Madame de Pompadour

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Madame de Pompadour. François Boucherin maalaama muotokuva vuodelta 1756.

Jeanne-Antoinette Poisson, Pompadourin markiisitar (29. joulukuuta 1721 Pariisi15. huhtikuuta 1764 Versailles) oli Ranskan kuninkaan Ludvix XV:n rakastajatar ja merkittävä taiteiden ja kirjallisuuden suojelija.[1]

Hän oli maineensa tahranneen ja maanpakoon vuonna 1725 joutuneen pankkiirin tytär. Hän sai opetusta ursuliiniluostarissa ja kotiopettajilta. Vuonna 1741 hän meni naimisiin Charles-Guillaume Le Normant d’Étiolles’n kanssa. Kauniista nuoresta vaimosta tuli tunnettu henkilö Pariisissa, ja monet kuuluisuudet kuten Voltaire vierailivat hänen salongissaan.[2]

Kuningas järjesti poikansa naimisiinmenon kunniaksi juhlat, jossa Jeanne Antoinette esitti paimentolaistyttöä. Ludvig XV lumoutui hänen kauneudestaan ja otti hänet rakastajattarekseen.[3][4] Vuonna 1744 Madame otti virallisen asumuseron aviomiehestään, ja Ludvig XV teki hänestä markiisittaren. Hän muutti aluksi Versaillesin ullakkokerrokseen pieneen asuntoon. Viisi vuotta myöhemmin hän siirtyi alakertaan suurempaan huoneistoon. Silloin kuninkaalla oli jo uusia rakastajattaria, mutta madame Pompidou säilytti vaikutusvaltansa.[1]

Madame sai kuninkaan nimittämään veljensä kuninkaalliseksi rakennusmestariksi. Hän rakennutti monia kuulusia rakennuksia Pariisiin. niihin tilattiin sisustus tuon ajan kuuluisimmilta taiteilijoita ja käsityöläisiltä.[1] Madame vauhditti Sèvresin posliinitehtaan menestystä ja käytti sisustuksissaan runsaasti rokokooelementtejä. Hänen suosimaansa vaaleanpunaisen sävyä kutsuttiin pompidourinpunaiseksi.[3] Hän maalautti itsestään myös monia muotokuvia.[2] Madame Pompidourista tuli muotikuningatar, jonka asuja, kenkiä ja kampauksia kopioitiin.[4]

Pompadourilla oli suuri vaikutusvalta kuninkaaseen, ja kuningas pyrki täyttämään kaikki hänen toiveensa. Lopulta Pompadour halusi myös poliittista valtaa, ja hänestä tuli kuninkaan neuvonantaja. Pompadourin unelmana oli tulla yhtä vaikutusvaltaiseksi hovielämässä ja politiikassa kuin Ludvig XIV:n rakastajatar Maintenonin markiisitar. Pompadour käyttäytyi hyvin töykeästi kaikkia ministereitä kohtaan.

Ludvig XV oli hyvin laiska tekemään työtä, joten Pompadour hoiti hänen työasioitaan. Vaikka Pompadour ei ollutkaan enää vuoden 1750 jälkeen kuninkaan rakastajatar, hänellä oli silti suuri vaikutusvalta kuninkaaseen. Lopulta hän sai aina tahtonsa läpi. Hän aloitti seitsenvuotisen sodan, jolla oli kohtalokkaat seuraukset Ranskalle. Tappioista suuttuneena hän erotti monia väenjohtajia ja korvasi heidät vielä huonommilla. Sodan ja huonojen olojen suututtamana kansa syytti Pompadouria kaikesta.

Pompadour väsyi lopulta itsekin politiikkaan ja kuoli vuonna 1764 kansan vihaamana. Hänellä oli miehensä kanssa tytär Alexandrine (1744–1754), joka kasvatettiin hovissa prinsessana ja aateloitiin mademoiselle de Crécyksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jeanne-Antoinette Poisson, marquise de Pompadour Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.4.2017.
  2. a b Madame de Pompadour Is Born History Channel. Viitattu 26.4.2017.
  3. a b Madame de Pompadour Biography.com. A&E Television Networks. Viitattu 26.4.2017.
  4. a b Thomas Oldrup: Rakastajatar vallankahvassa Maailmanhistoria-lehti. 2011. Viitattu 26.4.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]