Theodor Herzl

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Theodor Herzl
Theodor Herzl retouched.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt2. toukokuuta 1860
Pest, Unkarin kuningaskunta
Kuollut3. heinäkuuta 1904 (44 vuotta)
Reichenau an der Rax, Ala-Itävalta, Itävalta-Unkari
Kansalaisuus Itävalta-Unkari
Ammatti kirjailija, journalisti
Puoliso Julie Naschauer (1889–)
Uskonnollinen kanta juutalaisuus
Kirjailija
Äidinkielisaksa
Tuotannon kielisaksan kieli
Aiheet sionismi
Pääteokset Juutalaisvaltio (1896)
Altneuland (1902)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Theodor Herzl (unk. Herzl Tivadar, hepr. ‏בנימין זאב הרצל‎, Benjamin Ze’ev Herzl ; 2. toukokuuta 1860 Pest3. heinäkuuta 1904 Reichenau an der Rax, Ala-Itävalta) oli itävalta-unkarilainen juutalainen toimittaja, näytelmäkirjailija ja nykyaikaisen sionismin perustaja. Herzl vakuuttui 1890-luvulla siitä, että juutalaiset eivät pysty koskaan vapautumaan vainoista, elleivät he perusta omaa itsenäistä juutalaisvaltiotaan. Herzl ryhtyi ajamaan juutalaisvaltion asiaa kirjoituksin ja tapaamalla valtionjohtajia, ja vuonna 1897 hän perusti Maailman Sionistijärjestön. Vaikka Herzl kuolikin jo vuonna 1904, sionistiliike onnistui lopulta itsenäisen juutalaisvaltion perustamisessa Israeliin, minne Herzl itsekin haudattiin.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Theodor Herzl syntyi vuonna 1860 Budapestissa keskiluokkaiseen saksankieliseen juutalaisperheeseen. Kun perhe oli muuttanut Wieniin vuonna 1878, Herzl suoritti lakitutkinnon Wienin yliopistossa. Valmistumisensa jälkeen hän ryhtyi lehtimieheksi ja näytelmäkirjailijaksi. Herzl kirjoitti 1880- ja 1890-luvuilla yli kymmenen näytelmää, useimmat niistä komedioita.[1][2] Hän työskenteli Neue Freie Presse -lehden kirjallisuustoimittajana. Myöhemmin hän alkoi julkaista sionistista Die Welt -lehteä.[2]

Herzl meni vuonna 1889 naimisiin Julie Naschauerin kanssa. Vaikka avioliitto ei ollut onnellinen, parille syntyi kolme lasta.[2]

Herzl ei nuoruudessaan välittänyt lainkaan juutalaisuudesta; hän ei osannut hepreaa eikä jiddišiä ja pukeutui kuin kuka tahansa keskieurooppalainen nuorimies. Lisäksi hän osti jouluisin joulukuusen eikä antanut ympärileikata poikaansa.[3] Herzl ajatteli, että juutalaisten pitäisi assimiloitua Euroopan kulttuuriin. Herzl kuitenkin havahtui juutalaisten kokemaan vihamielisyyteen Euroopassa viimeistään kun ranskanjuutalaista upseeria Alfred Dreyfusia syytettiin Ranskassa valheellisesti petoksesta vuonna 1894. Herzl vakuuttui Dreyfusin tapauksen kautta siitä, että juutalaisten assimiloituminen ja juutalaisvihan vastustaminen olisi turhaa, sillä vainot seuraavat juutalaisia minne he vain muuttavatkin. Herzl kirjoitti, että juutalaiset tarvitsevat oman itsenäisen valtionsa, jonka perustamisen hän hahmotteli kirjassaan Juutalaisvaltio (Der Judenstaat). Herzlin mukaan juutalaisvaltio voisi sijaita Palestiinassa, Argentiinassa tai Itä-Afrikassa.[1]

Herzl (keskellä) muiden sionistien kanssa Jerusalemissa vuonna 1898.

Herzl järjesti Baselissa Sveitsissä vuonna 1897 Sionistijärjestön perustamiskonferenssin. Järjestö otti myöhemmin nimekseen Maailman sionistijärjestö. Konferenssissa hahmoteltiin sionistinen tavoite juutalaisvaltion perustamiseksi Palestiinaan. Herzlistä tuli järjestön puheenjohtaja ja koko maailmanlaajuisen sionismin johtaja.[1]

Herzlin ajatukset eivät saaneet aluksi varauksetonta kannatusta juutalaisten keskuudessa. Liberaalit juutalaiset vastustivat Herzlin ajatuksia separatistisina ja ortodoksijuutalaiset siksi, koska juutalaisten pitäisi perustaa valtio luvattuun maahan vasta kun Messias on saapunut.[1]

Herzl edisti sionismia tapaamalla useita valtionjohtajia, pyrkien taivuttamaan heitä juutalaisvaltion perustamisen taakse. Vuonna 1903 hän esitteli sionistikongressille Britannian ehdotuksen juutalaisvaltion perustamisesta Itä-Afrikkaan, mutta tämä ehdotus ei saanut konferenssilta kannatusta.[1]

Herzl vastusti niin jiddišin kuin aluksi hepreankin käyttöä juutalaisvaltion virallisena kielenä. Jiddišiä hän piti gettojen kielenä ja hepreaa kielenä, jota kukaan ei käyttänyt jokapäiväisessä elämässä. Herzl kannatti sen sijaan monikielistä juutalaisvaltiota, jonka kansalaiset saisivat käyttää itselleen tutuinta kieltä, kuten Sveitsissä. Myöhemmin Herzl hyväksyi ajatuksen heprean elvyttämisestä ja opetteli kieltä itsekin.[1]

Herzl julkaisi vuonna 1902 romaanin Altneuland, ’vanha uusi maa’, jossa hän kuvaa Palestiinan muuttamista kukoistavaksi ja nykyaikaiseksi valtioksi juutalaisten paluun myötä.[1]

Herzlin hauta Jerusalemissa Israelissa.

Herzl kuoli Itävallassa vuonna 1904. Hänen jäännöksensä siirrettiin hänen omien toiveidensa mukaisesti vuonna 1949 itsenäiseen Israeliin ja haudattiin Jerusalemiin Herzlin mukaan nimetylle kukkulalle.[1]

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juutalaisvaltio. (Der Judenstaat, 1896.) Suomentanut Markus Jääskeläinen. Turku: Savukeidas, 2010. ISBN 978-952-5500-61-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Theodor Herzl My Jewish Learning. Viitattu 16.7.2021.
  2. a b c David Ben-Gurion: Theodor Herzl Encyclopaedia Britannica. Viitattu 16.7.2021.
  3. Montefiore, Simon Sebag: Jerusalem: Kaupungin elämäkerta, s. 459. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-35365-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]