Ranska

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 9. toukokuuta 2012 kello 23.26 käyttäjän Tanár (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
République française
Ranskan tasavalta
Lippu Vaakuna
lippu vaakuna

Manner-Ranskan sijainti
Manner-Ranska ylemmässä kartassa tumman vihreällä ja Euroopan Unionin jäsenmaat vaalean vihreällä. Ranskan merentakaiset alueet alemmassa kartassa sinisellä.
Ranskan merentakaisten alueiden sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Nicolas Sarkozy
Pääministeri François Fillon
Pääkaupunki Pariisi (n. 2,2 miljoonaa as.[1])
48°49′N, 02°29′E
Muita kaupunkeja Marseille (n. 847 000 as.)[2]
Lyon (n. 480 000 as.)[3]
Toulouse (n. 444 000 as.)[4]
Nizza (n. 350 000 as.)[5]
Pinta-ala
– yhteensä 643 427 (sijalla 42)
– josta sisävesiä 3 374 km2
Väkiluku (2011) 65 312 249[6] (sijalla 21)
– väestötiheys 99,6
– väestönkasvu 0,5[6] (2011)
Viralliset kielet ranska (français)
Lukutaito 99
Valuutta euro (EUR)
BKT (2011)
– yhteensä 2,808 miljardia USD[6]  (sijalla 5)
– per asukas 44 400 USD (sijalla 20)
HDI (2011) 0.884[7] (sijalla 20.)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 1,7[6]
– teollisuus 18,6[6]
– palvelut 79,7[6]
Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
 – Rooman valtakunnasta
 – Verdunin rauha

486
843
Lyhenne FR
– ajoneuvot: F
– lentokoneet: F
Kansainvälinen
suuntanumero		 +33
Tunnuslause Liberté, Égalité, Fraternité (Vapaus, tasa-arvo, veljeys)
Kansallislaulu ”Marseljeesi (La Marseillaise)”

- Tietojen lähde: [8]
- HDI:n lähde:[9]

Ranskan tasavalta (ransk. la République française) eli Ranska (ransk. la France) on valtio Länsi-Euroopassa. Ranskan pinta-ala on 643 427 neliökilometriä[10] ja sen väkiluku on noin 64 miljoonaa[11], kun huomioidaan myös merentakaiset alueet. Ranskan Euroopanpuoleisen osan, Manner-Ranskan eli la métropolen naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Ranskalla on yhteistä rajaa myös Brasilian ja Surinamen kanssa (Ranskan Guayana).[10] Manner-Ranska sijaitsee lauhkealla vyöhykkellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä seutua, missä vallitsee välimerenilmasto.[10]

Nykyisen Ranskan valtion katsotaan syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren pojanpojat jakoivat Frankkien valtakunnan keskenään Verdunin sopimuksella. Näin syntyi kolme valtakuntaa, joista läntisin, Länsi-Frankia kattoi suurin piirtein nykyisen Manner-Ranskan alueen. Länsi-Frankiassa valtaan nousi vuonna 987 Hugo Capet. Hänen jälkeläisiään olivat kaikki Ranskan kuninkaat eli kapetingit, myös suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valois't ja Bourbonit[12][13]

Ranska on paitsi teollisuusmaa, myös Euroopan tärkein maatalousmaa ja se on tullut tunnetuksi valmistamistaan laadukkaista viineistä.[14][15] Se on myös maailman suosituin matkakohde: vuonna 2007 maassa kävi yli 80 miljoonaa turistia.[16][17]

Ranska on Yhdistyneiden kansakuntien jäsen, yksi Euroopan unionin perustajajäsenistä ja yksi YK:n turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenmaasta. Se on myös yksi maailman kahdeksasta ydinasevaltiosta. Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1958, mistä lähtien maa on ollut puolipresidentillinen tasavalta. Ranskan presidenttinä on vuodesta 2007 toiminut Nicolas Sarkozy.[18]

Maantiede

Pääartikkeli: Ranskan maantiede

Ranska sijaitsee Länsi-Euroopassa Atlantin valtamereltä Välimerelle ulottuvalla alueella. Sitä rajaavat pohjoisessa Englannin kanaali, lännessä Biskajanlahti, etelässä Pyreneet ja Välimeri sekä idässä Alpit, Juravuoret ja Rein. Naapurivaltioita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Espanja, Andorra ja Monaco. Ranskaan katsotaan kuuluvan myös Korsikan saari (ransk. la Corse) Välimeressä. Manner-Ranskan pinta-ala on 551 500 neliökilometriä, ja rantaviivaa sillä on 3 427 kilometriä.[10]

Ranskalle kuuluu myös merentakaisia hallintoalueita, joista suurin on Ranskan Guayanaa (ransk. la Guyane française) Karibianmeren etelärannikolla. Lisäksi hallintoalueisiin kuuluu Uuden-Kaledonian saariryhmä (ransk. la Nouvelle-Calédonie), Ranskan Polynesia (ransk. la Polynésie française) ja lukuisia muita pieniä saaria ja atolleja ympäri maailmaa. Merentakaisten alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 91 927 neliökilometriä.[10] Näin ollen valtion kokonaispinta-ala on 643 427 neliökilometriä. Tästä alueesta vesistöä on 3 374 km² ja rantaviivaa valtiolla on 4 668 kilometriä.[10]

Pinnanmuodot

Mont Blanc aamuauringossa.

Ranskan korkein kohta, Mont Blanc (4 807 metriä), sijaitsee Alpeilla Ranskan ja Italian rajalla.[19] Mont Blanc on myös Euroopan korkein kohta.[20] Matalin kohta Ranskassa on kaksi metriä meren pinnan alapuolella oleva kohta Rhône-joen suistossa.[19]

Suurin osa Manner-Ranskasta on alankoa. Alankoalue ulottuu Belgian ja Saksan rajoilta Bretagneen, ja sieltä rannikkoa myöten kaartuen Rhônen suistoalueelle. Rhônen lisäksi Ranskan tärkeimpien jokien, Seinen, Loiren ja Garonnen, suistoalueet sijaitsevat alangolla.[20] Alanko on hyvää viljelysmaata, sillä se on tasaista ja hedelmällistä, ja suurin osa siitä onkin otettu viljelykseen.[21]

Manner-Ranskan keski- ja eteläosissa sijaitsee Keskiylänkö (ransk. le Massif Central), joka kattaa suunnilleen kuudesosan maan pinta-alasta. Keskiylängön eteläosissa sijaitsee korkea ja kuiva kalkkikivitasanko, mutta luoteessa nuorehkoista ja kuluneista tulivuorista on syntynyt laajoja vuoristoja ja kaakossa jyhkeät graniittimassiivit muodostavat jyrkän seinämän Rhône ja Saône -jokien laaksoihin. Keskiylängön korkein kohta on nimetty Puy de Sancyksi ja se on 1 885 metriä korkea.[21] Keskiylänköä halkovat useat jokisolat. Rhônen laakso on yksi suurimpia, ja se erottaa keskiylängön ja Alpit. Alpit hallitsevat Kaakkois-Ranskan maisemaa ja ne muodostavat luonnollisen rajan Italiaa vastaan. Alppien pohjoispuolella ovat korkeat kalkkikiviset Juravuoret, jotka erottavat Sveitsin ja Ranskan. Juravuoria halkoo Rhône, joka virtaa Genevenjärvestä kohti Lyonia. Muita vuoristoalueita ovat Pyreneet etelässä Espanjan ja Andorran rajalla ja metsäiset Vogeesit Reinin laakson reunalla.[22]

Garonne-joki virtaamassa huhtikuisen Toulousen halki.

Ilmasto

Manner-Ranska sijaitsee lauhkealla vyöhykkeellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä osaa, jossa vallitsee välimerenilmasto. Vaikka Pohjois- ja Etelä-Ranskassa sademäärä on suunnilleen sama, Pohjois-Ranska sijaitsee länsituulten vyöhykkeellä ja siellä sataa tasaisesti ympäri vuoden. Etelä-Ranskassa lähes kaikki sade saadaan viileään talviaikaan.[23]

Pohjois-Ranskassa, kuten esimerkiksi Brestissä, kylmimmän kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on noin 4 astetta ja lämpimimmän keskimääräinen ylin noin 21 astetta. Etelässä Nizzassa kylmimmän kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on noin 5 astetta ja lämpimimmän keskimääräinen ylin noin 27 astetta.[24]

Luonto ja luonnonsuojelu

Asutusta Korsikan karun luonnon keskellä.

