Metsämyyrä
| Metsämyyrä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[3] |
| Yläheimo: | Muroidea |
| Heimo: | Myyrät Cricetidae |
| Alaheimo: | Varsinaiset myyrät Arvicolinae |
| Suku: | Metsämyyrät Clethrionomys |
| Laji: | glareolus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Clethrionomys glareolus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Metsämyyrän levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
Metsämyyrä (Clethrionomys glareolus,[4] syn. Myodes glareolus) on punaruskea, pääasiassa metsissä elävä jyrsijälaji. Se on hyvin yleinen Euroopassa ja elää lähes koko mantereella ja myös Siperiassa Baikaljärvelle saakka. Metsämyyrä syö pääasiallisesti kasviravintoa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsämyyrä on aikuisena selkäpuolelta yleensä punaruskea, mutta nuoret alle kuukauden ikäiset yksilöt ovat harmaanruskeita. Selän värityksen raja harmaisiin kupeisiin ei ole jyrkkä, sitä vastoin harmaanvalkoisen tai -keltaisen vatsan ero kylkiin on jyrkkärajainen. Häntä on kaksivärinen, alta valkea ja päältä musta, ja sen pituus on noin puolet ruumiin pituudesta.[5]
Pään ja ruumiin pituus on yhteensä 7–13,5 senttimetriä ja hännän pituus 3,5–6,5 senttimetriä. Metsämyyrä painaa 12–35 grammaa.[6]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsämyyrän levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan, jossa se ei kuitenkaan esiinny Islannissa, Iberian eteläosissa, Välimeren saarilla eikä aivan pohjoisessa havumetsärajan pohjoispuolella. Euroopasta levinneisyysalue jatkuu idässä Baikaljärvelle saakka.[1] Metsämyyrä on metsäpäästäisen ohella Suomen runsaslukuisin nisäkäs.
Metsämyyrä on Euroopassa hyvin yleinen. Vaikka populaatiotiheys vaihtelee vuosittain, niin metsämyyräkanta on vakaa.[1] Tehokkaan lisääntymisen seurauksena kannat voivat kasvaa nopeasti. Metsämyyräpopulaation kannat vaihtelevat runsaasti melko säännöllisessä syklissä. Pohjois-Suomessa metsämyyrän kannanvaihtelujakson pituus on 4–5 vuotta, Keski-Suomessa 3–4 vuotta.[7] Etelä-Suomessa kantojen vaihtelu on epäsäännöllisempää. Hyvinä myyrävuosina metsämyyrät saattavat syksyllä tunkeutua kesämökkeihin ja ulkorakennuksiin.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsämyyrä elää erilaisissa metsissä. Lajin levinneisyysalueen eteläosissa se viihtyy lehti- ja sekametsässä, mutta esimerkiksi Suomessa se elää myös havumetsissä. Metsämyyrä suosii erityisesti tiheää aluskasvillisuutta. Sitä tavataan joskus myös pensaikoista kaukana metsistä.[5]
Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsämyyrä käyttää pääasiassa kasvisravintoa, kuten siemeniä, marjoja, lehtiä ja juuria, näiden lisäksi myös sieniä.[6] Keväällä ja kesällä jopa 60 prosenttia ruokavaliosta koostuu vihreistä kasvinosista.[5] Taitavana kiipeilijänä metsämyyrä syö myös jäkäliä puista. Talvella se syö myös havupuiden taimien latvasilmuja. Metsämyyrä syö satunnaisesti myös hyönteisiä ja muita pikkueläimiä sekä linnunmunia.[8][6]
Metsämyyrä piilottaa syksyisin pähkinöitä, marjoja, siemeniä ja naavaa maanalaisiin varastoihin, puunkoloihin ja vanhoihin linnunpönttöihin.[8]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsämyyrän lisääntyminen ajoittuu huhti–lokakuulle, mutta suotuisissa olosuhteissa se voi lisääntyä ympäri vuoden.[6] Naaras on sukukypsä runsaan kuukauden ja koiras aikaisintaan kahden kuukauden iässä.[8] Vuoden lopulla syntyneet yksilöt alkavat lisääntymään kuitenkin vasta seuraavana keväänä.[6]
Metsämyyrän kantoaika on 21 vuorokautta, mutta se voi pienentyä 17 päivään, jos naaraalle on tarjolla runsaasti ravintoa. Kantoaika pitenee, jos naaras oli tullut raskaaksi heti edellisen poikueen synnyttä imetysaikana.[8] Vuodessa syntyy 4–5 poikuetta, joissa on yleensä 3–5 poikasta.[6]
Poikaspesä on yleensä maanpinnan alapuolella, mutta joskus niitä on myös kannoissa ja tiheissä pensaissa. Pesä on tehty sammalista, lehdistä ja muista pehmusteista.[8] Koiraat eivät osallistu poikasten hoitamiseen, mutta naaraat ovat todella huolehtivaisia. Jos yksikin poikasista lähtee pesästä, naaras käy hakemassa sen takaisin pesään.[6]
Myyräkuume[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsämyyrä kantaa usein Puumala-virusta, joka aiheuttaa myyräkuumetta. Tämä kuumeinen yleistauti kuuluu munuaisoireisten verenvuotokuumeiden tautiryhmään. Tauti tarttuu ihmiseen metsämyyrän eritteistä (virtsa, ulosteet ja sylki). Oireina ilmenee mm. äkillistä ankaraa kuumetta, munuaisoireita ja näköhäiriöitä. Taudista jää pitkäksi aikaa immuniteetti.[7]
Metsätuhot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsämyyrä aiheuttaa vähäistä vahinkoa myös metsätaloudelle syömällä taimien silmuja sekä kasvainten kuorta. Silmu- ja kasvainvioituksista on seurauksena mutkia ja muita laatuvikoja puun runkoon.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bjärvall, Anders & Ullström, Staffan: Suomen nisäkkäät. Suomentanut Iiris Kalliola ja Heidi Kinnunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25633-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Hutterer, R., Kryštufek, B., Yigit, N., Mitsain, G., Palomo, L.J., Henttonen, H., Vohralík, V., Zagorodnyuk, I., Juškaitis, R., Meinig, H. & Bertolino, S: Myodes glareolus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Metsämyyrä – Myodes glareolus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Myodes glareolus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Kryštufek, Boris et al.: Back to the future: the proper name for red-backed voles is Clethrionomys Tilesius and not Myodes Pallas. Mammalia, 9.8.2019, 84. vsk, nro 2, s. 214–217. De Gruyter. doi:10.1515/mammalia-2019-0067. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Bjärvall & Ullström, s. 111.
- ↑ a b c d e f g Bank vole (Clethrionomys glareolus) Wildscreen Arkive. Wildscreen. Arkistoitu 27.12.2013. Viitattu 9.3.2017.
- ↑ a b Heikki Henttonen ja Antti Vaheri: Perustiedot myyräkuumeesta 1996. Metsälehti / Metla. Arkistoitu 5.3.2010. Viitattu 6.7.2010.
- ↑ a b c d e Bjärvall & Ullström, s. 112.
- ↑ Metsämyyrä (Arkistoitu – Internet Archive) Metla
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylönen, Hannu: Myyrän salainen elämä : Suomen yleisimmän nisäkkään jäljillä. 213 s. Jyväskylä: Atena, 2018. ISBN 9789523004108.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luonnonvarakeskus (Luke): Metinfo – Metsien terveys, myyrät (Arkistoitu – Internet Archive)
- Yle Oppiminen: Metsämyyrä
- Animal Diversity Web (englanniksi)