Ero sivun ”Juutalaisuus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus
Hylättiin viimeisimmät 2 tekstimuutosta (tehnyt 62.183.149.235) ja palautettiin versio 20231155, jonka on tehnyt Varsilyönti
Merkkaus: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon
Rivi 10: Rivi 10:
Juutalaisuus lasketaan suurten [[Maailmanuskonnot|maailmanuskonto]]jen joukkoon, mutta on niistä pienin. Juutalaisia on maailmassa nykyisin noin 15 miljoonaa.<ref name=":0" /> Heitä asuu eniten [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] (6,5 miljoonaa), [[Israel]]issa (5,9 miljoonaa) ja [[Eurooppa|Euroopassa]] (1,5 miljoonaa).
Juutalaisuus lasketaan suurten [[Maailmanuskonnot|maailmanuskonto]]jen joukkoon, mutta on niistä pienin. Juutalaisia on maailmassa nykyisin noin 15 miljoonaa.<ref name=":0" /> Heitä asuu eniten [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] (6,5 miljoonaa), [[Israel]]issa (5,9 miljoonaa) ja [[Eurooppa|Euroopassa]] (1,5 miljoonaa).


[[Kristinusko]] ja [[islam]] ovat kehittyneet juutalaisuudesta. Johtaja on Jamal toinen
[[Kristinusko]] ja [[islam]] ovat kehittyneet juutalaisuudesta.


== Synty ==
== Synty ==
Rivi 168: Rivi 168:
{{Viitteet|sarakkeet}}
{{Viitteet|sarakkeet}}


== kirjallisuutta 2022 ==
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Armstrong, Karen | Nimeke=[[Jumalan historia|Jumalan historia. 4000 vuotta juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia]] | Selite=A History of God. The 4,000-Year Quest of Judaism, Christianity and Islam, 1993.) Suomentanut Markku Päkkilä | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Ajatus | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-951-20-7027-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Armstrong, Karen | Nimeke=[[Jumalan historia|Jumalan historia. 4000 vuotta juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia]] | Selite=A History of God. The 4,000-Year Quest of Judaism, Christianity and Islam, 1993.) Suomentanut Markku Päkkilä | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Ajatus | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-951-20-7027-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.) | Nimeke=Juutalainen kulttuuri | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1998 (3. painos 2003) | Tunniste=ISBN 951-1-13313-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.) | Nimeke=Juutalainen kulttuuri | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1998 (3. painos 2003) | Tunniste=ISBN 951-1-13313-6}}

Versio 14. tammikuuta 2022 kello 12.01

Tämä artikkeli on juutalaisesta uskonnosta. Juutalaisesta kansasta kertoo artikkeli Juutalaiset.
Osa artikkelisarjaa
Juutalaisuus
Daavidin tähti

Juutalaisuus on juutalaisten etninen uskonto.[1] Se on yksi maailman ensimmäisistä monoteistisista uskonnoista ja yksi vanhimmista nykyaikana harjoitetuista uskonnoista.

Juutalaisuus kehittyi nykymuotoonsa Lähi-idässä 600-luvulta eaa. alkaen. Juutalaisuuden nykyiset pääsuuntaukset ovat ortodoksijuutalaisuus, konservatiivinen juutalaisuus ja reformijuutalaisuus.

Juutalainen uskonto perustuu ajatukseen Jumalan ja juutalaisen kansan välisestä liitosta.[1] Juutalaisuuden tärkeimpiä tekstejä ovat Toora, heprealainen Raamattu (Tanak) ja Talmud sekä muut juutalaiset lakikirjoitukset. Juutalaisen elämän keskus on synagoga, ja yhteisön johtaja on rabbi. Juutalaisuuden tärkeimpiä juhlapäiviä ovat lepopäivä sapatti, hanukka, uudenvuoden juhla roš hašana, pesah ja jom kippur.

Juutalaisuus lasketaan suurten maailmanuskontojen joukkoon, mutta on niistä pienin. Juutalaisia on maailmassa nykyisin noin 15 miljoonaa.[1] Heitä asuu eniten Yhdysvalloissa (6,5 miljoonaa), Israelissa (5,9 miljoonaa) ja Euroopassa (1,5 miljoonaa).

Kristinusko ja islam ovat kehittyneet juutalaisuudesta.

Synty

Historiantutkijat määrittelevät juutalaisuuden erottuneen muista Lähi-idän uskonnoista 600-luvulta eaa. alkaen. Sitä ennen kautta Lähi-idän palvottiin samantyyppisin menoin useita keskenään sukulaisuussuhteissa olevia jumalia, joiden nimet saattoivat vaihdella paikasta toiseen. Ylijumala tunnettiin nimillä Anu, Assur, Marduk, Ēl ja Baalsamem. Muilla jumalilla oli omat tehtävänsä, ja ihmiset kääntyivät tarpeen tullen milloin minkin jumalan puoleen. Ehdottomaan auktoriteettiasemaan asetettuja pyhiä kirjoja ei ollut.[2] Israelin ja Juudan kuningaskunnissa oli oma pääjumalansa Jahve, jolle kuningas Salomo oli rakennuttanut temppelin Juudan pääkaupunkiin Jerusalemiin. Kuningaskunnissa oli kuitenkin muidenkin jumalien kuin Jahven kultteja; tärkeä ja yleisesti palvottu oli etenkin naispuolinen Ašera, ylijumala Elin puoliso. Monoteismia ei vielä tunnettu, vaan oman kansallisjumalan kultti oli henoteistinen, yhtä jumaluutta suosiva.[3]

