Kansallinen rintama (Ranska)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansallinen rintama
Front National

Logo Front National.svg

Perustettu 1972
Johto Marine Le Pen (pj.)
Ideologia arvokonservatismi,
protektionismi,
euroskeptismi,
nationalismi,[1]
oikeistopopulismi
Toimisto 76-78 rue des Suisses, 92000 Nanterre
Jäsenmäärä 83 000
Kansalliskokous 2 / 577 (2012)[1]
Senaatti 2 / 348 (2014)[2]
Euroopan parlamentti 23 / 74 (2014)
Alueneuvosto 118 / 1 880
Kotisivu www.frontnational.com

Kansallinen rintama (ransk. Front National (FN)) on ranskalainen kansallismielinen poliittinen puolue. Puolue perustettiin 1972. Puheenjohtaja oli perustamisesta vuoteen 2011 Jean-Marie Le Pen. Hänen jälkeensä puheenjohtajaksi valittiin hänen tyttärensä Marine Le Pen.[3] Varapuheenjohtaja on Bruno Gollnisch, joka toimi europarlamentissa Identiteetti, perinteet ja itsemääräämisoikeus-ryhmän puheenjohtajana.

Puolueohjelmassaan Kansallinen rintama korostaa Ranskan kansalaisten oikeuksia ulkomaalaisiin ja maahanmuuttajiin nähden. Puolue haluaa lisätä Ranskan vaikutusvaltaa ja arvovaltaa maailmalla sekä suojella Ranskan kieltä ja kulttuuria. Se haluaa rajoittaa maahanmuuttoa etenkin Afrikasta, ja se haluaa rajoituksia maahanmuuttajien sosiaaliavustuksiin. Puolue haluaa Ranskan eroavan Euroopan rahaliitosta, ja se haluaa palauttaa rajavalvonnan. Se kannattaa protektionismia, tuontitulleja ja veronalennuksia.

Kansallinen rintama on puolustanut Venäjän Krimin-valloitusta. Venäjän hallinto on keskustellut puolueen tukemiseksi maksuksi tuesta. Puolue on saanut Venäjältä puolueelleen lainoja vaalikamppailuun ja valtalehdet ovat syyttäneet Venäjää tästä puuttumisesta EU:n sisäpolitiikkaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisen rintaman perustivat vuonna 1972 François Duprat ja François Brigneau. Puolueen johtajaksi tuli samana vuonna Jean-Marie Le Pen, joka johti puoluetta vuoteen 2011 saakka.[4]

Kansallinen rintama hyödynsi 1970-luvulla ranskalaisten fasistien iskulauseita 1930-luvulta ja vetosi Algerian sodan veteraaneihin ja Pierre Poujaden oikeistopopulistisen liikkeen kannattajiin 1950-luvulta. Kansallinen rintama ei saanut merkittävää kannatusta vielä 1970-luvulla. Vuonna 1980 puolue menestyi hyvin Pariisin ja Dreux'n pormestarinvaaleissa ja sai 10 paikkaa europarlamenttiin. Vuoden 1986 kansalliskokouksen vaaleissa se sai 10 prosenttia äänistä ja 35 paikkaa. Seuraavina vuosina puolueen kannatus pysyi samoissa lukemissa, mutta vaalitavan muutoksen seurauksena sen edustuspaikkojen määrä romahti. Puoluejohtaja Le Pen sai presidentinvaaleissa 1988 lähes 15 prosenttia äänistä. Hänen kärjekkäät mielipiteensä tekivät hänestä jos silloin yhden maan kiistellyimmistä poliitikoista.[4]

Le Penin ja Kansallisen rintaman kannatus säilyi merkittävänä 1990-luvun ajan, ja se sai edustajiaan joidenkin suurten kaupunkien pormestareiksi. Puolue pysyi kuitenkin maan politiikassa ulkopuolisena. Le Pen pääsi vuoden 2002 presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle, mutta muut puolueet äärivasemmalta oikealle tukivat hänen vastaehdokastaan. Seuraavissa vaaleissa oikeiston Nicolas Sarkozy vei Le Peniltä ääniä koventamalla puheitaan maahanmuutosta.[4]

Marine Le Pen valittiin Kansallisen rintaman puheenjohtajaksi vuodesta 2011 alkaen. Hän on etäännyttänyt puoluetta isänsä ääriajattelusta, mutta samalla hän on säilyttänyt puolueen tiukan linjan maahanmuuttoon islamilaisista maista. Marine Le Penin aikana Kansallisen rintaman kannatus on noussut, ja europarlamenttivaaleissa 2014 puolue oli Ranskan suurin 25 prosentin ääniosuudella.[4]

Vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalliskokouksen vaalit
Vuosi Äänet 1. kierroksella  % Äänet 2. kierroksella  % Paikkoja
1978 82 743 0,3 % 0
1981 44 414 0,2 % 0
1986 2 705 336 9,7 % 35
1988 2 359 528 9,7 % 1
1993 3 152 543 13,8 % 1 168 160 5,1 % 0
1997 3 800 785 14,95 % 1 434 854 5,70 % 1
2002 2 862 960 11,3 % 393 205 1,85 % 0
2007 1 116 136 4,3 % 17 107 0,1 % 0
2012 3 528 373 13,6 % 842 684 3,66 % 2
Presidentinvaalit
Vuosi Ehdokas 1, kierroksen äänet  % 2, kierroksen äänet  %
1974 Jean-Marie Le Pen 190 921 0,8 %
1981
1988 Jean-Marie Le Pen 4 376 742 14,5 %
1995 Jean-Marie Le Pen 4 571 138 15,0 %
2002 Jean-Marie Le Pen 4 805 307 16,86 % 5 525 906 17,79 %
2007 Jean-Marie Le Pen 3 835 029 10,44 %
2012 Marine Le Pen 6 421 426 17,9 %
Euroopan parlamentin vaalit
Vuosi Ääniä  % Paikkoja
1984 2 210 334 11,0 % 10
1989 2 121 836 11,8 % 10
1994 2 050 086 10,5 % 11
1999 1 005 225 5,7 % 5
2004 1 684 868 9,8 % 7
2009 1 091 691 6,3 % 3
2014 4 712 461 24,86 % 23

Polittiset linjaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallinen rintama haluaa palauttaa Ranskan suvereniteetin neuvottelemalla EU-sopimukset uusiksi. Se haluaa maalle takaisin kontrollin omista rajoistaan ja kansalliset lait pätemään eurooppalaisten lakien yli. Puolue haluaa luopua Euroopan rahaliitosta. Se haluaa perustaa kansallisen maatalouspolitiikan.[5]

Puolue haluaa Euroopan unionin tilalle paneurooppalaisen itsenäisten valtioiden yhteisön, johon kuuluisivat myös Venäjä ja Sveitsi, mutta ei Turkkia. Se haluaa trilateraalisen liiton Ranskan, Saksan ja Venäjän välille. Se haluaa neuvotella uusiksi kaikki taloussopimukset entisten siirtomaidensa kanssa, jotta maahanmuutto niistä vähenisi. Puolue haluaa auttaa ranskalaisia yrityksiä investoimaan Afrikkaan. Se haluaa Ranskalle lisää sukellusveneitä ja toisen lentotukialuksen sekä vahvistaa maan ydinasevalmiutta.[5]

Puolue haluaa panostaa Ranskan teollistamiseen. Se kannattaa protektionismia ja tuontitullien korottamista. Puolue haluaa tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä esimerkiksi verovähennyksillä. Se haluaa yksinkertaistaa verotusta, alentaa työnantajan verotusta, ja asettaa 46 prosentin verokaton eniten ansaitseville. Se haluaa alentaa välttämättömyyshyödykkeiden arvonlisäveroa ja kasvattaa ylellisyystuotteiden arvonlisäveroa.[5]

Kansallinen rintama haluaa vähentää laillisten maahanmuuttajien määrän nykyisestä noin 200 000:sta kymmeneen tuhanteen vuodessa. Se haluaa tiukennuksia perheenyhdistämisiin, kansalaisuuden saamiseen ja kaksoiskansalaisuuteen, sekä täyden nollatoleranssin laittomaan maahanmuuttoon. Puolue haluaa palauttaa rajatarkastukset ja luopua Schengenin sopimuksesta, joka sallii vapaan liikkuvuuden rajojen yli. Puolue haluaa suosia ranskalaisia työnhaussa ja sosiaalisessa asumisessa.[5]

Puolue haluaa kasvattaa Ranskan poliisin rahoitusta, lukumäärää ja toimivaltuuksia sekä lisätä vankilapaikkoja. Se haluaa ulkomaalaisten rikollisten karkottamista ja kansanäänestystä kuolemanrangaistuksen palauttamisesta.[5] Puolue haluaa kumota Internetin käyttöä rajoittavia lakeja, kuten tiedostojen jaon kieltävät lait.[5]

Puolue haluaa tukea Ranskan kulttuurin ainutlaatuisuutta ja suosia maan kansallista audiovisuaalista alaa yhdysvaltalaista kilpailua vastaan. Puolue haluaa tukea ranskan kieltä kasvattaakseen Ranskan vaikutusta maailmassa, ja se haluaa vähentää englannin kielen valtaa kansainvälisesti.[5]

Puolue hyväksyy lapsilisät ja muut perhetuet ainoastaan vähintään puoliksi ranskalaisille perheille. Se kannattaa vapaata aborttia. Kansallinen rintama kannattaa perinteisiä perhearvoja, ja sen mielestä rekisteröity parisuhde on riittävä homopareille, eikä se kannata homojen avio-oikeutta tai adoptio-oikeutta.[5]

Venäjän liittolainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marine Le Pen kuvasi Venäjän presidentti Vladimir Putinia "Euroopan sivilisaation kristillisen perinnön puolustajaksi."[6] Kansallinen rintama tuomitsee Itä-Euroopan Venäjän-vastaiset mielipiteet ja tuen Natolle.[7] Marine Le Pen arvostelee kansainvälisen yhteisön Venäjälle määräämiä sanktioita. Hänen mielestään Yhdysvallat käy uutta kylmää sotaa Venäjää vastaan. Hän kannattaa Ukrainaan autonomisten osavaltioiden liittoa.[8]

