Suomen politiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomi
Coat of arms of Finland.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Suomen politiikka


Teemasivu:Politiikka
 n  k  m 

Suomen politiikka on hallintomuodoltaan parlamentaarinen demokratia. Suomessa on käytössä monipuoluejärjestelmä.

Vallan kolmijako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnalle on kuulunut lainsäädäntövalta itsenäisyysjulistuksesta lähtien. Valtalaki, jota ei saatu vahvistetuksi, edellytti korkeimman valtiovallan siirtymistä eduskunnalle ulko- ja puolustuspoliittisin rajoituksin. Tämän jälkeen annettiin joulukuussa itsenäisyysjulistus, minkä Neuvosto-Venäjä tunnusti. Kuitenkin kuninkaanvaali merkitsi Ruotsin vallan aikaisen kuninkaan korkeimman vallan tunnustamista, mistä luovuttiin, kun kuningasehdokas luopui ja maasta päätettiin toisen kerran tehdä tasavalta itsenäisyysjulistuksen jälkeen.

Suomen pääministeri johtaa valtioneuvostoa, joka edustaa parlamentaarista toimeenpanovaltaa. Valtioneuvostolla on lain sallimissa rajoissa mahdollisuus antaa asetuksia, jotka täydentävät voimassa olevaa lainsäädäntöä. Oikeuslaitos on riippumaton toimeenpano- ja päätösvallasta.

Ennen uutta perustuslakia, joka valmistui vuonna 1999 ja astui voimaan 2000, presidentillä oli enemmän valtaoikeuksia. Presidentillä on veto-oikeus, tosin eduskunta voi ylittää presidentin veton.

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinnossa paikallishallinto on toteutettu kunnissa, joilla on vastuu palvelutuotannosta ja oikeus kunnallisveron keräämiseen. Kunnilla on lisäksi velvollisuus kerätä kiinteistöveroa, jonka määrän vaihteluväli on määrätty eri kiinteistölajeilla lailla. Kunnissa päätösvalta kuuluu kunnanvaltuustoille ja toimeenpanovalta kunnanhallitukselle sekä sen esittelijälle, kunnanjohtajalle. Kunnilla ei ole paikallista tuomiovaltaa, vaan kuntien yksityisoikeudellisia toimia tutkitaan yleisissä oikeuksissa ja kuntien julkishallinnollisia toimia hallinto-oikeuksissa.

Kunta voi vapaasti päättää nimittää itseään kaupungiksi. Kaupunkien kunnanvaltuustoja kutsutaan kaupunginvaltuustoiksi, kaupunkien kunnanhallituksia kaupunginhallituksiksi ja kaupunkien kunnanjohtajia kaupunginjohtajiksi. Kuntien päätöksenteko tapahtuu kunnanvaltuustoissa, joihin neljän vuoden välein järjestettävissä kunnallisvaaleissa valitaan valtuutetut.

Kuntien toiminnan määrittelee kuntalaki, joka on sama kaikille Suomen kunnille. Aikaisemmin kunnallislainsäädäntö oli jakautunut kuntia ja kaupunkeja koskevaan.

Kunnat muodostavat paikallis-alueellista yhteistyötä varten seutukuntia ja maakuntia. Valtionhallintoa alueella edustavat työvoima- ja elinkeinokeskukset, joiden osastoista työvoimaosasto liittyy työvoimahallintoon ja työministeriöön, yritysosasto elinkeinopolitiikkaan sekä kauppa- ja teollisuusministeriöön ja maaseutuosasto maatalouspolitiikkaan sekä kalastuksen sekä maa- ja metsätalousministeriöön. Yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyen valtionhallintoa edustivat läänit. Palo- ja pelastuslaitokset ovat kunnallis-alueellisia.

Maakuntavaltuustot ovat kunnanvaltuustojen nimittämiä. Ainoastaan Kainuun maakunta ja Ahvenanmaan maakunta järjestävät vaalit maakunnalliseen demokratiaan liittyen. Ahvenanmaan maakunnallisen hallinnon määrittää laki Ahvenanmaan itsehallinnosta, ja Kainuuseen liittyy kokeilu ensimmäisenä koko manner-Suomessa. Siellä osa kunnanvaltuustojen vallasta on siirretty maakuntavaltuustolle muuttotappioalueen hallinnon tehokkaammaksi järjestämiseksi niukemmin resurssein. Sen on arveltu johtavan peruskuntien määrän vähenemiseen alueella.

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tasavallan presidentti on valtionpäämies ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa sekä on puolustusvoimain ylipäällikkö.

Pääministerille katsotaan kuuluvan Eurooppa-politiikka eli Suomen suhteiden koordinoiminen Euroopan unioniin päin niiden asioiden osalta, kun ne ovat Euroopan unionin politiikkaa. Mikäli politiikka suuntautuu kolmansiin maihin eikä Euroopan unionilla ole asiaan muodostunut politiikkaa, on asia ulkopolitiikkaa ja kuuluu Suomen ulkopoliittiselle johdolle sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle.

Euroopan unioni ja EMU[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomella, kuten kaikilla Euroopan unionin jäsenvaltioilla, on yhteinen kauppapolitiikka ja maatalouspolitiikka. Tämän lisäksi Suomella on Euroopan rahaunionista johtuen Euroopan unioniin kuuluvien rahaunioniin liittyneiden jäsenvaltioiden kanssa yhteinen rahapolitiikka.

Muita politiikan alueita pyritään Euroopan unionissa yhdenmukaistamaan, mutta niistä voidaan päättää vielä hallitusten välisesti ministerineuvostoissa neuvottelemalla. Perustuslailtaan Suomi on täysvaltainen tasavalta, jonka lainsäädännössä kuitenkin Euroopan unioni on otettu huomioon perustuslain mainitsemina kansainvälisinä velvoitteina. Euroopan unioni ei ole jäsentensä tapaan oikeushenkilö, vaan se on valtioliittoa tarkoittava sopimusjärjestelmä. Euroopan unionin yksi alkutekijä EEC:kään ei ollut oikeushenkilö. Euroopan unionin perustuslakisopimus lakkauttaisi nykyisen Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliset kansainväliset valtiosopimukset ja tekisi uudesta Euroopan unionista oikeushenkilön. Se ei olisi kuitenkaan liittovaltio, koska oikeus päättää Euroopan unionille luovutettavasta päätösvallasta jäsenvaltioiden suvereniteettia rajoittaen säilyisi edelleen jäsenvaltioilla itsellään. Perinteisesti liittovaltioissa ei tätä päätösvaltaa liittovaltion muodostaneille osavaltiolla ole lukuun ottamatta oikeutta erota liittovaltiosta. Yhtenäisvaltiossa sen osilla ei ole ajateltu olevan oikeutta itsenäisyyteen, ellei näin erikseen päätetä.

Ulkopolitiikka ja puolustusulottuvuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan yhteisö poliittista unionia tarkoittaneesta Maastrichtin sopimuksesta alkaen on pyrkinyt yhtenäistämään kauppapolitiikkansa tueksi myös ulkopolitiikkaansa ja puolustuspolitiikkaansa. Turvallisuuspolitiikan muodostamaan ulko- ja puolustuspolitiikkaa kutsutaan Euroopan unionissa käännöksen mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikaksi. Ulkopolitiikan koordinointia edustaa korkea-arvoinen ulkopoliittinen valtuutettu, nykyisin Javier Solana, jolla ei ole kuitenkaan ministeriin verrattavia valtuuksia.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden puolustuspolitiikan yhdenmukaistamispyrkimystä kutsutaan Euroopan unionin puolustusulottuvuudeksi. Siihen liittyy puolustusvälineteollisuuden yhteistyötä ja julkisia hankintoja sekä yhteisiä käytäntöjä ja operaatioita, mistä osoituksena ovat Euroopan unionin taistelujoukot.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]