Muutos henoteismista monolatrian kautta monoteismiin tapahtui Israelissa ja Juudassa hitaasti 600-luvulta eaa. lähtien. Jahven palvonta ainoana jumalana sai alkunsa Juudan kuninkaan Josian aikana 620-luvulla eaa. alkunsa saaneesta deuteronomistisesta liikkeestä. Vuonna 586 eaa. tapahtunut Jerusalemin tuho ja sitä seurannut Babylonin pakkosiirtolaisuuden alku merkitsivät suurta mullistusta Juudan yläluokalle ja oppineistolle, minkä seurauksena tarve sitoutua yhteen jumalaan voimistui.[4] Jahven vanha kultti oli raunioina ja Jahven lait oli korvattu babylonialaisilla laeilla.[5] Pakkosiirtolaisuuden päätyttyä 500-luvun eaa. lopulla Jerusalemiin rakennettiin toinen temppeli, jonka myötä myös uskonto uudistui.[4] Temppeliin ja vanhaan uhrikulttiin otettiin etäisyyttä; uskonto rakennettiin toimimaan kokonaan ilman temppeliä, ja Mooseksen laki korvasi sen. Uskonnosta tulikin näin selkeästi lakiuskonto.[6] Uskonnon uudistamisen tärkeimpiä hahmoja olivat etenkin kirjanoppineet kuten Esra ja Nehemia. Maata kohdanneen katastrofin syyksi laitettiin muiden jumalien kuin Jahven palvonta. Uskonnon uudistuksessa oli myös jatkuvuutta; vanhan uskonnon yhteisöllisiä ja kultillisia tehtäviä tulkittiin uudelleen ja sovellettiin uusiin oloihin. Uudistusten juurtuminen kansaan tapahtui hitaasti seuraavien vuosisatojen aikana, ja täydessä mielessä monoteistinen juutalaisuus oli syntynyt vasta hellenistisenä aikana. Tooran teksti sai lopullisen muotonsa aikaisintaan 300-luvulla eaa.[4]

Varhaiset muodot

Jerusalemin toisen temppelin kaudella oli neljä teologista suuntausta, saddukeukset, farisealaiset, essealaiset ja selootit.[7] Nykyään tunnettu juutalaisuuden muoto eli niin kutsuttu rabbiinijuutalaisuus on kehittynyt farisealaisesta tulkinnasta.[8] Se perustuu Tooran lakiin ja sen noudattamiseen sekä selitykseen rabbiinisen kirjallisuuden, niin kutsutun suullisen Tooran pohjalta (Talmud ja Mišna). Karaiittijuutalaiset eivät hyväksy rabbiinijuutalaisuuden Talmud-kirjallisuutta laillisena auktoriteettina, vaan pitäytyvät pelkkään Tanakiin, juutalaiseen Raamattuun (kristillisen Raamatun Vanha Testamentti). Tämä suuntaus onkin lähempänä saddukealaista tulkintaa.

Nykyiset suuntaukset

Juutalaisuus voidaan jakaa erilaisiin suuntauksiin. Reformijuutalaisuus (eli liberaalijuutalaisuus tai progressiivinen juutalaisuus) sai alkunsa 1800-luvun alun Saksassa. Se pyrki sopeuttamaan juutalaisuutta ja sen selitystä uuteen aikaan ja vapaamieliseen länsimaiseen ajatteluun. Ortodoksijuutalaisuus vastustaa uudistuksia. Se voidaan jakaa ultraortodoksiseen (haredit) ja uusortodoksiseen liikkeeseen. 1700-luvulla Puolassa syntynyt hasidistinen herätysliike luetaan nykyisin ultraortodokseihin. Konservatiivijuutalaiset ovat vanhoillisempia kuin reformijuutalaiset, mutta uudistusmielisempiä kuin ortodoksit. Humanistinen juutalaisuus ja rekonstruktionistinen juutalaisuus ovat uusia Yhdysvalloissa syntyneitä maallistuneita suuntauksia.[9]

Juutalaiset jaetaan nykyisin lisäksi kahteen ryhmään, aškenasijuutalaisiin ja sefardijuutalaisiin. Aškenasijuutalaisuus ja sefardijuutalaisuus eroavat toisistaan joiltain osin muun muassa rituaalien suhteen. Aškenasijuutalaisuus syntyi Saksassa ja Pohjois-Ranskassa ja levisi sieltä Itä-Eurooppaan ja Pohjois-Eurooppaan. Sefardijuutalaisuus syntyi Iberian niemimaalla ja levisi sieltä karkotuksen myötä 1400-luvun lopulla muualle Välimeren seudulle ja Hollantiin.[9]

Pyhät tekstit

Juutalaisten pyhät tekstit määrittelevät juutalaisen uskon periaatteet, ja ne antavat juutalaisille myös ohjeet jokapäiväistä elämää varten.[10]

Juutalaisuuden perusteos on Toora eli viisi Mooseksen kirjaa. Toora kuvaa muun muassa maailman luomisen, Jumalan liiton Abrahamin kanssa, israelilaisten paon Egyptistä sekä Mooseksen ja kymmenen käskyä. Tooraa luetaan muun muassa lauantaisissa synagogajumalanpalveluksissa.[10]

