Juutalaisuuden vaikutus islamiin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Philippe de Champaigne: Mooses ja kymmenen käskyä (1648). Muhammedin elämäkerrassa toistuvat monet Mooseksen elämään yhdistetyt tapahtumat.

Juutalaisuuden vaikutus islamiin ilmenee juutalaisuudesta peräisin olevien aiheiden runsautena sekä Koraanissa että islamilaisessa teologiassa ja lainsäädännössä. Kun islam syntyi varhaiskeskiajalla Lähi-idässä, alueen valtauskontoja olivat itäinen kristinusko, juutalaisuus ja Persiassa zarathustralaisuus. Islamin saamat vaikutteet juutalaisuudesta suodattuivat pääosin kristinuskon kautta, mutta lainoja on paljon myös suoraan juutalaisista lähteistä ja varsinkin samarialaisuudesta, joka aikaisemmin oli nykyistä mahtavampi suuntaus.

Koraani sisältää etenkin juutalaisesta kirjallisuudesta saatuja aineksia. Näihin Koraanin lähteisiin kuuluivat viiden Mooseksen kirjan lisäksi muun muassa Talmud, mišna ja halakha. Yhtäläisyydet eivät kuitenkaan jää Koraaniin. Myös perimätiedon pohjalta kehittynyt islamilainen teologia sisältää samankaltaisuuksia juutalaisuuden kanssa.[1] Erityisen silmiinpistävä on profeetta Muhammedin asema. Islam kohotti Muhammedin kolmeen huomattavaa rooliin: valtionjohtajaksi, uskonnon perustajaksi ja lainsäätäjäksi. Näissä kolmessa roolissa kertomus Muhammedista seurasi täsmällisesti Mooseksen antamaa esikuvaa.

Muslimit eivät itse hyväksy käsitystä, että islam olisi kehittynyt juutalaisuudesta tai kristinuskosta. Yhtäläisyydet selitetään sillä, että islam päinvastoin on uskonnoista alkuperäisin, ja juutalaisuus ja kristinusko ovat sen myöhemmin kehittyneitä muunnelmia. Väite on kuitenkin enemmänkin uskontoon kuuluva oppi kuin tieteellinen teoria, eikä sitä varsinaisesti ole pyritty todistamaan oikeaksi.[2][3]

Juutalaisvaikutteiden runsautta Koraanissa on perinteisen islamologian piirissä selitetty sillä, että profeetta Muhammed sai oppia ja vaikutteita Mekassa asuneilta kristityiltä ja juutalaisilta.[4] Jotkut tutkijat ovat hylänneet kertomuksen Mekasta ja Muhammedista ja katsovat sen sijaan, että islam alkoi kehittyä itäisenä kristillisenä lahkona jossakin Arabian niemimaan ulkopuolella.[5]

Koraanin yhtäläisyyksiä juutalaisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen tutkija, joka paneutui juutalaisuuden ja islamin välisiin yhtäläisyyksiin, oli saksalainen rabbi Abraham Geiger (1810–1874). Hän luetteloi Koraanin yhtäläisyyksiä juutalaisen perinteen kanssa ja tuli näin samalla aloittaneeksi Koraania koskevan modernin tieteellisen tutkimuksen. Myöhemmin Theodor Nöldeke (1836–1930) kirjasi vastaavalla tavalla Koraanin yhtäläisyyksiä Raamattuun. Geiger jakoi havaintonsa kolmeen osaan: opillisiin käsityksiin, jotka Koraani lainasi juutalaisuudesta, alkuperältään juutalaisiin käsitteisiin sekä Koraanin tarinoihin, jotka olivat peräisin juutalaisten Toorasta.[6]

