Camille Saint-Saëns

Camille Saint-Saëns

Charles-Camille Saint-Saëns [ʃaʁl kamij sɛ̃sɑ̃(s)] (9. lokakuuta 1835 Pariisi – 16. joulukuuta 1921 Alger) oli ranskalainen romantiikan ajan säveltäjä.

Saint-Saëns oli Mozartiin ja Mendelssohniin verrattava aikansa lapsitähti. Hänen isotätinsä Charlotte – Camillen biologisen äidin adoptioäiti – alkoi opettaa 2,5-vuotiaalle pojalle pianonsoittoa huomattuaan tämän erityisen kiinnostuksen pianon ääntä kohtaan. Pojalla todettiin varsin pian olevan myös absoluuttinen sävelkorva. Ensimmäisen sävellyksensä hän teki jo paria vuotta myöhemmin ja esiintyi pianokonserteissa alle kouluikäisenä. Ensimmäisen sinfoniansa hän kirjoitti 16-vuotiaana. Saint-Saëns jatkoi pianovirtuoosina säveltäjänurastaan huolimatta, ja hänen suuri esikuvansa, Franz Liszt, piti Saint-Saënsia itsensä ohella taitavimpana urkurina. Saint-Saëns opiskeli musiikkia Pariisin konservatoriossa ja yksityisesti Charles Gounod’n johdolla. Hän toimi vuosina 1855–1877 urkurina ja kirkkomusiikin opettajana Pariisissa.

Tuotanto

Saint-Saëns sävelsi dramaattista musiikkia: oopperoita ja sinfonisia runoja sekä mykkäelokuvien taustaksi tarkoitettua musiikkia. Kaikkiaan teoslistalla on yli kolmesataa teosta, joista tunnetuimpia ovat kolmas sinfonia (niin sanottu Urkusinfonia), toinen pianokonsertto, ooppera Simson ja Delila (Samson et Dalila), sinfoninen runo Kalmantanssi (Danse Macabre) sekä orkesterisarja Eläinten karnevaali (Le carnaval des animaux). Eläinten karnevaalin esittämisen säveltäjä kielsi kantaesityksen jälkeen elinajakseen, vain osaa "Joutsen" sai soittaa. Säveltäjän kuoleman jälkeen teoksesta on tullut suosittu. Koreografi Mihail Fokin teki siihen kuuluisan soolotanssin Kuoleva joutsen alun perin Anna Pavlovalle.

Saint-Saëns julkaisi suuren määrän musiikillisia tutkielmia ja kirjoituksia. Teksteissään hän käsitteli myös filosofiaa, uskontoa, biologiaa ja tähtitiedettä. Saint-Saënsiä pidettiin vuoteen 1895 asti ranskalaisen säveltaiteen arvostettuna perikuvana, kunnes hän alkoi jyrkästi arvostella taide-elämään tullutta impressionismia. Niinpä hän teilasi lausunnoillaan tätä tyylisuuntaa toteuttavat säveltäjät kuten Claude Debussyn, Maurice Ravelin ja Igor Stravinskin. Hän perusteli asiaa toteamalla: “Soinnuilla, rytmillä ja melodisilla muodoilla on merkityksensä, ja ellei niitä noudateta, syntyy vain alinomaisia järjettömyyksiä.”

Sävellyksiä

Camille Saint-Saëns viimeisinä vuosinaan 1919.

Oopperat

• Simson ja Delila
• La Princesse jaune
• Le Timbre d'argent
• Henry VIII
• Proserpine
• Ascanio
• Les Barbares
• Hélène
• L'Ancêtre

Baletit

• Javotte

Näytelmämusiikki

• Antigone

Sinfoniat

• Nro 1, Es, op. 2
• Nro 2, a-molli, op. 55
• Nro 3, c-molli, op. 78

Sinfoniset runoelmat

• Omphalen rukki, op. 31
• Phaëton, op. 39
• Danse Macabre, op. 40
• Nuori Hercules, op. 50
• Suite algérienne, op. 60
• Yö Lissabonissa, op. 63

Pianokonsertot

• Allegro Appassionato, b-molli, op. 70
• Africa-fantasia, g-molli, op. 89
• Nro 5, F, "Egyptiläinen", op. 103

Viulukonsertot

• Nro 1, A-duuri
• Nro 2, C-duuri
• Nro 3, h-molli

Sellokonsertot

• Nro 1, a-molli
• Nro 2, d-molli

Muut orkesteriteokset

• Sankarimarssi
• Eläinten karnevaali
• Johdanto ja Rondo capriccioso a-molli

Kamarimusiikki

• Oboesonaatti, F, op. 166
• Klarinettisonaatti, Es, op. 167
• Fagottisonaatti, G, op. 168

Urkuteokset

• Fantasia, Es
• Kolme preludia ja fuugaa

Pianoteokset

• Muunnelmia eräästä Beethovenin teemasta op. 31 (kahdelle pianolle)
• Sarja op. 90
• Kuusi etydiä op. 111

Kuoroteokset

• Messu, op. 4
• Tulva, op. 45
• Requiem, op. 54
• Psalmi XVIII
• Psalmi CL
• Luvattu maa
• Jouluoratorio, op. 12

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Camille Saint-Saëns Wikimedia Commonsissa

• Camille Saint-Saëns International Music Score Library Project (englanniksi)
• Vapaasti käytettävissä olevia Saint-Saënsin partituureja Mutopia Project
• Camille Saint-Saëns: Symphony nro. 3, c-molli, op. 78, "avec orgue". Espanjan Radio ja Televisio Symphony Orchestra.