Vielä kivikaudella Ranskan alue oli kokonaan metsän peitossa, mutta valtaosa metsistä on kaadettu maanviljelyn tieltä, ja laajoja metsäalueita on enää vuoristoissa ja viljelykelvottomilla alueilla. 1900-luvulla maahan on istuettu havumetsiä, ja nykyisin sen pinta-alasta noin neljännes on metsää.[25]

Ranskassa eläviä suurikokoisia maanisäkkäitä ovat villisika, saksanhirvi, metsäkauris, susi, kettu, karhu, mäyrä, gemssi ja vuorikauris. Merissä elää delfiineitä.[26] Ranskassa on tavattu kaikkiaan 565 lintulajia.[27] Niistä erityisen suojelun kohteena ovat ruisrääkkä ja pikkutuulihaukka sekä eräät petolinnut, kuten korppikotkat.[28]

Manner-Ranskassa on kuusi kansallispuistoa: Vanoisen kansallispuisto, Port-Crosin kansallispuisto, Pyreneiden kansallispuisto, Cévennesin kansallispuisto, Ecrinsin kansallispuisto ja Mercantourin kansallispuisto. Lisäksi merentakaisilla alueilla on Guadeloupen, Réunionin ja Ranskan Guayanan kansallispuistot.[29]

Historia

Pääartikkeli: Ranskan historia
Albrecht Dürer, Keisari Kaarle Suuri, 1512.
Édouard Detaille, Napoleon, 1806.

Varhaishistoria

Ranskan luolista on löytynyt jäänteitä jo ihmiskunnan alkuaikojen kulttuureista. Pyreneiden molemmin puolin asui kivikaudella noin 30 000 vuotta sitten metsästäjä-keräilijäkansoja, ja noin 4500 eaa. alkoi syntyä kyläasutusta. Alueelle asettui 500-luvulta eaa. kelttiläisiä kansoja, joita roomalaiset kutsuivat gallialaisiksi.[30] Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, jonka roomalainen sotapäällikkö Julius Caesar valloitti vuosina 58 eaa. – 52 eaa.[30]

Keskiaika

Rooman valtakunnan hajottua Ranskan alue kuului frankkien valtakuntaan, jonka hallitsijoina olivat ensin merovingit ja myöhemmin karolingit. Valtakunnan mahtavin hallitsija oli Kaarle Suuri, joka vuonna 800 kruunattiin myös Rooman keisariksi.[31] Ranskan valtion voidaan katsoa syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren kolme pojanpoikaa jakoivat valtakunnan keskenään Verdunin sopimuksella. Näin syntyneistä valtioista läntisin oli Länsi-Frankia, jonka hallitsijana oli Kaarle Kaljupää. Karolingien jälkeen valtaan nousi vuonna 987 Hugo Capet. Hänen jälkeläisiään olivat kaikki Ranskan myöhäisemmät kuninkaat, kapetingit, myös suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valois't ja Bourbonit[12][13].

Verdunin sopimuksella perustetuista valtakunnista keskimmäinen, Lotharin valtakunta jäi lyhytikäiseksi ja hajosi pian moniksi ruhtinaskunniksi. Osa niistä, kuten Burgundi, Provence, Franche-Comté, Alsace ja Lothringen, liitettiin myöhemmin Ranskaan.[32]

Suurvalta-aika

Aurinkokuningas Ludvig XIV:n (1638–1715) aikana Ranska oli Euroopan keskeinen suurvalta.[33] Ranskan vallankumoukseen jälkeen Ranskasta tuli vuonna 1792 tasavalta, ja se kesti Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti. Napoleon julisti itsensä keisariksi. Vallankumoussotien tappion ja Napoleonin karkotuksen jälkeen Ranskasta tuli kuningaskunta vuosiksi 1814–1848. Vuonna 1830 syntyi heinäkuun vallankumous, jossa kuningas Kaarle X syrjäytettiin, mutta kuninkuutta ei lakkautettu, vaan uudeksi kuninkaaksi tuli perustuslaillisena monarkkina hänen kaukainen sukulaisensa Ludvig Filip.[34]

Euroopan "hulluna vuotena" 1848 Ludvig Filip syrjäytettiin helmikuun vallankumouksessa Ranskasta tuli tasavalta ja sen presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän kuitenkin julistautui muutaman vuoden päästä keisariksi nimellä Napoleon III. Preussin vastaisen sodan jälkeen 1870 Ranska julistettiin taas tasavallaksi.[33]

Maailmansodat

Kenraali Charles De Gaulle toisen maailmansodan aikana.

Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella, ja maa kärsi suuria inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä. 1920-luvulla Ranska varustautui Saksaa vastaan tehokkaalla puolustusjärjestelmällä, Maginot-linjalla. Toisessa maailmansodassa Ranska hävisi kuitenkin nopeasti Saksalle ja joutui antautumaan kesäkuussa 1940. Aseleposoimuksen mukaan Pohjois- ja Länsi-Ranska jäivät Saksan miehittämiksi. Maan eteläosaa, Vichyn Ranskaa, hallitsi marsalkka Pétainin hallitus, mutta käytännössä se oli Saksan vasallivaltio. Sodan loppuvaiheessa liittoutuneet tekivät Ranskaan Normandian maihinnousun ja maa vapautui.[33]

Toisen maailmansodan jälkeen Ranska ei saanut enää siirtomaitaan Ranskan Indokiinassa haltuunsa, vaan Vietnam, Laos ja Kambodža itsenäistyivät. 1950-luvulla Ranskan kävi myös veristä sotaa Algeriassa itsenäisyysliikettä vastaan.[35]

Nykyinen Ranska

Toisen maailmansodan jälkeen Algerian ja Indokiinan sotatoimet aiheuttivat tyytymattömyyttä, ja hallitys toisensa jälkeen kaatui. Vallankaappaus ja sisällissota uhkasivat, kunnes parlamentti kutsui kenraali Charles de Gaullen presidentiksi vuonna 1958.[33] Nykyisen, Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki vahvistettiin vuonna 1958. Siinä presidentin valtaoikeudet nostettiin samalle tasolle parlamentin kanssa, mitä kutsutaan puolipresidentilliseksi järjestelmäksi. Viidennen tasavallan aikana on koettu kaksi cohabitation-jaksoa, jolloin presidentti ja pääministeri olivat eri puolueista, vuosien 1986 ja 1997 vaalien jälkeen. Tällaisessa tilanteessa pääministerin asema on suhteellisen vahva, kun taas presidentti joutuu hakemaan tukea oppositiosta. [36] De Gaulle erosi 1969 kun hänen ehdotuksesa perustuslain muutoksesta oli hävinnyt kansanäänestyksen. Hänen jälkeensä viidennen tasavallan presidentteinä ovat toimineet Georges Pompidou (1969-74), Valery Giscard d'Estaing (1974-81), Francois Mitterrand (1981-95), Jacques Chirac (1995-2007) ja Nicolas Sarkozy (2007 alkaen).[33]

Algerian sota päättyi maan itsenäistymiseen 1962, ja vähitellen Ranska antoi itsenäisyyden useimmille siirtomailleen, viimeisenä Vanuatu 1980.[37]

Talouskasvu toisesta maailmansodasta 1970-luvun öljykriisin vuosiin (Les Trente Glorieuses) oli ennätyksellisen voimakasta.[38]

Kevään 1968 opiskelijamellakat laukaisivat kahden viikon yleislakon, ja pelättiin jopa vallankumousta.[39] Vuosina 2005-2006 maassa koettiin laajoja mellakoita, joihin osallistui ennen kaikkea lähiöiden maahanmuuttajataustaisia nuoria.[35]

Marine Le Pen vaalijuhlassa.

