Korkkitammi
| Korkkitammi | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Quercus suber L.[1] |
||||||||||||||||||||
| Levinneisyyskartta | ||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Korkkitammi Wikispeciesissä Korkkitammi Commonsissa |
Korkkitammi (Quercus suber) on ainavihreä tammilaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Lounais-Euroopassa ja Luoteis-Afrikassa.
Korkkitammi voi kasvaa 20 metrin mittaiseksi, mutta on usein kitukasvuisempi. Lehdet ovat 4–7 cm pitkät, heikosti liuskoittuneet tai karkeasti hammaslaitaiset. Terhot ovat 2–3 cm pitkiä. Korkkitammen kuoreen muodostuu paksu kerros korkkia.
Korkkitammia viljellään laajalti Välimeren alueella korkkiteollisuutta varten, tärkeimpänä tuottajamaana on Portugali. Korkkia kerätään 10–12 vuoden välein samasta puusta. Korkinkeruu ei vahingoita puuta, vaan tilalle kasvaa uusi korkkikerros. Ensimmäinen korkinkeruu suoritetaan noin 25-vuotiaille puille.[2] Työ tehdään ilman koneita. Korkkitammi elää 150–250 -vuotiaaksi. Sitä käytetään joskus myös koristekasvina.
Korkkitammimetsät ovat myös tärkeitä elinpaikkoja monille uhanalaisille eläimille, kuten espanjanilves (Lynx pardinus) ja iberiankeisarikotka (Aquila adalberti).