Koraanin sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geigerin lähtökohtana oli se, että Koraanin kirjoitti Muhammed, ja Koraanin yhtäläisyydet juutalaisuuteen johtuivat siten Muhammedin henkilöhistoriasta. Geigerin mukaan muun muassa seuraavat Koraanin teologiset käsitteet Koraani on saanut rabbiinisesta juutalaisuudesta: tabut (arkki), taurat (laki), Jannatu adn (Paratiisi), Jahannam (Helvetti), abbar (opettaja), rabbani (opettaja), sabt (lauantai), sakinat (Jumalan läsnäolo), taghut (erehdys), furqan (sovitus, pelastus), ma'un (suoja), masani (toisto), malakut (hallitus). [7]

Opilliset lainat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opillisissa kysymyksissä Geiger piti seuraavia asioita Koraanissa lainoina juutalaisuudesta: käsitys Jumalan ykseydestä, maailman luominen seitsemässä päivässä, oppi seitsemästä taivaasta, oppi ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomiosta sekä Paratiisista ja Helvetistä, oppi seitsemästä tasosta helvetissä, oppi taivaan autuudesta ja vaikeudesta päästä sinne. Talmudin mukaan ihmisen ruumiinjäsenet todistavat häntä vastaan, ja sama löytyy Koraanin suurasta 24:24. Oppi enkeleistä ja demoneista samoin oli saatu juutalaisuudesta. Moraalin ja lainsäädännön alueelta Geiger esittää seuraavia esimerkkejä juutalaisuuden vaikutuksia Koraaniin: molemmissa rukoilu tapahtuu seisovassa asennossa; jos on koskenut naiseen, rukoilu on kiellettyä ennen peseytymistä, missä hiekkakin kelpaa. Eronneen naisen on odotettava kolme kuukautta, ennen kuin hän voi avioitua uudelleen; imettäminen kestää kaksi vuotta.[8]

Koraanin tarinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanissa on runsaasti Vanhan Testamentin tarinoita, jotka kuitenkin ovat muuntuneet ja lyhentyneet alkuperäisistä ja muuttuneet osittain sekaviksi.

Adam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Aadam islaminuskossa

Lehmän suura (2:30–39) sisältää kertomuksen Adamista. Jumala kertoo enkeleille, että hän aikoo asettaa itselleen sijaisen maan päälle. Enkelit tyrmistyvät ja ovat vastaan. Jumala ilmoittaa, että hän tietää sellaista, mitä enkelit eivät tiedä. Tämän jälkeen hän opettaa Adamille kaikkien asioiden nimet. Jumala pyytää nyt enkeleitä nimeämään eri asioita, "jos väitätte puhuvanne totta". Enkelit eivät pysty ja vetoavat siihen, ettei heitä ole opetettu. Jumala pyytää samaa Adamilta, joka helposti nimeää kysytyt asiat. Jumala kehottaa enkeleitä kumartamaan Adamia, ja kaikki tottelivat paitsi Iblis (Saatana). Seuraavaksi Jumala ilmoittaa, Adam saa puolisonsa kanssa asua Paratiisissa, mutta ei saa lähestyä "tätä puuta". Saatana saa heidät kuitenkin horjahtamaan, ja kaikki kolme syöstään maan päälle toistensa vihollisina. Suurassa 20 (115–123) esiintyy tarinan muunnelma, jossa Saatana houkuttelee Adamia syömään ikuisen elämän puusta, kun Raamatussa syödään tiedon puusta.

Koraanin tarinaa ei sellaisenaan löydy Raamatusta. Geiger toteaa, että Lehmän suuran tarina on saatu Mooseksen kirjojen juutalaisesta Midrash Rabbah -selitysteoksesta.[9] Siinä Jumala kertoo enkeleille, että hän tekee ihmisen omaksi kuvakseen. Enkelit kysyvät, mikä ihmisessä on erikoista ja Jumala kertoo, että tämä on enkeleitä viisaampi. Hän tuo enkeleiden eteen erilaisia eläimiä, mutta enkelit eivät tunne niiden nimiä. Koe onnistuu kuitenkin ihmisen kohdalla. [10] Tarina Paratiisista ja Saatanasta löytyy 1. Mooseksen kirjasta tosin pidempänä ja osittain erilaisena.

