Pyökkikasvit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyökkikasvit
Metsätammi Quercus robur
Metsätammi Quercus robur
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fagales
Heimo: Pyökkikasvit Fagaceae
Dumort.
Synonyymit
  • Castaneaceae Brenner
  • Quercaceae Martinov
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pyökkikasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pyökkikasvit Commonsissa

Pyökkikasvit (Fagaceae) on Fagales-lahkoon kuuluva kasviheimo. Pyökkikasvien tunnusmerkkeihin kuuluvat lehtien sulkamainen suonitus, pajunkissojen muotoiset kukat ja pähkinämaiset hedelmät sekä hedelmäkehto, joka voi sulkea pähkinän jopa kokonaan sisäänsä. Heimon parhaiten tunnettu suku on tammet (Quercus), joiden hedelmää kutsutaan tammenterhoksi. Tammenterhojen kehdot ovat muodostuneet kupiksi, jossa pähkinä lepää.[1]

Pyökkikasvien levinneisyys.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyökkikasvien heimossa on kaksi alaheimoa:[2]

1. Fagoideae K. Koch[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimossa on vain pyökkien suku (Fagus), joka kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla alueilla. Pyökkien lehdet sijaitsevat kahdessa rivissä. Hedekukinto on mykerömäinen, eikä hedekukissa ole emiön jäännettä. Emikukat ovat joutoheteettömiä, ja niissä on pitkät, kaartuvat vartalot; luotti on pallomainen. Kussakin hedelmäkehdossa on kaksi pähkinää.[3]

2. Quercoideae Õrsted[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtiasento on alaheimon kasveilla tavallisesti kierteinen. Kukinto on tähkä tai norkko, ja hede- ja emikukat sijaitsevat joko erillisissä tai samoissa kukinnoissa. Hedekukat ovat perättömiä ja niissä on emiön jäänne, joka voi olla mettä erittävä. Emikukissa on joutoheteitä, ja luotit ovat pallomaisia, johteisia tai pistemäisiä ja niiden kärjessä on huokonen. Hedelmäkehto voi olla kuppimainen, suomuinen ja siinä on tavallisesti yhdestä kolmeen pähkinää, suvussa Trigonobalanus jopa yli 15.[4]

Quercoideae-alaheimo käsittää kuusi sukua pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä ja tropiikin vuoristoissa lukuun ottamatta Etelä-Afrikkaa ja Uutta-Seelantia. Australiassakaan ei ole monta alaheimon lajia.[5] Lajeja suvuissa on yhteensä 640, ja suurimmat suvut ovat tammet (Quercus, 460 lajia), Lithocarpus (340 lajia) ja Castanopsis (140 lajia).

Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyökkikasveihin kuuluu laskutavasta riippuen 8–10 sukua. Neljä eri sukua Notholithocarpus, Colombobalanus, Formanodendron ja Trigonobalanus ovat vain yhden lajin käsittäviä. Näistä kolme jälkimmäistä todennäköisesti yhdistetään kolmelajiseksi Trigonobalanus-suvuksi. Suurilajisimmat suvut ovat koko pohjoiselle pallonpuoliskolle levinneet tammet ja Lithocarpus.

Epävarmoja sukuja:

Etelänpyökit (Nothofagus) luokiteltiin aiemmin pyökkikasveihin, mutta nykyään ne muodostavat oman heimonsa, Nothofagaceae.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Watson, L., and Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992-2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Viitattu 11.7.2009. (englanniksi)
  2. Stevens 2001, viittaus 9.1.2015
  3. Stevens 2001, viittaus 9.1.2015
  4. Stevens 2001, viittaus 9.1.2015
  5. Stevens 2001, viittaus 9.1.2015
  6. a b c d Govaerts, R. et al: Fagaceae Plants of the World online. The Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 23.11.2020. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Fagaceae