Ranskan juutalaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan juutalaiset
Emile Durkheim.jpgSarah Bernhardt - Project Gutenberg eText 19955.jpgClaude Cohen-Tannoudji.JPGRobert Badinter.jpgTissot-Panafieu gymnase Japy 2008 02 27 n5.jpg
Émile DurkheimSarah Bernhardt
Claude Cohen-TannoudjiRobert BadinterSimone Veil
Väkiluku 600 000
Merkittävät asuinalueet
Pariisi 300 000
Marseille 80 000
Lyon 30 000
Nice 20 000
Toulouse 20 000
Strasbourg 12 000
Kielet ranska, heprea, jiddiš, ladino, juutalaisprovensaali
Uskonnot Juutalaisuus

Ranskan juutalaiset ovat Ranskassa asuvia juutalaisia. Ranskan juutalaisia on arviolta 600 000, mikä tekee maan juutalaisyhteisöstä Euroopan suurimman. Suurin keskittymä on Pariisissa, jossa asuu noin 300 000 juutalaista. Muita suuria keskittymiä ovat Marseille (80 000), Lyon (30 000), Nizza (20 000), Toulouse (20 000) ja Strasbourg (12 000). Noin 15% Ranskan juutalaisista käy säännöllisesti synagogassa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piiros rabeista 1200-luvulta.

Juutalaiset asettuivat nykyisen Ranskan alueelle Rooman valtakunnan aikana[1]. Juutalaisia yhteisöjä on ollut kirjallisten lähteiden mukaan Vannesissa vuodesta 465, Valencessa vuodesta 524 ja Orleansissa vuodesta 533. 500-luvulla Pariisissa sijaitsi synagoga, mutta se purettiin myöhemmin ja paikalle rakennettiin kirkko.[2] 700-luvulle mennessä juutalaiset toimivat muun muassa maataloudessa, kaupan alalla ja osa kuului yhteiskunnan yläluokkaan. Juutalaisia alettiin vainota ristirekien jälkeen 1000-luvulta alkaen. Vaino kiihtyi 1100-luvun aikana ja juutalaisia tapettiin ja heidän omaisuuttaan takavarikoitiin. Tavallista oli myös juutalaisten karkoittaminen, mutta monessa tapauksessa heidän annettiin palata karkotuksen jälkeen. Esimerkiksi vuonna 1305 Ranskasta karkotettiin noin 100 000 juutalaista, mutta heidän annettiin palata vuonna 1315. Mustan surman aikana juutalaisia syytettiin usein tautien aiheuttamisesta ja lopulta vuonna 1394 juutalaiset karkotettiin kokonaan. 1500-luvulla Ranskaan tuli sefardijuutalaisia Espanjasta ja Portugalista josta heidät oli karkotettu. Monista sefardeista tuli varakkaita, mutta samoin ei käynnyt maahan Puolasta 1600-luvulla tulleille aškenasijuutalaisille, jotka asettuivat Alsaceen, Lorraineen ja Savoijiin. Pariisiin muodostui juutalaisyhteisö 1700-luvulla sefardien asettuessa kaupunkiin Seinen vasemmalle rannalle aškenasien asettuessa oikealle rannalle. Ensimmäinen synagoga avattiin Pariisiin vuonna 1788. Kansalaisuuden juutalaiset saivat vasta Ranskan vallankumouksen yhteydessä vuonna 1790. Kaikki uskonnolliset yhteisöt oli kielletty vuosina 1793–1794, mutta juutalaisuus tunnustettiin virallisesti vuonna 1806. Vuonna 1818 säädettiin laki, jolla määrättiin juutalaisten asuinalueista. Juutalaisista tuli merkittävä tekijä taloudessa, tieteessä ja taiteessa, sekä vähäisemmissä määrin politiikassa.[1]

Alfred Dreyfusilta riistetään sotilasarvo, piirros vuodelta 1895.

1800-luvun lopussa sattui niin sanottu Dreyfusin tapaus, jossa juutalaista kapteeni Alfred Dreyfusia syytettiin vakoilusta ja maanpetoksesta. Seuranneen oikeudenkäynnin epäkohtien saama julkisuus jakoi Ranskan voimakkaasti Dreyfusin kannattajiin ja vastustajiin. Dreyfus armahdettiin presidentin toimesta vuonna 1898. Tapaus vaikutti muun muassa kirkon ja valtion erottamispäätökseen vuonna 1905 ja siionisti Theodor Herzlin ajatteluun, jonka mukaan juutalaisille piti saada oma kotimaa. Vuodesta 1881 vuoteen 1914 Ranskaan oli saapunut noin 25 000 juutalaista Itä-Euroopasta. Suurimmalle osalle heistä Ranska oli pysähdyspaikka matkalla Yhdysvaltoihin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen juutalaisia tuli Ranskaan edelleen Itä-Euroopasta, Venäjältä ja Pohjois-Afrikasta. Yhdysvaltojen päätös rajoittaa maahanmuuttoa vuonna 1924 asetti lisää painetta Ranskaan. Vuonna 1923 perustettiin Fédération des Societés Juifs de France auttamaan juutalaisia maahanmuuttajia. 1930-luvulla juutalaisia alkoi paeta Ranskaan Natsi-Saksasta. Saksan hyökätessä Ranskaan maassa asui noin 300 000 juutalaista. Saksan kanssa yhteistyötä tehnyt Vichyn Ranska ja Ranskasta vietiin muualle 76 000 juutalaista. Heistä noin 73 500 kuoli keskitysleireillä.[1]

Sodan jälkeen vuonna 1945 Ranskassa asui 180 000 juutalaista. Vuonna 1951 määrä oli kasvanut lukuun 250 000 pääasiassa Pohjois-Afrikasta muuttaneiden juutalaisten takia. Antisemitismi kasvoi jälleen, tällä kertaa etenkin Pohjois-Afrikasta muuttaneiden muslimien ja vasemmiston keskuudessa. Kuuden päivän sota kiristi välejä ja muslimien sekä juutalaisten välillä tapahtui yhteenottoja. 1980-luvulta lähtien ääriortodoksisten juutalaisten määrä on kasvanut etenkin Pariisissa.[1]

Nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antisemitististen tapausten määrä on kasvanut etenkin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. Muun muassa juutalaisia hautausmaita on vandalisoitu. Tapausten määrä on lisääntynyt myös Israelin kiristyneen tilanteen myötä. Antisemitististen iskujen huippu oli vuonna 2004. Vuonna 2005 tapahtui ensimmäinen antisemitistinen murha kymmeneen vuoteen, kun muslimijoukko tappoi ja ryösti juutalaismiehen Pariisissa. Valtio on yrittänyt hillitä uskontojen välisiä ongelmia ja tällä perusteella kiellettiin uskonnolliset symbolit kouluissa vuonna 2004. Antisemitismistä on syytetty myös Front National-puoluetta, jonka jotkin edustajat ovat muun muassa kiistäneet holokaustin. Suurin osa juutalaislapsista käy valtion kouluja, mutta hepreankielisten koulujen kävijämäärät ovat lisääntyneet. Vuonna 2005 Ranskassa toimi 147 juutalaista järjestöä, joista 15 oli saanut verovapauden uskonnollisena järjestönä.[1] Ranskasta Israeliin vuosittain muuttavien määrä on lisääntynyt noin 1 000:a 2 000:n[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Jews Julkaisija = Minority Rights Group International Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. Rebecca Weiner: The Virtual Jewish History Tour - France The Virtual Jewish History Tour. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  3. James Coomarasamy: French Jews leave with no regrets BBC News. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)