Ranskan politiikka
Ranska on semipresidentialistinen tasavalta, jossa valtionpäämiehenä on presidentti. Tasavallan presidentti valitaan viiden vuoden välein, ja hänellä on huomattavia valtaoikeuksia. Presidentti esimerkiksi nimittää pääministerin, johtaa hallitusta sekä on asevoimien ylipäällikkö. Lainsäädäntövaltaa käyttää parlamentti, joka koostuu alahuoneesta eli kansalliskokouksesta ja ylähuoneesta eli senaatista. Kansalliskokouksen jäsenet valitaan viiden vuoden välein. Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää tasavallan presidentti, mutta valtaa on kuitenkin osittain jaettu pääministerin johtaman valtioneuvoston kanssa. Pääministerin tulee nauttia alahuoneen luottamusta. Tilannetta jossa presidentti ja pääministeri ovat eri puolueista kutsutaan cohabitationiksi.
Puolueet ja voimasuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konservatiivinen UMP- puolue vaihtoi uudeksi nimekseen toukokuussa 2015 entisen presidentin Nicolas Sarkozyn aloitteesta Tasavaltalaiset (Republikaanit) eli Les Republicains.[1]
Äärioikeistolainen puolue Kansallinen rintama (Front national FN) muutti kesäkuussa 2018 nimekseen Kansallinen liittouma (Rassemblement national RN).[2]
Toukokuussa 2017 Ranskan uudeksi presidentiksi valitun Emmanuel Macronin puolue Tasavalta liikkeessä (La Republique En Marche!) sai yhdessä tukipuolueensa Demokraattisen liikkeen kanssa ehdottoman enemmistön eli 350 paikkaa maan 577-paikkaiseen parlamentin eli kansalliskokouksen alahuoneeseen kesäkuun 2017 vaaleissa. Oikeiston Tasavaltalaiset sai yhdessä vaaliliittonsa kanssa 137 paikkaa. Jean-Luc Melenchon johtama laitavasemmiston Alistumaton Ranska sai 17 paikkaa ja yhdessä kommunistien kanssa 27 paikkaa. Äärioikeiston Kansallinen rintama FN sai 8 paikkaa ja sen johtaja Marine Le Pen nousi myös itse parlamenttiin. Ryhmä muut sai 11 paikkaa. Vaalien suurin häviäjä oli aikaisempi valtapuolue Sosialistit PS, joka sai 29 paikkaa ja liittolaisineen 44 paikkaa. Sosialistit hävisivät yli 250 paikkaa. Vaalien suurin poliittinen mullistus olikin presidentti Macronin perustaman uuden poliittisen ryhmittymän voimakas nousu valtaan sekä Sosialistisen puolueen romahdus. Äänestysvilkkaus parlamenttivaaleissa oli alle 44%.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ STT Reuters: Ranskan UMP-puolue on nyt republikaanit KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 23.1.2020.
- ↑ Ranskan Kansallinen rintama muutti nimensä Kansalliseksi liittoumaksi Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2020.
- ↑ Ranskan vaalitulokset: Macronille ehdoton enemmistö, mutta suurin on nukkuvien puolue Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskan politiikka Wikimedia Commonsissa