Äärioikeistolainen, kansallismielinen Kansallinen rintama -puolue on noussut 40 vuoden aikana marginaalista keskeiseksi poliittiseksi toimijaksi. 2000-luvulla sen suosiota ovat nostaneet euroalueen talouskriisi ja työttömyys.[40] Puolueen presidenttiehdokkaat ovat menestyneet 2000-luvulla: Jean-Marie Le Pen pääsi toiselle kierrokselle 2002, [35] ja vuonna 2012 hänen tyttärensä Marine Le Penin ennätyksellisen suuri äänisaalis toi kolmannen sijan.[41]

Viidennen tasavallan aikana Ranska on panostanut eurooppalaiseen yhteistyöhön. Se oli yksi EU:n kuudesta perustajajäsenestä, ja presidentti Mitterrand ajoi Maastrichtin sopimuksen hyväksymistä. Ranska hylkäsi kansanäänestyksessä 2005 ehdotuksen Euroopan perustuslaista, mikä käytännössä keskeytti sen ratifiointiprosessin, mutta puheenjohtajakaudellaan Ranska tuki perustuslain korvaavaa Lissabonin sopimusta.[33] Sarkozyn aikana Ranska on jälleen lähentynyt NATOa, toiminut aktiivisesti Afganistanissa ja Iranin ydinasekysymyksessä. Se oli keskeinen tekijä Libyaan iskeneessä kansainvälisessä yhteisössä keväällä 2011.[33]

Ranskan siirtomaavalta

Pääartikkeli: Ranskan siirtomaat

Ranskan siirtomaavallan perusta luotiin 1600-luvulla. Ranska otti ensin valtaansa alueita Pohjois-Amerikasta, Länsi-Intiasta ja Etelä-Aasiasta. Varsinainen siirtomaakausi alkoi 1800-luvulla, jolloin Ranska perusti uusia siirtomaita Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. 1800-luvun lopussa Länsi-Afrikka oli lähes kokonaan sen hallussa.[42]

Toisen maailmansodan aikana Ranska menetti useita siirtomaitaan eikä se saanut enää takaisin esimerkiksi Kaakkois-Aasian alueita, vaan ne itsenäistyivät. Afrikassa Ranskan siirtomaat itsenäistyivät 1950- ja 1960-luvuilla, viimeisenä Algeria 1962 verisen sodan päätteeksi. Siirtomaakauden jäljiltä Ranskan hallussa on edelleen alueita, enimmäkseen pieniä saaria, joita ei enää sanota siirtomaiksi vaan niistä käytetään nimitystä "merentakaiset alueet".[43]

Politiikka ja hallinto

Pääartikkeli: Ranskan politiikka
Ranskan ihmisoikeusjulistus.

Ranskan nykyinen, viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä vuonna 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa parlamenttiin nähden. Presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Hän vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Vuodesta 1962 presidentti on valittu suoraan kaksivaiheisella vaalilla.[33][44]

Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous (Assemblée Nationale) ja senaatti (Sénat). Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan kaksivaiheisella kierrosvaalitavalla viisivuotiskaudeksi. Kaksivaiheisessa vaalissa ehdokas valitaan suoraan, jos hän saa yli puolet vaalipiirin äänistä; muutoin järjestetään toinen kierros yli 12,5 % äänistä saaneiden kesken. Senaattoreja on 346 ja heidät valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Valitsijamiehet ovat noin 145 000 paikallishallinnon edustajaa (grands électeurs). Järjestelmä suosii maaseutua, ja konservatiiveilla olikin enemmistö senaatissa viidennen tasavallan alusta aina syksyyn 2011.[45]. Senaatin vaaleja järjestetään joka kolmas vuosi, mutta kaikkia senaattoreita ei vaihdeta yhtaikaa.[6]

Parlamentin molemmilla kamareilla on lähes samanlainen lainsäädäntövalta, mutta jos kansalliskokous ja senaatti ovat loppuun asti erimielisiä, hallitus voi antaa asian lopulta kansalliskokouksen päätettäväksi. Hallitus voi vaikuttaa huomattavsti parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Presidentin nimittämän pääministerin on nautittava alahuoneen luottamusta, joten hän tulee yleensä suurimmasta puolueesta.[46]

Ranskan puoluekenttä on vakiintumaton, mutta se jakaantuu melko tasan sosialistisen puolueen (PS) ympärille muodostettuun vasemmistoon ja oikeistoon. Oikeistossa vallitseva ideologia on ollut gaullismi, jota nykyisin edustaa Chiracia vuonna 2002 tukemaan perustettu Union pour un Mouvement Populaire (UMP). Kymmenenkin miljoonaa äänestäjää voi vaihtaa kantaansa vasemmiston ja oikeiston välillä sen mukaan, kuinka karismaattiset johtajat ja toimiva ohjelma niillä on.[47]

Ranskan asema maailmanpolitiikassa on merkittävä . Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, Naton perustajajäsen ja sillä on oma ydinase.[33]

Ranskan asevoimat

Ydinkäyttöinen lentotukialus FS Charles de Gaulle

Ranska on uudistanut asevoimiaan voimakkaasti vuodesta 2008 alkaen, ja se on alkanut 40 vuoden tauon jälkeen osallistua aktiivisesti NATO:n sotilaalliseen toimintaan. Ydinpelote on edelleen tärkeä osa sen puolustusstrategiaa.[33] Ranskalla on ydinkäyttöinen lentotukialus FS Charles de Gaulle.[48]

Asevoimat on jaettu neljään puolustushaaraan: maavoimiin, merivoimiin, ilmavoimiin ja puolustusministeriön alaisiin poliisijoukkoihin eli santarmeihin (la Gendarmerie nationale).[6] Armeija koostuu nykyään ainoastaan palkkasotilaista, sillä yleinen asevelvollisuus lyhennettiin yhden kutsuntapäivän mittaiseksi vuonna 2001. Kokonaisvahvuus on noin 350 000 henkeä.[33]

Hallinnollinen jako

Pääartikkelit: Ranskan aluehallinto, Ranskan departementit, Ranskan arrondissementit, Ranskan kantonit ja Ranskan kunnat

Manner-Ranska ja Korsika on jaettu 22 alueeseen (ransk. région, jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantons) ja kantonit 36 685 kuntaan (communes) (tilanne 1. 1. 2006).[49]

Ranskan alueet ja departementit

Manner-Ranska
alue pääkaupunki departementit
Alsace Strasbourg Bas-Rhin, Haut-Rhin
Akvitania Bordeaux Dordogne, Gironde, Landes, Lot-et-Garonne, Pyrénées-Atlantiques
Auvergne Clermont-Ferrand Allier, Cantal, Haute-Loire, Puy-de-Dôme
Basse-Normandie Caen Calvados, Manche, Orne
Burgundi Dijon Côte-d'Or, Nièvre, Saône-et-Loire, Yonne
Bretagne Rennes Côtes-d'Armor, Finistère, Ille-et-Vilaine, Morbihan
Flag of Centre Centre Orléans Cher, Eure-et-Loir, Indre, Indre-et-Loire, Loiret, Loir-et-Cher
Champagne-Ardenne Châlons-en-
Champagne 		Ardennes, Aube, Haute-Marne, Marne
Franche-Comté Besançon Doubs, Haute-Saône, Jura, Territoire de Belfort
Haute-Normandie Rouen Eure, Seine-Maritime
Île-de-France Pariisi Essonne, Hauts-de-Seine, Pariisi, Seine-et-Marne, Seine-Saint-Denis, Val-de-Marne, Val-d'Oise, Yvelines
Korsika Ajaccio Corse-du-Sud, Haute-Corse
Languedoc-Roussillon Montpellier Aude, Gard, Hérault, Lozère, Pyrénées-Orientales
Limousin Limoges Corrèze, Creuse, Haute-Vienne
Lothringen Metz Meurthe-et-Moselle, Meuse, Moselle, Vosges
Midi-Pyrénées Toulouse Ariège, Aveyron, Gers, Haute-Garonne, Hautes-Pyrénées, Lot, Tarn, Tarn-et-Garonne
Nord-Pas-de-Calais Lille Nord, Pas-de-Calais
Pays-de-la-Loire Nantes Loire-Atlantique, Maine-et-Loire, Mayenne, Sarthe, Vendée
Picardie Amiens Aisne, Oise, Somme
Poitou-Charentes Poitiers Charente, Charente-Maritime, Deux-Sèvres, Vienne
Provence-Alpes-Côte d'Azur Marseille Alpes-de-Haute-Provence, Alpes-Maritimes, Bouches-du-Rhône, Hautes-Alpes, Var, Vaucluse
Rhône-Alpes Lyon Ain, Ardèche, Drôme, Haute-Savoie, Isère, Loire, Rhône, Savoie
Merentakaiset alueet
Flag of French Guiana Ranskan Guiana Cayenne Ranskan Guinea
Flag of Guadeloupe Guadeloupe Basse-Terre Guadeloupe
Flag of Martinique Martinique Fort-de-France Martinique
unofficial flag of Mayotte Mayotte Mamoudzou Mayotte
Flag of Reunion Réunion Saint-Denis Réunion

Suurimpia kaupunkeja

Katso myös: Luettelo Ranskan kaupungeista

Kaupunkien asukasluvuksi on ilmoitettu sekä kantakaupungin väestömäärä että koko kaupunkialueen asukasluku.[50]