Kain ja Abel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina Kainista ja Abelista tai oikeammin "Adamin kahdesta pojasta" löytyy Koraanin suurasta 5 (27–30). Koraani kertoo: "kumpikin heistä uhrasi ja toisen uhri vastaanotettiin, toisen uhria ei vastaanotettu. (Toinen) sanoi: »Totisesti, minä surmaan sinut».[11] Kohtausta seuraa tarina korpista: "Ja Jumala lähetti korpin, joka raapi maata näyttääkseen hänelle, kuinka hänen veljensä alaston ruumis olisi kätkettävä." (5:31). Jälkimmäistä tarinaa ei ole Raamatussa, mutta sekin löytyy rabbiinisista kirjoituksista. [12] Koraanista veljesten nimet puuttuvat, mutta myöhemmissä islamilaisissa teksteissä he ovat Qabil ja Habil.[12]

Koraanissa kertomusta seuraa jae 32: "Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen --". [11] Geiger antaa tekstin heprealaiseksi lähteeksi Mishnah Sanhedrinin luvun 4.[13][14]

Nooa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nooa islaminuskossa

Nooa mainitaan Koraanissa 33 kertaa ja tarina vedenpaisumuksesta toistuu monta kertaa.[15] Tarinassa on kuitenkin useita poikkeavuuksia Raamattuun verrattuna. Niihin kuuluu se, että Nooan kerrotaan eläneen 950 vuotta ennen tulvaa, kun se Raamatussa on hänen koko elinikänsä; Nooan tottelematon poika kieltäytyy nousemasta arkkiin, kun taas Raamatussa Haam joutuu epäsuosioon vasta tulvan jälkeen; Nooan vaimo ei ole uskossa. Tässä hänet mahdollisesti sekoitetaan Lootin vaimoon.[16] Raamatun ulkopuolinen rabbiininen tarina kahdesta enkelistä, jotka Nooan aikana laskeutuvat viettelemään naisia, siirtyy Koraanissa Salomonin aikaan, ja enkelit saavat nimikseen Harut ja Marut (2:102).[17]

Abraham[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Abraham islaminuskossa

Abraham on Koraanissa Mooseksen jälkeen useimmin mainittu nimi (69 kertaa).[18] Hän on Koraanissa esiintyvän uskonnon kantaisä, joka edusti alkuperäisempää uskoa kuin juutalaisuus tai kristinusko: ”Ei Aabraham ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli alistuva hanif” (Koraani 3: 67). Hän oli Jumalan ystävä tai palvelija (Abd Allah) (4: 125), jonka Jumala asetti esikuvaksi ihmisille (2:124). Lehmän suura kehottaa valitsemaan Abrahamin sijan rukouspaikaksi, jonka ympäri kierretään ja kumarretaan maahan asti (2:125). Abraham on myös kirjoittanut kirjan (87:19), joten hänkin on profeettana "Jumalan lähettiläs".

Kun Abraham Koraanissa on uskovien isä, herää kysymys, kuka oli Abrahamin isä ja mihin hän uskoi. Abraham kysyy isältään: "Otatko sinä jumaliksesi kuvapatsaita?" (6:74) Abraham käy läpi välienselvittelyn isänsä kanssa (19:41–50), pyytää tälle armoa, mutta sanoutuu tästä irti, koska isä on Jumalan vihollinen (9:114). Kun Abraham tuhoaa jumalankuvat (21:58), väkijoukko heittää hänet tuleen. Jumalan avulla tuli on vilpoinen ja Abraham pelastuu (21: 57–70, myös 37:95–98). Geigerin mukaan tulitarina on poimittu rabbiinisista kirjoituksista teoksesta Midrash Rabba Genesis.[19][20]

Raamatun tarina enkeleistä Mamren tammistossa esiintyy Koraanissa kaksi kertaa (11:69–76 ja 15:51–56). Geigerin mukaan se sisältää yksityiskohtia, jotka Raamatun asemesta löytyvät vain Talmudista, kirjasta Kiddushin, osa 52.[21][22]

