Lufthansan lennon 181 kaappaus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Lufthansan lento 181
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lufthansan lennon 181 kaappaus
Route der Flugzeugentführung - Landshut - KEBVersion.svg
Yhteenveto
Päivämäärä 13. lokakuuta-17. lokakuuta 1977
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Ranskan ilmatila Välimerellä
Lähtöpaikka Flag of Spain.svg Son Sant Joanin lentoasema,
Palma de Mallorca,
Baleaarit, Espanja
Määränpää Flag of Germany.svg Frankfurtin lentoasema,
Frankfurt, Saksan liittotasavalta
Kuolleita 4
Eloonjääneitä 80
Lentokone
Lentokoneen malli Boeing 737
Lentoyhtiö Saksan lippu Lufthansa
Matkustajia 84
Miehistöä 7

Lufthansan lennon 181 kaappaus tapahtui tapahtui 13. lokakuuta vuonna 1977 Palma de Mallorca – Frankfurt -lennolla. PFLP-niminen palestiinalainen terroristijärjestö yritti vapauttaa saksalaisia Punaisen armeijakunnan jäseniä vankilasta.

Kaappauksen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaappaus alkoi 13. lokakuuta 1977, kun Lufthansan Boeing 737 kaapattiin Mahmud Zuhir Yousef Akashan johtamien neljän PFLP-nimiseen terroristijärjestön johdolla Palma de Mallorcan ja Frankfurtin välisellä reitillä. Koneessa oli 84 matkustajaa ja 7 miehistön jäsentä.[1]

Saksan liittotasavallassa työnantajaliiton puheenjohtaja Hanns Martin Schleyer oli siepattu 5. syyskuuta Punaisen armeijakunnan toimeista.[2] Schleyerin kaappaajat vaativat 11 Punaisen armeijankunnan jäsentä sekä johtoa henkilöitä vapaaksi muun muassa Andreas Baaderin, Gudrun Ensslinin ja Jan-Carl Raspen Stammheimin vankilasta Stuttgartista[3]. Kun liittotasavalta ei suostunut vapauttamaan vankeja palestiinalaiset yhteistyössä Punaisen armeijakunnan kanssa kaappasivat Lufthansa lennon ja vaativat Punaisen armeijakunnan vankeja vapaaksi sekä 100 000 D-markan lunnaita sekä heille että Baader-Meinhof ryhmälle. Lisäksi kahta Turkissa olevaa palestiinalaista sekä 15 miljoonaa dollarin lunnaita. Muuten terroristit uhkasivat murhata Schleyerin sekä kaikki 82 lentokoneen matkustajaa.[4].

Kaappauksen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaapparit komensivat lentokoneen laskeutumaan Roomaan polttoaineen vähyyden takia. Saksan liittotasavallan sisäministeri Werner Maihofer pyysi turhaan italialaisia viranomaisia estämään konetta lähtemästä Italiasta. Kaappaajat vaativat 11 RAF:n terroristin vapauttamista ja 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Kaapattu lentokone jatkoi matkaa Roomasta määräpäänä Larnaka, Kypros.[5]

Vastatoimiin ryhdytään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samanaikaisesti otettiin yhteys terrorismin vastaiseen GSG-9-ryhmään. Kun kaapattu kone laskeutui Larnakaan lentokentälle, GSG-9-ryhmän kone laskeutui NATO:n tukikohtaan Akrotiriin.[5]

Matka jatkuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka mikään valtio ei ollut ilmoittanut olevansa halukas ottamaan kaapattua konetta, se nousi Kyprokselta polttoainetankit täynnä. Kone yritti laskeutua Beirutiin muttei saanut lupaa joten se laskeutui Dubaihin jossa kone odotti 54 tuntia. [6]

Olosuhteet kaapatussa koneessa olivat sietämättömät 60 asteen kuumuudessa. WC:t olivat täynnä, ja haju oli sanoinkuvaamaton.

Saksan liittotasavalta lähetti valtionsihteeri Hans Jürgen Wischnewskin Dubaihin neuvottelemaan kaappareiden kanssa ajan voittamiseksi. Wischneswski oli Saksassa tunnettu ja arvostettu valtiosihteeri; etenkin hänen hyvä arabimaailman tuntemuksensa oli tärkeä tekijä. Wischneski yritti turhaa neuvotella kaappareiden kanssa.[6]

Pakkolasku Adeniin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16. lokakuuta kapteeni Mahmud määräsi koneen ilmaan tällä kertaa määränpäänä Bahrain, jossa otettiin lisää polttoainetta kuitenkaan ei saatu jäädä myöskään Bagdadin, Beirutin, Damaskuksen viranomaiset eivät sallineet laskeutua joten kone suuntasi kohti Adenia.[5]Etelä-Jemenin viranomaiset eivät sallineet laskeutumislupaa, mutta polttoaineen vähyyden takia kone teki pakkolaskun. Siellä kiitotiet oli miehitetty, joten kapteeni Jürgen Schumann suoritti hätälaskun hiekalle.[5]

Schumann sallittiin lähteä koneesta tarkastamaan koneen kunnon. Kun hän palasi koneeseen, hän kieltäytyi lentämästä konetta. Kapteeni Mahmud syytti häntä pakoyrityksestä. Mahmud käski Schumannin maahan koneen keskikäytävälle ja ampui tämän pistoolilla matkustajien kauhuksi.[7].

