Pariisin opiskelijamellakat 1968

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vallankumousjuliste: "Pitkittyneen kamppailun alku"

Pariisin opiskelijamellakat 1968 on tapahtumasarja, joka alkoi Ranskassa 4. toukokuuta 1968 ja jatkuivat useita viikkoja. Tapahtumat merkitsivät 1960-luvun opiskelijaliikkeen huippukohtaa ja samalla melkoista muutosta Ranskan ja myös koko Euroopan lähihistoriassa. Opiskelijamellakoiden aiheena oli muun muassa korkeakoulujen hallinnon demokratia.[1]

Opiskelijat vaativat myös opetuksen uudistamista ja parannuksia sosiaaliseen asemaansa. Mutta he protestoivat myös Vietnamin sotaa, fasismin jäänteitä, imperialismia ja rahavaltaa vastaan. Vallankumouksellisten opiskelijoiden tärkeimpiin oppi-isiin kuului yhteiskuntafilosofi Herbert Marcuse.[2]

Opiskelijamellakat ja Ranskassa samaan aikaan esiintyneet monet lakot johtivat myös siihen, että 30. toukokuuta presidentti Charles de Gaulle hajotti Kansalliskokouksen ja määräsi uudet vaalit pidettäviksi 23. kesäkuuta.

Historioitsija Eric Hobsbawm on esittänyt yhdeksi Pariisin opiskelijamellakoiden syyksi opiskelijoiden määrän räjähdysmäisen kasvun sotien jälkeisessä Ranskassa. Toisen maailmansodan päättyessä opiskelijoita oli alle 100 000, mutta vuonna 1960 määrä oli jo yli 200 000 ja vuoteen 1970 mennessä 651 000. Hobsbawm kirjoittaa, ettei yliopistoinstituutio yksinkertaisesti ollut valmistautunut niin nopeaan kasvuun. Samalla yliopisto-opiskelu lakkasi olemasta poikkeuksellinen etuoikeus sinänsä: vuonna 1950 opiskeleminen oli mahdollista 4 prosentille ikäluokasta ja 1970 jo 15,5 prosentille.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. YYA-kalenterj Punatähdet
  2. Ylen Elävä arkisto: 1960-luvun opiskelijaliikkeet
  3. Hobsbawm, Eric Äärimmäisyyksien aika, Vastapaino 2003, s. 380

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.