Wallis ja Futuna

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Wallis- ja Futunasaaret)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Territoire de Wallis-et-Futuna
Wallis and futuna flag.png
Coa Wallis Futuna.svg
lippu vaakuna
Sijainti
LocationWallisAndFutuna.png
Hallinto
Hallintopääkaupunki Mata-Utu
viralliset kielet ranska
Tilastotiedot
Pinta-ala1 142 km²
Väkiluku
 - 2011 arvio 15 398

Wallis ja Futuna eli virallisesti Wallisin ja Futunan yhteisö[1] on Ranskan merentakainen alue eteläisellä Tyynellämerellä. Alue koostuu kolmesta pääsaaresta (Wallis (Uvéa), Futuna ja Alofi) ja noin 20 pienemmästä saaresta ja luodosta. Saarista vain Wallis ja Futuna ovat asuttuja. Wallis ja sen pääkaupunki Mata-Utu on alueen hallinnollinen keskus.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallis ja Futunan kartta.

Wallis ja Futunan yhteenlaskettu maapinta-ala on 142 neliökilometriä.[2] Suurimmalla saarella Wallisilla on pinta-alaa 77,9 neliökilometriä. Futunan pinta-ala on 64 neliökilometriä ja Alofin 51 neliökilometriä.[3] Wallis on tuliperäinen ja pinnanmuodostukseltaan hyvin tasainen saari. Sen korkein kohta Lulu Fakahega on 145 metrin korkeudella merenpinnasta. Saarella on matala laguuni, jonka ympärillä on useita hiekkasärkkiä. Saarella on myös useita kraatterijärviä. Futuna ja sen naapuri Alofi sijaitsevat 230 kilometrin päässä lounaaseen Wallisista. Pinnanmuodostukseltaan ne ovat mäkisempiä kuin Wallis Futunan korkeimman kohdan Puken sijaitessa 524 metrin ja Alofin Kolofaun ollessa 417 metrin korkeudella merenpinnasta.[4] Wallisin ja Futunan alkuperäistä metsää on jäljellä enää vähän hakkuiden takia. Puuta käytetään polttoaineena. Metsien häviäminen on lisännyt eroosiota. Alofilla metsä on säilynyt lähes alkuperäisessä kunnossaan.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapitakulttuurin edustajat asuttivat Wallisin ja Futunan vuosina 1500–500 eaa. Futunalta löydettyjä esineitä on ajoitettu 2 800 vuoden päähän, mutta on todennäköistä että saarella on vielä vanhempia löytämättömiä merkkejä ihmisasutuksesta. Saarten asuttamisen jälkeen Futuna joutui Samoan vaikutusvallan piiriin, ja 1400-luvulta jaa. eteenpäin Wallis kärsi tongalaisten hyökkäyksistä. Hyökkäykset aiheuttivat paljon tuhoa, ja osittain tämän takia tongalaiset linnoitukset ovat saaren harvoja arkeologisia jäänteitä.[5]

Eurooppalaisten tulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaalaiset tutkimusmatkaajat Jaques Le Maire ja Wilhelm Schouten saapuivat Futunalle vuonna 1616 ja antoivat sille nimen Hoorn Alankomaissa sijaitsevan Hoornin mukaan. Seuraava alueella käynyt eurooppalainen oli brittiläinen Samuel Wallis, joka kävi Uvealla vuonna 1767. Tämän jälkeen saari nimettiin Wallisiksi ja toisin kuin nimi Futunan nimi Hoorn, se on käytössä edelleen. 1800-luvun puolivälistä lähtien saarista tuli suosittu pysähdyspaikka valaanpyytäjien keskuudessa. Heitä seurasivat kauppiaat ja lähetyssaarnaajat, joista ensimmäiset olivat katolilaisia. Pierre Bataillon toimi Wallisilla ja Pierre Chanel Futunalla vuodesta 1837 lähtien. Paikallinen kuningas Niuluki surmasi Chanelin vuonna 1841 tehden tästä Tyynenmeren alueen ensimmäisen pyhimyksen. 1800-luvun puolivälin jälkeen Wallis ja Futuna ajautuivat pikkuhiljaa Ranskan alaisuuteen. Virallisesti Ranska otti alueen haltuunsa vuosina 1886–1888.[5]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Wallis ja Futuna asettuivat Vichyn Ranskan puolelle Vapaata Ranskaa vastaan. Yhdysvallat otti kuitenkin saaret haltuunsa toukokuussa 1942 noin 2 000 miehen voimin. Enimmillään amerikkalaisia oli saarilla 6 000, ja he rakensivat alueelle useita lentokenttiä. Wallis ja Futunasta tuli Ranskan merentakainen alue 29. heinäkuuta 1961.[5]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallisin entinen kuningas Tomasi Kulimoetoke II.

Wallis ja Futunassa valtaa käyttää lähinnä aliki-niminen yläluokka. Yläluokan joukosta valitaan kuningas, joka voi nousta valtaan tai hävitä valtansa riippuen julkisesta tuesta. Futunalla on kaksi kuningasta kahdessa erillisessä kuningaskunnassa.[5] Yhteensä kuningaskuntia on kolme ja ne ovat nimeltään Alo, Sigave ja Wallis[2]. Kuningasjärjestelmästä on seurannut ongelmia Wallisilla, jossa paikallinen kuningas Tomasi Kulimoetoke II hallitsi itsevaltaisesti täyttäen tärkeimmät virat sukulaisillaan.[6] Hän myös muun muassa kumosi oikeuden kuolemantuottamuksesta langettaman 18 kuukauden vankilatuomion pojalleen. Myöhemmin kuningas yritettiin kaataa Ranskan tuella, ja seuranneissa mellakoissa kuoli yksi ihminen. Tomasi Kulimoetokea ei saatu kaadetuksi, mutta hän kuoli vuonna 2007.[7]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIA:n The World Factbookin arvion mukaan Wallis ja Futunalla asui vuonna 2011 yhteensä 15 398 asukasta. Väestönkasvua oli samana vuonna 0,357 prosenttia. Vuoden 2001 arvion mukaan 60 prosenttia asukkaista on alle 20-vuotiaita[8]. Alue menettää jatkuvasti asukkaita maastamuuton takia. Noin 99 prosenttia alueen asukkaista on uskonnoltaan katolilaisia. Alueella puhutaan tongalle sukua olevaa wallisin kieltä ja samoalle sukua olevaa futunaa. Alueen virallinen kieli on kuitenkin ranska.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • South Pacific & Micronesia. Lonely Planet, 2006. ISBN 1741043042. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.4.2017.
  2. a b c Wallis and Futuna The World Factbook. CIA. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  3. a b South Pacific & Micronesia, s. 814.
  4. South Pacific & Micronesia, s. 813.
  5. a b c d South Pacific & Micronesia, s. 811.
  6. South Pacific & Micronesia, s. 812.
  7. Smith, Alex Duval: King Tomasi Kulimoetoke II The Independent. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  8. French Colonies – Wallis and Futuna, Part 1 Discoverfrance.net. Viitattu 22.4.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]