Lennolla ollut perämies Jürgen Vietor otti nyt kapteenin paikan. Kun lentokone oli tankattu Vietor nousi ilmaan 17. lokakuuta ja laskeutui Mogadishuun, Somaliaan sillä mikään arabivaltio ei suostunut ottamaan lentokonetta vastaan.[6]

Mogadishu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mogadishun lentoasemalla kapteeni Jürgen Schumannin ruumis siirettiin ruumisautoon. [5]

Viranomaiset Bonnissa olivat sitä mieltä, että pelastusoperaatioon olisi ryhdyttävä. Pikapuhelu Saksan liittokanslerin Helmut Schmidtin ja Somalian presidentin Siad Barren välillä johti amerikkalaisten painostuksella, että vapautusoperaatiolle ei enää olisi vaihtoehtoa.[5]

Iskuryhmä paikalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkärit lennätettiin viipymättä Mogadishuun Kreetalta. Hans Jürgen Wischnewski lensi Somaliaan Dubaista ja alkoi neuvotella Mahmudin kanssa, joka uhkasi räjäyttää koneen 40 minuutissa, mikäli heidän vaatimuksiaan ei noudatettaisi.[5]

Silloin lennonjohdosta ilmoitettiin, että terroristit oli vapautettu Saksassa sekä lunnaita oli suostuttu maksamaan. Se oli Hans Jürgen Wischnewskin psykologinen temppu, jolla hän saisi lisäaikaa.

Terroristit kysyivät varapilotti Vietorilta lennon tuloaikaa; hän ilmoitti hetken laskeskeltuaan että mikäli kyseessä olisi Boeing 707, lento kestäisi tuulivarauksineen noin kuudesta kahdeksaan tuntia. Mahmud suostui viivytykseen.[5]

Operaatio Tulitaika (Feuerzauber)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17. lokakuuta kello kaksi yöllä lentokone seisoi Mogadishun lentokentällä.[8] Kaikkien koneessa olleiden, joilla oli näköala ikkunoista, huomio kiinnittyi kauempana kentällä laukaistuihin valoraketteihin ja maata pitkin pyörineeseen palavaan tynnyriin. Myös terroristit katsoivat niitä – kuten oli tarkoituskin.

Yhtäkkiä koneen keskellä olevat hätäuloskäynnit aukesivat ja alkoi kuulua toistuvia huutoja: "Päät alas - päät alas!", samassa liittotasavallan rajavartiolaitoksen erikoisryhmä GSG 9:n kommandot[8] hyökkäsivät sisään surmaten kolme kaappaajaa ja haavoittaen yhtä. Muutaman minuutin kuluttua väsyneet panttivangit olivat vapaita. Panttivankien joukossa oli suomalainen Oiva Ojalainen, joka oli Tukholmassa asuva huonekalukauppias. Hän selviytyi painajaisesta säikähdyksellä.[5]

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaapattu kone saapui takaisin 18. lokakuuta vuonna 1977 Kölnin–Bonnin lentoasemalle kuvassa on GSG-9 erikoisjoukko sekä panttivangit

Vielä samana yönä lensivät panttivangit sekä vapautettu miehistö takaisin ministeri Wischnewskin sekä GSG-9 kommandoryhmän kanssa takaisin kotimaahansa. Kone laskeutui Kölnin lentoasemalle jossa oli vastassa omaisten lisäksi valtava väkijoukko. Sisäministeri Maihofer ylisti GSG-9 kommandoja. [9].

Kun tieto onnistuneesta vapautuksesta tuli Saksaan, kolme vangeista eli Andreas Baader, Jan-Carl Raspe ja Gudrun Ensslin tekivät itsemurhan; Baader ja Raspe käyttivät ampuma-aseita, jotka heidän asianajajansa olivat salakuljettaneet heille, Ensslin hirttäytyi. Neljäs terroristi, Irmgard Möller, yritti itsemurhaa puukottamalla itseään rintaan.[10].

Saksan liittokansleri Schmidt varoitti liittopäivillä sanoilla: "terrorismi ei vielä ole kuollut".[5] Tällä hän halusi sanoa, että juuri kaappauksen epäonnistuttua ensimmäinen panttivangeista, työnantajainliiton puheenjohtaja Hanns Martin Schleyer, murhattiin Mulhousessa, Ranskassa 20. lokakuuta[11]

Kaappaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[12]

  • Zuhair Yousef Akasha ("Captain Martyr Mahmud", 1954—1977)
  • Wabil Harb ("Riza Abbasi" † 1977)
  • Hind Alameh ("Nadia Shehadah Duaibes" † 1977)
  • Souhaila Andrawes ("Soraya Ansari" 1953—)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuosikirja 77 Lentokapteeni ammuttiin sivu 256 KG Bertmark Kustannus Oy
  2. Vuosikirja 77 Talousjohtaja siepattiin verisessä attentaatissa sivu 229 KG Bertmark Kustannus Oy
  3. Vuosikirja 77 Vankina 20 238 KG Bertmark Kustannus Oy
  4. Vuoden 1977 uutistapahtumat kuvina Lufthansan koneen kaappaus sivu 202
  5. a b c d e f g h i j Vuosikirja 77 Lentokaptaani ammuttiin 256KG Bertmark Kustannus Oy
  6. a b c Vuosikirja 77 Lentokapteeni ammuttiin 256KG Bertmark Kustannus Oy
  7. Vuoden 1977 uutistapahtumat kuvina Paluu Mogadishusta sivu 206
  8. a b Vuosikirja 77 Iskuryhmä vapautti lentokonevangit sivu 255 KG Bertmark Kustannus Oy
  9. Vuoden 1977 uutistapahtumat kuvina Paluu Mogadisgusta sivu 202
  10. Vuoden 1977 uutistapahtumat kuvina Kolmen terrorisin itsemurha sivu 208
  11. Vuosikirja 77 Schleyer murhattiin kostoksi sivu 255KG Bertmark Kustannus Oy
  12. Vuosikirja 77 Lentokaptaani ammuttiin sivu 256 KG Bertmark Kustannus Oy

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]