Sykloni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee luonnonilmiötä sykloni. Samannimisestä laitteesta katso sykloni.
Avaruudesta kuvattu sykloni.

Sykloni on voimakas matalapaine, jonka ympärillä ilma virtaa pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään ja vastaavasti eteläisellä pallonpuoliskolla myötäpäivään. Suurin osa lauhkean ilmastovyöhykkeen lumi- ja vesisateista tulee syklonien mukana.

Monet meteorologiset ilmiöt, kuten hurrikaanit ja tornadot, ovat luonteeltaan 'sykloneita'.

Nimet riippuvat niiden maantieteellisestä sijainnista:

Syklonin voimakkuuden määrittävä asteikko ei valitettavasti ole sama ympäri maailman. Jokaisella trooppisia sykloneja tutkivalla ja niistä varoittavalla keskuksella on oma asteikkonsa, jonka kullakin luokalla on vielä omat rajatuulennopeutensa.

Nämä luonnonilmiöt tarvitaan (tai lähes kaikki näistä), jotta trooppinen sykloni voisi syntyä:

  • Veden lämpötila vähintään 26,5ºC vähintään 50 m paksuisessa vesikerroksessa
  • Ilman riittävä jäähtyminen pinnasta noustessa, jotta syntyisi riittävä konvektio eli ilman nousu- ja laskuliike
  • Riittävästi ilmankosteutta etenkin troposfäärin ala- ja keskiosassa ruokkimaan syklonin valtavaa kosteuden tarvetta
  • Tuuliväänne eli ilmakerrosten välisen tuulen suunnan ja nopeuden eron pienuus, ettei kokonaisuus hajoa jo ennen kunnolla muodostumistaan
  • Vähintään 555 km etäisyys päiväntasaajalta, jotta Coriolis-voima kääntäisi tuulet puhaltamaan kehämäisesti
  • Ennestään olemassaoleva matalapaine tms. säähäiriö, jonka yhteyteen trooppinen sykloni kehittyy [1]

Useimmat suomalaiset meteorologit pitävät sanaa sykloni ontuvana käännöslainana, ja puhuvat sen sijaan matalapaineesta tai tarvittaessa esim. 'liikkuvasta matalapaineesta'. Mm. Ilmatieteen laitos ei käytä sitä yksinään lainkaan, ainoastaan ilmauksissa "trooppinen sykloni" (eli Intian valtamerellä esiintyvä trooppinen hirmumyrsky) ja joskus "mesosykloni" (mieluummin mesomatalapaine).

Syklonit syntyvät napa- eli polaaririntamassa, joka sijaitsee Atlantin valtamerellä 35° ja 70° leveyspiirin välillä (talvella etelämpänä kuin kesällä). Polaaririntama on kylmän ja lämpimän ilmamassan kohtauspaikka. Siellä syntyy pyörteitä jotka ovat lähemmin tarkasteltuna aina samankaltaisia: Nopeasti liikkuva eteläinen lämmin ilmamassa pyrkii työntymään hitaan ja jähmeän kylmän ilmamassan puolelle tehden siellä eräänlaisen kielekkeen. Ilmanpaine-erot ovat erisuuruiset ilmamassojen välillä ja sen lisäksi länsituulet työntävät tämän kielekkeen liikkeelle. Raskaampi kylmä ilmamassa pyrkii pääsemään lämpimän ilmamassan alle samalla kun lämmin ilmamassa kohoaa ylöspäin loivasti. Kylmän ja lämpimän ilmamassa kohtauspaikassa on sateista. Ja koska lämmin kieleke kohoaa loivasti kylmän ilmamassan päälle, ovat sateet silloin laaja-alaisia. Kun sykloni lähtee liikkeelle itään päin, tuo se mukanaan sadetta ja samalla trooppista kosteutta ja lämpöä. Jossain vaiheessa kylmän ilmamassan vauhti hiipuu ja lämpimän ilman kielekkeen takana porskuttava kylmä ilmamassa tulee jyrkästi päin lämmintä ilmaa, joidenka kohtauspaikassa esiintyy usein puuskaista tuulta ja ukkosta kesäisin. Takaa tuleva kylmä ilma työntää lämpimän ilman kokonaan pois maan tuntumasta ja lämmin ilma sataa kosteutensa pois viimeistään siellä.

Ihmishenkien menetyksessä mitattuna pahin tunnettu trooppinen sykloni oli vuonna 1970 matalassa jokisuistossa sijaitsevaan Bangladeshiin iskenyt Great Bhola Cyclone, joka tappoi peräti 300 000 – 500 000 ihmistä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sään takaa blogi.foreca.fi. Viitattu 20.9.2017.
  2. The Storm that Killed 300,000 The Weather Channel. Viitattu 20.9.2017. (englanniksi)