Raamatun mukaan Abraham aikoi uhrata poikansa Iisakin, ja sama käsitys näkyy Koraanissa (37:102–113). Ismael mainitaan monissa tärkeissä kohdissa, kuten kohdassa 2:127, jossa Abraham ja Ismael laskivat yhdessä temppelin perustan. Geigerin mukaan Koraanissa on epäselvää, oliko Jaakob Abrahamin poika vai pojanpoika eli Iisakin poika. Eräässä kohdassa Iisak, toisessa kohdassa Ismael kerrotaan Jaakobin isäksi.[23]

Joosef[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Joosef islaminuskossa

Raamatun kertomus Joosefista täyttää koko Joosefin suuran (12). Se on lyhennetty versio, mutta sisältää myös uusia aiheita. Muunnelmat ovat tavallisesti peräisin juutalaisista legendoista, kuten kertomus siitä, että Joosefia miellytti Potifarin vaimo, mutta ennusmerkit varoittivat asiasta. Kaikkia Koraanin esittämiä muunnelmia ei kuitenkaan löydy ainakaan nykypäiviin säilyneistä juutalaisista lähteistä.[24]

Mooses[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mooses islaminuskossa

Mooses on Koraanissa kaikkein useimmin mainittu profeetta (136 kertaa).[18] Mooseksen elämäkerran vaiheet, jotka on kirjattu Vanhaan Testamenttiin, löytyvät pääosin myös Koraanista, mutta sisältävät poikkeamia Raamatusta.[25] Esimerkiksi faaraon tyttären sijaan Mooseksen löytää kaislaveneestä Faaraon vaimo, jonka nimi on muunnos tyttären nimestä Raamatussa Kertomus Mooseksen paosta Midianiin sisältää poikkeamia Raamatun kertomuksista. Mooses lyö sauvalla kallioon, mistä puhkeaa kaksitoista puroa (7:160). Tässä tapahtuma sekoittuu Raamatun kuvaamaan tapahtumaan Elimissä, mistä juutalaiset löytävät kaksitoista lähdettä. Raamatun lakisäädöksistä punaruskea lehmä (4. Moos. 19: 2–10) tarjoaa tilaisuuden Koraanin kertomukseen, joka esitetään laajasti ja Raamatusta poikkeavalla tavalla (2:67–71). Koraanin mukaan Mooseksen sisar Miriam on Jeesuksen äiti (3:35–36; 19:27–28; 66:12).[25] Miriamin isä on Imran, joka on myös Mooseksen ja Aaronin isä.[26]

Kolme kuningasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertomus Saulista (2:247–251) sisältää joukon epätarkkuuksia Raamattuun verrattuna. Saul ja Goljat ovat Koraanissa myös Talut ja Jalut.[27] Daavidin voitto Goljatista kerrotaan lyhyesti Saulin yhteydessä. Daavidin kerrotaan keksineen haarniskan: "Me opetimme häntä myös valmistamaan teille haarniskoja suojaksi taisteluissanne. Mutta oletteko siitä kiitollisia?" (21:80).[28] Salomon todetaan viisaaksi ja kerrotaan, että hän osasi lintujen kieltä. Nämä tiedot vastaavat Raamatun kuvausta.[29]

Mooseksen ja Jeesuksen välissä esiintyvät Raamatun hahmot saavat vain niukasti huomiota Koraanissa.[30]

