Ranska

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 17. huhtikuuta 2011 kello 12.09 käyttäjän J.K Nakkila (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
République française
Ranskan tasavalta

Lippu Vaakuna

Manner-Ranskan sijainti
Manner-Ranska ylemmässä kartassa tumman vihreällä ja Euroopan Unionin jäsenmaat vaalean vihreällä. Ranskan merentakaiset alueet alemmassa kartassa sinisellä.
Ranskan merentakaisten alueiden sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Nicolas Sarkozy
Pääministeri François Fillon
Pääkaupunki Pariisi (n. 2,2 miljoonaa as.[1])
48°49′N, 02°29′E
Muita kaupunkeja Marseille (n. 847 000 as.)[2]
Lyon (n. 480 000 as.)[3]
Toulouse (n. 444 000 as.)[4]
Nizza (n. 350 000 as.)[5]
Pinta-ala
– yhteensä 643 427 (sijalla 42)
– josta sisävesiä 3 374 km2
Väkiluku (2009) 64 057 792 (sijalla 21)
– väestötiheys 99,6
– väestönkasvu 0,549 (2009)
Viralliset kielet ranska (français)
Lukutaito 99
Valuutta euro (EUR)
BKT (2008)
– yhteensä 2,133 miljardia USD  (sijalla 9)
– per asukas 33 300 USD (sijalla 39)
HDI (2019) 0,901[6] (sijalla 26)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,8 (2005)
– teollisuus 71,8
– palvelut 24,3
Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
 – Rooman valtakunnasta
 – Verdunin rauha


486
843
Lyhenne FR
– ajoneuvot: F
– lentokoneet: F
Kansainvälinen
suuntanumero
+33
Tunnuslause Liberté, Égalité, Fraternité (Vapaus, tasa-arvo, veljeys)
Kansallislaulu Marseljeesi (La Marseillaise)”

- Tietojen lähde: [7]
- HDI:n lähde:[8]

Ranskan tasavalta (ransk. la République française) eli Ranska (ransk. la France) on valtio Länsi-Euroopassa. Ranskan pinta-ala on 643 427 neliökilometriä[9] ja sen väkiluku on noin 64,0 miljoonaa[10], kun huomioidaan myös merentakaiset alueet. Ranskan Euroopan puoleisen osan, Manner-Ranskan eli la métropolen naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Ranskalla on yhteistä rajaa myös Brasilian ja Surinamen kanssa (Ranskan Guayana).[9] Manner-Ranska sijaitsee lauhkealla vyöhykkellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä seutua, joka kuuluu välimerenilmastoon.[9]

Ranska on teollisuusmaa ja se on maailman suosituin matkakohde; vuonna 2007 81,9 miljoonaa turistia kävi Ranskassa.[11][12] Otollinen ilmastovyöhyke sekä tunnetut turistikohteet etenkin pääkaupunki Pariisissa tekevät maasta suositun. Ranska on Euroopan tärkein maatalousmaa ja se on tullut tunnetuksi valmistamistaan laadukkaista viineistä.

Ranska on Yhdistyneiden kansakuntien jäsen, yksi Euroopan unionin perustajajäsenistä ja yksi YK:n turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenmaasta. Valtio on myös yksi maailman kahdeksasta ydinasevaltiosta. Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1958 - siitä lähtien maa on ollut puolipresidentillinen tasavalta. 16. toukokuuta 2007 lähtien Ranskan presidenttinä on toiminut Nicolas Sarkozy.[13]

Historia

Pääartikkeli: Ranskan historia

Varhaishistoria

Ranskan luolista on löytynyt jäänteitä kulttuureista ihmiskunnan alkuajoilta. Pyreneiden molemmin puolin asui kivikaudella noin 30 000 vuotta sitten metsästäjä-keräilijäkansoja. He alkoivat asettua kyliin noin 4500 eaa. 500-luvulta eaa. alkaen alueelle asettui kelttejä, joita roomalaiset kutsuivat gallialaisiksi.[14]

Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, jonka roomalainen sotapäällikkö Julius Caesar valloitti vuosina 58 eaa. – 52 eaa.[14]

Keskiaika

Rooman valtakunnan jälkeen Ranskan alue kuului frankkien valtakuntaan, jonka hallitsijoina olivat ensin merovingit ja myöhemmin karolingit. Valtakunnan mahtavin hallitsija oli Kaarle Suuri, joka vuonna 800 kruunattiin myös Rooman keisariksi.

Ranskan valtiona voidaan katsoa syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren kolme pojanpoikaa jakoivat valtakunnan keskenään Verdunin sopimuksella. Näin syntyneistä valtioista läntisin oli Länsi-Frankia, jonka hallitsijana oli Kaarle Kaljupää. Karolingien jälkeen valtaan nousi vuonna 987 Hugo Capet. Hänen jälkeläisiään olivat kaikki Ranskan myöhäisemmät kuninkaat, kapetingit, myös suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valoisit ja Bourbonit[15][16]

Verdunin sopimuksella perustetuista valtakunnista keskimmäinen, Lotharin valtakunta jäi lyhytikäiseksi ja hajosi pian moniksi ruhtinaskunniksi. Osa niistä kuten Burgundi, Provence, Franche-Comté, Alsace ja Lothringen, liitettiin myöhempien vuosisatojen kuluessa yksi toisensa jälkeen Ranskaan.[17]

Suurvalta-aika

Aurinkokuningas Ludvig XIV:n (16381715) aikana Ranska oli Euroopan keskeinen suurvalta.[18]

Ranskan vallankumoukseen saakka maa oli kuningaskunta. Vallankumouksen yhteydessä maasta tuli vuonna 1792 tasavalta, joka Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti. Napoleon julisti itsensä keisariksi. Vallankumoussotien tappion ja Napoleonin karkotuksen jälkeen maa palasi kuningaskunnaksi vuosina 18141848. Tällä välin vuonna 1830 tapahtui heinäkuun vallankumous, jossa kuningas Kaarle X syrjäytettiin, mutta tällöin kuninkuutta ei lakkautettu, vaan uudeksi kuninkaaksi tuli perustuslaillisena monarkkina hänen kaukainen sukulaisensa Ludvig Filip.

Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin helmikuun vallankumouksessa ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän kuitenkin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Preussin vastaisen sodan jälkeen 1870 Ranska julistettiin taas tasavallaksi.[18]

Maailmansodat

Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella, ja koki suuria sekä inhimillisiä että taloudellisia menetyksiä. 1920-luvulla Ranska varustautui Saksaa vastaan tehokkaalla puolustusjärjestelmällä, Maginot-linjalla. Toisen maailmansodan länsirintaman taistelujen alkaessa Ranska hävisi nopeasti Saksalle ja joutui antautumaan jo kesäkuussa 1940. Aseleposoimuksen mukaan Pohjois- ja Länsi-Ranska jäivät Saksan miehittämiksi. Maan eteläosaa, Vichyn Ranskaa, hallitsi marsalkka Pètainin hallitus, mutta käytännössä sekin oli Saksan vasallivaltio. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Ranskaan tehtiin Normandian maihinnousu ja maa vapautui.[18]

Toisen maailmansodan jälkeen Ranska ei saanut enää siirtomaitaan Ranskan Indokiinassa haltuunsa, vaan Vietnam, Laos ja Kambodža itsenäistyivät. 1950-luvulla Ranskan kävi myös veristä sotaa Algeriassa itsenäisyysliikettä vastaan.

