Etelänpyökit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelänpyökit
Kiilaetelänpyökki (Nothofagus obliqua)
Kiilaetelänpyökki (Nothofagus obliqua)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Fagales
Heimo: Nothofagaceae
Kuprian.
Suku: Etelänpyökit Nothofagus
Blume
Etelänpyökkien luontainen levinneisyysalue.
Etelänpyökkien luontainen levinneisyysalue.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Etelänpyökit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Etelänpyökit Commonsissa

Etelänpyökit (Nothofagus) on kasvisuku, joka muodostaa heimon Nothofagaceae. Sukuun kuuluu 38 alun perin eteläisellä pallonpuoliskolla kasvavaa lajia. Etelänpyökkejä tavataan Etelä-Amerikassa Chilen ja Argentiinan alueella Patagoniassa ja Tulimaassa sekä Oseaniassa Australian itäosassa, Tasmaniassa Uudessa-Seelannissa, Uudessa-Guineassa ja Uudessa-Kaledoniassa.[1][2]

Etelänpyökit ovat puita, jotka muistuttavat jokseenkin pyökkejä eli kehtopyökkejä (Fagus), ja alun perin suku on sijoitettu pyökkikasveihin (Fagaceae). Molemmat kuuluvat kuitenkin samaan Fagales-lahkoon.

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutamia etelänpyökkilajeja viljellään koristepuina ja bonsai-kasveina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Govaerts, R. et al.: Nothofagus Blume Plants of the World Online. The Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 6.10.2022. (englanniksi)
  2. Angiosperm Phylogeny Website: Nothofagaceae (englanniksi)
  3. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  4. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Nothofagus pumilio
  5. Mitchell, A. & Wilkinson, J. (suomentanut A. Kurtto): Euroopan puuopas. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.