Barbizonin koulu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Barbizonin koulu on taidehistoriallinen liike noin vuosina 1830–1870. Se sai nimensä Barbizonin kylästä lähellä Fontainebleaun metsää Pariisin eteläpuolella, johon kertyi tuohon aikaan taiteilijoita ympäri Eurooppaa.

Barbizonin taiteilijat halusivat kehittää maalaustaidetta lähemmäs realismia. Koulukunta syntyi reaktiona samaan aikaan vaikuttaneeseen romantiikka-liikkeeseen. Se sai alkunsa John Constablen vuonna 1824 Pariisin salongissa näytteille tuomista maalaismaisemista. Koulun johtohahmoja olivat Jean-Baptiste Camille Corot, Charles-François Daubigny, Jean-François Millet ja Théodore Rousseau. Muita jäseniä olivat muun muassa Jules Dupré, Constant Troyon, Charles Jacque, Narcisse Virgilio Díaz, Pierre Emmanuel Damoye, Charles Olivier de Penne, Henri Harpignies, Paul-Emmanuel Péraire, Gabriel-Hippolyte Lebas, Albert Charpin, Félix Ziem, François-Louis Français, Émile van Marcke ja Alexandre Defaux.

Barbizonilaisuuden perikuva on Milletin teos Tähkänpoimijat (1857), joka kuvaa kolmea maalaisnaista pellolla. Kuva ei ole maisema eikä muotokuva, siinä ei kerrota uskonnollista tai muuta tarinaa, kuva vain esittää ihmisiä pellolla.

Koulua pidetään impressionismin edelläkävijänä. Vincent van Gogh opiskeli ja jäljitteli useita Barbizonin koulun taiteilijoita, kopioiden muun muassa Milletin töitä. Suomessa Barbizonin koulu vaikutti kansallisromantiikkaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]