Nykyinen Ranska

Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, jonka määrittelevä perustuslaki vahvistettiin vuonna 1958. Siinä presidentin valtaoikeudet nostettiin samalle tasolle parlamentin kanssa, mitä kutsutaan puolipresidentilliseksi järjestelmäksi.[19]

Kevään 1968 kuuluisissa opiskelijamellakoissa Pariisissa maa ajautui vallankumouksen partaalle.

Vuoden 2002 presidentinvaaleissa äärioikeistolaisen kansallisrintaman johtaja Jean-Marie Le Pen pääsi toiselle kierrokselle. Jacques Chirac valittiin kuitenkin toiselle kaudelle.[20]

Vuoisina 2005-2006 maassa koettiin laajoja mellakoita, joihin osallistui ennen kaikkea lähiöiden maahanmuuttajataustaisia nuoria.[20]

Vuoden 2007 presidentinvaalit voitti entinen sisäministeri Nicolas Sarkozy.[20] Sarkozyn aikana Ranska on jälleen lähestynyt Natoa ja toiminut tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa.[18]

Maantiede

Manner-Ranska satelliittikuvassa elokuussa 2002.

Manner-Ranska (ransk. la Métropole) sijaitsee Länsi-Euroopassa Atlantin valtameren rannalla. Manner-Ranskaa rajaa pohjoisesta Englannin kanaali, lännestä Biskajanlahti, etelästä Pyreneet ja Välimeri, idästä Alpit, Juravuoret ja Rein. Manner-Ranskan naapurivaltioita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Espanja, Andorra ja Monaco. Manner-Ranskaan katsotaan kuuluvaksi myös Korsikan saari (ransk. la Corse) Välimeressä. Manner-Ranskan pinta-ala on 551 500 neliökilometriä ja rantaviivaa sillä on 3 427 kilometriä.[9]

Ranskalle kuuluvaa Ranskan Guayanaa (ransk. la Guyane française) rajaa pohjoisessa Karibianmeri, lännessä Suriname, etelässä ja idässä Brasilia. Ranskan Guayana on osa Ranskan merentakaisia hallintoalueita, joihin kuuluu myös Uuden-Kaledonian saariryhmä (ransk. la Nouvelle-Calédonie), Ranskan Polynesia (ransk. la Polynésie française) ja lukuisia muita pieniä saaria ja atolleja ympäri maailmaa. Merentakaisten hallintoalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 91 927 neliökilometriä.[9] Näin ollen valtion kokonaispinta-ala on 643 427 neliökilometriä. Tästä alueesta vesistöä on 3 374 km² ja rantaviivaa valtiolla on 4 668 kilometriä.[9]

Pinnanmuodot

Aamuauringossa jylhänä kohoava Mont Blanc (4 807 metriä) on Ranskan ja koko Euroopan korkein vuori (mikäli Kaukasusta ei lasketa mukaan).

Ranskan korkein kohta, Mont Blanc (4 807 metriä), sijaitsee Alpeilla Ranskan ja Italian rajalla.[21] Mont Blanc on myös Euroopan korkein kohta.[22] Vuotuisten sademääräerojen vuoksi 4 807 metriä on määritelty vuoren "peruskorkeudeksi", sillä lumisena vuonna korkeus saattaa olla parhaimmillaan 4 811 metriä, kun taas vähälumisena vuotena korkeus saattaa olla vain 4 792 metriä.[21] Matalin kohta Ranskassa on kaksi metriä meren pinnan alapuolella oleva Rhône-joen syvin kohta.[21]

Suurin osa Manner-Ranskasta on alankoa. Alanko ulottuu Manner-Ranskassa Belgian ja Saksan rajoilta Bretagneen, ja sieltä rannikkoa myöten kaartuen Rhônen suistoalueelle. Rhônen lisäksi Manner-Ranskan tärkeimpien jokien, Seinen, Loiren ja Garonnen, suistoalueet sijaitsevat alangolla.[22] Alanko on hyvää viljelysmaata, sillä se on tasaista ja hedelmällistä.[23] Suurin osa tästä alangosta onkin otettu viljelyskäyttöön.[23]

Manner-Ranskan keski- ja eteläosissa sijaitsee Keskiylänkö (ransk. le Massif Central), joka kattaa suunnilleen kuudesosan Manner-Ranskan pinta-alasta. Keskiylängön eteläosissa sijaitsee korkea ja kuiva kalkkikivitasanko, luoteessa nuorehkoista ja kuluneista tulivuorista on syntynyt laajoja vuoristoja ja kaakossa jyhkeät graniittimassivit muodostavat jyrkän seinämän Rhône ja Saône -jokien laaksoihin.[23] Keskiylängön korkein kohta on nimetty Puy de Sancyksi ja se on 1 885 metriä korkea.[23] Keskiylänköä halkoo useat jokisolat. Rhônen laakso on yksi suurimpia ja se erottaa keskiylängön ja Alpit. Alpit hallitseva Kaakkois-Ranskan maisemaa ja ovat luonnollisena rajana Italian kanssa. Alppien pohjoispuolella on korkeat kalkkikiviset Juravuoret, jotka erottavat Sveitsin ja Ranskan. Juravuoria pilkkoo Rhône, joka virtaa Genevenjärvestä kohti Lyonia. Muita vuoristoalueita ovat Pyreneet etelässä Espanjan ja Andorran rajalla ja metsäiset Vogeesit Reinin laakson reunalla.

Garonne-joki virtaamassa huhtikuisen Toulousen halki.

Korsika on Välimeren saarille tyypillisesti kivinen, karu ja vuoristoinen. Ranskan Guayana on kapea rannikkotasanko, joka muuttuu sisämaahan mentäessä asumattomaksi sademetsäksi. Aluetta rajaa idästä Oyapock-joki, lännestä Maroni-joki ja sen sivujoet Litani ja Lawa ja etelästä Tumuc-Hamac-vuoret. Korkein huippu Ranskan Guayanassa on Bellevue de l'Inini, joka on 851 metriä korkea. Uusi-Kaledonia on Tyynen valtameren kolmanneksi suurin saariryhmä Papua-Uuden-Guinean ja Uuden-Seelannin jälkeen. Uuden-Kaledonian pinta-ala on 18 575 neliökilometriä ja sen pinnamuodot ovat vaihtelevia alangoista ylänköihin. Korkein vuori Uudessa-Kaledoniassa on Mont Panié, jonka huippu on 1 682 metrin korkeudessa.

