Versailles’n palatsi
| Versailles’n palatsi Château de Versailles |
|
|---|---|
 Ilmakuva palatsialueesta vuodelta 2013 |
|
| Osoite | Place d'Armes 78000 Versailles Ranska |
| Sijainti |
 Versailles, Ranska |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | palatsi |
| Rakennuttaja | Ludvig XIII, Ludvig XIV |
| Julkisivumateriaali | kivi |
| Kerrosala | 67 000 m² |
|
Liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1979. |
|
 |
|
Versailles’n palatsi (ransk. Château de Versailles) on suuri palatsi Versailles’ssa Pariisin lounaispuolella. Ensimmäiset rakennukset pystytettiin vuonna 1624. Nykyisen muotonsa palatsi on saanut lukuisten laajennusten ja muutosten jälkeen. Niistä merkittävimmät tehtiin vuosina 1661–1688, jolloin muovautui Ludvig XIV:n nimellä tunnettu barokkityyli. Uudistusta johtivat Louis Le Vau, François d’Orbay, Jules Hardouin-Mansart ja Robert de Cotte.[1] Linnan sisustus on Charles Le Brunin käsialaa, ja kuuluisat puutarhat perustuvat André Le Nôtren suunnitelmiin.
Versailles’n palatsi on yksi Euroopan suurimmista ja loisteliaimmista palatseista. Se toimi vuodesta 1682 alkaen aina vuoden 1789 vallankumoukseen asti runsaat sata vuotta Ranskan kuninkaiden ja hovin asuntona. Tuolloin palatsin alueella asui useita tuhansia ihmisiä, ja siitä muodostui Ranskan kulttuurin ja politiikan keskus. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen sen kuuluisassa peilisalissa allekirjoitettiin Versailles’n rauhansopimus. Palatsi ja sitä ympäröivä puisto ovat kuuluneet Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1979.
Nykyisin palatsi on turistikohde, jossa käy vuosittain miljoonia vierailijoita.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan kuningas Ludvig XIV alkoi valtaannousunsa vuonna 1643 jälkeen rakennuttaa itselleen uutta palatsia. Sen paikaksi kuningas valitsi kuninkaalliset metsästysmaat pääkaupunki Pariisista 16 kilometriä lounaaseen.[2]
Rakennustyöt alkoivat vuonna 1661. Työt kestivät 50 vuoden ajan ja jatkuivat Ludvig XIV:n seuraajien Ludvig XV:n ja Ludvig XVI:n aikana. Kuningas halusi palatsistaan Euroopan hienoimman. Rakennuksen ympärille tehtiin näyttäviä puutarhoja, järviä ja suihkulähteitä. Työtä johtivat Ranskan parhaat arkkitehdit ja suunnittelijat, ja työhön osallitui 36 000 työmiestä.[3][2]
Palatsi rakennettiin muuntamalla kuningas Ludvig XIII:n vuonna 1623 rakennuttama metsästyslinna ylelliseksi palatsiksi. Palatsin rakentaminen tapahtui kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa muunnettiin suuri etupiha ja alkuperäisen linnan etuosa. Vuonna 1667 suuren kanaalin tilalle rakennettiin puisto. Toisessa vaiheessa arkkitehti Louis Le Vau muunsi linnan sisätilat paljon aiempaa loisteliaammiksi uusklassistiseen tyyliin. Länsifasadi uudistettiin, ja sen taakse palatsin ensimmäiseen kerrokseen rakennettiin asuinhuoneistoja. Kolmannessa rakennusvaiheessa arkkitehti Jules Hardouin-Mansart antoi vuodesta 1678 alkaen palatsin julkisivuille niiden nykyisen asun. Hän suunnitteli myös pohjoisen ja läntisen siiven sekä monia muita rakennuksia. Hänen suunnittelemansa on myös rakennuksen kuuluisa peilisali, joka valmistui vuonna 1684. Peilien ja kullattujen veistosten reunustama sali on 75 metriä pitkä ja täyttää lähes koko länsisiiven.[4]
Palatsin viereen rakennettiin näyttävä puisto, johon hankittiin arvokkaita veistoksia. Puistoon oli sijoitettu muun muassa useita antiikin jumaluuksia esittäviä patsaita, joille oli veistetty kuninkaallisten tai muiden korkea-arvoisten hovin jäsenten kasvonpiirteet.[5]
