Rautatammi
Rautatammi | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Fagales |
Heimo: | Pyökkikasvit Fagaceae |
Suku: | Tammet Quercus |
Laji: | ilex |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Rautatammi (Quercus ilex) on eteläeurooppalainen tammilaji. Se on ainavihanta laji, joka kasvaa Välimeren seudulla[3] nahkealehtisellä kasvillisuusvyöhykkeellä.[4]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rautatammi kasvaa 20–30 metriä korkeaksi puuksi.[1][3] Rautatammen kasvu on melko hidasta ja käkkyräistä, johtuen Välimeren kuivista ja kuumista oloista. Vanhemmiten tämäkin tammilaji kasvaa enimmäkseen paksuutta. Rautatammen lehdet ovat nahkealehtiset. Yläpuoli on sileä ja tummanvihreä, alapuoli harmaakarvainen. Lehdet kapenevat kärkeä kohti. Pituutta niillä on 3–10 senttimetriä. Rautatammen lehdet eivät muistuta ulkomuodoltaan lainkaan useimpien tammilajien lehtiä, sillä niistä puuttuu monille tammilajien lehdille tyypillinen aaltoileva muoto. Nuorien puiden lehtien muoto vaihtelee enemmän.[3] Lehdet muistuttavatkin enemmän pajun kuin tammen lehtiä. Puu kukkii alkukesällä ja terhot kypsyvät samana vuonna. Terhot ovat suippokärkisiä ja noin kaksi senttimetriä pitkiä.[3]
Kuvagalleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Rautatammen lehtiä.
-
Kukintoa.
-
Havainnekuva rautatammesta kirjassa Flore coloriée de poche du littoral méditerranéen de Gênes à Barcelone y compris la Corse (1902).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Rankou, H., M'SOU , S., Barstow, M., Harvey-Brown, Y. & Martin, G.: Quercus ilex IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.4.2021. (englanniksi)
- ↑ ITIS: Quercus ilex Viitattu 16.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Coombes, Allen: Puut, s. 137. Suomentanut Jani Kaaro. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30137-X
- ↑ Barcham trees Barcham. Arkistoitu 19.4.2013. Viitattu 16.3.2019. (englanniksi)