Kaupunki Asukasluku (kaupunki) Asukasluku (kaupunkialue)
Pariisi 2 142 800 11 170 334
Marseille 795 600 1 515 323
Lyon 468 300 1 648 231
Toulouse 426 700 965 353
Nizza 345 000 933 971
Nantes 276 200 711 395
Strasbourg 273 100 611 635
Bordeaux 229 500 925 305
Montpellier 225 392 459 791
Lille 222 400 1 142 002
Grenoble 157 900 514 751

Ranskan merentakaiset alueet

Ranskan alueet maailmalla
Pääartikkeli: Ranskan merentakaiset alueet

Siirtomaa-ajan jäljiltä Ranskaan kuuluu myös Euroopan ulkopuolisia alueita, joissa asuu 2,5 miljoonaa asukasta.[51] Merentakaisista alueista Guadeloupe, Martinique, Ranskan Guayana, Réunion ja Mayotte ovat departementteja, ja ne kuuluvat Euroopan unioniin ja käyttävät valuuttanaan euroa. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).[52]

nimi lyhenne suomeksi alueet
Départements d'outre-mer DOM Merentakaiset departementit Guadeloupe Martinique Ranskan Guayana Réunion Mayotte
Collectivités territoriales COM Alueelliset yhteisöt Saint Barthélemy Saint-Martin (ranskalainen osa) Saint-Pierre ja Miquelon Wallis ja Futuna
Pays d'outre-mer POM Merentakaiset maat Ranskan Polynesia
Collectivité sui generis - - Uusi-Kaledonia
Territoires d'outre-mer TOM Merentakaiset territoriot Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet Ranskan vaatimus Antarktiksella
Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret) - Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta Bassas da India Europa Juan de Nova Gloriososaaret Tromelin

Talous

Pääartikkeli: Ranskan talous

Ranskan talous on maailman viidenneksi suurin: bruttokansantuote oli 2 214 miljardia yhdysvaltain dollaria vuonna 2011. Noin 1,7 prosenttia bruttokansantuotteesta muodostuu maataloudesta, 18,5% teollisuudesta ja loput lähes kahdeksankymmentä prosenttia palveluista. Ranska kuuluu maailman johtavien teollisuusmaiden ryhmään, G8:aan, sekä Maailman kauppajärjestöön. Valuutta on euro, joka korvasi aiemman valuutan ranskan frangin.[6]

Ranskan tärkein maataloustuote on viini, jota valmistetaan lähes koko Manner-Ranskassa. Teollisuuden tärkeimpiä tuotteita ovat lentokoneet, autot ja "Ranskan piilaakson" eli Grenoblen seudun tuottamat mikrosirut.[53] Vaikka 1990-luvun puolivälistä alkaen on harjoitettu määrätietoista yksityistämistä, valtio säätelee edelleen suurta osaa taloudellisesta toiminnasta ja omistaa osuuksia monista yrityksistä esimerkiksi pankki,-, energia-, kuljetus- ja tietoliikennealoilla.[33]

Vuoden 2008 lopulla kärjistynyt finanssikriisi ja vuonna 2009 alkanut taantuma nosti Ranskan työttömyyden vuosina 2010 ja 2011 yli 9 prosenttiin.[6] Vuonna 2010 Ranska ilmoitti käyttävänsä noin 26 miljardia euroa jakaakseen elvytysrahoja konkurssin partaalle joutuneille yhtiöille.[54]

Maatalous

Viininviljelyä samppanjaa varten Champagnen maakunnassa.

Ranska on Euroopan tärkein maataloustuottaja. Maataloudella ei ole enää yhtä suurta merkitystä kansantaloudelle kuin ennen, mutta se muodostaa yhä suurimman osan viennistä. Ranskasta viedään esimerkiksi erilaisia viinejä ja juustoja. Euroopan maatalouden huomattava ylituotanto on laskenut kannattavuutta myös Ranskassa, etenkin viininvalmistuksessa.[55][56]

Vehnää, ohraa, kauraa ja ruista viljellään suuria määriä pääasiassa Pariisin altaassa ja maan pohjoisosissa. Maissia viljellään eniten maan eteläisissä osissa, mutta vähitellen myös yhä pohjoisempana. Juureksia, kuten punajuurta, perunaa ja sokerijuurikasta, kasvatetaan viileämmillä alueilla maan pohjoisimmissa osissa.[55] Hedelmiä kasvatetaan paljon maan eri puolilla: Normandia ja Bretagne ovat tunnettuja omenoistaan ja Akvitania luumuistaan. Rhônen lämpimässä laaksossa tuotetaan aprikooseja, persikoita, vadelmia ja kastanjoita.[57][58]

Viiniä viljellään lähes koko maassa, ja viinien kokonaistuotannossa Ranska on heti Italian jälkeen toisella sijalla. Ranskassa valmistettettiin markkinointikaudella 2008–2009 noin 46,5 miljoonaa hehtolitraa viiniä.[56] Languedocissa tuotetaan suurimmat määrät viinejä vuodessa, mutta laatuviinejä tuotetaan eniten Bordeaux'ssa.[55] Tunnettuja viinintuotantoalueita ovat myös Loire, Elsass ja Champagne. Ainoastaan Champagnessa valmistettua kuohuviiniä saa nimittää samppanjaksi.[59]

Karjataloudessa nauta on tärkein tuotantoeläin. Luoteis-Ranskassa tuotetaan eniten maitotuotteita, kun taas Keskiylängöllä kasvatetaan enemmän lihakarjaa.[55] Myös sikoja, lampaita ja vuohia kasvatetaan. Vuohen- ja lampaanmaidosta valmistetaan hienoimpia ranskalaisia juustoja, esimerkiksi Roquefort tehdään lampaanmaidosta.[60]

Palvelut

Palvelusektori on kasvanut nopeasti, ja sinne ovat syntyneet useimmat uudet työpaikat viime vuosina.[33] Ranskassa käy vuosittain yli 75 miljoonaa turistia, ja se on maailman suosituin matkailumaa. Pelkästään Eiffel-tornissa käy vuosittain 5,6 miljoonaa matkailijaa. Maassa on 3 900 museota ja 1500 linnaa avoinna yleisölle.[61] Suosituimpia vierailukohteita ovat Bretagne, Dordogne ja Côte d'Azur sekä muu Provence, ja monet matkailijat käyvät myös Pariisissa.[62]

Teollisuus

Ensimmäinen valmistunut Airbus A380 -matkustajalentokone Pariisin ilmailunäyttelyssä.

Manner-Ranskassa on vain vähän arvokkaita mineraaliesiintymiä. Rautamalmia louhittiin aikoinaan paljon, mutta sittemmin esiintymät ovat ehtyneet. Alumiinimalmia, bauksiittia, louhittiin ensimmäistä kertaa Les Bauxin pikkukylässä, jonka nimestä sana "bauksiitti" on johdettu.[55]

Keskiylängöltä on kaivettu ydinvoimaloiden energialähteeksi uraanimalmia, mutta esiintymät ovat pieniä ja ehtymässä. Ne eivät riitä enää ydinvoimaloille, jotka tuottavat runsaat kolme neljäsosaa Manner-Ranskan tarvitsemasta energiasta. Laajoja jokivesistöjä on hyödynnetty vesivoimaloita rakentamalla. Fossiilisilla polttoaineilla tuotetaan enää vajaa kymmenes koko energiakapasiteetista, ja ydinvoiman ja vesivoiman kasvanut tuotanto on supistanut tuontienergian määrää.[63]

Teollisuus on keskittynyt Pariisin ympäristöön ja Toulouseen, minne on syntynyt paljon lentokone- ja avaruusteknologiaa. Ranska on ollut aktiivisesti mukana eurooppalaisissa lentokoneteollisuuden hankkeissa, kuten EADSissa ja maailman nopeimman matkustajakoneen Concorden kehitystyössä.[55] Nykyisin Toulousessa toimiva Airbus on Euroopan suurin lentokonetehdas.[64]

Ranskassa on myös paljon petrokemiallista teollisuutta, ja terästuotanto on yksi suurimmista teollisen toiminnan aloista.[55] Tunnetuimpia ranskalaisvalmisteisia automerkkejä ovat Renault, Peugeot ja Citroën. Michelin on tunnettu autonrenkaista.[65][66]

Väestö

Lyon
Bayonnen katedraali

Ranskan väestömäärä on ollut viime vuosina kasvussa. Ilman maahanmuttoakin kasvu on Euroopan unionin voimakkainta.lähde?

