Hugo Capet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan monarkia
Kapeting-dynastia
(suorat kapetingit)
France Ancient.svg

Hugo Capet
Lapset
   Robert II Hurskas
Robert II Hurskas
Lapset
   Henrik I
   Robert I, Burgundin
   herttua
Henrik I
Lapset
   Filip I
   Hugo Magnus,
   Vermandoisin kreivi
Filip I
Lapset
   Ludvig VI
Ludvig VI Paksu
Lapset
   Ludvig VII
   Robert I, Dreux'n kreivi
Ludvig VII Nuori
Lapset
   Marie, Champagnen
   kreivitär
   Alix de France
   Marguerite de France
   Adèle, Vexin kreivitär
   Filip II
   (Filip Augustus)
   Agnes de France
Filip II Augustus
Lapset
   Ludvig VIII
Ludvig VIII Leijona
Lapset
   Ludvig IX Pyhä
   Robert I, Artoisin kreivi
   Alphonse, Toulousen ja
   Poitoun kreivi
   Pyhä Ranskan Isabel
   Anjoun ja Sisilian Kaarle I
Ludvig IX Pyhä
Lapset
   Filip III Rohkea
   Robert, Clermontin kreivi
   Ranskan Agnes
Filip III Rohkea
Lapset
   Filip IV Kaunis
   Kaarle, Valoisin kreivi
   Louis, Evreuxin kreivi
   Marguerite de France,
   Englannin kuningatar
Filip IV Kaunis
Lapset
   Ludvig X Itsepäinen
   Filip V Pitkä
   Isabella de France
   Englannin kuningatar
   Kaarle IV Kaunis
Ludvig X Itsepäinen
Lapset
   Johanna II
   Navarran kuningatar
   Juhana I Postuumi
Juhana I Postuumi
Filip Pitkä V
Kaarle IV Kaunis

Hugo Capet (ransk. Hugues Capet) (940, Pariisi24. lokakuuta 996) oli Pariisin kreivi ja frankkien kuningas (987–997). Hän perusti pitkään hallinneen Kapetingien dynastian.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugo Capet, Versaillesin museossa oleva Charles de Steubenin maalaus vuodelta 1837.[1]

Hugo Capet oli Hugo Suuren ja Saksin Hedwigin poika. Hugo Suuri oli frankkien herttua ja Hedwig Henrik I Linnustajan, Frankkien valtakunnan itäisten osien kuninkaan tytär. Hugo Capet avioitui Aquitainian Adélaiden (945–1004), Poitiersin kreivin Vilhelm III:n tyttären kanssa, ja heillä oli liitostaan seuraavat lapset:

  • Gisèle (969–1000), avioitui Ponthieun kreivin Hugues I d'Abbevillen kanssa,
  • Edwige (970–1013), avioitui Hainaut'n kreivin Regnier IV:n kanssa ja uudelleen Dasbourgin kreivin Hugues III:n kanssa,
  • Robert II (973–1068).

Hugo Capet oli Robertien dynastiaan kuuluneiden ja frankkien kuninkaina toimineiden Eudes'n sukulainen ja Robert I:n lapsenlapsi.

Isä Hugo Suuri kuoli 16. kesäkuuta 956, ja hänen kolmesta pojastaan vanhin, Hugo, oli vielä tuolloin alaikäinen. Pojat siirrettiin Kölnin arkkipiispan Brunon holhoukseen ja heidän kasvatuksensa kunniallinen hoitaminen tuli Welf-sukuun kuuluvan apotti Huguesin tehtäväksi.

Frankkien herttua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugo Capet nousi frankkien herttuaksi vuonna 960 ja samalla myös Orléansin, Senlis'n ja Dreux'n kreiviksi, jotka myöhemmin muodostivat Ile-de-France'n maakunnan, sekä Saint-Martin de Toursin, Saint-German-des-Prés'n ja Saint-Denisin luostarien maalliseksi johtajaksi (abbé laïc). Viimeksi mainitut antoivat paitsi taloudellista myös statuksellista lisäarvoa.