Heprealainen raamattu eli Tanak käsittää Tooran lisäksi myös Nevi’imin ja Ketuvimin, joissa on historiallisia kuvauksia juutalaisten elämästä Israelissa ja Babylonissa, sekä runoutta ja ohjeita. Juutalaiset lukevat Raamattua sapattina ja juutalaisina juhlapäivinä.[10]

Talmud on ajanlaskun alun jälkeen koottu laaja rabbiininen teksti, joka koostuu suullisesta laista Mišnasta ja sen kommentaarista Gemarasta, sekä lisäksi myöhemmistä kommentaareista. Talmudia opiskellaan etenkin juutalaisissa kouluissa, ješivoissa, mutta myös esimerkiksi Israelin yliopistoissa.[10]

Talmudin koostamisen jälkeen on laadittu lisäksi varsinaisia juutalaisen lain kokoelmia. Juutalaisuuteen kuuluu lisäksi mystisiä tekstejä, joiden yhteisnimitys on kabbala.[10] Juutalaisissa kodeissa on yleensä myös esimerkiksi juutalaisia rukouskirjoja.[10]

Toora ja muut varhaiset juutalaiset tekstit on kirjoitettu hepreaksi, mutta osa Tanakista ja Talmudista arameaksi, josta oli tullut juutalaisten arkikieli.[10]

Juutalainen usko

Jumala

Juutalainen jumalakäsitys on ehdottoman yksijumalinen: Jumala on yksi (5. Moos 6:4), jakamaton, rajaton, vailla aineellista ruumista, alkua tai loppua, ja hänestä ei voi eikä saa tehdä kuvaa.[11][12] Tähän jumalakäsitykseen nojaten juutalaisuus hylkää monijumalaisuuden, dualismin ja kolminaisuusopin. Tähän liittyen korostetaan, että ihmisen tulee osoittaa rukouksensa vain Jumalalle. Juutalaisuuden mukaan Jumala on luonut maailman, ja on kaikkitietävä, kaikkivoipa ja hyväntahtoinen. Klassisen juutalaisuuden mukaan Jumala on persoonallinen ja ohjaa maailman tapahtumia.[13] Juutalaisten Jumalan nimi on JHWH, ja koska juutalaisuudessa on hyvin pitkään ollut kielto lausua tätä nimeä ääneen, sen alkuperäinen ääntämisasu on unohtunut. Syy tälle kiellolle on epäselvä; mahdollisesti ihmistä on pidetty liian ala-arvoisena lausumaan Jumalan nimeä.[14] Perinteisen juutalaisen uskon mukaan Jumalan katsotaan ilmoittaneen tahtonsa Israelin kansalle suorana ilmoituksena Moosekselle Siinainvuorella sekä Tanakin profeettojen kautta. Nykyään eri juutalaisten suuntausten teologiassa on merkittäviä eroja Jumalan ilmoituksen suhteen. Ortodoksijuutalaisuuden mukaan Toora on Jumalan kirjoittama, ja myös niin sanottua suullista Tooraa eli Talmudia ja muita rabbiinisia lähteitä pidetään Jumalan ilmoituksena, vaikkakin ihmisten kirjoittamana. Konservatiivijuutalaisuus näkee Tooran olevan osaksi ihmisten kirjoittama ja osaksi jumalallinen, kun taas reformijuutalaisuuden mukaan Toora ja rabbiiniset kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia.[15]

Ihminen

I Mooseksen kirjan luomiskertomuksen mukaan ihminen on Jumalan luomistyön kruunu, jolle on uskottu vastuullinen asema maanpäällisen luomakunnan hallitsijana. Juutalaisen käsityksen mukaan ihminen ei ole luonnostaan vain hyvä tai paha, vaan hänellä on Jumalan luoma taipumus hyvään (jetser ha’tov) ja pahaan (jetser ha’ra) ja vapaa tahto valita hyvän ja pahan välillä.[16] Ihmisen sielun katsotaan olevan kuolematon, ja ruumiin elämän päättyessä sielu palaa takaisin Jumalan luokse.

Pelastuskäsitys

Toorassa on kaiken kaikkiaan 613 erilaista käskyä (mitsva), joita noudattaen juutalaisen tulee elää. Toorassa muistutetaan niiden ajallisista seurauksista.[17]

Lakien noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä ei määritellä mitään konkreettista palkkiota tai rangaistusta kuten paratiisia tai kadotusta. Yksi juutalaisen uskon keskeisistä ajatuksista on se, että käskyjen noudattamisesta palkitaan ja niiden rikkomisesta rangaistaan. Maimonideksen juutalaisen uskon määritelmän mukaan tämä on yksi juutalaisuuden 13 uskonkappaleesta. Palkkion tai rangaistuksen luonteesta on erilaisia näkemyksiä. Monissa teksteissä kuten Tanakissa puhutaan elämän aikana tapahtuvista seuraamuksista ja erityisesti monien rabbiinisten lähteiden mukaan ihminen saa palkkioita ja rangaistuksia kuolemanjälkeisessä elämässä. Rabbiinisissa teksteissä kuten Talmudissa puhutaan esimerkiksi paikasta nimeltä Gehinnom, jossa pahat saavat rangaistuksen pahoista teoistaan, kun taas hyvät ihmiset pääsevät Eedenin puutarhaan.[18] Talmudissa puhutaan myös useasti käsitteestä nimeltä mida keneged mida, joka tarkoittaa sitä että ihmisen pahoista teoista tulee aina niitä vastaava rangaistus ihmiselle itselleen, esimerkiksi toisen ihmisen hukuttanut hukutetaan itse. Löytyy myös näkemyksiä kuten rabbi Simon Ben Azain näkemys: "Hyvän teon palkka on hyvä teko, ja synnin palkka on synti."[19][20] Kuoleman jälkeinen pelastus tai kadotus nähdään ihmiselle liian abstrakteina käsitteinä, joten ne kuuluvat niin sanottuun tulevaan maailmaan ja ovat Jumalan käsissä.

