François Boucher
| François Boucher | |
|---|---|
Gustav Lundbergin maalaama muotokuva (1741). |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. syyskuuta 1703 Pariisi |
| Kuollut | 30. toukokuuta 1770 (66 vuotta) Pariisi |
| Taiteilija | |
| Taidesuuntaus | rokokoo |
| Kuuluisimpia töitä | Lepäävä tyttö Lammaspaimen ja tyttö lepäämässä |
Nimikirjoitus |
|

François Boucher (29. syyskuuta 1703 Pariisi – 30. toukokuuta 1770 Pariisi, Ranskan kuningaskunta) oli ranskalainen rokokoo-ajan kuuluisa taidemaalari, suunnittelija ja kaivertaja.[1]
Hän toimi taidemaalari François Le Moynen oppipoikana. Suurin hänen innoittajansa oli kuitenkin maalari Jean-Antoine Watteau, jonka useista maalauksista hän teki kaiverruksia. Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli vuonna 1734 Ranskan kuninkaallisen taideakatemian jäsen.
Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 gobeliini seinäkudonnais-tehtaan johtaja Beauvais'hin. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi useita muotokuvia myös Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadour'sta.
Vuonna 1765 Boucherista tuli ensimmäinen kuninkaallinen taidemaalari, Kuninkaallisen taideakatemian johtaja ja kuninkaallisen Manufacture nationale de Sèvres -posliinitehtaan mallisuunnittelija. Hän oli aikansa kuuluisimpia maalareita, ja hänen työnsä ilmentävät hyvin rokokoo-tyylin keveyttä. Boucherin tunnusmerkkejä ovat mystiset ja sentimentaaliset teokset sekä herkät luonto- ja paimenkuvaukset, mutta myös sensuellit, mytologiset maalaukset. Hänen helppoa tyyliään imitoitiin paljon. Malleinaan hän käytti usein vaimoaan ja muita perheensä jäseniä.
Hänen vaimonsa oli taidemaalari ja kaivertaja Marie-Jeanne Buzeau (1716–1796). Useita hänen töitään on attribuoitu hänen aviomiehelleen.[2]
Boucherin kuuluisimpia töitä ovat muun muassa Lepäävä tyttö ja Lammaspaimen ja tyttö lepäämässä.
Uusklassismia kohti siirryttäessä Boucher menetti suosiotaan. Denis Diderot kritisoi Boucherin teoksia niiden teennäisyydestä sekä Boucherin tavasta halventaa omaa vaimoaan käyttämällä tätä mallina esimerkiksi teoksessa Odaliski. Boucher ei antanut valistusfilosofin lannistaa itseään, vaikkakin tämä kritiikki toimi myöhemmin yllykkeenä Boucherin maineen mustaamiselle.

François Boucher kuoli 66-vuotiaana 30. toukokuuta 1770 Pariisissa.
Maalauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vangittu Amor (1754)
- Madame de Pompadour (1759)
- Mylly (1751)
- Kylpijät (Diana kylvyn jälkeen) (1742)
- Lepäävä tyttö (Marie-Louise O'Murphy, 1752)
- Odaliski (1740)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ britannica.com: François Boucher
- ↑ Auguste Jal: Dictionnaire critique de biographie et d'histoire. Plon, 1872. Teoksen verkkoversio Viitattu 6.3.2026. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Louvren taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
- WebMuseum, Paris