Frankkien herttuana Hugo kuului frankkiylimystön terävimpään kärkeen: vuoteen 985 mennessä hän oli liittoutumien myötä kohonnut kuninkaan asemaan. Hänellä ei ollut mitään viimeisen karolingin, Ludvig V:n, kuninkaaksi kruunaamista vastaan 986. Ludvigin kruunajaisissa Reimsissä hän oli mukana kaikkien muiden valtakunnan feodaalisten ylimysaristokraattien tavoin. Hän jopa antoi Ludvig V:lle tukea tämän taistelussa kapinoivaa Reimsin arkkipiispa-herttua Adalbéronia vastaan.

Frankkien kuningas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugo Capet'n hallitusaikana lyöty raha

Kruunaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frankkien karolingisukuinen kuningas Ludvig V kuoli äkillisesti toukokuussa vuonna 987 ilman rintaperillistä. Ludvigin lähin miespuolinen sukulainen oli hänen setänsä, Ala-Lothringenin Kaarle, joka ei ollut mitenkään osallistunut aikoinaan veljensä hallitustoimiin. Frankkien ylimykset kokoontiuvat Senlis'n kaupunkiin keskustelemaan valtaistuimen täyttämisestä. Hugo Capet oli jo aiemmin – ehkä tietoisesti – hankkinut itselleen ystäviä ja tukijoita, sillä vaalikokouksen enemmistö ratkaisi, kuka pääsee valtaistuimelle. Eräiden näkemysten mukaan hankkiessaan kannattajia Hugo käytti apunaan mm. voimakasta ja tehokasta demagogiaa, jonka avulla hän tavallaan teki vaalilupauksia sekä maallisille että kirkollisille ylimyksille.

Ylimysten kokouksessa Reimsin arkkipiispa-herttua Adalbéron, jota sekä edesmennyt kuningas Ludvig V että tämän isä, kuningas Lothar, olivat syyttäneet petoksesta, piti merkittävän puheenvuoron, joka oli mahdollisimman epäedullinen Karolingidynastialle. Samalla hän puheessaan esiintyi Hugo Capet'n, frankkien herttuan ja Robertien dynastian jäsenen, valinnan puolestapuhujana. Ylimykset valitsivat kuninkaakseen Hugo Capet'n, ja hänet voideltiin frankkien kuninkaaksi muutamaa päivää myöhemmin 3. heinäkuuta 987 Nyonin katedraalissa. Näin valtakunta sai kasukkakuninkaan, jolla viitattiin hänen lukuisiin kirkollisiin apotin (abbé) arvoihinsa. Samalla Hugo perusti Kapetingien dynastian, joka hallitsi Ranskaa aina vuoteen 1848 saakka.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 988 Karolingien dynastian kruununtavoittelija Ala-Lothringenin Kaarle sai haltuunsa Laonin kaupungin ja alueen. Laonin piispa-herttua Adalbéronin petoksen avulla Kaarle joutui Hugo Capet'n vangiksi Orléansissa vuonna 991 ja kuoli myöhemmin vankeudessa.

Muutaman sadan vuoden mittainen traditio sai alkunsa, kun vaalikuninkuudella tehtäväänsä tullut Hugo kruunautti vanhimman poikansa Robertin kuninkaaksi vanhan roomalaisen perinteen mukaisesti joulupäivänä vuonna 987. Tapa vanhimman pojan kruunaamisesta kuninkaaksi kesti aina Filip II:n hallituskauteen saakka, jolloin vaalikuninkuudesta oli tullut pysyvästi perinnöllinen kuninkuus. Kummassakin kuninkuuden mallissa kuitenkin vanhin miespuolinen jälkeläinen omi perimysoikeuden.

Yleisesti tunnustetaan, ettei Hugo ollut kovin vahva persoonallisuus, ja hänen todetaan olleen ns. heikko hallitsija. Hänen aikanaan ylimystön valta kasvoi, ja kuninkaan hallussa ja hallinnassa oli lähinnä hänen oma läänitysalueensa, joka käsitti Pariisin ympäristöineen. Hugon voidaan todeta hallinneen eräänlaista feodaaliherttuakuntien federaatiota, olihan hänen oma kuninkaallinen alueensa vain pieni osa siitä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Culture.fr
  • Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
  • Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
  • Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sekä Mémoires de Commines. 1996.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hugo Capet.
Ranskanvanhavaakuna.gif
Edeltäjä:
Ludvig V
Ranskan kuningas
 
Seuraaja:
Robert II Hurskas