella korostaa, etteivät hyväksy Israelin, Jordanian ja Egyptin rauhantunnusteluja. Terroristit eivät myöskään hyväksyneet aselepoa. Kaappaukset olivat kosto myös Yhdysvalloille, Britannialle, Sveitsille ja Länsi-Saksalle niiden avoimesta tuelle Israelille.

Husseinin ja Arafatin reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PLO ja Jordanian kuningas Hussein tuomitsivat kaappaukset. Hussein kertoi, että PFLP meni liian pitkälle, ja PLO:n johtaja Jasser Arafat erotti PFLP:n PLO:sta. PFLP:n perustajan George Habashin ja Jasser Arafatin välit kiristyivät.

Jordaniassa tilanne oli muuttumassa veriseksi. Yhteenotot Jordanian armeijan ja sissien välillä lisääntyivät hälyttävästi. Ammanissa pelättiin, että Habash aikoisi syrjäyttää Arafatin. PLFP:stä oli eronnut jyrkempi siipi, Palestiinan vapautuksen demokraattinen rintama (DFLP), jota johti Najef Hawathmeh. Najefin sissit eivät tunnustaneet Habashia johtajaakseen.

Kun taistelut Ammanissa alkoivat 16. syyskuuta, luvattiin Habashin ja Najefin löytymisestä 50 000 dinaarin palkkio.

Avoin sisällissota Jordaniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jordanian sisällissota

Palestiinalaisjärjestöjen ja Jordanian hallituksen välille syttyi 16. syyskuuta avoin sisällissota. Kuningas Hussein julisti poikkeustilan.

Ulkovaltojen reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa presidentti Richard Nixon neuvotteli 8. syyskuuta ja käski puolustusministeri Melvin Lairdin antamaan määräyksen pommittaa PFLP:n leiriä Jordaniassa. Laird kieltäytyi, koska se vain yllyttäisi verilöylyyn. 82. maahanlaskudivisioona valmisteltiin kuitenkin ja Yhdysvaltojen 6. laivasto Välimerellä lähetettiin Turkissa olevaan sotilastukikohtaan tulevaa hyökkäystä varten. Jordanian sisällissota uhkasi jo naapurimaita, kuten Syyriaa ja Irakia. Pelättiin, että Syyria tulisi palestiinalaisten tueksi, ja jos näin tapahtuisi, Israel hyökkäisi ilmateitse ja pommittaisi Syyrian joukkoja. Kun syyrialaisia panssarivaunuja tuli rajan yli, Israelin ilmavoimien hävittäjät lensivät alueen yli.

Kaappausdraaman loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Jordanian armeija oli panttivankien lähellä sijaitsevassa Intercontinental-hotellissa Ammanissa, terroristit päättivät vapauttaa panttivangit ja vaihtaa ne Leila Khalediin ja kolmeen PFLP terroristiin.[10] Loput panttivangit vapautettiin 28. syyskuuta ja lennätettiin Kyprokselle ja sieltä edelleen Roomaan, jossa Richard Nixon tapasi heidät ennen kuin he palasivat kotimaihinsa.[11]

Lentokenttäturvallisuus puntarissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriisin päätyttyä Yhdysvalloissa ja Eurooppassa tehtiin muutoksia lentoasematurvallisuudessa. Laukkujen ja ihmisten läpivalaisutekniikkaa kehitettiin. Siihen aikaan lentokoneitten turvallisuus oli hyvin vieras asia Euroopassa ja Lähi-idässä ja Yhdysvalloissa. Laukut läpivalaistiin mutta matkustajia ei, ja läpivalaisimet eivät olleet kovin luotettavia. Lentoasemille määrättiin aseistautuneet vartijat, jotka vartioivat kiitotietä ja lentokoneiden lastausta. Uudet ihmisten läpivalaisulaiteet otettiin käytöön. Yhdysvalloista Lähi-itään meneviin lentokoneihin määrättiin aseistautuneet vartijat.[12]

Dokumentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Dawson Fieldin kaappauksista kuvattiin tunnin mittainen dokumentti PBS:n ohjelmaan American Experience. Ohjelma esitettiin ensimmäisen kerran 26. helmikuuta 2006.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuoden uutistapahtumat kuvina 1970,KG Bertmark Kustannus Oy, Matkustajalentokonekaappaukset Lähi-itään, sivu 18
  2. kilo, sissien ehdot, sivu 184
  3. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään sivut 182-183-1984-185
  4. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään s. 182
  5. Vuosikirja 70 Aurinko paahtoi ja oli ahdasta sivu 194 KG Bertmark Kustannus Oy
  6. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään s. 184
  7. a b Vuosikirja 70 Aurinko paahtoi ja oli ahdasta s. 194
  8. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään sivu 184
  9. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkustajalentokone kaappaukset Lähi-itään s. 184
  10. Vuosikirja 70 Khaled vapaaksi s. 221
  11. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään sivu 186-187
  12. Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina Matkaustajalentokone kaappaukset Lähi-itään sivu 192–193