Juutalaisuus uskoo Mooseksen liiton kuuluvan Israelin kansalle eikä muilla kansoilla ole moraalista velvoitusta sen pitämiseen. Mooseksen liittoa edeltää Nooan liitto, jonka Jumala asetti vedenpaisumuksen jälkeen ja joka koskee koko ihmiskuntaa. Tämän vuoksi juutalainen teologia ei tunne ajatusta pelastuksesta, joka koskisi vain Mooseksen liittoon kuuluvia.

Katumus

Juutalaisen käsityksen mukaan synnit voidaan saada anteeksi ja sovittaa katumuksella, rukouksella ja hyväntekeväisyydellä. Olennainen osa katumusta on vilpitön muutos ajattelussa, syntien tunnustaminen Jumalalle ja anteeksi pyytäminen niiltä ihmisiltä, joita kohtaan on toiminut väärin. Jos mahdollista, vahinko täytyy myös korvata, esimerkiksi palauttamalla varastettu omaisuus. Syntiä pidetään eksymisenä oikealta tieltä, ja katumuksen avulla ihminen palaa takaisin alkuperäiseen tilaan. Katumusta kutsutaan siksi nimellä teshuva eli takaisin palaaminen.[21]

Messias

Juutalaisen uskon pääkohtiin kuuluu oppi messiaasta, joka tulee aikojen lopulla päättämään Israelin kansan diasporan ja tuomaan ikuisen maailmanrauhan sekä oikeuden. Länsimaisen ajanlaskun alun aikoihin messiasodotus oli hyvin voimakasta ja messiasehdokkaita oli useita. Näihin aikoihin juutalaisuudesta erosi lahko, joka uskoi Jeesus Nasaretilaisen olevan messias. Tästä lahkosta muodostui myöhemmin kristinusko. Kristillisen messiastulkinnan tunnustavat myös niin kutsutut messiaaniset juutalaiset, jotka perinteisen juutalaisuuden mukaan muodostavat oman Israelin kansaan kuulumattoman ryhmänsä.

Juutalainen jumalanpalvelus

Synagoga Zwollessa, Hollannissa.

Juutalaisen jumalanpalveluksen keskeisin osa on Jumalan antaman lain noudattaminen, laupeuden harjoittaminen ja lähimmäisenrakkaus. Juutalainen laki on kirjattu Tooraan (viisi Mooseksen kirjaa), Talmudiin sekä laajaan kirjastoon näitä selittäviä kommentaareja.

Juutalaisen jumalanpalveluksen teologisesti tärkein osuus oli Jerusalemin temppelissä leeviläs-aaronilaisen papiston (kohaniitit, sanasta kohen) harjoittama päivittäinen rituaalinen uhripalvelus toorassa tarkasti säädettyjen ohjeiden mukaan. Keisari Tituksen johtama Rooman armeija tuhosi temppelin vuonna 3830 juutalaisen ajanlaskun tai 70 länsimaisen ajanlaskun mukaan. Sen jälkeen ei temppelipalvelusta ole voitu harjoittaa.

Nykyään juutalaisen jumalanpalveluksen keskus on synagogajumalanpalvelus, joka seuraa eri perinteitä ja vakiintunutta liturgista rakennetta. Jumalanpalvelusmallit jakaantuvat pääasiallisesti aškenasi- ja sefardi-riitteihin. Näiden lisäksi on olemassa italialainen, jemeniläinen ja hasidilainen riitti.

Raamatun esikuvan mukaisesti kaikki maailman synagogat on suunnattu kohti Jerusalemia. Siksi juutalainen myös suuntaa oman rukouksensa samaan suuntaan. Tooran määrittelemien päivittäisten uhrien sijaan juutalaiset rukoilevat kolme kertaa päivässä:

  • šaharit; aamurukous
  • minha; iltapäivärukous
  • ma’ariv; iltarukous

Juutalaisen jumalanpalveluksen eli tefillan tärkeimmät elementit ovat:

  • Šema Israel. Tämä rukous koostuu kolmesta Tooran kappaleesta (5.Moos.6:4–9; 11:13–21 ja 4.Moos.15:37–41) ja se luetaan aamuin sekä illoin.
  • Amida (verbistä la’amod = seisoa). Tämän rukouksen toinen nimi on šmone esre (kahdeksantoista). Se koostuu arkipäivinä kahdeksastatoista ja sapattisin ja juhlapyhisin seitsemästä siunauksesta. Rukous luetaan seisaaltaan ja kasvot Jerusalemia kohti suunnattuina.