Kuningas Ahab[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niinniköyden suura 111 sisältää kertomuksen Abu Lahabista ja tämän vaimosta. Koraanin eksegeettisen selityksen mukaan kyse on Muhammedin sedästä, mutta Ercan Celik katsoo vuonna 2015 löytäneensä löytäneensä Raamatusta siihen sopivan rinnakkaistarinan.[31] Vanhan Testamentin 1. kuningasten kirjassa esiintyy kuningas Omri, jonka poika on nimeltään Ahab. Raamatun mukaan ”Omri teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä; hän teki enemmän pahaa kuin kukaan edeltäjänsä” (16:25). Kun Abu-Lahab kirjoitetaan muodossa Abu L-Ahab, se tarkoittaa Ahabin isää, oikeastaan ”liekkien isää”, mistä päästään suurassa oleviin liekkeihin. Kuninkuudesta on runoon jäänyt tiedoksi Ahabin varallisuus. Vaimon mainitseminen näyttää viittaavan Ahabin vaimoon Isebeliin, josta Raamattu kertoo: ”Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä.” (1. Kunink., 21:25) Isebel yllytti miestään nimenomaan Baalin palvontaan, joten polttopuiden kanto voisi liittyä polttouhriin Baalin kunniaksi. Mysteeriksi jää niiniköysi. Raamatussa koirat lopulta söivät Isebelin.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurassa 85 on säkeet "Kirotut olkoot tulikuopan miehet polttavan tulen äärellä, kun he istuivat siinä ja katselivat, mikä on uskovien osa."[32] Geiger arvelee että tämä liittyy Nebukadnessarin määräämään rangaistukseen Sadrakille, Mesakille ja Abednegolle, mistä kerrotaan Danielin kirjassa.[33]

Koraanin mukaan juutalaiset ovat monijumalaisia, sillä suura 9:30 toteaa: 'Juutalaiset sanovat: »Esra on Jumalan poika», ja kristityt sanovat: »Messias on Jumalan poika». Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he etääntyneet.'[34] Al-Tabari vetoaa tähän Koraanin kohtaan todetessaan, että juutalaiset ovat "vihan alaisia". Tämän takia myös Koraanin ensimmäinen suura tarkoittaa vihan alaisilla nimenomaan juutalaisia.[35] Suura luetaan useita kertoja päivittäin muslimien rukouksissa. Geigerin mukaan kyse on väärinkäsityksestä, joka johtui siitä, että juutalaiset kunnioittivat suuresti Esraa. Juutalaiset jopa sanovat, että Esra olisi antanut juutalaisille Jumalan lain ellei Mooses olisi ehtinyt ensin.[33]

Koraanissa vilahtaa myös muita Vanhan Testamentin hahmoja, kuten Joona, Hesekiel ja Obadja.

Juutalaisvastaisuus Koraanissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanissa juutalaisvastaisia lauseita on etenkin Pöydän suurassa (5).

  • Juutalaiset joutuivat Jumalan vihan alaisiksi, koska "he kielsivät Jumalan ilmoituksen ja vääryydessään surmasivat profeetat" (2:61). [36][37] He ovat lisäksi vääristäneet pyhiä kirjoituksia (5:41). [38]
  • Jumala on vihastunut juutalaisiin ja he saavat olla hänen kurituksensa alaisia (5:80). "Joka kerta, kun he sytyttävät sodan liekin, Jumala sammuttaa sen, ja he harhailevat maan päällä pahaa tehden, eikä Jumala rakasta niitä, jotka pahaa tekevät" (5:64).
  • Koraani kertoo, että juutalaiset ovat muslimien vihollisia ("Kiivaimmat oikeauskoisten vihamiehet totisesti tapaatte juutalaisista ja monijumalaisista", 5:82). Koraani varoittaa lyöttäytymästä juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi - he ovat ystäviä vain toisilleen (5:51).[38]