Kanaaleja, akvedukteja, ojia ja vesiputkia puistoissa on yli 200 kilometriä, suurin osa maan alla kivillä reunustettuina tunneleina. Palatsin ympärillä on 50 suihkulähdettä, jotka suihkuttavat 3 600 kuutiometriä vettä joka tunti. Vesi nostettiin alun perin Seinestä suurilla pumpuilla.[6] Puiston suihkukaivoihin ja keinotekoisiin putouksiin saatiin vesi vedennostolaitoksesta. Vesilaitteisiin tarvittiin päivittäin yhteensä noin kuusi miljoonaa litraa vettä.[5]
Ludwig XIV muutti palatsiin keväällä 1682, vaikka se oli vielä keskeneräinen. Robert de Cotten suunnittelema kappeli valmistui vuonna 1710.[4]
Palatsin yhteyteen rakennettiin 1700-luvulla lisärakennuksia hoviväelle ja kuninkaiden rakastajattarille.[3] 1760-luvulla Madame de Pompadourin johdolla osa palatsin ulkoseinistä uusittiin ja pohjoissiipeen valmistui oopperatalo vuonna 1770.[7]
Palatsissa järjestettiin kuninkaiden aikoina talvisin ohjelmaa joka päivä. Siellä pidettiin suuria juhlia sekä esitettiin näytelmiä ja konsertteja. Tammikuisin järjestettiin suuri kulkue ja seremonia. Palatsissa pidettiin myös kuninkaallisia häitä, sotilaallisten voittojen juhlistuksia sekä ulkomaisten lähettiläiden vierailuja.[8]
Ylellisistä yksityiskohdista huolimatta palatsissa ei ollut mainittavaa lämmitysjärjestelmää, joten se oli talviaikaan erittäin kylmä asua.[5] Palatsissa ei myöskään ollut riittävästi vessoja, ja ihmiset jopa tekivät tarpeitaan käytäville.[9]
Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789 kuningas syöstiin vallasta.[2] Keisari Napoleon muutti Versailles’hin vuonna 1810. Hän kunnosti Grand Trianon -sivupalatsin uudelle morsiamelleen ja antoi Petit Trianonin sisarelleen.[10]
Vuonna 1830 kuninkaaksi noussut Ludvig Filip I kunnosti palatsia ja asui perheineen Grand Trianonissa. Hän muutti yhden palatsin siivistä Ranskan historian museoksi.[11] Keisari Napoleon III teki palatsin puutarhaan uudelleenistutuksia.[12]
Palatsissa allekirjoitettiin Saksan–Ranskan sodan rauhansopimus vuonna 1871 ja ensimmäisen maailmansodan rauhansopimus 1919.[2]
Palatsi ja puisto olivat melko ränsistyneessä kunnossa 1920-luvulla. Yhdysvaltalaisen öljymiljardööri John D. Rockefeller nuoremman rahoituksella aloitettiin kunnostustyöt, jotka jatkuvat 2000-luvullakin.[13]
Presidentti Charles de Gaulle otti vuonna 1966 Grand Trianonin yhden siiven asuintilakseen. Palatsissa on yöpynyt useita valtionpäämiehiä ja kuninkaallisia, kuten Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton presidenttejä sekä kuningatar Elisabet II.[14]
Bretagnelaiset separatistit räjäyttivät palatsin sisällä pommin kesäkuussa 1978. Vuonna 1999 hirmumyrsky kaatoi palatsin puistossa 10 000 puuta.[15]
Nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palatsi on nykymuodossaan melko samanlainen kuin se oli 1850-luvun puolivälissä.[7]
Versailles on suosittu turistikohde. 2000-luvun alussa palatsissa kävi vuosittain yhdeksän miljoonaa vierailijaa.[2]
Nykyisin Versailles'n oopperatalossa ja kuninkaallisessa kappelissa järjestetään festivaaleja ja säännöllisiä konsertteja. Huoneiden, salien ja käytävien seinillä järjestetään taidenäyttelyitä, joissa esitellään palatsin historiaa ja sen kulttuurista merkitystä Ranskalle ja koko maailmalle. Joka elo–syyskuussa järjestetään suuri show, jota mahtuu katsomaan 50 000 ihmistä.[16]
Versailles’n kokoelmissa on 6 000 maalausta, 1 500 piirrosta ja 15 000 kaiverrusta. Vallankumouksen jälkeen vuonna 1792 monet palatsin taideteokset, astiastot ja arvokkaat huonekalut myytiin yksityisille ranskalaisille, ja niitä on kulkeutunut sen jälkeen ympäri Eurooppaa. Ranskan viranomaiset ovat pyrkineet ostamaan niitä takaisin ja palauttamaan Versailles’hin.[17]
Pohjapiirustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Palatsin keskiosan pohjapiirustus, jossa korostettuna kuninkaan (roi) ja kuningattaren (reine) asuintilat.