Perinteisesti aamupalvelukseen osallistuva juutalainen mies laittaa päälleen tallit-rukousšaalin sekä sitoo arkiaamuina käsivarteensa ja otsalleen tefillinit. Konservatiivi- ja reformisuuntauksissa myös naiset ovat alkaneet käyttää tallitia ja tefillineitä.[22]

Nykyisen juutalaisuuden piirissä on eriäviä näkemyksiä Jerusalemin temppelin uudelleenrakentamisesta ja temppelipalveluksen käyttöönotosta. Niin sanotun uskonnollis-kansallisen Dati Leumi -liikkeen perusajatuksena on juutalaisen valtion perustaminen koko raamatullisen Israelin alueelle, sekä Kolmannen temppelin rakentaminen Jerusalemin Temppelivuorelle. Perinteinen ortodoksijuutalaisuus sen sijaan hylkää tämän ajatuksen ja korostaa tulevan Messiaan perustavan ikuisen rauhan valtakunnan sekä rakentavan temppelin.

Juutalaisen henkilökohtaisen jumalanpalveluksen tasot voidaan jakaa käytännölliseen ja hengelliseen. Käytännöllisen tason henkilökohtainen jumalanpalvelus on Jumalan antaman lain noudattamista sekä laupeuden ja lähimmäisenrakkauden harjoittamista. Hengellinen taso ulottuu henkilökohtaisesta rukouselämästä mystiikkaan ja kabbalan tutkimiseen.

Juutalainen elämänkaari

Miespuolisen juutalaisen ensimmäinen velvollisuus toteutuu kahdeksantena päivänä syntymästä, jolloin Tooran käskyn mukaan suoritetaan brit mila, ympärileikkaus, eli sananmukaisesti sanan liitto merkiksi Israelin kansaan kuulumisesta. Tämä toimitus on yksi tärkeimmistä ja sen puuttuminen katsotaan vakavaksi rikkeeksi. Ympärileikkaamattomana kuollut juutalainen voidaan haudata juutalaisella hautausmaalla vain sen erityiseen osaan. Ympärileikkauksen yhteydessä poika saa nimensä. Tyttölapselle annetaan nimi sapattijumalanpalveluksen yhteydessä. Lapsen isä kutsutaan lukemaan Tooraa kun lapselle luetaan erityinen siunaus ja hänelle annetaan nimi.

Uskonnollinen täysi-ikäisyys koittaa pojille 13-vuotiaana ja tytöille 12-vuotiaana. Juutalainen kasvatus tähtää opettamaan lapselle mitsvojen noudattamista siten että täysi-ikäisyyteen saavuttaessa he voivat olla itse vastuussa omista teoistaan. Pojasta tulee niin sanottu bar mitsva (”lain poika”) ja tytöstä bat mitsva (”lain tytär”). Jumalanpalveluksessa poika kutsutaan ensimmäisen kerran lukemaan Tooraa ja tapausta juhlitaan perusteellisesti. Konservatiivi- ja reformijuutalaisissa seurakunnissa myös tyttö pääsee lukemaan Tooraa.

Avioliitto on juutalaisen elämän, tulevien sukupolvien ja koko juutalaisen kansan perusta. Juutalaisuus suhtautuu hyvin kielteisesti seka-avioliittoihin. Tärkeää on äidin juutalaisuus, koska juutalainen identiteetti ja juutalaiskansaan kuuluminen periytyvät nimenomaan äidiltä. Juutalainen pari vihitään chupan eli vihkikatoksen alla yhteisasumisen vertauskuvana. Puolisot allekirjoittavat avioliittosopimuksen, ketubban, juovat yhdessä pikarillisen viiniä, jonka jälkeen sulhanen murskaa lasin Jerusalemin temppelin muistoksi. Jos avioliitto purkautuu, siihen tarvitaan rabbiinituomioistuimen eli bet dinin vahvistama avioero, get.

Kuolemantapauksessa hautaus järjestetään mahdollisimman pian, useimmiten kahdessa päivässä. Juutalainen voidaan haudata vain juutalaiselle hautausmaalle ja toimituksesta vastaa juutalainen hautausyhdistys hevra kaddiša. Juutalainen noudattaa sururituaalia, johon kuuluvat viikon kestävä šiva-suruaika sekä päivittäin luettava kaddiš-rukous.

Eri juutalaisryhmät noudattavat tapoja varsin yksilöllisesti. Ortodoksijuutalaiset noudattavat mitzvoja hyvin tarkasti, perinteiset juutalaiset lähinnä keskeisimpiä säädöksiä. Maallistuneet juutalaiset sopeutuvat helposti elämään valtakulttuurin mukana ja juutalaisuus näkyy vain väljästi arkipäiväisessä elämässä.

Etninen uskonto

Juutalainen uskonto on osa juutalaisen kansan kulttuuria.