Geiger katsoo, että Koraanin juutalaisvastaisuus ilmenee myös niissä lakimääräyksissä, jotka näyttävät tarkoitukselliselta eron tekemiseltä juutalaisuuteen. Niihin kuuluu ennen muuta ruokasäännösten erilaistaminen.[39] Koraani toteaa: "juutalaisten jumalattomuuden tähden Me olemme kieltänyt heiltä eräitä hyviä ruokia, jotka ennen olivat heille sallittuja" (4:160).[40] Toinen esimerkki on avioliittosäädös: "Jos joku siis erottaa vaimonsa (kolmannen kerran), ei hänen ole sallittu jälkeenpäin ottaa vaimoa takaisin, ennen kuin tämä on ollut naimisissa toisen miehen kanssa; mutta jos tämä hylkää vaimon, niin eivät entiset aviopuolisot tee syntiä, jos he palaavat toistensa luo" (2:230). Vanha Testamentti taas kieltää erotetun vaimon ottamisen takaisin (4.Moos. 24:1).[36] Toisinaan vieraan uskonnon jälki näkyykin uskonnoissa vastavaikutuksena, eli pyrkimyksenä välttää vieraan uskonnon piirteitä.[41][1]

Uskontojen rakenneyhtäläisyys: Mooses ja Muhammed[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geigerin työ käsitteli pelkästään Koraanista löytyvien asioiden samankaltaisuutta juutalaisen uskon kanssa. Myöhemmät tutkijat ovat laajentaneet Geigerin työtä tarkastelemalla islaminuskon muita yhtäläisyyksiä juutalaisuuteen, sillä Koraanista jäävät vielä puuttumaan monet islamin keskeiset opit. Yehuda Nevo ja Judith Koren kirjoittavat, että abbasidien tullessa valtaan 750-luvulla islaminuskolta puuttui profeetta Muhammedia koskeva historia ja elämäkerta, jollainen oli Mooseksella ja Jeesuksella. [42] Profeetan elämäkerran laati lopulta suullisten kertomusten pohjalta Ibn Ishaq Bagdadissa 760-luvulla. Vertaileva uskontotiede on kiinnittänyt huomiota uskontojen mytomorfiaan eli siihen, että eri uskonnoissa esiintyy samankaltaisia myyttisiä rakenteita.[43] Profeetta Muhammedin yhtäläisyydet Vanhan Testamentin Mooseksen kanssa ovat pitkälle meneviä ja tekevät Muhammedista tavallaan uudelleensyntyneen Mooseksen. Islaminuskon yleisrakenne seuraa vastaavasti juutalaisuuden rakennetta. Islamilaiset uskonoppineet tulkitsevat näitä yhtäläisyyksiä siten, että tällä tavoin juutalaisuus ennakoi Muhammedin saapumista. Seuraavia vastaavuuksia on lueteltu hahmojen välillä.[44][45][46]

  • Molemmat profeetat olivat orpoja.
  • Oikeiden vanhempiensa sijaan he varttuvat päällikön perheessä (faarao ja klaanijohtaja Abu Talib).
  • Kummastakin tulee vainotun kansan uskonnollinen ja poliittinen johtaja (juutalaiset Egyptissä, muslimit Mekassa).
  • Molemmille Jumala ilmestyy vuorella (Siinai tai Hira) ja antaa pyhän kirjan (Tooran tai Koraanin).
  • Profeetan sanoma kohtaa aluksi vastarintaa (Kultainen vasikka ja Mekan monijumalaisuus), joka kuitenkin voitetaan.
  • Oman identiteettinsä löytänyt kansa (muslimit tai juutalaiset) joutuu vainotuksi, jolloin lähdetään pakomatkalle (Siinain erämaa tai pako Etiopiaan ja sitten Medinaan eli hidžra).
  • Mooses saa apua veljeltään Aaronilta, Muhammed ystävältään Abu Bakrilta.
  • Molemmat profeetat johdattavat väkensä vaikeuksien kautta voittoon, jolloin vesi, todellinen tai symbolinen, tarjoaa pelastuksen (Punainen meri vs. Vallihautasota).
  • Hyvästejä jättäessään molemmat nimittävät työlleen kaksitoista jatkajaa.
  • Luvattu maa eli Palestiina jää molemmilta näkemättä, sillä vasta heidän seuraajansa (Joosua tai kalifi Umar) johdattaa kansansa sinne.
  • Tällöin ylitetään joki (Jordan tai sen sivujoki Jarmuk).
  • Profeetat jättävät kansalleen Jumalan lain määräykset pyhässä kirjassaan (Toora tai Koraani).
  • Sitä täydentää heidän henkilökohtainen esimerkkinsä (sunna).
  • Profeettojen sunna kootaan talteen vasta myöhemmin suullisesta perimätiedosta (mišna tai šaria).