Kielet

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa, joka on perustuslain 2. artiklan mukaan maan ainoa virallinen kieli.[67] Äidinkielenä ranskaa puhutaan myös Sveitsissä, Belgiassa, Monacossa ja Kanadan Quebecissa. Toisena kielenä sitä puhutaan erityisesti entisissä Ranskan siirtomaavaltioissa Afrikassa.[68] Ranskaa puhuu arviolta 110 miljoonaa ihmistä äidinkielenään [69] ja 190 miljoonaa toisena kielenään.[70]

Ranskaa käytettiin 1600-luvulta 1900-luvulle diplomatian ja muun kansainvälisen toiminnan kielenä, ja se oli myös korkeakoulutetun eurooppalaisväestön työkieli, kunnes englanti syrjäytti ranskan kansainvälisenä yleiskielenä.[71][72][73]

Perinteisiä Ranskan vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien elsassi, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristön baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italiaa kuin ranskaa. Vähemmistökieliin on suhtauduttu kielteisesti vuosisatoja. Nykyään niitä saa kuitenkin opettaa koulussa vapaaehtoisina aineina.[67] Viime aikojen maahanmuuttajien kieliä ovat esimerkiksi turkki, arabia ja berberikielet.[74]

Uskonnot

Ranskassa valtio ja uskonto on erotettu tiukasti toisistaan laïcité-periaatteen mukaisesti, eikä eri uskontokuntiin kuuluvia tilastoida virallisesti. Suurin uskonto on katolilaisuus, jonka tunnustajaksi itsensä ilmoittaa 51 % ranskalaisista. Noin 10 % käy säännöllisesti kirkossa. Itseään katolilaisina pitävien määrä on pudonnut nopeasti 1990-luvun alun 80 prosentista. Ateisteiksi ilmoittaa itsensä nykyisin 31 % ranskalaisista.[75] Ranskassa on melko suuri muslimivähemmistö, koska suurin osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Ranskan juutalaisia on noin 600 000.[76]

Koulutus

Koulunkäynti on ilmaista kaksivuotiaasta alkaen ja pakollista 6-16-vuotiaille. Julkinen koulutusjärjestelmä on keskusjohtoinen, ja useimpia yksityiskouluja ylläpitää katolinen kirkko. Korkeakoulutuksella on pitkät periteet, sillä Pariisin yliopisto on perustettu 1150. Nykyisin maassa toimii 91 julkista yliopistoa ja 175 ammatillista oppilaitosta.[33]

Terveys

Vuonna 2004 tehdyssä terveysselvityksessä Ranskaa verrattiin 27 eurooppalaisen korkean elintason maan keskiarvoihin. Ranskalaisten naisten eliniänodote oli vertailuryhmän korkein, 84 vuotta, kun taas miesten eliniänodote oli keskitasoa, 76 vuotta. Ylipaino ja tupakointi olivat harvinaisempia kuin vertailuryhmässä, mutta alkoholin kulutus suurempaa.[77] WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Ranskassa käytetään maailman kuudenneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna noin 13,5 litraa aikuista kohti.[78]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIV:n kantajia oli noin 0,4 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 140 000 henkeä. AIDS:iin arvioitiin kuolleen noin 1 600 aikuista ja lasta.[79]

Kulttuuri

Pääartikkeli: Ranskan kulttuuri

Ranskalaisen kulttuurin yhtenäisyydestä on kiistelty viime aikoina, sillä Ranska on edellyttänyt maahanmuuttajilta voimakasta assimiloitumista.[67]

Ruoka ja juoma ovat tärkeitä ranskalaisen elämän osa-alueita, ja eri alueiden viinit ja juustot ovat kansallisylpeyden aiheita. Päivän kolme pääateriaa ovat aamiainen, lounas ja illallinen. Maaseudulla lounas on usein suurin, mutta varsinkin kaupungeissa perheet panostavat yhteiseen illalliseen. Aamiainen on kevyt, mutta sekä lounaalla että päivällisellä on useita ruokalajeja, ainakin alku- ja pääruoka.[67]

Ranskan kulttuurimatkakohteista tunnetuimpia ovat Pariisin Louvre, Eiffelin torni, Pompidou-keskus ja Versailles'n palatsi. Pariisin ulkopuolella tunnetuimpia kohteita ovat Parc Asterix, Disneyland Resort Paris, Puy du Foun teemapuisto ja luostarisaari Mont Saint-Michel.lähde?

Kirjallisuus

Varhaisin ranskankielinen kirjallisuus 1000-luvun alussa oli eeppistä runoutta, kuten Rolandin laulu. Tavallisen kansan parissa eli vertauskuvallisten eläintarinoiden, faabelien perinne. Keskiajan runoilijoista merkittävin oli yksityiselämässään pahamaineinen François Villon, ja proosakirjailijoista voidaan mainita Geoffrey de Villehardouin.[80]

Renessanssiajan kirjailijoita olivat humoristi François Rabelais, esseisti Michel de Montaigne ja runoilija Pierre de Ronsard. [81] 1600-luvun klassismin aikana elivät Ranskan historian merkittävimmät näytelmäkirjailijat Pierre Corneille, Jean Racine ja Molière.[82]

Valistusajan kirjailijoita olivat filosofit Voltaire, Montesquieu, ensyklopedisti Denis Diderot ja kasvatusteorioistaan tunnettu Jean Jacques Rousseau.[83]

1800-luvun kirjailijoita ovat romantikot Victor Hugo ja George Sand, tummasävyiset runoilijat Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud ja Paul Verlaine, realistit Stendhal, Gustave Flaubert, Honoré de Balzac, Émile Zola ja Guy de Maupassant sekä historiallisten romaanien kirjoittaja Alexandre Dumas vanhempi. [84]

1900-luvun romaanikirjailijoita ovat surrealismin johtohahmo André Breton, vuosisadan merkittävin ranskalaiskirjailija Marcel Proust, ekstistentialistit Jean-Paul Sartre ja Albert Camus sekä naisten oikeuksiin huomiota kiinnittänyt Simone de Beauvoir. Runoilijoista voidaan mainita Paul Valéry ja Guillaume Apollinaire, näytelmäkirjailijoista Edmond Rostand ja Jean Genet. 1950-luvun jälkeen Ranskassa on ollut vallalla niin sanottu uusi romaani tai antiromaani, jonka tekijöitä ovat Nathalie Sarraute, Michel Butor ja Alain Robbe-Grillet.[85]

Tiede

Ranskan akatemia on maailman kuuluisin akatemia ja monien muiden akatemioiden esikuva.[86] Sen perusti 1600-luvulla kardinaali Richelieu.[67]

Ranskassa on syntynyt 49 Nobel-palkittua henkilöä. Heistä 7 on saanut fysiikan, 9 kemian, kaksi taloustieteen ja 12 lääketieteen ja fysiologian palkinnon.[87] Ranskan tieteen ja filosofian kenties maineikkain hahmo on René Descartes. Luonnontieteilijöistä Louis Pasteur on muun muassa antanut nimensä maidonsäilytysmenetelmälle ja luonut perustan modernille lääketieteelle, ja Antoine Lavoisier on nykyaikaisen kemian isä.[88]

Vuonna 2009 Ranska investoi tutkimukseen ja kehitykseen 2,02  % bruttokansantuotteestaan, [89] mikä oli hiukan yli EU:n keskiarvon.[90]

Musiikki

Taidemusiikissa Ranskan merkitys on ollut perinteisesti suuri. Barokin ajan ranskalaissäveltäjistä tunnetuimpiin kuuluvat Jean-Baptiste Lully ja François Couperin.[91] Romantiikkaa edustanut Hector Berlioz kehitti erityisesti orkestraatiota,[92] ja pianisti-säveltäjä Camille Saint-Saëns sai mainetta erityisesti Urku-sinfoniallaan ja konsertoillaan.[93] Georges Bizet puolestaan sävelsi 1800-luvun suosituimpiin oopperoihin lukeutuvan Carmenin.[94] Taidemusiikin sävelkieltä ryhtyi 1800-luvun loppupuolella uudistamaan omaperäinen Claude Debussy,[95] ja hänen jalanjäljissään aloitti uransa Maurice Ravel, jonka suosituimpia teoksia ovat baletit Daphnis et Chloe sekä Bolero.[96] 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa vaikutti eksentrisenä hahmona tunnettu pianosäveltäjä Erik Satie.[97] Toisen maailmansodan jälkeen urkuri Maurice Duruflé saavutti suosiota sielunmessullaan.[98] Ranskalaisen musiikin tunnetuimmat modernistit ovat perkussiivisestä tyylistään tunnettu varhainen avant-gardisti, Edgar Varèse, uskonnollista mystiikkaa teoksiinsa sisällyttänyt Olivier Messiaen sekä hänen oppilaansa, kapellimestarinakin ansioitunut Pierre Boulez.[99][100]

