Haredi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haredimiehiä lukemassa Tooraa.

Haredijuutalaisuus on ortodoksijuutalaisuuden vanhoillisin muoto. Sen harjoittajia kutsutaan haredeiksi (hepr. ‏חֲרֵדִי‎, haredi, mon. haredim, ’(Jumalaa) pelkäävät’). Jotkut kutsuvat haredeja ultraortodokseiksi, mutta itse he eivät tätä nimitystä käytä.[1]

Haredit ovat uskonnollisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti konservatiivisia. He ovat laaja ryhmä, jonka jäseniä yhdistää kirjoitetun ja suullisen juutalaisen lain ehdoton kunnioitus ja nostaminen kaiken elämän keskeiseksi ja määrittäväksi tekijäksi.[2]

Haredeihin kuuluu niin aškenasi- kuin sefardijuutalaisiakin. Aškenasiharedien suurimpia ryhmiä ovat hasidijuutalaiset sekä näiden historiallisten vastustajien mitnagdimien tapoja noudattavat ”ješivajuutalaiset” eli ”Liettualaiset”.[1][3]

Haredit muodostavat Israelin väestöstä yli kymmenesosan, ja heillä on useita pieniä puolueita maan parlamentissa. Yhdysvalloissa heitä asuu lähinnä New Yorkin kaupungissa ja sen ympäristössä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galitsialaisia haredimiehiä Wienissä vuonna 1915.

Haredijuutalaisuus syntyi 1800-luvun Itä-Euroopan aškenasijuutalaisten parissa vastareaktiona juutalaisten alkavalle integroitumiselle eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Johtavat konservatiiviset haredirabbit vastustivat maallistumista ja kannattivat juutalaisten eristäytymistä. Puolassa hasidi- ja mitnagdimjuutalaiset perustivat vuonna 1912 Agudas Yisroel -ryhmän, joka vastusti juutalaisten maallistumista ja assimiloitumista ja pyrki säilyttämään Tooraan sidotun juutalaisuuden.[2]

Holokaustissa 1940-luvun alussa suurin osa haredeista sai surmansa ja valtaosa haredien uskonnollisista kouluista eli ješivoista tuhoutui. Euroopasta paenneet haredit perustivat uusia yhteisöjä etenkin Israeliin ja Yhdysvaltoihin. Israelissa Agudas Yisroelista muodostettiin Agudat Yisrael -puolue, josta on sittemmin erkaantunut pienempiä puolueita.[2]

Lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelissa elää vuonna 2019 noin 1,125 miljoonaa haredia, mikä on 12 prosenttia maan väestöstä. Heidän määränsä kasvaa vuosittain 4 prosenttia ja kaksinkertaistuu nykyisellä kasvuvauhdilla 16 vuoden välein.[4] Israelin suurimmat harediyhteisöt asuvat Bnei Brakissa ja Jerusalemin Mea She’arimissa. Yhdysvalloissa elää runsaat 500 000 haredia. Suurimmat yhteisöt asuvat New Yorkin Borough Parkissa, Monseyssa ja Williamsburgissa.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haredien perheet ovat usein suuria. Kuvassa hasidiperhe Brooklynissa.

Haredit elävät yhteisöissä, joiden asukkaista suurin osa tai kaikki ovat haredeja. He pyrkivät elämään mahdollisimman erillään muista juutalaisista ja ei-juutalaisista, koska he haluavat torjua vieraat vaikutteet, arvot ja tavat. Poikkeuksen muodostavat Chabad-Lubavitchit, jotka pyrkivät taivuttelemaan muita juutalaisia harjoittamaan tiukempaa uskonnon noudattamista.[2]

Aškenasiharedit puhuvat keskenään jiddišiä.[3] Jokaisella harediyhteisöllä on omat synagogansa, ješivansa ja järjestönsä. Rabbi on yhteisön johtaja, jolta kysytään neuvoja tärkeissä asioissa. Juutalaisen lain tuntemusta pidetään suuressa arvossa, ja johtajuus yhteisön sisällä riippuu oppineisuudesta. Useimmat haredimiehet käyttävät aikansa juutalaisten lakikirjoitusten tutkimiseen eivätkä käy töissä. Haredien suuret perheet ovatkin melko köyhiä ja elävät vaimojen palkoilla ja yhteiskunnan avustuksilla.[2]

Haredeilla on oma koulujärjestelmänsä ja koulunsa. Lapset käyvät viisivuotiaiksi asti lastentarhaa. Viidestä 13 ikävuoteen asti pojat käyvät Talmud-Toora-koulua ja tytöt omaa kouluaan. Sen jälkeen tytöt aloittavat yläasteen opintonsa, ja pojat aloittavat ješivassa. Alemmat ješivaopinnot ovat 13-vuotiaasta 16-vuotiaaksi ja ylemmät 17-vuotiaasta avioitumiseen asti. Sen jälkeen osa miehistä jatkaa opintojaan kollelissa.[5]