Luke Harding kirjoitti The Guardian -lehdessä, että Kansallisen rintaman mepit ovat "Venäjää tukeva blokki".[9] Vuonna 2014 Nouvel Observateur kirjoitti, että Venäjän hallitus katsoo Kansallisen rintaman "voivan ottaa vallan Ranskassa ja muuttaa Euroopan historian suunnan Moskovan hyväksi."[10] Ranskan tiedotusvälineiden mukaan puoluejohto on ollut tiheästi yhteydessä Venäjän suurlähettiläs Alexander Orloviin ja Marine Le Pen on matkustanut usein Moskovaan.[11] Toukokuussa 2015 Le Penin neuvonantaja Emmanuel Leroy osallistui Donetskissa "Donetskin kansantasavallan" "itsenäisyyden" juhlintaan.[12]

Lainat Venäjältä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2015 venäläinen hakkeriryhmä julkaisi tekstejä ja sähköpostiviestejä, joissa Putinin hallinnon Timur Prokopenko ja ex-kansanedustaja Konstantin Rykov, jolla on siteitä Ranskaan, keskustelivat tuesta Kansalliselle rintamalle maksuksi tämän tuesta Krimin liittämiselle Venäjään.[13]

Marraskuussa 2014 Marine Le Pen otti puolueelleen 9 miljoonan euron lainan First Czech Russian Bank (FCRB) -pankilta Moskovassa.[14] Puoluevirkailijoiden mukaan tämä oli ensimmäinen erä 40 miljoonan euron lainasta, minkä Le Pen kiisti.[6][14] The Independent -lehti kirjoitti, että lainat "vievät Moskovan yrityksen vaikuttaa EU:n politiikkaan uudelle tasolle."[6] Reinhard Bütikofer sanoi: "On huomattavaa, että vapauden kotimaan puolue voi saada rahoituksensa Putinin piiriltä, Euroopan suurimmalta vapauden viholliselta."[15] Marine Le Pen väitti, että se ei ollut lahjoitus Venäjän hallitukselta vaan laina venäläiseltä yksityispankilta. Laina olisi vaalikampanjaa varten ja se olisi tarkoitus maksaa takaisin.[16]

Helmikuussa 2016 Marine Le Penin johtama Ranskan Kansallinen rintama pyysi Venäjältä 27 miljoonen euron lainaa vaalityöhön. Le Pen on julkisesti puolustanut sitä, että Venäjä valtasi Krimin.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Parties and Elections in Europe: The database about parliamentary elections and political parties in Europe, by Wolfram Nordsieck
  2. Liste des sénateurs par groupes politiques
  3. Marine Le Pen seuraa isäänsä Ranskan äärioikeiston johtajana Yle.fi/uutiset. Viitattu 15.1.2011.
  4. a b c d Michael Ray: National Front Encyclopædia Britannica. 31.8.2015. Viitattu 28.2.2016.
  5. a b c d e f g h What does France’s National Front stand for? France24. 28.5.2014. Viitattu 28.2.2016.
  6. a b c Lichfield, John. "€40m of Russian cash will allow Marine Le Pen's Front National to take advantage of rivals' woes in upcoming regional and presidential elections", The Independent, 27 November 2014. 
  7. L’Ukraine de l’Ouest désormais « ouvertement » vassalisée par Washington, 5.12.2014, luettu 6.7.2015, FrontNational.com
  8. UKRAINE. De Mélenchon à Le Pen, qu'en disent les politiques français ?- 5 mars 2014 - L'Obs Tempsreel.nouvelobs.com. Viitattu 31.3.2015.
  9. Harding, Luke. "We should beware Russia's links with Europe's right", The Guardian, 8 December 2014. 
  10. Jauvert, Vincent. "Poutine et le FN : révélations sur les réseaux russes des Le Pen", Le Nouvel Observateur, 27 November 2014. 
  11. Dodman, Benjamin. "France's cash-strapped far right turns to Russian lender", France24, 23 November 2014. Archived from the original on 23 November 2014. 
  12. Vaux, Pierre. "Marine Le Pen's Closest Advisor Comes Out of the Shadows in Donetsk", The Daily Beast, 14 May 2015. 
  13. "Financement du FN : des hackers russes dévoilent des échanges au Kremlin", Le Monde, 3 April 2015. (French) 
  14. a b Turchi, Marine. "Far-right Front National's Russian loan: '31 mln euros more to follow'", Mediapart, 27 November 2014. 
  15. Pabst, Sabrina. "Is the Kremlin financing Europe's right-wing populists?", Deutsche Welle, 29 November 2014. 
  16. Prêt russe au FN : Marine Le Pen publie les refus des banques françaises 8.12.2014. Leparisien.fr. Viitattu 31.3.2015.
  17. Vaalirahaa Venäjältä (lehden sivu 8) Suomen Kuvalehti. 26.2.2016.