Kuvataide

Pääartikkeli: Ranskan taide

Ranskalaisesta Lascaux'n luolasta on löydetty esihistoriallisia luolamaalauksia, jotka ovat yli viisitoista tuhatta vuotta vanhoja.[101] Yli tuhat vuotta vanhaa taidetta on säilynyt Kaarle Suuren ajan käsintehdyissä, runsaasti kuvitetuissa kirjoissa.[102] 1600-luvun klassisia kuvataiteilijoita olivat Nicolas Poussin ja Claude Lorrain.[103] 1700-luvulla kehittyi rokokoo, jonka tunnetuimpia taidemaalareita olivat Antoine Watteau, François Boucher ja Jean-Honoré Fragonard.[104] 1800-luvun lopulla Jacques-Louis David oli uusklassismin merkittävin taiteilija.[105]

Romantiikan ajan merkittäviä kuvataiteilijoita olivat Théodore Géricault ja Eugène Delacroix.[106] Heidän jälkeensä taide kehittyi realistisemmaksi muun muassa Barbizonin koulukunnan vaikutuksesta.[107] Realistisen liikkeen kärkihahmoja olivat Gustave Courbet ja Honoré Daumier.[108] Impressionismin kehittäjät olivat enimmäkseen ranskalaisia, kuten Claude Monet, Edgar Degas, Pierre-Auguste Renoir ja Camille Pissarro.[109] 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Ranskasta oli tullut taiteen keskus, ja sinne muuttivat monet taiteilijat, kuten espanjalainen Pablo Picasso. Samaan aikaan Pariisissa maalasivat myös Toulouse-Lautrec, Paul Gauguin ja Paul Cézanne.[110] Pariisin avantgardepiireissä syntyi myös 1900-luvun alussa kubismi.[111]

Pariisin Louvre on yksi maailman suurimmista ja tunnetuimmista taidemuseoista, ja siellä on suuria määriä sekä ranskalaista että ulkomaalaista taidetta Leonardo da Vincin Mona Lisasta Milon Venukseen.[112]

Elokuva

Maailman ensimmäinen julkinen elokuvaesitys pidettiin Pariisin Grand Caféssa 28. joulukuuta 1895. Antoine Lumière esitti siellä poikiensa August ja Louis Lumièren elokuvia. Esityksen mainoksissa käytettiin ensimmäisen kerran myös nimitystä "cinématographe" (kreikan "kinéma" (liike) ja "graphein" (kirjoittaa, piirtää)).[113] Tunnetuin Lumièren esittämistä elokuvista oli Juna saapuu asemalle, joka myös aiheutti elokuvahistorian ensimmäisen paniikin, koska katsojat uskoivat junan tulevan päällensä. Lumièren veljesten elokuvaesitystä pidetään elokuvahistorian syntyhetkenä, vaikka samanaikaisesti muutkin olivat kehittäneet samakaltaisia elokuvatekniikkoja (muun muassa Thomas Alva Edison).[113]

Yksi Lumièren esityksen katsojista oli Georges Méliès[113]. Méliès oli taikateatterin johtaja ja hän tuli pian tunnetuksi erikoistehoste-elokuvistaan. Niistä tunnetuin on Matka kuuhun (1902). Lähes 14 minuutin pituinen elokuva oli vuoden 1902 mittapuun mukaan ylipitkä. Siitä huolimatta siitä tuli kansainvälinen menestys ja Méliès ohjasi arviolta 500 elokuvaa.[114] Lumièren veljesten ja Mélièsin vaikutus elokuvahistoriaan on ollut suuri. Méliès mainitaan usein näytelmäelokuvan isäksi[114], kun taas Lumièren veljeksiä pidetään dokumenttielokuvan isinä. Tosin Louis Lumièren ohjaamaa Puutarhuri on tiettävästi maailman ensimmäinen komediaelokuva.[115]

Ehkä maineikkain ranskalaisohjaajista on elokuvan suuri humanisti Jean Renoir. Jean Renoirin lisäksi yksi vaikutusvaltaisimmista Ranskalaisista ohjaajista oli Robert Bresson. Bresson on minimalistisella tyylillään vaikuttanut monen myöhemmän eurooppalaisen ja amerikkalaisen ohjaajan töihin.[116]

Ranskassa Bresson vaikutti erityisesti uuden aallon ohjaajiin.[117] Ranskalaisen elokuvan uusi aalto toi maailman tietoisuuteen 1960-luvulle tultaessa sellaiset ohjaajat kuin Jean-Luc Godard, Francois Truffaut, Claude Chabrol ja Eric Rohmer.[118]

Ranskan elokuva-arkisto on alansa maineikkaimpia taidelaitoksia. Sen pitkäaikainen johtaja oli Henri Langlois.[119] 1940-luvulta asti järjestetty Cannesin filmijuhlat ovat maailman kuuluisin elokuvafestivaali ja yksi maailman suurimmista mediatapahtumista.[120]

Media

Ranskassa ilmestyy päivittäin lähes sata sanomalehteä.[121] Useimmat niistä ovat yksityisomistuksessa eivätkä ole kytköksissä poliittisiin puolueisiin. Arvostetuin niistä on Le Monde, mutta suurin levikki on Rennesissä ilmestyvällä Ouest-France -lehdellä. Julkisrahoitteinen radiokanava France 1 lähettää ranskankielistä ohjelmaa sekä Manner-Ranskassa että merentakakislla alueilla. Ranskankielistä maailmanlaajuista televisiokanavaa TV5 Monde rahoittavat Ranskan lisäksi Belgia, Sveitsi ja Kanada. Ranskan oma suurin kanava, TF1, on yksityisessä omistuksessa.[121]

Urheilu

Ranskan ympäriajo vuonna 2005.
Petankin pelaajia Cannesissa.

Seuratuimpia urheilulajeja Ranskassa ovat jalkapallo, käsipallo, koripallo, rugby, pyöräily, purjehdus ja tennis. Ranska on isännöinyt vuosina 1938 ja 1998 jalkapallon MM-kilpailuja[122]. Ranskan jalkapallomaajoukkue, les Bleus, on voittanut maailmanmestaruuden 1998 ja Euroopan mestaruuden vuosina 1984 ja 2000.[122][123] Ranskan suurin stadion on 80 000 katsojapaikkaa käsittävä Stade de France, jossa pidettiin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2003.[124]

Vuosittainen Ranskan ympäriajo on ammattilaismaantiepyöräilyn merkittävin kilpailu.[125] Ranskan avoin tennisturnaus on yksi neljästä arvostetusta Grand Slam-turnauksesta. Turnausta on viime vuosina hallinut suvereenisti Espanjan Rafael Nadal.[126]

Le Mansin 24 tunnin ajo yksi maailman tunnetuimmista autourheilukilpailuista.[127] Toinen huomattava autourheilutapahtuma Ranskassa on ollut Formula 1-luokan Ranskan Grand Prix, joka vuorottelee kilpailukalenterissa Belgian osakilpaiilun kanssa.[128] Korsikalla puolestaan ajetaan Korsikan ralli, joka kuului MM-sarjaan vuodesta 1973 alkaen.[129]

Ranskan koripallomaajoukkue on osallistunut lukuisia kertoja EM-kilpailuihin. Maan paras saavutus on EM-hopea vuodelta 1949.[130] Olympialaisissa maa on ollut kahdesti hopealla.[131] Maalla on myös useita NBA-pelaajia.[132]

Petankki eli boules on ranskalainen metallikuulapeli, jota pelataan tyypillisesti multamaalla puiden alla.[133] Se kehitettiin Marseillessa noin vuonna 1910.[134]

Myös parkour on keksitty Ranskassa, Lissesissä, 1980-luvulla. Lajin keksijä on pääasiassa David Belle, mutta myös Sébastien Foucan on ollut mukana lajin kehittelyssä.[135]

Tunnettuja ranskalaisurheilijoita ovat mm. judoka David Douillet, jalkapalloilijat Michel Platini, Thierry Henry ja Zinédine Zidane sekä Formula-ajaja Alain Prost, edesmennyt tennispelaaja ja vaatemerkin luonut René Lacoste sekä ralliautoilija Sébastien Loeb.