Ilmasto

Manner-Ranska sijaitsee lauhkealla vyöhykkeellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä osaa, jossa vallitsee välimerenilmasto. Koko Manner-Ranskan alueella sataa suurin piirtein yhtä paljon vuoden aikana, poikkeuksena enemmän sateita keräävät Ranskan Alpit. Vaikka Pohjois- ja Etelä-Ranskan sademäärät ovatkin suunnilleen samat, Pohjois-Ranska sijaitsee länsituulten vyöhykkeellä ja saa sateensa tasaisen epäsäännöllisesti ympäri vuoden. Etelä-Ranskassa lähes kaikki alueelle satava sade saadaan viileään talviaikaan, kesäisin ei alueella juuri sada.[24]

Pohjoisessa Manner-Ranskassa kuten Brestissä kylmimmän kuukauden keskimääräinen alin lämpötila noin 4 astetta ja lämpimimmän keskimääräinen ylin noin 21 astetta. Vastaavasti taas eteläisessä Manner-Ranskassa Nizzassa kylmimmän kuukauden keskimääräinen alin lämpötila noin 5 astetta ja lämpimimmän keskimääräinen ylin noin 27 astetta.[25]

Luonto ja luonnonsuojelu

Asutusta Korsikan karun luonnon keskellä.

Manner-Ranskan kasvillisuus voidaan karkeasti jaotella kolmeen ryhmään:

  • lähes koko Manner-Ranskassa vallitsevaan lauhkeaan kasvillisuusvyöhykkeeseen;
  • vain eteläisimmissä osissa vallitsevaan nahkealehtiseen kasvillisuuteen;
  • vuoristoissa ja ylängöillä vallitsevaan vuoristokasvillisuuteen.

Lauhkealla vyöhykkeellä puusto on talveksi lehtensä varistavaa lehtimetsää, yleisimmät puut ovat talvitammi, saarni, metsätammi, vuorivaahtera, vuorijalava, koivu, pyökki, valkopyökki ja pähkinäpensas. Paikoin Atlantin tuulisella rannikolla kasvaa kuivia kanervanummia ja alvareita. Nahkealehtisen kasvillisuuden vyöhykkeellä kasvaa ainavihantaa lehtimetsää, tyypillisimpiä puulajeja ovat laakeripuu, sypressi, korkkitammi ja rautatammi. Korsikalla kasvaa myös runsaasti macchiapensastoa. Korkeammilla paikoilla vallitsee vuoristokasvillisuuden vyöhyke, tyypillistä näille alueille on matala kasvillisuus. Siellä täällä saattaa myös olla hajanaista havumetsää. Tyypillisiä lajeja ovat eri sammaleet ja jäkälät. Alpeilla tavataan myös tundraa.

Kivikauden lopussa Ranska oli kokonaan metsän peitossa. Valtaosa metsistä tuhottiin maanviljelyn tieltä, ja laajoja metsäalueit aon enää vuosristoissa ja viljelykelvottomilla alueilla. 1900-luvulla maahan on istuettu havumetsiä, ja nykyisin sen pinta-alasta noin neljännes on metsää.[26]

Manner-Ranskan suurikokoisia nisäkkäitä ovat villisika, saksanhirvi, metsäkauris, susi, kettu, karhu, mäyrä, gemssi ja vuorikauris. Merissä elää delfiineitä.[27]

Manner-Ranskan eläimistöön lukeutuu muun muassa kontiainen eli maamyyrä, kaniini ja kimolepakko. Varsinkin kontiainen ja metsämyyrä ovat lisääntyneet viime aikoina räjähdysmäisesti.lähde?

Ranskan Guayana sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä, jonka myötä alueella on sadekausi kesäkuussa ja joulukuussa. Sademetsän kasvillisuus on runsasta samoin kuin eläinmaailma.

Ranskassa on yhdeksän kansallispuistoa, joista kuusi on Manner-Ranskassa: Vanoisen kansallispuisto , Port-Crosin kansallispuisto, Pyreneiden kansallispuisto, Cévennesin kansallispuisto, Ecrinsin kansallispuisto, Mercantourin kansallispuisto ja kolme merentaikaisilla alueilla: Guadeloupen , Réunionin ja Ranskan Guayanan kansallispuistot.[28]

Politiikka ja hallinto

Pääartikkeli: Ranskan politiikka
Ranskan ihmisoikeusjulistus.

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Perustuslain mukaan presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Vuodesta 1962 presidentti on valittu suoraan kaksivaiheisella vaalilla, tätä ennen valitsijamiesten välityksellä.

Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous (Assemblée Nationale) ja senaatti (Sénat). Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan kaksivaiheisella kierrosvaalitavalla viisivuotiskaudeksi. Kaksivaiheisessa vaalissa ehdokas tulee suoraan valituksi, jos saa yli puolet vaalipiirin äänistä, muutoin järjestetään toinen kierros yli 12,5 % äänistä saaneiden kesken. Senaattorit (yhteensä 321, vuodesta 2010 346) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Valitsijamiehiin kuuluvat noin 145 000 paikallishallinnon edustajaa (grands électeurs). Järjestelmä suosii maaseutua ja konservatiiveilla on ollut enemmistö senaatissa koko viidennen tasavallan ajan. Puolet senaatin jäsenistä valitaan joka kolmas vuosi (alkaen 2007).

Molemmilla kamareilla on perustuslain mukaan lähes samanlainen lainsäädäntövalta. Kuitenkin jos kansalliskokous ja senaatti ovat loppuun asti erimielisiä, hallitus voi päättää commission mixte paritaire -menettelyn jälkeen antaa asian lopulta kansalliskokouksen päätettäväksi – jossa enemmistönä ovat hallituksen tukijat.

Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Presidentin nimittämän pääministerin on nautittava alahuoneen luottamusta, joten hän tulee yleensä suurimmasta puolueesta. Tilannetta, jossa presidentti ja pääministeri ovat vastakkaisista puolueista, nimitetään nimellä cohabitation.

Vaikka ranskalainen puoluekenttä on vakiintumaton, ehkä sosialisteja lukuun ottamatta joiden Parti Socialiste (PS) perustettiin 1969 SFIO:n (1905–) seuraajaksi, se jakaantuu melko tasan sosialistipuolueen ympärille muodostettuun vasemmistoon ja oikeistoon. Oikeistossa vallitseva ideologia on ollut gaullismi, jota nykyisin edustaa Chiracia vuonna 2002 tukemaan perustettu Union pour un Mouvement Populaire (UMP). Puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on vakituisesti pienempi kuin esimerkiksi kunnallisvaaleissa valittujen edustajien lukumäärä, eikä ihmisiä voi tarkasti jakaa puoluekannan mukaan. Kymmenenkin miljoonaa äänestäjää siirtyy vasemmiston ja oikeiston välillä, jos jommallakummalla on karismaattiset johtajat ja toimiva ohjelma.[29]

Pääministeri Lionel Jospinin hallitus otti vuonna 2000 käyttöön 35-tuntisen työviikon. Nicolas Sarkozy voitti 6. toukokuuta vuoden 2007 presidentinvaalit ja häntä tukeva UMP kesäkuun parlamenttivaalit.

Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, Naton perustajajäsen ja sillä on oma ydinase.[18]

Ranskan asevoimat

Ydinkäyttöinen lentotukialus FS Charles de Gaulle

Ranskan asevoimien budjetti on 2,5 % BKT:sta eli 38 miljardia euroa (2006). Noin kymmenesosa tästä kuluu maan oman ydinaseen ylläpitämiseen sillä puolustusstrategia perustuu edelleen täysin itsenäisesti ylläpidettyyn ydinasepelotteeseen. Suuri osa muustakin asevoimien materiaalista on ranskalaisvalmisteista.

Asevoimat on jaettu neljään puolustushaaraan:

Ranska on perinteisesti (vuosina 1946–1997) ylläpitänyt kahta lentotukialusta,lähde? vaikka sillä nykyään onkin vain FS Charles de Gaulle.[30]

Sotilashenkilöstö koostuu nykyään ainoastaan palkkasotilaista sillä yleinen asevelvollisuus lyhennettiin yhden kutsuntapäivän mittaiseksi vuonna 2001. Kokonaisvahvuus on noin 350 000 henkeä.[18]

Hallinnollinen jako

Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ransk. région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 685 kuntaan (communes) (tilanne 1. 1. 2006).[31]

Manner-Ranskan alueet ja departementit

Alue Departementit
Alsace Bas-Rhin, Haut-Rhin
Akvitania Dordogne, Gironde, Landes, Lot-et-Garonne, Pyrénées-Atlantiques
Auvergne Allier, Cantal, Haute-Loire, Puy-de-Dôme
Basse-Normandie Calvados, Manche, Orne
Burgundi Côte-d'Or, Nièvre, Saône-et-Loire, Yonne
Bretagne Côtes-d'Armor, Finistère, Ille-et-Vilaine, Morbihan
Centre Cher, Eure-et-Loir, Indre, Indre-et-Loire, Loiret, Loir-et-Cher
Tiedosto:ChAFlag.gif Champagne-Ardenne Ardennes, Aube, Haute-Marne, Marne
Franche-Comté Doubs, Haute-Saône, Jura, Territoire de Belfort
Haute-Normandie Eure, Seine-Maritime
Île-de-France Essonne, Hauts-de-Seine, Pariisi, Seine-et-Marne, Seine-Saint-Denis, Val-de-Marne, Val-d'Oise, Yvelines
Korsika Corse-du-Sud, Haute-Corse
Languedoc-Roussillon Aude, Gard, Hérault, Lozère, Pyrénées-Orientales
Limousin Corrèze, Creuse, Haute-Vienne
Lothringen Meurthe-et-Moselle, Meuse, Moselle, Vosges
Midi-Pyrénées Ariège, Aveyron, Gers, Haute-Garonne, Hautes-Pyrénées, Lot, Tarn, Tarn-et-Garonne
Nord-Pas-de-Calais Nord, Pas-de-Calais
Pays-de-la-Loire Loire-Atlantique, Maine-et-Loire, Mayenne, Sarthe, Vendée
Picardie Aisne, Oise, Somme
Poitou-Charentes Charente, Charente-Maritime, Deux-Sèvres, Vienne
Provence-Alpes-Côte d'Azur Alpes-de-Haute-Provence, Alpes-Maritimes, Bouches-du-Rhône, Hautes-Alpes, Var, Vaucluse
Rhône-Alpes Ain, Ardèche, Drôme, Haute-Savoie, Isère, Loire, Rhône, Savoie

Suurimpia kaupunkeja

Kaupunkien asukasluvuksi on ilmoitettu sekä kantakaupungin väestömäärä että koko kaupunkialueen asukasluku.[32]

Kaupunki Asukasluku (kaupunki) Asukasluku (kaupunkialue)
Pariisi 2 142 800 11 170 334
Marseille 795 600 1 515 323
Lyon 468 300 1 648 231
Toulouse 426 700 965 353
Nizza 345 000 933 971
Nantes 276 200 711 395
Strasbourg 273 100 611 635
Bordeaux 229 500 925 305
Montpellier 225 392 459 791
Lille 222 400 1 142 002
Grenoble 157 900 514 751

Ranskan merentakaiset alueet

Ranskan alueet maailmalla

Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen Euroopan ulkopuolisia alueita, joissa asuu yli 2,5 miljoonaa asukasta.

Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniin ja ne käyttävät valuuttanaan euroa, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).

Talous

Pääartikkeli: Ranskan talous

Ranskan talous on maailman viidenneksi suurin ja valtio kuuluu maailman johtavien teollisuusmaiden ryhmään, G8:aan, sekä Maailman kauppajärjestöön. Euroopan unioniin liittymisen myötä ranskan frangin korvasi valuuttana euro. Ranskan bruttokansantuote oli vuonna 2008 2,133 miljardia yhdysvaltain dollaria.[33] Noin neljä prosenttia bruttokansantuotteesta tulee maataloudesta, noin neljännes muodostuu palveluista ja loput noin seitsemänkymmentä prosenttia teollisuudesta.[33]

Ranskan väestöstä oli työttömiä vuonna 2008 7,5 prosenttia, mikä oli pienin lukema 25 vuoteen.[34] Vuoden 2008 lopulla kärjistynyt finanssikriisi ja vuonna 2009 alkanut taantuma aiheutti työttömyyden kasvun 9,1 prosenttiin heinä-elokuuhun mennessä.[35] Työttömyyden odotetaan kasvavan edelleen vuonna 2010, jolloin työttömiä arvellaan olevan noin 9,8 prosenttia.[35]

Ranska perusti oman ministeriön vastaamaan elvytysrahojen jakamisesta konkurssin partaalle joutuneille yhtiöille.[35] Yhteensä elvytysrahaa käytetään noin 26 miljardia euroa.[35]

Ranskan tärkein maataloustuote on viini, jota valmistetaan lähes koko Manner-Ranskassa. Teollisuuden tärkeimpiä tuotteita ovat lentokoneet, autot ja "Ranskan piilaakson" eli Grenoblen seudun tuottamat mikrosirut.[36]

Vaikka 1990-luvun puolivälistä alkaen on harjoitettu määrätietoista yksityistämistä, valtio kontrolloi edelleen suurta osaa taloudellisesta toiminnasta. Valtio omistaa edelleen osuuksia monista yrityksistä esimerkiksi pankki,-, energia-, kuljetus- ja tietoliikennealoilla.[18]

Maatalous

Viininviljelyä samppanjaa varten Champagnen maakunnassa.

Ranska on Euroopan tärkein maataloustuottaja. Maataloudella ei ole enää yhtä suurta merkitystä kansantaloudelle, mutta se muodostaa yhä suurimman osan viennistä. Erilaiset viinit ja juustot ovat esimerkkejä maatalousviennin tuotteista.[37] Viime aikoina maatalouden raju ylituotanto Euroopassa on aiheuttanut kannattamattomuusongelmia myös Ranskassa,[37] etenkin viininvalmistusalalla.[38]

Vehnää, ohraa, kauraa ja ruista viljellään suuria määriä pääasiassa Pariisin altaassa ja maan pohjoisosissa.[37] Maissia viljellään eniten maan eteläisissä osissa, mutta viljely on vähän kerrallaan levinnyt myös pohjoisemmaksi. Juureksia, punajuurta, perunoita ja sokerijuurikasta, kasvatetaan viileämmillä alueilla maan pohjoisimmissa osissa.[37]

Hedelmiä kasvatetaan paljon eripuolilla maata. Normandia ja Bretagne ovat tunnettuja suurista omenatarhoistaan ja Akvitania tunnetaan luumuistaan. Rhônen lämpimässä laaksossa tuotetaan aprikooseja ja persikoita.