Joissain maissa hasidimiehet lopettavat koulunkäynnin jo noin 21-vuotiaina ja menevät matalapalkkaisiin töihin, mutta "Liettualaiset" jatkavat koulunkäyntiä. Israelissa tätä eroa ei kuitenkaan ole, vaan kaikki haredimiehet jatkavat ješivassa yli 21-vuotiaiksi.[3] Useimmat haredipojat valmistuvat rabbeiksi, joskin se on heille vain oppineisuudesta kertova arvonimi.[1]

Haredimiehet pitävät partaa sekä pukeutuvat mustiin pukuihin, valkoisiin paitoihin ja leveälierisiin mustiin hattuihin. Naiset käyttävät pitkiä hameita ja paksuja sukkia sekä peittävät päänsä.[2] Jotkut naiset käyttävät peruukkia tai huivia lyhyeksi leikattujen hiusten peittona.[3]

Haredien avioliitot ovat järjestettyjä. Miehet ja naiset ovat toisistaan erillään julkisilla paikoilla ja sosiaalisissa tilanteissa.[3]

Israelissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin parlamentin harediedustajien tavoitteena on pyrkiä pitämään maan politiikka juutalaisen lain mukaisena sekä varmistaa haredien koulujen ja instituuttien rahoituksen jatkuminen.[2]

Haredipuolueet Agudat Yisrael ja Degel Hatorah muodostivat vuonna 1992 koalition nimeltä Yhdistynyt toorajuutalaisuus. Niiden lisäksi parlamentissa haredeja edustaa Shas. Vuonna 2020 haredipuolueet luetaan parlamentin oikeistoblokkiin kuuluviksi, mutta aiemmin ne ovat tukeneet työväenpuoluetta.[6]

Haredeja protestoimassa sionismia ja Israelin valtiota vastaan Yhdysvalloissa.

Moni haredi vastustaa maallista nyky-Israelin valtiota. Agudat Yisraelin kansanedustajat kieltäytyvät sen vuoksi hallituspaikoista.[2]

Haredijuutalaiset saavat Israelissa vapautuksen asevelvollisuudesta ješivassa opiskellessaan. Käytäntö on johtanut siihen, että pääosa haredeista opiskelee ainakin nimellisesti eikä ole mukana työelämässä, mikä madaltaa heidän tulotasoaan.[7]

Israelin haredijuutalaismiesten työllisyys vuonna 2018 oli 51 prosenttia, kun maan muiden juutalaismiesten työllisyys oli 87 prosenttia. Haredinaisten työllisyys oli 76 prosenttia, ja osuus on kasvussa. Korkeakouluissa haredimiehistä opiskeli 9 prosenttia ja naisista 12 prosenttia. Israelin haredit ovat köyhempiä kuin muu väestö, ja haredilapsista 55 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Työllisyyden kasvun johdosta haredien tulotaso kasvaa kuitenkin nopeammin kuin muiden israelilaisten.[4]

Haredien sukupuolierottelu on Israelissa laajenemassa entisestään, ja sen piirissä on jo muun muassa leikkikenttiä, esikouluja, kauppojen jonoja ja lääkärien vastaanottoja. Maassa on myös bussilinjoja, joissa haredimiehillä on osastonsa bussien etuosassa ja naisilla takaosassa, vaikka tällaiseen pakottaminen on Israelissa laitonta. Haredien vaikutuksesta myös esimerkiksi Jerusalemin tienvarsimainoksista on poistettu naisten kuvia. Joissakin harediyhteisöissä naiset pukeutuvat nykyisin aiempaakin peittävämmin. Haredit perustelevat sukupuolierottelua uskonnonvapaudella ja säädyllisyydellä.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Karesh, Sara E. & Hurvitz, Mitchell M.: Encyclopedia of Judaism, s. 369–370. Facts on File, 2006. ISBN 0816054576.
  2. a b c d e f g h i Raysh Weiss: Haredim (Charedim), or Ultra-Orthodox Jews My Jewish Learning. Viitattu 2.11.2020.
  3. a b c d e Wigoder, Geoffrey (toim.): The New Encyclopedia of Judaism, s. 340–341. New York University Press, 2002. ISBN 0814793886.
  4. a b Gilad Malach, Lee Cahaner: 2019 Statistical Report on Ultra-Orthodox Society in Israel: Highlights en.idi.org.il. 24.12.2019. Viitattu 3.11.2020.
  5. Varda Shiffer: The Haredi Educational in Israel: Allocation, Regulation, and Control (s. 2) 8/1999. The Floersheimer Institute for Policy Studies. Viitattu 5.11.2020.
  6. Ehud Olmert: Haredi parties in Israeli politics The Jerusalem Post. 2.1.2020. Viitattu 4.11.2020.
  7. Israeli army identity angst, ISN Security Watch, 10/08/07
  8. Dina Kraft: Growing gender segregation among Israeli haredim seen as repressing women Jewish Telegraphic Agency. 13.11.2011. Viitattu 2.11.2020.