George Sand

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
George Sand
(Amantine-Lucile-Aurore Dupin)
Nadar, 1864, George Sand
Nadar, 1864, George Sand
Syntynyt 1. heinäkuuta 1804
Pariisi, Ranska
Kuollut 8. kesäkuuta 1876 (ikä 71)
Nohant-Vic, Ranska
Ammatti kirjailija
Puoliso Casimir Dudevant
Lapset Maurice (s. 1823)
Solange (s. 1828).
Muut nimet paronitar Dudevant
Eugène Delacroix'n maalaama muotokuva George Sandista.

Amantine-Lucile-Aurore Dupin, myöhemmin paronitar Dudevant, kirjailijanimeltään George Sand (1. heinäkuuta 18048. kesäkuuta 1876) oli ranskalainen feministinen kirjailija.[1]

Elämä ja kirjailijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sand syntyi Pariisissa ja vietti lapsuutensa isoäitinsä luona Berryn alueella Ranskassa.

Sand kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Rose et Blanche (1831) yhteistyössä Jules Sandeaun kanssa – onkin sanottu, että hän otti kirjailijanimensä Sandeaulta.

Sand on tunnetuin 1800-luvun ranskalaisista naiskirjailijoista. Hän kirjoitti yli sata teosta, mukaan lukien romaaneja, jotka käsittelivät esimerkiksi naisten asemaa, yhteiskunnallisia kysymyksiä ja kristinuskoa.[2] Romaanien lisäksi Sand kirjoitti kirjallisuuskritiikkiä ja poliittisia tekstejä.

Naisten oikeudet ovat esillä etenkin Sandin varhaisromaaneissa 1830-luvun alussa. Ne ovat sentimentaalisia kuvauksia avioliitosta, intohimosta ja naisen oikeudesta omiin tunteisiinsa. Myöhemmissä romaaneissaan Sandin feministiset painotukset vähenivät, ja hän alkoi korostaa yleisinhimillisiä tekijöitä kuten kiinnostusta sosialismin ja kristinuskon aatteiden yhdistämiseen.[2]

Sand kuoli 72-vuotiaana Nohantin kylässä lähellä Châteauroux'ta 8. kesäkuuta 1876, ja hänet haudattiin sukukartanonsa maille lähelle kotiaan. Vuonna 2004 ehdotettiin Sandin jäänteiden siirtämistä Pariisin Panthéoniin.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sand nai paroni Casimir Dudevantin vuonna 1822. Pari sai kaksi lasta. Vuonna 1835 Sand jätti miehensä ja otti lapsensa mukaansa Pariisiin.

Sand tunnettiin aikanaan romaaniensa ohella myös hänen lukuisista rakkaussuhteistaan kuuluisiin miehiin.[2] Sandilla oli suhde Alfred de Musset'n (1833–1835), Frédéric Chopinin (1836–1847) ja siinä välissä ehkä myös Franz Lisztin[3][4] kanssa. Chopinin Sand jätti pari vuotta ennen tämän kuolemaa lapsistaan johtuneen kiistan vuoksi.

Teokset (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sand, George: Correspondence, Textes réunis, classés et annotés par Georges Lubin, Tome 1 (1812–1831), Tome 2 (1832 – Juin 1835), Tome 3 (Juillet 1835 – Avril 1837), Paris 1964, 1966, 1967.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Talvi Mallorcassa (Un hiver à Majorque, 1842),, suom. Liisa Nurmela ja Olavi Taskinen. WSOY, 1968
  • Taiteilijattaren tarina (Consuelo, 1842–1843) suom. Katri Ingman. WSOY, 1949. 2.p. 1967
  • Pikku Fadette
    • Pikku Fadette (La petite Fadette, 1849) teoksessa Novelli-kirjasto 1869-1870. 1870, Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimittama. Simelius, 1870.
    • Pikku Fadette, suom. P. E. E. (=Edv. Ervast 1841-1899) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1870. (vrt. ed.)
    • Pikku Fadette : kyläkertomus, suom. Ester Peltonen. WSOY, 1904. Sarja:Suurten kertojain teoksia 2
  • Hiidenlampi, suom. ja johdannolla varustanut Edwin Hagfors. Karisto, 1924. - Kariston klassillinen kirjasto 27
  • Ranskalaisia kansansatuja ja tarinoita. Waasan Painoyhtiö 1885.
  • Pikku Marie : kyläkertomus; suom. Aatto S. WSOY, 1889.
  • Hiidenlampi. 3. painos. Ranskalaisen kirjallisuuden helmiä; La mare au Diable, 1846. Suomentanut Leena Kirstinä. Hämeenlinna: Karisto, 1986. ISBN 951-23-2266-8.
  • Markiisitar, kertomus; ranskankielestä suomentanut Timo Tuura. Karisto, 1910. Sarja: Kirjallisia pikkuhelmiä; n:o 25
  • Vihreät sisaret; suom. Felix Borg. Ahjo, 1920. - Ahjon ajanvietelukemisto; 22
  • Rakas vanha trubaduuri : George Sandin ja Gustave Flaubertin kirjeenvaihtoa vuosilta 1863-1876, toimi. ja suom. Eila Kostamo. Helsinki : WSOY, 2007 ISBN 978-951-0-33191-0

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. George Sand Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.6.2016.
  2. a b c Vartiainen, Pekka: Länsimaisen kirjallisuuden historia, s. 529–532. BTJ, 2009. ISBN 978-951-692-721-6.
  3. Kirjasampo
  4. Amazon.co.uk

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tapola, Päivi: George Sandin Hiidenlampi, teoksessa Päivi Tapola: Äitini puutarhassa - Polkuja naiskirjallisuuteen, Kääntöpiiri/Like, 2002, ISBN 951-8989-61-3
  • Sydän ei erehdy eli George Sandin elämä, suom. Reijo Wilenius. WSOY, 1954. 2. p. 1955

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.