Vézelayn apottiluostari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vézelayn luostarikirkon julkisivu.

Vézelayn apottiluostari sijaitsee Yonnen departementissa Burgundin alueella Ranskassa. Apottiluostari on antanut nimensä myös luostaria ympäröivälle yhdyskunnalle. Luostari on perustettu noin vuonna 858. Vuonna 1979 apottiluostari liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon.[1]

Apottiluostarin kohtaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun pyhiinvaeltaja lähestyi Vézelayn apottiluostaria, hän saattoi ensimmäisen kerran Pyhän Magdalan Marian basilikan nähdessään olla varma perillepääsystään. Paikalle on pystytetty risti (Montjoi), joka symboloi raskasta taivalta ja toivoa perillepääsystä. Tämä korkealle kukkulalle rakennettu apottiluostari ja sen basilika olivat keskiajan keskeisiä pyhiinvaelluskohteita ja samalla myös tärkeä välietappi matkalla Santiago de Compostelaan.

Luostarin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

benediktiinimunkit asettuivat Vézelayn kummulle vuonna 861. Eräs munkeista lähetettiin Saint-Maximiniin Provenceen tehtävänään noutaa Magdalan Marian pyhäinjäännös. Paavi Johannes VIII vihki vuonna 878 ensimmäisen karoliinisen luostarirakennuksen, jonka krypta on säilynyt nykyaikaan asti. Apotti Groffroy asetti näytteille Magdalan Marian pyhäinjäännöksen ja tämä aiheuttaa erinäisiä "ihmeitä". Tämä puolestaan johti pyhiinvaeltajain virtaamiseen paikalle ja samalla Vézelaysta tulee eräs etappi pyhiinvaellusmatkalla Santiago de Compostelaan. Apottiluostarin maine avittaa myös ympäröivää kuntaa vaurastumaan ja kehittymään. Kylästä tulee kaupunki, joka enenevässä määrin vetää puoleensa pyhiinvaeltajia, jopa sellaisia kuin Hugues II burgundilainen ja hänen sisarensa, jotka käyvät paikalla vuonna 1984. Pyhä Bernhard Clairvauxlainen saarnasi toista ristiretkeä vuonna 1149 ja Ranskan kuningas Filip II Augustus ja Englannin kuningas Rikhard Leijonamieli tulivat luostariin ennen lähtöään kolmannelle ristiretkelle vuonna 1248.

1096 Apotti Artaud aloitti uuden kirkon rakennustyöt: kirkon kuori ja poikkilaiva rakennettiin uusiksi. Työ kestivät vuoteen 1104 saakka. Ainoastaan kirkon keskilaiva pysytettiin karolingisessa muodossaan. 1104 21. huhtikuuta 1104 vihittiin kirkon uusi kuori ja poikkilaiva käyttöön. Asukkaat, jotka eivät sietäneet enempää uuden kirkon rakennustöiden kustantamista, kapinoivat ja murhasivat apotti Artaudin vuonna 1106. 25. heinäkuuta 1120 Pyhän Madeleinen juhlan aattona kirkon puiset tukirakenteet syttyivät palamaan ja romahtivat. Tämä aiheutti 1127 ihmishengen menetyksen. Uusi kirkkolaiva rakennettiin Palaneen ja romahtaneen tilalle, ja se valmistui vuonna 1138. Vuosina 1125–1130 toteutettiin keskusportaalin veistokset. Vuonna 1185 aloitettiin goottilaista tyyliä noudattavan kirkon kuori ja poikkilaivan rakentaminen.

Pyhä Bernhard saarnaa toiseen ristiretkeen osallistumisesta Vézelayssa vuonna 1146. Émile Signolin maalaus 1800-luvulta.

31. maaliskuuta 1146 Pyhä Bernhard saarnasi kukkulan pohjoisella kielekkeellä toisen ristiretken puolesta. Sittemmin Englannin Rikhard Leijonamielen ja Ranskan Filip Augustuksen armeijat lähtevät Vézelaysta kolmannelle ristiretkelle 2. heinäkuuta 1190.

Apottiluostari erosi vuonna 1162 Clynyn kongregaatiosta ja siirtyi Autunin piispan alaisuuteen, samalla se myös sai suojelijakseen Ranskan kuninkaan. Fransiskaanit ottivat vastuulleen luostarin toiminnot vuonna 1217 ja vuonna 1537 se siirtyi maalliseen omistukseen.

Vuonna 1790 Pyhän Magdalan Marian apottiluostarin basilikasta tulee yksinkertainen seurakuntakirkko. Vallankumouksen myötä myyty apottiluostari toimi kaupunkilaisten kivivarastona. Apottiluostarista ei jää jäljelle käytännöllisesti katsoen mitään, oikeastaan vain kapitulisali, joka on entisöinnin jäljiltä hyvässä kunnossa ja joka palvelee sivukappelina. Luostarin sisäpihan holviston jälkiä on nähtävillä kapitulisalin seinillä. Kaikissa basilikan vieressä olevissa taloissa on aiemman paikalla olleen luostarirakennuksen jäänteitä, joten luostari on ollut kooltaan melkoisen suuri.

Eugène Viollet-le-Duc saapuu paikalle vuonna 1840. Hänen tehtävänään on basilikan restaurointi Prosper Mériméen suorittaman tarkastuksen ja arvioinnin perusteella. Kirkko oli kärsinyt huomattavia vaurioita hugenottien ilkitöissä. Vuoden 1793 paikkeilla keskusportaalien veistokset hakataan rikki, ja salama tuhoaa Pyhän Mikaelin tornin vuonna 1819. Restaurointi valmistuu vuonna 1876 Pyhän Madgalan Marian pyhäinjäännöksen paikalleen asettamiseen sekä pyhiinvaeltajien tuloon paikalle. Vuosina 1912 ja 1920 pyhiinvaeltajia ei oteta vastaan, mutta kun kirkosta tehdään basilika vuonna 1920 niin myös pyhiinvaeltajat palaavat kirkkoon.

Vuonna 1979 basilika lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jean de la Monneraye, « Sainte Marie-Madeleine de Vezelay », Pariisi, 1968.
  • Gérard Denizeau, « Histoire visuelle des Monuments de France », Pariisi, 2003, ISBN 2-03-505201-7.
  • Alain Erlande-Brandenburg, « Histoire de l'architecture française » (Osa 1), Pariisi, 1995, ISBN 2-85620-367-1.
  • Raymond Oursel, « Bourgogne romane » (7. painos), La Pierre-qui-Vire, 1979.
  • Christian Sapin, « Vézelay - Abbaye Sainte-Marie-Madeleine (Yonne), « Dossiers d'Archéologie », Heinäkuu-elokuu 2002, N° 275.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vézelay, Church and Hill Unesco. Viitattu 16.5.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]