Juutalaisuus on juutalaisen kansan etninen uskonto.[1][23][24] Juutalaisen kansan ja juutalaisuuden alkuperä on muinaisissa israelilaisissa ja näiden kulttuurissa.[25][26][27] Historiallisesti juutalainen etnisyys ja uskonto ovat olleet toisiinsa kietoutuneita.[28] Juutalaiseksi synnytään, perinteisesti halakhan mukaan äidinpuoleisen suvun kautta, mutta vapaamielisemmissä suuntauksissa juutalaisuuden katsotaan periytyvän myös isän suvusta.[29][30] Juutalainen tarkoittaa myös henkilöä, joka ei harjoita juutalaista uskontoa mutta on etnisesti juutalainen.[31][25][32]

Koska juutalainen uskonto perustuu uskomukseen juutalaisen kansan ja Jumalan välisestä liitosta, juutalaisuuteen ei liity näkemystä, että muiden kansojen jäsenten tarvitsisi omaksua sen uskomukset ja tavat, eikä juutalaisuus tee lähetystyötä[33] tai yleisesti suosittele muille kääntymistä.[23] Juutalaisuuteen kääntyvän katsotaankin myös liittyvän osaksi siihen kytkeytyvää juutalaista kansaa uskonnollisen muutoksensa lisäksi[34] ja tulevan siten osaksi juutalaisen kansan ja Jumalan liittoa.[35] Juutalaisuuteen kääntyminen on huomattavasti suurempi prosessi kuin esimerkiksi islamiin tai kristinuskoon kääntyminen.[36] Ei-juutalaisesta henkilöstä ei tule juutalaista juutalaisuuden opetuksia uskomalla ja noudattamalla[30] eikä kääntymistä ei voi tehdä itse identifioitumalla juutalaiseksi.[33][23] Etniseen uskontoon kääntyminen edellyttää sen yhteisön hyväksymäksi tulemista. Usein kääntymisen motiivina on avioliitto juutalaisen kanssa tai isänpuolinen juutalainen sukutausta,[23] joka ei kaikissa juutalaisen uskonnon suuntauksissa määrittele juutalaisuutta[29] ja täten vaatii kääntymisprosessin. Juutalaisuuden keskeisimmät perinteiset halakhiset lähteet kuitenkin kieltävät kääntymisen pelkän avioliiton takia,[37] minkä vuoksi ortodoksijuutalaisuudessa avioliittoa varten kääntymistä ei monin paikoin sallita.[38][39][40] Koska juutalaisuuteen kääntyminen on kuitenkin periaatteessa mahdollista kenelle tahansa, on juutalaisuuteen kaikkina aikoina kääntynyt myös ihmisiä hengellisistä syistä ilman perhesiteitä.[41][42]

Kalenteri

Pääartikkeli: Juutalainen kalenteri

Juutalaisessa kalenterissa on määritelty juutalaisten juhlapyhät sekä ajankohtaan sopivat psalmit luettavaksi. Kalenterista on kaksi pääasiallista muotoa: havaintoihin painottuva muoto, joka oli käytössä pääasiallisesti ennen toisen temppelin tuhoa 70 jaa. Kalenteri perustuu kuun vaiheiden havainnoille, ja sen määrittelyn on kuvannut ensimmäisen kerran Maimonides vuonna 1178, jolloin kalenteri hyväksyttiin siirtymäkauden vuosien 70–1178 jälkeen.

Toinen muoto on säännöllinen kuu-aurinkokalenteri, joka muistuttaa kiinalaista kalenteria, jossa mitataan kuukauden pituutta kuunkierron mukaan samalla kun vuoden pituutta mitataan auringonkierroin.

Sapatti

Pääartikkeli: Sapatti

Yksi keskeisimpiä käskyjä koskee lepopäivää eli sapattia (šabbat), joka on viikon seitsemäs päivä. Viikon lasketaan alkavan sunnuntaista, joten seitsemäs päivä on lauantai, samoin kuin oli Suomessakin virallisesti ennen vuonna 1973 käyttöön otettua viikkonumerointijärjestelmää. 200-luvulle tultaessa kristillinen kirkko halusi tehdä selvän eron juutalaisuuteen sekä teologisista että poliittisista syistä, ja kristittyjen lepopäiväksi tuli viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai, Kristuksen ylösnousemuksen päivä. Raamatun luomiskertomuksen mukaisesti sapatti alkaa perjantai-iltana auringon laskiessa. Sapatin vietto alkaa puoli tuntia ennen auringon laskua perjantai-iltana ja se päättyy lauantai-iltana kolmen tähden ilmestyttyä taivaalle eli noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Napapiirin yläpuolella, missä keskikesällä ja -talvella on mahdotonta havainnoida auringonnousua ja -laskua, noudattaa alueella matkustava uskova juutalainen joko lähimmän juutalaisen seurakunnan tai Jerusalemin aikoja omasta perinteestään riippuen.

Juhlapyhät

Pääartikkeli: Juutalaiset juhlapäivät
Maurycy Gottlieb, Jom Kippur, 1878.

Juutalaisuuden juhlapyhiä ovat:

  • Uusi vuosi eli roš hašana sekä jom kippur eli suuri sovituspäivä sijoittuvat länsimaisen kalenterin mukaan syys-lokakuulle.
  • Lehtimajajuhlaa eli sukkotia vietetään syksyllä seitsemän päivän ajan ja silloin muistellaan juutalaisten matkaa pois Egyptin orjuudesta halki Siinain autiomaan. Sukkotin viimeiset päivät ovat Shemini Atseret ja Simchat Tora.
  • Hanukka osuu joulukuulle. Juhlaa vietetään makkabealaiskapinan päättymisen ja Jerusalemin Temppelin uudelleen vihkimisen muistoksi.
  • Helmi-maaliskuulla vietetään purim-juhlaa Esterin kirjan tapahtumien muistoksi. Juhlasta on kehittynyt karnevaalijuhla naamiaisineen.
  • Kristittyjen pääsiäisen aikoihin vietetään pesahia, jossa muistellaan Egyptistä lähtöä, kun Mooses johdatti Israelin kansaa. Viikon kestävä juhla aloitetaan seder-aterialla, johon kuuluu Raamatun Exodus-kertomuksen lukeminen. Pesach-juhlan erityispiirre on se, että niin sanottujen hapatettujen ruokien nauttiminen on kielletty. Leivän sijaan käytetään happamattomia matza-leipiä.[43]
  • Seitsemän viikon päästä pesahista on šavuot-juhla (kristittyjen helluntai), jota vietetään Tooran saamisen muistoksi.
  • Heinäkuulle osuva tiša be'av (av-kuukauden 9. päivä) on juutalaisen vuoden surullisin päivä Jerusalemin temppelien tuhoutumisen muistoksi.

Košer-ruoka

Pääartikkeli: Košer

Juutalaisia ruokaan liittyviä säädöksiä kutsutaan yhteisnimellä kašrut. Toora määrittelee tarkkaan syötäviksi kelpaavat eläimet ja perusteet niiden valmistukselle. Tooran sääntöjen mukainen ruokavalio on košer eli kelvollinen. Mikäli ruoka ei ole sallittua, se on trefa eli kiellettyä.

Syötäväksi kelpaavien karjaeläinten tulee olla märehtijöitä ja niillä pitää olla halkinainen sorkka; tällaisia ovat lehmä, puhveli, lammas, vuohi ja kirahvi, mutta eivät esimerkiksi sika, hevonen, aasi, jänis ja kameli.[44] Siipikarjasta kelpaavat kana, ankka, kalkkuna ja kyyhky, mutta eivät petolinnut. Kaloista kelvollisia ovat vain ne, joilla on suomut ja evät. Petokalat ja äyriäiset eivät kuulu košer-ruokavalioon.

Veren käyttö ruoka-aineena on ehdottomasti kielletty. Tämän vuoksi eläimet on teurastettava viiltämällä niiden kaulavaltimo auki ja laskemalla veri ulos. Tämän teurastusmuodon nimi on šehita. Vasikkaa ei saa keittää äitinsä maidossa, minkä vuoksi liha- ja maitotuotteita ei sekoiteta keskenään eikä niitä tarjoilla samalla aterialla. Košer-kodin keittiövarusteisiin kuuluvat erilliset keittoastiat ja ruokailuvälineet liha- ja maitoruoille.

Juutalainen ruokaperinne on kehittynyt vuosisatojen saatossa hyvin rikkaaksi kokoelmaksi erilaisia reseptejä, joissa on košer-sääntöjen mukaan sovellettuna vaikutteita miltei mistä tahansa maailman kulttuurista, jonka piirissä juutalaiset ovat asuneet.

Symbolit

Juutalaisia symboleja

Daavidin tähti on yksi merkittävimmistä juutalaisuuden symboleista. Menora-kynttelikkö on ollut juutalaisuuden symboli aina alusta asti. Myös šofarin juuret ulottuvat muinaiseen Israeliin.[45]

Muita symboleita ovat esimerkiksi koruissa suositut hepreankielinen sana chai (חי)[46] ja hamsan käsi.[47] Lisäksi numeroilla on symbolista merkitystä juutalaisuudessa.[48]

Katso myös

Lähteet

  • Valkama, Kirsi (toim.): Israelin uskonto ennen juutalaisuutta. Näkökulmia pronssi- ja rautakauden Palestiinan uskontoihin. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2010. ISBN 978-951-9217-55-0.
  • Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot, s. 117–119. (Encyclopedia of New Religions. New Religious Movements, Sects and Alternative Spiritualities, 2004.) Suomentaneet Kanerva Heikkinen ym. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1.
  • Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Keuruu: Otava, 2003.
  • Hällström, Gunnar af & Laato, Anni & Pihkala, Juha: Johdatus varhaisen kirkon teologiaan. Kirjapaja, 2007.