Viinirypäleitä viljellään lähes koko maassa. Viinien kokonaistuotannossa Ranska on heti Italian jälkeen toisella sijalla.[38] Ranskassa valmistettettiin markkinointikaudella 2008/2009 noin 46,5 miljoonaa hehtolitraa viiniä.[38] Languedoc tuottaa suurimmat määrät viinejä vuodessa. Bordeaux'ssa taasen tuotetaan suurimmat määrät laatuviinejä.[37] Loire, Elsass ja Champagne ovat myös tunnettuja viinintuotantoalueita Ranskassa. Champagnen tuottamia kuohuviinejä saa ainoina maailmassa nimittää samppanjoiksi.[39]

Karjataloudessa nauta on tärkein tuotantoeläin.[37] Luoteis-Ranskassa tuotetaan eniten maitotuotteita, kun taas Keskiylängöllä kasvatetaan enemmän lihakarjaa.[37] Myös sikoja ja lampaita kasvatetaan vuohien ohella. Vuohista ja lampaista saatavasta maidosta valmistetaan hienoimpia ranskalaisia juustoja, kuten Roquefortia, joka tehdään lampaan maidosta.[40]

Palvelut

Palvelusektorin kasvu on ollut nopeaa ja sinne ovat syntyneet useimmat uudet työpaikat viime vuosina.[18] Ranskassa käy vuosittain yli 75 miljoonaa turistia, mikä tekee siitä maailman suosituimman matkailumaan. Pelkästään Eiffel-tornissa käy vuosittain 5,6 miljoonaa matkailijaa. Maassa on 3900 museota ja 1500 linnaa avoinna yleisölle.[41] Suosituimpia vierailukohteita ovat Bretagne, Dordogne ja Cote d'Azur (sekä muu Provence), ja monet matkailijat käyvät myös Pariisissa.[42]

Teollisuus

Ensimmäinen valmistunut Airbus A380 -matkustajalentokone Pariisin ilmailunäyttelyssä.

Manner-Ranskan maaperässä on vain vähän arvokkaita mineraaliesiintymiä.[37] Rautamalmia louhittiin aikoinaan suuriakin määriä, mutta sittemmin esiintymät ovat ehtyneet. Alumiinimalmia, bauksiittia, louhittiin ensimmäistä kertaa Les Bauxin pikkukylässä, jonka nimestä sana "bauksiitti" on johdateltu.[37]

Ydinvoimaloiden energialähteeksi louhitaan uraanimalmia Keskiylängön kallioperästä, mutta esiintymät ovat olleet pieniä ja ehtyviä, eivätkä ne riitä enää Ranskan ydinvoimaloille, joilla tuotetaan reilut kolme neljäsosaa Manner-Ranskan tarvitsemasta energiasta.[43] Laajojen jokivesistöjen hyödyntämiseksi on Ranskaan rakennettu paljon vesivoimaloita. Fossiilisilla polttoaineilla tuotetaan enää vajaa kymmenes koko energiakapasiteetista.[43] Ydinvoiman ja vesivoiman kasvanut tuotanto on supistanut tuontienergian määrää.[43]

Teollisuus on keskittynyt pääkaupunki Pariisin ympäristöön ja Toulouseen, jonne on syntynyt paljon lentokone- ja avaruusteknologiaa. Ranska on ollut aktiivisesti mukana eurooppalaisissa lentokoneteollisuuden hankkeissa, kuten EADSissa ja maailman nopeimman matkustajakoneen, Concorden, kehitystyössä.[37] Nykyisin Airbus S.A.S. on merkittävin lentokoneiden valmistaja Toulousesssa.

Ranskaan on syntynyt paljon öljynjalostus- ja petrokemian teollisuutta. Terästuotanto on yksi suurimmista teollisen toiminnan aloista.[37] Ranskassa valmistetaan paljon autoja, tunnetuimpia ranskalaisvalmisteisia automerkkejä ovat Renault ja PSA Peugeot Citroënin valmistamat Peugeot ja Citroën. Michelin puolestaan on tunnettu valmistamistaan autonrenkaista.

Väestö

Lyon
Bayonnen katedraali

Ranskan väestömäärä on ollut viime vuosina kasvussa. Ilman siirtolaisuuttakin kasvu on Euroopan unionin voimakkainta.

Kielet

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa, joka on maan ainoa virallinen kieli Ranskan perustuslain 2. artiklan mukaan. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne olivat jo häviämässä. Vuodesta 1951 alkaen vähemmistökieliä on saanut opettaa koulusssa, ja vuodesta 1995 niitä saa opettaa sekä ala- että yläasteella, mutta opetuksen pitää olla oppilalle vapaaehtoista.[44] Nyky-Ranskan siirtolaiset puhuvat omia kieliään kuten portugalia, italiaa, arabiaa ja berberikieliä.

Ranskan kielen puhtautta vaalii Académie Française jonka perusti 1600-luvulla kardinaali Richelieu.[44]

Uskonnot

Ranskassa valtio on tiukasti uskonnosta erillään laïcité-periaatteen mukaisesti, eikä valtio siten tilastoi eri uskontokuntiin kuuluvia. Suurin uskonto on katolilaisuus, jonka tunnustajaksi itsensä ilmoittaa 51 % ranskalaisista. Noin 10 % käy säännöllisesti kirkossa. Itseään katolilaisina pitävien määrä on pudonnut nopeasti 1990-luvun alun 80 prosentista ja ateistiksi itsensä ilmoittavien määrä on nykyisin 31 %.[45] Ranskassa on melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Ranskan juutalaisia on noin 600 000. Juutalaisten ongelmana on ollut muslimien heitä vastaan osoittama antisemitismi.[46]

Koulutus

Koulunkäynti on ilmaista kaksivuotiaasta alkaen ja pakollista 6-16-vuotiaille. Julkinen koulutusjärjestelmä on keskusjohtoista. Useimpia yksityiskouluja ylläpitää katolinen kirkko. Korkeakoulutuksen perinna alkoi Pariisin yliopiston perustamisesta 1150. Nykyisin maassa toimii 91 julkista yliopistoa ja 175 ammatillista oppilaitosta.[18]