Olympialaiset

Pääartikkeli: Ranska olympialaisissa

Ranskalaisen Pierre de Coubertinin aloitteesta luotiin nykyaikaiset Olympialaiset kisat. Kaiken kaikkiaan Ranska on ollut olympialaisten isäntämaana viidesti eli Pariisissa järjestetyt kesäolympialaiset 1900 ja 1924 sekä talviolympialaiset 1924 Chamonix'ssa, 1968 Grenoblessa ja 1992 Albertvillessä.[136] Kansainvälisen olympiakomitean päämaja oli aluksi Pariisissa ennen kuin se siirrettiin Lausanneen. Ranska on viidenneksi eniten mitaleja voittanut maa kesäolympialaisissa [137] ja talviolympialaisissa 14. eniten.[138]

Juhlapäivät

Ajankohta Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuoden päivä Jour de l'An
(Ensimmäinen perjantai ennen kevään ensimmäistä täysikuuta) Pitkäperjantai Vendredi Saint Ylimääräinen vapaapäivä Bas-Rhinin, Haut-Rhinin ja Mosellen departementeissa
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai) Pääsiäinen Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä) Pääsiäismaanantai Lundi de Pâques
28. huhtikuuta Pyhän Pierre Chanelin päivä Saint-Pierre-Chanel Ylimääräinen katolilainen juhlapäivä Wallis- ja Futunasaarilla marttyyri Pierre Chanelin muistoksi
1. toukokuuta Vappu Fête du Travail
8. toukokuuta Voiton päivä Victoire 1945 Toisen maailmansodan loppu
22. toukokuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Martinique'n departementissa
27. toukokuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Guadeloupe'n departementissa
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen) Helatorstai Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai) Helluntai Pentecôte
10. kesäkuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Guayanan departementissa
29. kesäkuuta Autonomian juhla Fête de l'autonomie Ylimääräinen juhlapäivä Ranskan Polynesiassa autonomian saamiseksi alueelle
14. heinäkuuta Ranskan kansallispäivä Fête Nationale Bastiljin valtauksen vuosipäivä
21. heinäkuuta Victor Schoelcherin päivä Fête Victor Schoelcher Ylimääräinen juhlapäivä Guadeloupella ja Martiniquella orjuuden lakkauttajan, Victor Schoelcherin syntymäpäivän johdosta
29. heinäkuuta Territorion päivä Fête du Territoire Ylimääräinen juhlapäivä Wallis- ja Futunasaarilla Merentakaisen territorion statuksen saamisesta 29. heinäkuuta 1961
15. elokuuta - Assomption Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta Pyhäinpäivä Toussaint
11. marraskuuta - Commémoration de l’armistice de 1918 Ensimmäisen maailmansodan loppu
20. joulukuuta Orjuuden lakkauttamisen päivä Abolition de l’esclavage Ylimääräinen juhlapäivä Réunionin departementissa
25. joulukuuta Joulupäivä Noël
26. joulukuuta Tapaninpäivä Saint-Étienne Ylimääräinen juhlapäivä Bas-Rhinin, Haut-Rhinin ja Mosellen departementeissa
kuukalenterin 12 kuukauden 10 päivä Id al-Adha Aïd el-Kebir Ylimääräinen juhlapäivä Mayottella, islamin tärkein juhla