Viitteet

  1. ↑ a b c d Berkley Center for Religion, Peace, and World Affairs | Georgetown University web.archive.org. 27.8.2011. Viitattu 31.12.2020.
  2. ↑ Nissinen, Martti: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 322–323.
  3. ↑ Nissinen, Martti: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 324–325.
  4. ↑ a b c Nissinen, Martti: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 328–332.
  5. ↑ Pakkala, Juha: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 29.
  6. ↑ Pakkala, Juha: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 30–31.
  7. ↑ Harviainen & Illman 2003, s. 18.
  8. ↑ Hällström & Laato & Pihkala 2007, s. 52
  9. ↑ a b Partridge 2006, s. 107–109.
  10. ↑ a b c d e f g Jewish Sacred Texts Israel Ministry of Foreign Affairs. Viitattu 8.11.2020.
  11. ↑ 2. Moos. 20:3–4
  12. ↑ 5. Moos. 5:8–9
  13. ↑ Theology Jewish Encyclopedia. en
  14. ↑ What Is The Tetragrammaton My Jewish Learning. en
  15. ↑ Movements of Judaism Judaism 101. en
  16. ↑ Free Will in Judaism 101 My Jewish Learning. en
  17. ↑ 5. Moos. 30:20
  18. ↑ Gehenna Jewish Encyclopedia. en
  19. ↑ Does God Reward the Good and Punish the Bad? My Jewish Learning. en
  20. ↑ Reward And Punishment My Jewish Learning. en
  21. ↑ Teshuva, or Repentance My Jewish Learning. en
  22. ↑ Kippah, Tallit and Tefillin My Jewish Learning.
  23. ↑ a b c d Zaitsev, Kira: Conversion to Judaism : Finnish gerim on giyur and Jewishness. Helsingin yliopisto, 2019.
  24. ↑ Salvation - Judaism Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.12.2020. (englanniksi)
  25. ↑ a b Jew | History, Beliefs, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.12.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Judaism | Definition, Origin, History, Beliefs, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.12.2020. (englanniksi)
  27. ↑ David B. Goldstein: Jacob's Legacy: A Genetic View of Jewish History, s. 1. Yale University Press, 2008.
  28. ↑ Valeriy Chervyakov, Zvi Gitelman, Vladimir Shapiro: Religion and ethnicity: Judaism in the ethnic consciousness of contemporary Russian Jews. Ethnic and Racial Studies, 1.4.1997, nro 2, s. 280–305. doi:10.1080/01419870.1997.9993962. ISSN 0141-9870. Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ a b Who Is a Jew: Matrilineal Descent My Jewish Learning. Viitattu 31.12.2020. (englanniksi)
  30. ↑ a b Judaism 101: Who Is a Jew? www.jewfaq.org. Viitattu 1.1.2021.
  31. ↑ Toby Tabachnick: Studying community: Culturally Jewish — proud of heritage but not religious jewishchronicle.timesofisrael.com. Viitattu 1.1.2021. (englanniksi)
  32. ↑ 1615 L. St NW, Suite 800Washington, DC 20036USA202-419-4300 | Main202-857-8562 | Fax202-419-4372 | Media Inquiries: A closer look at Jewish identity in Israel and the U.S. Pew Research Center. Viitattu 31.12.2020. (englanniksi)
  33. ↑ a b About the Jewish Religion The Israel Ministry of Foreign Affairs. 2014. Viitattu 31.12.2020.
  34. ↑ BBC - Religions - Judaism: Converting to Judaism www.bbc.co.uk. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
  35. ↑ Tzvi Freeman: Why Is Conversion to Judaism So Hard?. Chabad.org. Viitattu 26.08.2021.
  36. ↑ Sylvia Akar & Riikka Tuori: Saman puun hedelmiä - juutalaisuus, kristinusko ja islam. Duodecim-lehti, 2013.
  37. ↑ Rabbi Josef Karo: ”268:12”, Shulchan Aruch. Rabbi Josef Karo.
  38. ↑ Leniency Within the Orthodox Movement My Jewish Learning. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  39. ↑ Sarah Esther Crispe: Conversion and Marriage Chabad.org, Jewish Woman.
  40. ↑ Aish com staff: Conversion to Judaism aishcom. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  41. ↑ Onkelos the Convert Orthodox Union. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  42. ↑ TORCH: Torah Weekly www.torchweb.org. Viitattu 25.8.2021.
  43. ↑ 2. Moos. 12:1–28
  44. ↑ 3. Moos. 11:1–8
  45. ↑ The Shofar www.jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 1.1.2021.
  46. ↑ What Is the Meaning of Chai? My Jewish Learning. Viitattu 1.1.2021. (englanniksi)
  47. ↑ What Is A Hamsa? My Jewish Learning. Viitattu 1.1.2021. (englanniksi)
  48. ↑ Judaism and Numbers My Jewish Learning. Viitattu 1.1.2021. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Armstrong, Karen: Jumalan historia. 4000 vuotta juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia. A History of God. The 4,000-Year Quest of Judaism, Christianity and Islam, 1993.) Suomentanut Markku Päkkilä. Jyväskylä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7027-5.
  • Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Helsingissä: Otava, 1998 (3. painos 2003). ISBN 951-1-13313-6.
  • Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia. (Judisk historia, 1987.) 2. korjattu ja täydennetty painos. Helsinki: Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-478-2.
  • Kessler, Edward: Mihin uskovat juutalaiset. (What Do Jews Believe?, 2006.) Suomentaneet Laura ja Olga Jänisniemi. Helsingissä: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23225-4.
  • Levinson, Pnina Navè: Mitä on juutalainen usko?. (Einführung in die rabbinische Theologie, 1982.) Suomentanut Katri Lindroos. Helsinki: Yliopistopaino, 1992. ISBN 951-570-098-1.
  • Lundgren, Svante: Suomen juutalaiset. Usko, tavat, asenteet. Åbo: Åbo Akademi, 2002. ISBN 952-12-0984-4.
  • Torvinen, Taimi: Kadimah. Suomen juutalaisten historia. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10951-0.
  • Turtiainen, Jouni (toim.): Ikkuna juutalaisuuteen. Historia, usko, kulttuuri. 2. uudistettu painos. Helsinki: Yliopistopaino, 2003. ISBN 951-570-450-2.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juutalaisuus.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Juutalaisuus.
Läntiset
Muut
Iranilaiset
Itäiset
Itäaasialaiset
Japanilaiset
Kiinalaiset
Korealaiset
Muut
Etniset uskonnot
Muinaisuskonnot
Uususkonnot
Synkreettiset

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juutalaisuus&oldid=20231165”