Terveys

Vuonna 2004 tehdyssä terveysselvityksessä Ranskaa verrattiin 27 eurooppalaisen korkean elintason maan keskiarvoihin. Ranskalaisten naisten eliniänodote oli vertailuryhmän korkein, 84 vuotta, kun taas miesten eliniänodote oli keskitasoa, 76 vuotta. Kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin oli ryhmän pienintä, mutta miesten kuolleisuus keuhkosyöpään oli suurinta ja naisten tappajana keuhkosyöpä oli nopeasti yleistymässä. Miesten tapaturmaiset kuolemat ja itsemurhat olivat yleisempiä kuin muualla Euroopassa keskimäärin. Ylipaino ja tupakointi olivat harvinaisempia kuin vertailuryhmässä, mutta alkoholin kulutus suurempaa. Maksakirroosi oli kuitenkin saatu vähenemään.[47]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,4 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 140 000 henkeä. AIDSiin kuolleiden määrä oli korkeimmillaan 1995, laski siitä muutamassa vuodessa alle tuhannen mutta on 2000-luvulla hitaasti kasvanut uudelleen. Vuonna 2007 AIDSiin arvioitiin kuolleen noin 1600 aikuista ja lasta.[48]

WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Ranskassa käytetään maailman kuudenneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna noin 13,5 litraa aikuista kohti.[49]

Kulttuuri

Malline:Tynkä/Osa Ranskalaisen kulttuurin yhtenäisyys on nykyisin kiivaan keskustelun aihe. Ranska on edellyttänyt maahanmuuttajilta voimakasta assimiloitumista. [44]

Ruoka ja juoma ovat tärkeitä ranskalaisen elämän osa-alueita. Eri alueiden viinit ja juustot ovat kansallisylpeyden aiheita. Päivän kolme pääateriaa ovat aamiainen, ounas ja illallinen. Maaseudulla lounas on usein suurin, mutta varsinkin kaupungeissa perheet panostavat yhteiseen illalliseen. Aamiainen on kevyt, mutta sekä lounaalla että päivällisellä on useita ruokalajeja, vähintään alkuruoka ja pääruoka.[44]

Ranskan kulttuurimatkakohteista tunnetuimpia ovat Pariisin Louvre, joka on Seinejoen varrella. Louvre on maailman kolmanneksi suurin museo, jossa on yli 200 000 taideteosta antiikin ajoista 1800-luvun puoliväliin saakka, Eiffelin torni, Pompidou-keskus ja Versailles'n palatsi. Pariisin ulkopuolella tunnetuimpia kohteita ovat Parc Asterix, Disneyland Resort Paris, Puy du Foun teemapuisto ja luostarisaari Mont Saint-Michel.

Media

Ranskassa ilmestyy päivittäin lähes sata sanomalehteä. Useimmat niistä ovat yksityisomistuksessa eivätkä ole kytköksissä poliittisiin puolueisiin. Arvostetuin niistä on Le Monde, mutta suurin levikki on Rennesissä ilmestyvällä Ouest-France -lehdellä. Julkisrahoitteinen radiokanava France 1 lähettää ranskankielistä ohjelmaa sekä Manner-Ranskassa että merentakakislla alueilla. Ranskankielistä maailmanlaajuista televisiokanavaa TV5 Monde rahoittavat Ranskan lisäksi Belgia, Sveitsi ja Kanada. Ranskan oma suurin kanava, TF1, on yksityisessä omistuksessa.[50]

Tiede

Ranskan akatemia on maailman mahdollisesti maineikkain tiedeakatemia ja monien muiden akatemioiden esikuva. Ranskan tieteen ja filosofian kenties maineikkain hahmo on René Descartes. Luonnontieteilijöistä Louis Pasteur on muun muassa antanut nimensä maidonsäilytysmenetelmälle ja luonut perustan modernille lääketieteelle. Antoine Lavoisier on puolestaan nykyaikaisen kemian isä. Filosofian historiaan ovat jääneet esimerkiksi Voltaire, Rousseau, Montesquieu, Auguste Comte ja Blaise Pascal.

Kirjallisuus

Varhaisin ranskankielinen kirjallisuus 1000-luvun alkuvuosisatoina oli eeppistä runoutta, kuten Rolandin laulu. Tavallisen kansan parissa eli vertauskuvallisten eläintarinoiden, faabelien perinne. Keskiajan runoilijoista merkittävin oli yksityiselämässään pahamaineinen François Villon. Eräs keskiaikainen proosakirjailija oli Geoffrey de Villehardouin. [51]

Renessanssiajan kirjailijoita olivat humoristi François Rabelais, esseisti Michel de Montaigne ja runoilija Pierre de Ronsard. [52]

1600-luvun klassismin aikana elivät Ranskan historian merkittävimmät näytelmäkirjailijat Pierre Corneille, Jean Racine ja Molière.[53]

Valistusajan kirjailijoita olivat filosofit Voltaire, Montesquieu, ensyklopedisti Denis Diderot ja kasvatusteorioistaan tunnettu Jean Jacques Rousseau.[54]

1800-luvun kirjailijoita ovat romantikot Victor Hugo ja George Sand, tummasävyiset runoilijat Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud ja Paul Verlaine, realistit Stendhal, Gustave Flaubert, Honoré de Balzac, Emile Zola ja Guy de Maupassant sekä historiallisten romaanien kirjoittaja Alexandre Dumas vanhempi. [55]

1900-luvun romaanikirjailijoita ovat surrealismin johtohahmo André Breton, vuosisadan merkittävin ranskalaiskirjailija Marcel Proust, ekstistentialistit Jean-Paul Sartre ja Albert Camus sekä naisten oikeuksiin huomiota kiinnittänyt Simone de Beauvoir. Runoilijoita Paul Valéry ja Guillaume Apollinaire. Näytelmäkirjailijoita Edmond Rostand ja Jean Genet. 1950-luvun jälkeen Ranskassa on ollut vallalla niin sanottu uusi romaani tai antiromaani, jonka tekijöitä ovat Nathalie Sarraute, Michel Butor ja Alain Robbe-Grillet.[56]

Musiikki

Barokin ajan Ranskan säveltäjistä tunnettuja ovat Jean-Baptiste Lully ja François Couperin. Ranskan musiikin maineikkain kausi lienee 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan kestänyt jakso. Silloin sävelsivät muiden muassa Camille Saint-Saens, Hector Berlioz, Georges Bizet, Claude Debussy ja Maurice Ravel. Nykysäveltäjistä maineikkain lienee Pierre Boulez.

Maailmalla tunnetuin ranskalaisen musiikin laji on varmaankin chanson-laulu.

Kuvataide

Pääartikkeli: Ranskan taide

Ranskasta on tullut paljon merkittäviä kuvataiteilijoita, etenkin 1800-luvulla. Heistä tärkeimpiä oli esimerkiksi impressionismin perustaja Claude Monet, Paul Cézanne, Paul Gauguin, realistisen maalaustaiteen pioneeri Gustave Courbet ja Edgar Degas. 1900-luvun Ranskaan muutti paljon modernisteja muun muassa Venäjältä, kuten Wassily Kandinsky ja Marc Chagall sekä Pablo Picasso Espanjasta. Maan oma tärkeä modernisti oli Georges Braque.

Ranskalaisista kuvanveistäjistä tärkein lienee Auguste Rodin ja valokuvataiteilijoista Henri Cartier-Bresson.