Lähteet

  1. ↑ "Populations légales 2008 de la commune de Paris." L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 27.3.2011. (ranskaksi)
  2. ↑ "Populations légales 2006 de la commune de Marseille." L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 27.12.2009. (ranskaksi)
  3. ↑ "Populations légales 2006 de la commune de Lyon." L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 27.12.2009. (ranskaksi)
  4. ↑ "Populations légales 2006 de la commune de Toulouse." L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 27.12.2009. (ranskaksi)
  5. ↑ "Populations légales 2006 de la commune de Nice." L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 27.12.2009. (ranskaksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i j France The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  7. ↑ Human Development Index and its components UNDP. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  8. ↑ "CIA World Factbook - France." CIA. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  9. ↑ "Human Development Report 2009." The United Nations. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f "CIA World Factbook - France." (Geography) CIA. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  11. ↑ "CIA World Factbook - France." (People) CIA. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  12. ↑ a b The Capetians: Kings of France, 987–1328 Historical Research University of London
  13. ↑ a b House of Bourbon Global Security
  14. ↑ Economic Sectors, Agriculture Countries Quest.com. Viitattu 14.4.2012.
  15. ↑ Vins rouges français squidoo. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  16. ↑ "Le tourisme international en France en 2007" (PDF) Direction du Tourisme. Viitattu 26.12.2009. (ranskaksi)
  17. ↑ "France is the world's number one tourist destination." (PDF) WTO - World's Tourist Organisation. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  18. ↑ "Sarkozy voitti Ranskan presidentinvaalit" 6.5.2007. MTV3. Viitattu 26.12.2009.
  19. ↑ a b "CIA World Factbook - Field Listing: Elevation extremes." (France) CIA. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  20. ↑ a b "Euroopan maat - Ranska." EUROPA. Viitattu 27.12.2009.
  21. ↑ a b Peter Hagget (päätoimittaja): Maailma tänään – Ranska, Andorra ja Monaco, s. 8-11. Pinnanmuodot. Adromeda Oxford Limited, 1994. ISBN 87-427-0802-8.
  22. ↑ Rhône, Jura, Pyrenees, Vosges Infoplease 2000–2012 Pearson Education (englanniksi)
  23. ↑ France BBC Weather country guides. BBC Weather. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Climatological information: BrestClimatological information: Nice WMO
  25. ↑ Vegetation and Animal Life Discover France. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Wildlife in France - guide to France wildlife and animals France This Way. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  27. ↑ France Avibase - listes d'oiseaux mondiales. Viitattu 9.4.2012. (ranskaksi)
  28. ↑ Ligue pour la Protection des Oiseaux (LPO) Birdlife International. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  29. ↑ The nine national parks Le portail Internet des Parcs Nationaux de France. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  30. ↑ a b Gascoigne, Bamber: History of France: Cave-dwellers of France and Spain: from 30,000 years ago, Neolithic Villages, Celts History World. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  31. ↑ Charlemagne is Crowned Emperor Webchron
  32. ↑ Gascoigne, Bamber: History of France: Three slices of Francia History World. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  33. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Background Note: France US Department of State
  34. ↑ July Revolution Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  35. ↑ a b c Timeline France BBC News
  36. ↑ Knapp & Wright: The Government and Politics of France, s. 82-84, 97-98. Routledge, 2001. ISBN 9780415215268.
  37. ↑ Government, The Overseas Territories and Departments Countries Quest: France. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  38. ↑ Les trente glorieuses: France 1945-1975 1998. The University of Sunderland. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
  39. ↑ 1968: Workers join Paris student protest On This Day. BBC News. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  40. ↑ Marine Le Pen and France's Front National sense their time has come 21.1.2012. Guardian. Viitattu 26.4.2012.
  41. ↑ Ranskan vaaleissa yllätys oikealta 22.4.2012. Uusi Suomi. Viitattu 26.4.2012.
  42. ↑ Colonies Discover France. Viitattu 23.3.2012.
  43. ↑ Visa for the French overseas territories (TOM) Consulate General of France in Washington (englanniksi)
  44. ↑ Presidential and Legislative Elections in France Election Resources on the Internet. Viitattu 9.4.2012.
  45. ↑ http://www.rfi.fr/france/20110926-victoire-gauche-senat-echec-nicolas-sarkozy
  46. ↑ Jean Poulard: The French Double executive and experience of cohabitation. Political Sci. Quarterly, 1990, 105. vsk, nro 2, s. 243. JSTOR. Viitattu 9.4.2012.
  47. ↑ Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan selvitys, ISBN 951-53-2426-2, sivu 30
  48. ↑ Charles De Gaulle Nuclear-Powered Aircraft Carrier, France Naval technology
  49. ↑ Region Département Canton Commune Institut National De La Statistique et des etudes economicues (ranskaksi). Viitattu 14.4.2011
  50. ↑ Recensement de la population 1999 INSEE. Viitattu 17.5.2008.
  51. ↑ French Overseas Departments and Territories french keys. Viitattu 9.4.2012.
  52. ↑ Origin of Pacific Franc (XPF) marketwatch. Viitattu 9.4.2012.
  53. ↑ Realize low power consumption chip and system design by the framework tool design Electronics Tech 2010
  54. ↑ "Ranskan taloudessa on nähtävissä myönteisiä merkkejä". Kauppapolitiikka. Viitattu 20.1.2010.
  55. ↑ a b c d e f g Peter Hagget (päätoimittaja): Maailma tänään - Ranska, Monaco ja Andorra, s. 24-27. Talous. Adromeda Oxford Limited, 1994. ISBN 87-427-0802-8.
  56. ↑ a b Maa- ja metsätalousministeriö - Lue lisää - Viini. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 11.1.2010.
  57. ↑ Normandy & Brittany Walking Tour Classic Tours. Viitattu 9.4.2012.
  58. ↑ Fruits and vegetables fleuverhone. Viitattu 9.4.2012.
  59. ↑ "Samppanjaa.fi - Samppanja." Pernod Ricard Finland. Viitattu 29.12.2009.
  60. ↑ "INAO - Le roquefort". INAO. Viitattu 29.12.2009. (ranskaksi)
  61. ↑ France Statistics Bonjour La France
  62. ↑ Summary of the regions of France France This Way (englanniksi)
  63. ↑ "eYtimekäs - Teollisuuden Voiman verkkolehti." (Ranska) Teollisuuden Voima, eYtimekäs. Viitattu 3.1.2010.
  64. ↑ Visiting the Airbus in Toulouse, France eHow. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  65. ↑ The strength of the French automobile industry france.fr. Viitattu 23.2.2012. (englanniksi)
  66. ↑ Michelin Dealer Locator (...Michelin, a world leading French tyre company...) CTC UAE. Viitattu 23.2.2012. (englanniksi)
  67. ↑ a b c d e France Countries and their cultures. (englanniksi)
  68. ↑ La Francophonie dans le monde 2006–2007 published by the Organisation internationale de la Francophonie. Nathan, Paris 2007. (ranskaksi)
  69. ↑ Francophonie
  70. ↑ The World's 10 Most Influential Languages Top Languages
  71. ↑ Language and Diplomacy - Translation and Interpretation Diplomacy.edu.
  72. ↑ Why Is French Considered the Language of Diplomacy?
  73. ↑ Language and Diplomacy - Naked Translations
  74. ↑ Languages of France Ethnologue: Languages of the World. 2009. SIL. Viitattu 9.4.2012.
  75. ↑ France 'no longer a Catholic country' 10.0.2007. Telegraph. Viitattu 10.0.2007.
  76. ↑ Jews Minority Rights Group International. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  77. ↑ Highlight on health in France 2004 WHO Europe. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  78. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  79. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS France 2008 WHO. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  80. ↑ FRENCH LITERATURE DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  81. ↑ FRENCH LITERATURE - Part 2 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011.
  82. ↑ FRENCH LITERATURE - Part 3 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  83. ↑ FRENCH LITERATURE - Part 4 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  84. ↑ FRENCH LITERATURE - Part 5 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  85. ↑ FRENCH LITERATURE - Part 6 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  86. ↑ Matti Klinge: Mitä on akatemia? "Vanhan Akatemian" historia on kartoittavan tarkka mutta usein väsyttävä teos 22.6.2004. Helsingin Sanomat.
  87. ↑ Create a list (Born in ... France) nobelprize.org. Viitattu 9.4.2012.
  88. ↑ Antoine-Laurent Lavoisier - Father of Modern Chemistry. Mitchell Lane Publishers. ISBN 9781584153092.
  89. ↑ http://data.worldbank.org/indicator/GB.XPD.RSDV.GD.ZS
  90. ↑ Tiede ja tutkimus 1: 1.Kilpailukyvyn säilyttäminen EU 4 Journalista. Viitattu 18.3.2012.
  91. ↑ Major Baroque Composers baroque.org. Music of the Baroque.. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  92. ↑ Extrats from: Grand Traité d’Instrumentation et d’Orchestration Modernes Berlioz Website. Michel Austin. Viitattu 9.4.2012.
  93. ↑ Camille Saint-Saens: Organ Symphony/Tone Poems (...CD featuring some of Saint Saens most popular works ..) amazon.com. Viitattu 9.4.2012.
  94. ↑ Carmen by Georges Bizet Mozart and Classical Music. Viitattu 9.4.2012.
  95. ↑ Debussy Sibelius-Akatemia. Viitattu 9.4.2012.
  96. ↑ Ravel Sibelius-Akatemia. Viitattu 9.4.2012.
  97. ↑ Erik Satie Jaz Class. Viitattu 9.4.2012.
  98. ↑ Maurice Durufle New Millennium Strings. Viitattu 9.4.2012.
  99. ↑ The Twentieth Century Music History 102. Viitattu 9.4.2012.
  100. ↑ Andy Carvin: The Man Who Would be King (Boulez, Messiaen) EdWeb. Viitattu 9.4.2012.
  101. ↑ Prehistoric Sites and Decorated Caves of the Vézère Valley Unesco. Viitattu 9.4.2012.
  102. ↑ Carolingian Art (c.750-900) Visual Arts. Viitattu 9.4.2012.
  103. ↑ Margaretha Rossholm Lagerlof: Ideal Landscapes: Carracci, Poussin and Lorain. Yale University Press, 1990. ISBN 978-0300047639.
  104. ↑ French Rococo: Watteau, Boucher and Fragonard Escape Into LIfe. Viitattu 9.4.2012.
  105. ↑ [Jacques-Louis David Jacques-Louis David] Art in European History. Boston College. Viitattu 9.4.2012.
  106. ↑ Romantic Painting - Gericault And Delacroix Old and Sold. Viitattu 9.4.2012.
  107. ↑ The Barbizon School Artcyclopedia. Viitattu 9.4.2012.
  108. ↑ Nineteenth-Century French Realism metropolitan Museum of Art. Viitattu 9.4.2012.
  109. ↑ C. Moffat: The Birth of Impressionism The Art History Archive. 2007. Viitattu 9.4.2012.
  110. ↑ Nineteenth-Century French Galleries National Gallery of Art. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  111. ↑ Paris and the avant-garde Art Knowledge News. Viitattu 9.4.2012.
  112. ↑ Rick Archer: The Louvre Museum ssqq.com. Viitattu 9.4.2012.
  113. ↑ a b c Kurki, Eeva: ...ja alussa oli liike. Filmihullu, 1995, nro 3, s. 4-11.
  114. ↑ a b Elokuvan 101 juhlahetkeä, 1995, s. 17.
  115. ↑ Cousins, R. F.: L'ARROSEUR ARROSE filmreference.com. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  116. ↑ Kovács, András Bálint: Screening Modernism: European Art Cinema, 1950-1980, s. 148. Chicago: The University Chicago Press, 2000. ISBN 0-226-45163-1. Google-kirjat (viitattu 29.3.2011). (englanniksi)
  117. ↑ *Gale Encyclopedia of Biography. The Gale Group Inc, 2006. Answers.com (viitattu 1.4.2011). (englanniksi)
  118. ↑ French New Wave Criterion. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  119. ↑ http://www.francemagazine.org/articles/issue75/article131.asp?issue_id=75&article_id=131
  120. ↑ Benjamin Graig: History Cannes Guide. Viitattu 6.4.2011.
  121. ↑ a b Country profile France BBC News
  122. ↑ a b World Cup 1930-2010 rsssf. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  123. ↑ European Championship rsssf. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  124. ↑ The Stade de France Places in France. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  125. ↑ Tour de France France This Way. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  126. ↑ US Open 2010: Rafael Nadal completes career grand slam with victory over Novak Djokovic telegraph.co.uk. 2010. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  127. ↑ Bell D (toim.): Le Mans - 24 Hours: The Complete Story of the World's Most Famous Motor Race. Virgin Books, 2001. ISBN 978-1852279714.
  128. ↑ Ranskan osakilpailun paluu F1-sarjan kisakalenteriin on varmistumassa. 7.1.2012. MTV3. Viitattu 9.4.2012.
  129. ↑ Korsika (Ranska) 2007. MTV3. Viitattu 9.4.2012.
  130. ↑ Past competitions FIBA Europe. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  131. ↑ Basketball Sports-Reference. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  132. ↑ International players NBA Hoops Online. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  133. ↑ Boules ( pétanque) Discover France. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  134. ↑ Petanque Around the world Petanque.org. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  135. ↑ No Obstacles Newyorker. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  136. ↑ France enters 2018 winter slalom sportsfeatures.com. 2008. Viitattu 9.4.2012.
  137. ↑ Total of medals for the Summer Olympics from Athens 1896 to Athens 2004 S. J. Darmoni,. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  138. ↑ All-Time Winter Medal Standings, 1924-2006 Infoplease. Viitattu 9.4.2012.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranska.

Kirjallisuutta

  • Louis Clerc & Kristina Ranki (toim.): Suomalaisten Ranska. Kaunis tuntematon. Ajatus Kirjat, 2008
  • Helena Petäistö: Ranskalaiset korot (1995)
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Euroopan unionin jäsenvaltiot
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset
G8-jäsenet
Edustettuna
G8+5

 

Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ranska&oldid=11608416”