Muhammed ja Mooses ovat molemmat poliittisia ja sotilaallisia johtajia, joiden johdolla kansa valloittaa oman valtionsa (Mooseksen kohdalla tehtävä siirtyy hänen seuraajalleen Joosualle). Toiseksi heillä on suora yhteys Jumalaan, jolta he saavat Pyhän kirjan ja uskonnon. Kolmanneksi heidän kauttaan annetaan lainsäädäntö siten, että suullinen muistitieto heidän antamastaan esikuvasta kirjataan talteen, tosin vasta myöhemmin (mišna tai šaria). Näin heillä molemmilla on kolme suurta ja keskenään identtistä roolia.[46]

Muuan yhtäläisyys liittyy vain šiialaisuuteen ja koskee imaamien roolia. Mooseksen ja Muhammedin profeetallinen perintö ei jatkunut heidän omien poikiensa kautta, sillä Muhammedin pojat kuolivat nuorina, ja Mooseksen poikien osalta Raamattu esittää monimutkaisia selityksiä.[47] Molempien osalta perintö jatkui heidän läheisen auttajansa ja sukulaisensa kautta. Moosekselle se oli hänen veljensä Aaron, josta perinnöllinen juutalainen papisto katsoi polveutuvansa. Aaronin sanottiin olleen ensimmäinen pappi.[48] Islamissa šiialaisuuteen kuuluu näkemys, että imaamien ketju alkoi Ali ibn Abi Talibista, joka oli profeetta Muhammadin ottopoika, vävy ja hänen serkkunsa.[49]

Samarialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamissa voi nähdä jälkiä myös lähes kadonneista juutalaisista lahkoista. Islamilaisen uskontunnustuksen ensimmäisen osan lause" Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala" (Non deus nisi Deus solus) tavataan 300-luvulta lähtien yleisenä etenkin samarialaisesta liturgiasta.[50][51] Lauseen merkityksen voi tulkita niin, että on vain yksi Jumala. Vastaava lause löytyy 5. Mooseksen kirjasta (6:4) muodossa: "Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin."[52] Koraanin rajautuminen lähinnä vain Mooseksen kirjoissa esiintyneisiin profeettoihin, etenkin Moosekseen ja Abrahamiin, vastaa samarialaista juutalaisuutta, joka ainoana juutalaisena lahkona hyväksyi Vanhasta Testamentista vain Tooran eli Mooseksen kirjat. Vuonna 529 samarialaisten kapinan jälkeen heitä pakeni massoittain Persiaan, minne syntyi laaja samarialaisten juutalaisten yhteisö.[53] Islamin varhaisimman vaiheen syntysijoja on toisaalta etsitty juuri Persiasta.[54]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Geiger, Abraham: What did Muhammad Borrow from Judaism? Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book, s. 165–226. Prometheus Books, 1998 (alkuteos 1898. ISBN 978-1-57392-189-5.
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9. (saksaksi)
  • Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2.
  • Ohlig, Karl-Heinz: Foreword. Islam's "Hidden" Origin. Teoksessa: Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam, s. 1–14. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio.
  • Sanders, E.P.: The Historical Figure of Jesus. Penguin Books, 1995. ISBN 978-0-140-14499-4.
  • Torrey, Charles Cutler: The Jewish Foundation of Islam. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book, s. 293–348. Prometheus Books, 1998 (alkuteos 1933). ISBN 978-1-57392-189-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Hämeen-Anttila 2004, s. 30
  2. ↑ Fadhlalla Haeri: Islam, s. 95. Tammi, 1996.
  3. ↑ Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme, s. 9. Opetushallitus, 2011.
  4. ↑ Torrey 1998
  5. ↑ Ohlig 2010
  6. ↑ Geiger, 1898
  7. ↑ Geiger, 1898, s. 166–172
  8. ↑ Geiger, 1898, s. 173–184
  9. ↑ Bamidbar Rabbah osa 19 sefaria.org. Viitattu 13.11.2020.
  10. ↑ Geiger, 1898, s. 187
  11. ↑ a b Pöydän suura Islamopas.com. Viitattu 13.11.2020.
  12. ↑ a b Geiger, 1898, s. 189
  13. ↑ Misnah Sanhedrin 4:5 sefaria.org. "Adam the first man was created alone, to teach you that with regard to anyone who destroys one soul from the Jewish people, i.e., kills one Jew, the verse ascribes him blame as if he destroyed an entire world".
  14. ↑ Tractate Sanhedrin: Chapter 4 Jewish Virtual Library. Viitattu 13.11.2020.
  15. ↑ K-H. Ohlig: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources., s. 272–273. Prometheus Books, 2013.
  16. ↑ Geiger, 1898, s. 191
  17. ↑ Geiger, 1898, s. 190
  18. ↑ a b K-H. Ohlig: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources., s. 272–273. Prometheus Books, 2013.
  19. ↑ Midrash Rabbah, s. 310–311. The Soncino Press, 1961. Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ Geiger, 1898, s. 196
  21. ↑ Kiddushin, 52 halakhah.com. Viitattu 14.11.2020.
  22. ↑ Geiger, 1898, s. 198
  23. ↑ Geiger, 1898, s. 200
  24. ↑ Geiger, 1898, s. 201–204
  25. ↑ a b Geiger, 1898, s. 204–216
  26. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos, s. 34. Basam Books, 2008.
  27. ↑ Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 508, 512. Basam Books, 1995.
  28. ↑ Koraani - Profeettojen suura Islamopas.com.
  29. ↑ Geiger, 1898, s. 218
  30. ↑ Geiger, 1898, s. 220
  31. ↑ Ercan Celik: Who were Abu Lahab and His Wife? A View from the Hebrew Bible International Qur'anic Studies Association. 26.5.2015.
  32. ↑ Koraani - Tähtitaivaan suura Islamopas.com. Viitattu 18.11.2020.
  33. ↑ a b Geiger, 1898, s. 221
  34. ↑ Koraani - Katumuksen suura islamopas.com. Viitattu 18.11.2020.
  35. ↑ Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume II, s. 419. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017.
  36. ↑ a b Geiger, 1898, s. 224
  37. ↑ Lehmän suura islamopas.com.
  38. ↑ a b Pöydän suura islamopas.com.
  39. ↑ Geiger 1898, s. 224–225
  40. ↑ Koraani. Naisten suura Islamopas.com.
  41. ↑ Goldziher, Ignaz: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus, 1900/2013.
  42. ↑ Nevo & Koren 2003, s. 344–345
  43. ↑ Newby, G. D.: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed, s. 17. University of South Carolina Press, 1989.
  44. ↑ Nevo & Koren, 2003, s. 345
  45. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 150
  46. ↑ a b Ibn Warraq: Introduction. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The origins of the Quran. Classic Essays on Islam's Holy Book, s. 31. Prometheus, 1998.
  47. ↑ Did Moses have children? Got Questions Ministries. Viitattu 20.12.2021.
  48. ↑ Sanders 1993, s. 25
  49. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam: Taskusanakirja, s. 10–11. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
  50. ↑ Y. Nevo & J. Koren: Crossroads to Islam, s. 271. Prometheus Books, 2003.
  51. ↑ Ibn Warraq: The origins of the Quran, s. 31. Prometheus, 1998.
  52. ↑ Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biographie, s. 133. Verlag C. H. Beck, 2008.
  53. ↑ Nevo & Koren 2003, s. 194–195
  54. ↑ Ohlig, K-H.: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 29–106. Verlag Hans Schiler, 2009.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juutalaisuuden_vaikutus_islamiin&oldid=21234802”