Elokuva

Maailman ensimmäinen julkinen elokuvaesitys pidettiin Pariisin Grand Caféssa 28. joulukuuta 1895. Antoine Lumière esitti siellä poikiensa August ja Louis Lumièren elokuvia. Esityksen mainoksissa käytettiin ensimmäisen kerran myös nimitystä "cinématographe" (kreikan "kinéma" (liike) ja "graphein" (kirjoittaa, piirtää)).[57] Tunnetuin Lumièren esittämistä elokuvista oli Juna saapuu asemalle, joka myös aiheutti elokuvahistorian ensimmäisen paniikin, koska katsojat uskoivat junan tulevan päällensä.

Lumièren veljesten elokuvaesitystä pidetään elokuvahistorian syntyhetkenä, vaikka samanaikaisesti muutkin olivat kehittäneet samakaltaisia elokuvatekniikkoja (muun muassa Thomas Alva Edison).[57]

Yksi Lumièren esityksen katsojista oli Georges Méliès[57]. Méliès oli taikateatterin johtaja ja hän tuli pian tunnetuksi erikoistehoste-elokuvistaan. Niistä tunnetuin on Matka kuuhun (1902). Lähes 14 minuutin pituinen elokuva oli vuoden 1902 mittapuun mukaan ylipitkä. Siitä huolimatta siitä tuli kansainvälinen menestys ja Méliès ohjasi arviolta 500 elokuvaa.[58]

Lumièren veljesten ja Mélièsin vaikutus elokuvahistoriaan on ollut suuri. Méliès mainitaan usein näytelmäelokuvan isäksi[58], kun taas Lumièren veljeksiä pidetään dokumenttielokuvan isinä. Tosin Louis Lumièren ohjaamaa Puutarhuri on tiettävästi maailman ensimmäinen komediaelokuva.

Ehkä maineikkain ranskalaisohjaajista on elokuvan suuri humanisti Jean Renoir.

Ranskasta liikkeelle lähtenyt elokuvan uusi aalto toi maailman tietoisuuteen 1960-luvulle tultaessa sellaiset ohjaajat kuin Jean-Luc Godard, Francois Truffaut, Claude Chabrol ja Eric Rohmer.

Ranskan elokuva-arkisto on alansa maineikkaimpia taidelaitoksia. Sen pitkäaikainen johtaja oli Henri Langlois.[59]

1940-luvulta asti järjestetty Cannesin filmijuhlat ovat maailman kuuluisin elokuvafestivaali ja yksi maailman suurimmista mediatapahtumista.[60]

Juhlapäivät

Ajankohta Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuoden päivä Jour de l'An
(Ensimmäinen perjantai ennen kevään ensimmäistä täysikuuta) Pitkäperjantai Vendredi Saint Ylimääräinen vapaapäivä Bas-Rhinin, Haut-Rhinin ja Mosellen departementeissa
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai) Pääsiäinen Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä) Pääsiäismaanantai Lundi de Pâques
28. huhtikuuta Pyhän Pierre Chanelin päivä Saint-Pierre-Chanel Ylimääräinen katolilainen juhlapäivä Wallis- ja Futunasaarilla marttyyri Pierre Chanelin muistoksi
1. toukokuuta Vappu Fête du Travail
8. toukokuuta Voiton päivä Victoire 1945 Toisen maailmansodan loppu
22. toukokuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Martinique'n departementissa
27. toukokuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Guadeloupe'n departementissa
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen) Helatorstai Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai) Helluntai Pentecôte
10. kesäkuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Guayanan departementissa
29. kesäkuuta Autonomian juhla Fête de l'autonomie Ylimääräinen juhlapäivä Ranskan Polynesiassa autonomian saamiseksi alueelle
14. heinäkuuta Ranskan kansallispäivä Fête Nationale Bastiljin valtauksen vuosipäivä
21. heinäkuuta Victor Schoelcherin päivä Fête Victor Schoelcher Ylimääräinen juhlapäivä Guadeloupella ja Martiniquella orjuuden lakkauttajan, Victor Schoelcherin syntymäpäivän johdosta
29. heinäkuuta Terrirorion päivä Fête du Territoire Ylimääräinen juhlapäivä Wallis- ja Futunasaarilla Merentakaisen territorion statuksen saamisesta 29. heinäkuuta 1961
15. elokuuta - Assomption Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta Pyhäinpäivä Toussaint
11. marraskuuta - Commémoration de l’armistice de 1918 Ensimmäisen maailmansodan loppu
20. joulukuuta Orjuuden lakkauttamisen päivä Abolition de l’esclavage Ylimääräinen juhlapäivä Réunionin departementissa
25. joulukuuta Joulupäivä Noël
26. joulukuuta Tapaninpäivä Saint-Étienne Ylimääräinen juhlapäivä Bas-Rhinin, Haut-Rhinin ja Mosellen departementeissa
kuukalenterin 12 kuukauden 10 päivä Id al-Adha Aïd el-Kebir Ylimääräinen juhlapäivä Mayottella, islamin tärkein juhla

Urheilu

Ranskan ympäriajo vuonna 2005.
Petankin pelaajia Cannesissa.

Seuratuimpia urheilulajeja Ranskassa ovat jalkapallo, käsipallo, koripallo, rugby, pyöräily, purjehdus ja tennis. Ranska on isännöinyt vuosina 1938 ja 1998 jalkapallon MM-kilpailuja[61]. Ranskan jalkapallomaajoukkue, les Bleus, on voittanut maailmanmestaruuden 1998 ja Euroopan mestaruuden vuosina 1984 ja 2000.[61][62] Ranskan suurin stadion on 80 000 katsojapaikkaa käsittävä Stade de France, jossa pidettiin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2003.[63]

Vuosittainen Ranskan ympäriajo on ammattilaismaantiepyöräilyn merkittävin kilpailu.[64] Ranskan avoin tennisturnaus on yksi neljästä arvostetusta Grand Slam-turnauksesta. Turnausta on viime vuosina hallinut suvereenisti Espanjan Rafael Nadal.[65]

Le Mansin 24 tunnin ajo yksi maailman tunnetuimmista autourheilukilpailuista. Toinen huomattava autourheilutapahtuma Ranskassa on Formula 1-luokan Ranskan Grand Prix. Korsikalla puolestaan ajetaan Ranskan MM-ralli.

Ranskan koripallomaajoukkue on osallistunut lukuisia kertoja EM-kilpailuihin. Maan paras saavutus on EM-hopea vuodelta 1949.[66] Olympialaisissa maa on ollut kahdesti hopealla.[67] Maalla on myös useita NBA-pelaajia.[68]

Petankki eli boules on ranskalainen metallikuulapeli, jota pelataan tyypillisesti multamaalla puiden alla.[69] Se kehitettiin Marseillessa noin vuonna 1910.[70]

Myös parkour on keksitty Ranskassa, Lissesissä, 1980-luvulla. Lajin keksijä on pääasiassa David Belle, mutta myös Sébastien Foucan on ollut mukana lajin kehittelyssä.[71]

Tunnettuja ranskalaisurheilijoita ovat mm. judoka David Douillet, jalkapalloilijat Michel Platini, Thierry Henry ja Zinédine Zidane sekä Formula-ajaja Alain Prost, edesmennyt tennispelaaja ja vaatemerkin luonut René Lacoste sekä ralliautoilija Sébastien Loeb.