Ylinnä Peilisali (Galerie des Glaces). Tummansinisellä grand appartement du roi, johon kuuluu seitsemän salonkia. Keskisinisellä appartement du roi. Vaaleansinisellä petit appartement du roi, johon kuuluu kuninkaan makuuhuone.
Keltaisella grand appartement de la reine, johon kuuluu kuningattaren makuuhuone. Punaisella petit appartement de la reine.
Punaisella Peilisali, vihreällä Galerie des Batailles, keltaisella kuninkaallinen kappeli, sinisellä ooppera.
Versailles’n palatsin puiston pohjapiirustus sisältää geometrisiä, usein symmetrisiä kuvioita, kuten kolmioita, soikioita, ympyröitä, viisikulmion ja neliöitä.
.jpg)
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peilisali
Kuninkaan makuuhuone
Kuningattaren makuuhuone
Marie Antoinetten kullattu kamari
Marsin salonki on yksi kuninkaallisten asuintilojen salongeista, jotka nimettiin antiikin mytologioiden hahmojen mukaan.
Galerie des Batailles Ranskan historian museossa
Kuninkaallinen kappeli
Ooppera
Puutarhaa sekä osa siipirakennusta.
Latonan suihkulähde
.jpg)
.jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mason, Antony: Versailles. World Almanac Library, 2005. ISBN 0-8368-5815-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Palatsin kotisivut
- ↑ a b c d e Mason 2005, s. 4–5.
- ↑ a b Mason 2005, s. 6.
- ↑ a b Mason 2005, s. 6–7.
- ↑ a b c Grimberg, Carl: Kansojen historia 15: Ludvig XIV:n aikakausi. WSOY, 1966.
- ↑ Mason 2005, s. 7–8.
- ↑ a b Mason 2005, s. 9.
- ↑ Mason 2005, s. 34–35.
- ↑ Aurinkokuninkaan linna oli oikea sikolätti Historie fi. 8.2.2017. Viitattu 4.4.2018.
- ↑ Mason 2005, s. 32.
- ↑ Mason 2005, s. 32.
- ↑ Mason 2005, s. 33.
- ↑ Mason 2005, s. 44–45.
- ↑ Mason 2005, s. 17.
- ↑ Mason 2005, s. 45.
- ↑ Mason 2005, s. 36–37.
- ↑ Mason 2005, s. 38–41.
Albi | Alppien paalutalot | Amiensin katedraali | Arc-et-Senans’n kuninkaallinen suolatehdas | Arlesin roomalaiset ja romaaniset monumentit | Avignonin historiallinen keskusta ja Palais des Papes | Belgian ja Ranskan kellotornit (jaettu Belgian kanssa) | Bourges'n katedraali | Canal du Midi | Causses ja Cévennes | Chaîne des Puys | Chartresin katedraali | Chauvet’n luola | Fontainebleaun palatsi ja puisto | Fontenayn apottiluostari | Girolatan niemi, Porton niemi, Scandolan luonnonreservaatti ja Piano Calanches Korsikassa | Carcassonne | Le Corbusierin arkkitehtoniset työt | Le Havre | Loiren laakso Sully-sur-Loiren ja Chalonnes-sur-Loire välillä | Lyon | Mont Saint-Michel | Nancyn aukiot: Place Stanislas, Place de la Carrière ja Place d’Alliance | Nord-Pas-de-Calais’n kaivosalue | Notre-Damen katedraali, entinen Saint-Remin basilika sekä Taun palatsi Reimsissa | Orangen roomalainen teatteri ja sen ympäristöt sekä ”riemukaari” | Provins | Monte Perdido | Saint-Émilion | Saint-Savin-sur-Gartempen luostari | Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitit | Seinen jokivarsi Pariisissa | Grande Île | Pont du Gard | Uuden-Kaledonian laguunit | Vaubanin linnoitukset | Versailles’n palatsi puistoineen | Vézelay | Vézère