Olympialaiset

Pääartikkeli: Ranska olympialaisissa

Ranskalaisen Pierre de Coubertin aloitteesta luotiin nykyaikaiset Olympialaiset kisat. Kaiken kaikkiaan Ranska on ollut olympialaisten isäntämaana viidesti eli Pariisissa järjestetyt kesäolympialaiset 1900 ja 1924 sekä talviolympialaiset 1924 Chamonix'ssa, 1968 Grenoblessa ja 1992 Albertvillessä. Kansainvälisen olympiakomitean päämaja oli aluksi Pariisissa ennen kuin se siirrettiin Lausanneen. Ranska on neljänneksi eniten mitaleja voittanut maa kesäolympialaisissa.

Katso myös

Lähteet

  1. "Populations légales 2008 de la commune de Paris." L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 27.3.2011. (ranskaksi)
  2. "Populations légales 2006 de la commune de Marseille." L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 27.12.2009. (ranskaksi)
  3. "Populations légales 2006 de la commune de Lyon." L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 27.12.2009. (ranskaksi)
  4. "Populations légales 2006 de la commune de Toulouse." Selite = L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 27.12.2009. (ranskaksi)
  5. "Populations légales 2006 de la commune de Nice." L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 27.12.2009. (ranskaksi)
  6. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  7. "CIA World Factbook - France." CIA. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  8. "Human Development Report 2009." The United Nations. Viitattu 26.12.2009.
  9. a b c d e f "CIA World Factbook - France." (Geography) CIA. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  10. "CIA World Factbook - France." (People) CIA. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  11. "Le tourisme international en France en 2007" (PDF) Direction du Tourisme. Viitattu 26.12.2009. (ranskaksi)
  12. "France is the world's number one tourist destination." (PDF) WTO - World's Tourist Organisation. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  13. "Sarkozy voitti Ranskan presidentinvaalit" 6.5.2007. MTV3. Viitattu 26.12.2009.
  14. a b Gascoigne, Bamber: History of France: Cave-dwellers of France and Spain: from 30,000 years ago, Neolithic Villages , Celts History World. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  15. The Capetians: Kings of France, 987–1328 Historical Research University of London
  16. House of Bourbon Global Security
  17. Gascoigne, Bamber: History of France: Three slices of Francia History World. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  18. a b c d e f g h i Background Note: France US Department of State
  19. The Constitution of the Fifth Republic France.
  20. a b c Timeline France BBC News
  21. a b c "CIA World Factbook - Field Listing: Elevation extremes." (France) CIA. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  22. a b "Euroopan maat - Ranska." EUROPA. Viitattu 27.12.2009.
  23. a b c d Peter Hagget (päätoimittaja): Maailma tänään – Ranska, Andorra ja Monaco, s. 8-11. Pinnanmuodot. Adromeda Oxford Limited, 1994. ISBN 87-427-0802-8.
  24. http://news.bbc.co.uk/weather/hi/country_guides/newsid_9383000/9383969.stm
  25. Climatological information: BrestClimatological information: Nice WMO
  26. Vegetation and Animal Life Discover France
  27. Wildlife in France - guide to France wildlife and animals France This Way.
  28. The nine national parks Le portail Internet des Parcs Nationaux de France
  29. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan selvitys, ISBN 951-53-2426-2, sivu 30
  30. Charles De Gaulle Nuclear-Powered Aircraft Carrier, France Naval technology
  31. Region Département Canton Commune Institut National De La Statistique et des etudes economicues (ranskaksi). Viitattu 14.4.2011
  32. Recensement de la population 1999 INSEE. Viitattu 17.5.2008.
  33. a b "CIA World Factbook - France." (Economy) CIA. Viitattu 20.1.2010.
  34. "Ranskassa työttömyys alimmillaan 25 vuoteen". YLE Uutiset. Viitattu 20.1.2010.
  35. a b c d "Ranskan taloudessa on nähtävissä myönteisiä merkkejä". Kauppapolitiikka. Viitattu 20.1.2010.
  36. Realize low power consumption chip and system design by the framework tool design Electronics Tech 2010
  37. a b c d e f g h i j k Peter Hagget (päätoimittaja): Maailma tänään - Ranska, Monaco ja Andorra, s. 24-27. Talous. Adromeda Oxford Limited, 1994. ISBN 87-427-0802-8.
  38. a b c Maa- ja metsätalousministeriö - Lue lisää - Viini. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 11.1.2010.
  39. "Samppanjaa.fi - Samppanja." Pernod Ricard Finland. Viitattu 29.12.2009.
  40. "INAO - Le roquefort". INAO. Viitattu 29.12.2009. (ranskaksi)
  41. France Statistics Bonjour La France
  42. Summary of the regions of France France This Way (englanniksi)
  43. a b c "eYtimekäs - Teollisuuden Voiman verkkolehti." (Ranska) Teollisuuden Voima, eYtimekäs. Viitattu 3.1.2010.
  44. a b c d France Countries and their cultures. (englanniksi)
  45. France 'no longer a Catholic country' 10.0.2007. Telegraph. Viitattu 10.0.2007.
  46. Jews Minority Rights Group International. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  47. Highlight on health in France 2004 WHO Europe. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  48. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS France 2008 WHO. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  49. FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  50. Country profile France BBC News
  51. FRENCH LITERATURE DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  52. FRENCH LITERATURE - Part 2 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011.
  53. FRENCH LITERATURE - Part 3 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  54. FRENCH LITERATURE - Part 4 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  55. FRENCH LITERATURE - Part 5 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  56. FRENCH LITERATURE - Part 6 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  57. a b c Kurki, Eeva: ...ja alussa oli liike. Filmihullu, 1995, nro 3, s. 4-11.
  58. a b Elokuvan 101 juhlahetkeä, 1995, s. 17
  59. http://www.francemagazine.org/articles/issue75/article131.asp?issue_id=75&article_id=131
  60. Benjamin Graig: History Cannes Guide. Viitattu 6.4.2011.
  61. a b World Cup 1930-2010 rsssf. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  62. European Championship rsssf. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  63. The Stade de France Places in France. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  64. Tour de France France This Way. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  65. US Open 2010: Rafael Nadal completes career grand slam with victory over Novak Djokovic telegraph.co.uk. 2010. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  66. Past competitions FIBA Europe. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  67. Basketball Sports-Reference. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  68. International players NBA Hoops Online. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  69. Boules ( pétanque) Discover France. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  70. Petanque Around the world Petanque.org. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  71. No Obstacles Newyorker. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranska.

Kirjallisuutta

  • Louis Clerc & Kristina Ranki (toim.): Suomalaisten Ranska. Kaunis tuntematon. Ajatus Kirjat, 2008
  • Helena Petäistö: Ranskalaiset korot (1995)

Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA