Tämä on suositeltu artikkeli.

Kanada

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 4. kesäkuuta 2012 kello 15.32 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Canada
Kanada
Kanadan lippu Kanadan vaakuna
lippu vaakuna

Kanadan sijainti

Valtiomuoto parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Monarkki
Kenraalikuvernööri
Pääministeri		 Elisabet II
David Johnston
Stephen Harper
Pääkaupunki Ottawa (883 391 as.[1])
45°24' N, 75°40' W
Muita kaupunkeja Toronto (2 615 060 as.[1]), Montréal (1 649 519 as.[1]), Calgary (1 096 833 as.[1])
Pinta-ala
– yhteensä 9 984 670 [2] (sijalla 2)
– josta sisävesiä 8,92 % [2]
Väkiluku (2011) 33 476 688 [3] (sijalla 36)
– väestötiheys 3,3
– väestönkasvu 0,784 [2] (2012)
Viralliset kielet englanti, ranska¹
Valuutta Kanadan dollari (CAD)
BKT (2011)
– yhteensä 1 389 mrd. USD [2]  (sijalla 15)
– per asukas 40 300 USD
HDI (2019) 0,929[4] (sijalla 16)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 1,9 [2]
– teollisuus 27,1
– palvelut 71,0
Aikavyöhyke -3:30 – UTC-8
– kesäaika UTC-2:30 – UTC-7
Itsenäisyys
 – BNA Act
 – Statute of Westminster
 – Canada Act
1. heinäkuuta 1867
11. joulukuuta 1931

17. huhtikuuta 1982
Lyhenne CA
– ajoneuvot: CDN
– lentokoneet: C / CF
Kansainvälinen
suuntanumero		 +1
Tunnuslause A Mari Usque Ad Mare (lat. ’Mereltä merelle’)
Kansallislaulu ”O Canada”

Kanada on pohjoisamerikkalainen Kansainyhteisöön kuuluva liittovaltio, jonka ainoa rajanaapuri on Yhdysvallat, johon se rajoittuu etelässä ja luoteessa (Alaska). Idässä Kanada rajoittuu Atlanttiin, lännessä Tyyneenmereen sekä pohjoisessa Pohjoiseen jäämereen.

Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio (n. 10 miljoonaa neliökilometriä), ja väkiluvultaan 36. suurin valtio (n. 33,5 miljoonaa). Sen viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Kanadan pääkaupunki on Ottawa, ja sen muita suuria kaupunkeja ovat Calgary, Edmonton, Montréal, Québec, Toronto, Vancouver ja Winnipeg.

Kanada muodostaa yhdessä Yhdysvaltojen ja Meksikon kanssa Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen.

Nimi

Kanadan nimen uskotaan tulleen irokeesien sanasta kanata, joka tarkoittaa ’kylää’ tai ’asutusta’. Vuonna 1535 paikalliset asukkaat käyttivät sanaa kertoakseen Jacques Cartierille, missä Stadacona, nykyisen Québecin kaupungin alue, sijaitsee. Cartier viittasi sanalla Canada Stadaconan lisäksi Stadaconan heimopäällikkö Donnaconan vallan alaisiin alueisiin. Vuonna 1547 kartat alkoivat käyttää samaa nimeä alueesta ja sen ympäristöstä.[5]

Nimeä Kanada käytettiin pitkään vain Saint Lawrence -joen laaksosta, jossa 1800-luvun alkupuolella sijaitsivat Ylä- ja Ala-Kanadaksi kutsutut brittiläiset siirtomaat. Vuonna 1841 ne yhdistettiin Kanadan maakunnaksi (engl. Province of Canada), joka silti edelleen käsitti vain osan nykyisestä Kanadasta. Kun se vuonna 1867 yhdistettiin muiden Pohjois-Amerikassa sijainneiden brittiläisten siirtomaiden kanssa Kanadan autonomiseksi dominioksi, sai koko maa nimen Kanada, joskin vielä tuolloin vahvistetussa itsehallintolaissa siitä käytettiin myös nimitystä Brittiläinen Pohjois-Amerikka (engl. British North America).

Dominio-nimitys

Vuodesta 1871 lähtien Kanadasta käytettiin liittovaltion virallisissa asiakirjoissa yleisesti nimeä Kanadan dominio (engl. Dominion of Canada) [6].[7] Vaikka Kansainyhteisön muista jäsenvaltioista vuonna 1947 lakattiin käyttämästä dominio-nimitystä, Kanadassa tätä nimitystä käytettiin yleisesti vielä 1950-luvullakin, ja vasta myöhemmin sitä alettiin välttää virallisissa asiakirjoissakin. Vuonna 1982 vahvistettu uusi perustuslaki ei dominio-nimitystä enää tunne, eikä sitä nykyisin enää käytetä myöskään kansainvälisissä yhteyksissä. Samana vuonna muutettiin myös maan kansallispäivän (1. heinäkuuta) virallinen nimi Dominion day muotoon Canada Day.[8]

Maantiede

Pääartikkeli: Kanadan maantiede
Kanada satelliittikuvassa kesäkuussa.

Kanada käsittää Pohjois-Amerikan pohjoisosan (58 %) Alaskaa lukuun ottamatta. Sen rajanaapurina on Yhdysvallat etelässä ja luoteessa (Alaska). Kanada päättyy Atlanttiin idässä, Tyyneenmereen lännessä ja Pohjoisen jäämereen pohjoisessa. Kanada on kokonaispinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio Venäjän jälkeen. Suuri osa Pohjois-Kanadasta on kuitenkin kylmyyden takia viljelykelvotonta, ja niinpä Kanada onkin viljelyskelpoiselta pinta-alaltaan vasta neljänneksi suurin valtio Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Kanadan väestötiheys on 3,5 asukasta neliökilometriä kohden, mikä tekee siitä yhden maailman harvimmin asutuista maista.[9]

Maantieteellisesti Kanada voidaan jakaa kuuteen alueeseen, Kanadan kilpeen, sisämaan tasankoihin, Suurten järvien–Saint Lawrencen alankoon, Appalakeihin, Kordillieerehin ja arktisiin saariin.[10] Kanadan kilpi on vanha peruskallioalue, joka muodostaa noin puolet kanadan pinta-alasta. Alue on muinaista kulunutta vuoristoa, joka ympäröi Hudsoninlahtea.[11] Kanadan kilven kaakkoispuolella on Suurien järvien ja Saint Lawrence -joen alue, joka ulottuu Ontarion eteläosista Quebecin lounaisosiin. Quebecin itäpuolella kohoavat Appalakit. Kanadan kilvestä lounaaseen on Kanadaan ulottuva Suurten tasankojen jatke. Länteenpäin mentäessä maa kohoaa.[12] Tasankojen länsipuolella onkin useista vuoristoista muodostunut Kordillieerit. Kalliovuoret kohoavat tasankojen länsipuolella, ja Yukonissa sijaitseva Kandan korkein vuori Mount Logan (5 959 m) kuuluu Saint Eliasin vuoriin. Kanadan pohjoisosan muodostavat arktiset saaret, jossa on monia suuria saaria.[13]

Peräti viidesosa Kanadan pinta-alasta on järviä tai kosteikoita. Suurimmat järvet ovat Yhdysvaltain rajalla olevat Suuret järvet, Koillisterritorioiden Iso Karhujärvi ja Iso Orjajärvi sekä Manitoban Winnipegjärvi. Noin kolme neljäsosaa Kanadasta kuuluu Jäämeren valuma-alueeseen. Jäämereen laskeva Mackenzie on Kanadan pisin joki (4 241 kilometriä) ja sen valuma-alue on 1 800 000 neliökilometriä. Suuret järvet kuuluvat Atlanttiin laskevaan Saint Lawrence -joen vesistöön. Fraser on pisin kokonaan Kanadan puolella oleva joki, joka laskee Tyyneenmereen.[10]

Maan tiheimmin asuttu alue on Quebecin ja Windsorin välinen alue Itä-Kanadassa.[14]

Ilmasto

Ilmasto on vaihtelevaa Kanadan eri osissa. Yli puolet maasta on subarktisen ilmaston vaikutusalueella. Siellä kesät ovat viileitä ja talvet erittäin kylmiä.[15] Keskisissä eteläosissa, tasankoalueilla on puolestaan tyypillinen mannerilmasto kuumine kesineen ja kylmine talvineen. Suuret järvet puolestaan leudontavat Etelä-Ontarion ja Quebecin ilmastoa.[10]

Talvisin keskilämpötila on lähes koko maassa pakkasen puolella. Poikkeuksena on vain länsirannikko, ja esimerkiksi Vancouverin tammikuun keskilämpötila on 3 astetta. Kylmimmät talvilämpötilat ovat sisämaassa ja pohjoisosissa. Yukonin Snagissa on mitattu pakkasennätys, –63 astetta.[10] Rannikkoalueiden lämpötila on kesäisin noin 20 °C:n paikkeilla, kun taas keskisessä Kanadassa kesän keskimääräinen ylin lämpötila on yleensä noin 25–30 °C. Arktisten alueiden kesäkuukausien lämpötilat ovat korkeintaan 15 °C:n paikkeilla.

Rannikkoalueilla sataa paljon, länsirannikolla erityisesti talvikuukausina. Kordillieerit aiheuttavatkin runsaasti orografista sadetta ja paikoin Brittiläisen Kolumbian rannikolla voi sataa jopa 2 500 millimetriä vuodessa. Lännen sateet jäävät Kordillieereille, minkä vuoksi preeria-alueilla sataa vähän, harvoin yli 400 millimetriä vuodessa. Arktiset alueet saavat kuitenkin vieläkin vähemmän sadetta. Suuret järvet, Hudsoninlahti ja Atlantti kosteuttavat Kanadan länsiosia, ja aivan länsirannikolla sataa taas yli tuhat millimetriä vuodessa.[10]

Kasvillisuus

Kanadanhemlokki
Douglaskuusen oksa.

Pohjoinen puuraja kulkee Labradorin itärannalta Ungavan niemimaan yli etelään Hudsoninlahden itärantaa pitkin ja jatkuu sitten mutkitellen luoteeseen Mackenziejoen alajuoksulle saakka ja siitä edelleen Alaskaan. Puurajan pohjoispuolella on hyvin vähän tai ei ollenkaan hedelmällistä maaperää, ja pääosa maasta onkin tundraa. Eteläisimpien tundra-alueiden kasvillisuus koostuu matalasta pensaikosta, ruohikosta ja sarakasveista. Pohjoisimmat osat ovat matalampia, sillä kymmenesosa niistä on arktisille erämaille tyypillisen sammalen peitossa.[16]

Puurajan eteläpuolella, Alaskasta Kanadan pohjoisten territorioiden yli Newfoundlandiin, sijaitsee yksi maailman suurimmista havupuualueista. Se koostuu paljolti valko- ja mustakuusesta. Muita puita ovat palsamipihta, banskinmänty ja jotkin lehtipuut, kuten paperikoivu ja haavat.[16] Idässä, Suurilta järviltä Atlantin rannikolle, kasvaa pääasiallisesti sekametsiä, joissa esiintyy muun muassa sokerivaahteroita, amerikanpyökkejä, koivuja, mäntyjä ja kanadanhemlokkeja. Etelärajan hedelmälliset alangot ovat olleet lehtimetsien peitossa ennen kuin alueet otettiin viljelysmaaksi. Siellä kukkii kuitenkin harvoissa metsätilkuissa vielä pähkinäpuiden, tammien ja jalavien lisäksi amerikankastanjoita, vaahteroita sekä hikkoreita.[16] Lännen vuoristoalueella ovat metsäkuuset, douglaskuuset ja kontortamännyt laajimmin levinneitä. Ylängöillä kasvaa lisäksi haapoja ja keltamäntyjä. Sateisen Tyynenmeren rannikon kasvillisuutta hallitsevat paksut ja korkeat douglaskuuset, jättituijat ja hemlokit.[16][17]

Preeria-alueet ovat liian kuivia muuten kuin yksittäisten metsikköjen kasvattamiseen. Alkuperäisistä laajoista mäkisistä niittymaista on nykyään vain vähän jäljellä, sillä ne ovat kadonneet lähes kokonaan nykyään tunnettujen vehnävyöhykkeiden alta.[18]

Eläimistö

Biisoni.

Pohjoisen vesistöt tarjoavat ravintoa valaille, mursuille, hylkeille ja osittain vedessä eläville jääkarhuille. Tundralla elää myskihärkiä, karibuja, susia, naaleja ja sopuleja. Myös monet muuttolinnut, kuten ruokit, sorsat, lokit, tiirat ja monet muut merilinnut, viettävät kesän tundralla.[16]

Pohjoisen metsät ovat sopivaa elinympäristöä karibuille, vapiteille, ilveksille sekä musta- ja ruskeakarhuille. Majavat, näädät, piisamit ja minkit ovat myös vielä nykyäänkin laajalti turkiskaupan perusta. Etelässä on paljon vapiteja, kun taas tiheämmin asutuilla alueilla on ennen kaikkea pienempiä nisäkkäitä, kuten harmaa-, puna- ja maaoravia, kärppiä sekä amerikansaukkoja. Hyvin monimuotoiseen lintumaailmaan lukeutuvat muun muassa kardinaalit, kerttulit, idänlehtoturpiaalit ja naukumatkijat. Alueelle on levinnyt lisäksi eurooppalaisia lintuja, kuten varpusia ja ja kottaraisia. Preeria-alueilla elää pienempiä eläimiä, kuten jäniksiä, taskurottia ja suippopyrstökanoja sekä viimeiset biisonit ja hanka-antiloopit. Lännen vuoristoissa elää oloihin hyvin sopeutuneita eläinlajeja, kuten paksusarvilampaita ja lumivuohia.[16]

Luonnonsuojelu

Kanadassa on 36 kansallispuistoa ja 6 kansallista luonnonsuojelualuetta.[19] Kanadan kansallispuistojärjestelmän tarkoituksena on suojella alueita jokaiselta Kanadan 39 maantieteelliseltä alueelta. Puistolla on suuria kokoeroja, sillä Saint Lawrencen saarten kansallispuisto on alle yhdeksän neliökilometrin laajuinen, kun Wood Buffalon kansallispuisto on lähes 45 000 neliökilometriä. Tunnetuimpia puistoja ovat Banffin ja Jasperin kansallispuistot.[20]

Historia

Pääartikkeli: Kanadan historia

Esihistoria ja löytäminen

L'Anse aux Meadowsissa on todisteita viikinkien asutuksesta.

Ensimmäisten ihmisten arvellaan saapuneen Pohjois-Amerikkaan viimeisen jääkauden aikana Beringinsalmen kohdalla olleen Beringian maakannaksen yli noin 30 000–12 000 vuotta sitten. Noin 10 000 vuotta sitten vetäytyvän jään perässä muuttaneet paleointiaanit olivat asuttaneet Kanadan eteläosat.[21] Toinen muuttoaalto alkoi noin 4 500 vuotta sitten, jolloin pohjoisosiin muuttivat inuittien esi-isät. Ensimmäiset kuuluivat Dorsetin kulttuuriin, jonka syrjäytti noin vuonna 1000 Thulen kulttuuri.[22] Viikingit kävivät Newfoundlandin rannikolla jo noin vuonna 1000.[23][24]

Jacques Cartieria pidetään Kanadan löytäjänä.

Vuonna 1497 Englannille purjehtinut venetsialainen John Cabot nousi maihin Newfoundlandiksi kutsumallaan alueella mahdollisesti Saint Lawrence -joen suulla. Ei ole kuitenkaan varmaa, saapuiko Cabot todella nykyiseen Newfoundlandiin, Nova Scotiaan vai Maineen.[25] Cabotin jälkeen Newfoundlandin rannikolle tuli muun muassa eurooppalaisia kalastajia ja portugalilaisia retkikuntia.[26] Merkittävimmiksi tutkimusmatkoiksi osoittautuivat ranskalaisen Jacques Cartier’n kolme matkaa Saint Lawrence -joelle, jolle hän saapui 1535.[27] Cartier’n oletetaan antaneen Kanadalle myös sen nimen.[28]

Siirtomaaksi

1500-luvun lopulla englantilaiset alkoivat etsiä luoteisväylää, ja Humphrey Gilbert julisti 1583 Newfoundlandin Elisabet I:n nimissä Englannin haltuun.[29] Ranskalaiset perustivat 1604 siirtokunnan, jota alettiin pian kutsua Uudeksi-Ranskaksi. Ensimmäiset asemat hylättiin, mutta vuonna 1608 Samuel de Champlain perusti Quebecin.[30] Vuonna 1663 Ludvig XIV teki Uudesta Ranskasta Ranskan siirtomaan.[31] Ranskalaiset alkoivat käydä turkiskauppaa laajalla alueella. Englantilaisetkin olivat kiinnostuneita ja perustivat 1670 Hudson's Bay Companyn. Seuraavan vuosisadan aikana ranskalaisten valta alueella alkoi murentua, ja James Wolfen johdolla englantilaiset valtasivat 1759 Quebecin ja Montrealin. Pariisin rauhassa 1763 Ranska luovutti kanadalaiset alueensa Britannialle.[28]

Kuvernööri Guy Carleton antoi kanadanranskalaisille muun muassa oikeuden omaan uskontoonsa ja varmisti näin ranskalaisten uskollisuuden Amerikan vallankumouksen aikaan. Vallankumouksen jälkeen noin 50 000 brittihallinnolle uskollista lojalistia pakeni Kanadaan Yhdysvalloista. Suurin osa heistä muutti Nova Scotiaan ja New Brunswickiin. Britit jakoivat 1784 Kanadan kahteen osaan: itäosassa sijainneeseen ranskalaiseen ja katoliseen Ala-Kanadaan, ja lännessä sijainneeseen brittiläiseen ja protestanttiseen Ylä-Kanadaan. Valta pysyi kummassakin siirtokunnassa englantilaisella kauppiaseliitillä, mikä aiheutti vastustusta varsinkin ranskalaisessa Ala-Kanadassa.[32]

Vuoden 1812 sodassa Yhdysvaltain ja Britannian välillä Kanada oli merkittävä taistelukenttä. Sodan aikana Yhdysvallat yritti liittää Kanadan itseensä, mutta sota päättyi lopulta umpikujaan.[33] Gentin rauhassa 1814 palautettiin sotaa edeltävä tilanne, mutta siinä myös määritellään Yhdysvaltain ja Kanadan raja Lake of the Woodsille asti.[10] Britannian kiinnostus oli suunnattu enemmän Euroopassa käytyihin Napoleonin sotiin, joiden päätyttyä Euroopassa marraskuussa 1815 alkoi laajamittainen siirtolaisuus Euroopasta Kanadaan.[34] Vuoden 1812 sodan jälkeen pienen eliitin valta kasvoi, mikä kärjistyi 1837 kummassakin siirtokunnassa alkaneeseen kapinaan. Tämän jälkeen siirtokunnat liitettiin 1840 yhteen Kanadan provinssiksi ja perustettiin Kanadan parlamentti, johon kumpikin siirtokunnista sai yhtä monta paikkaa.[32]

John A. Macdonald, Kanadan ensimmäinen pääministeri

Moderni Kanada syntyi, kun Nova Scotian, New Brunswickin, Prinssi Edwardin saaren, Ontarion ja Quebecin edustajat muotoilivat kansakunnan perustuksen. Perustuslaki hyväksyttiin 1867 ja itsehallinnollista konfederaatiota kutsuttiin alkujaan Kanadan dominioksi. Se alkoi heti pyrkimään laajentumaan länteen, ja ensimmäisen pääministerin John A. Macdonaldin hallitus osti 1869 Hudson’s Bay Companylta Rupertinmaan 300 000 punnalla.[35] Louis Rielin johtaman Redjoen kapinan takia osto virallistui vasta seuraavana vuonna.[36] Lisäksi kapinan seurauksena métiseille lohkaistiin uudesta Luoteisterritoriot-nimellä tunnetusta alueesta Manitoban provinssi. Brittiläinen Kolumbia liittyi 1871 dominioon talousvaikeuksien takia, ja sille luvattu Canadian Pacific Railway valmistui 1885.[35]

1900-luku ja itsenäisyyden aika

Osittain rautatien ansiosta maahanmuutto Kanadaan vilkastui 1800-luvun lopussa, ja vuosien 1885–1914 aikana noin 4,5 miljoonaa ihmistä tuli Kanadaan.[37] Monet muuttivat preerioiden alueelle, ja Luoteisterritorioista irrotettiin 1905 heille kaksi uutta provinssia, Saskatchewan ja Alberta.[10]

Kanada oli mukana ensimmäisessä maailmansodassa osana brittiläistä imperiumia. Sodan alkuvuosina yli 300 000 vapaaehtoista lähti sotaan, mutta vuonna 1917 otettiin maassa käyttöön asevelvollisuus, mikä kiristi erityisesti quebecilaisia. Sodan jälkeen William Lyon Mackenzie King alkoi ajaa Kanadan itsenäisyyttä, ja vuonna 1919 Kanadasta tuli Kansainliiton jäsen. Kanada itsenäistyi 1931, kun Britannian parlamentti hyväksyi Westminsterin säädöksen. Britannialle jäi silti oikeus puuttua Kanadan perustuslakiin.[37]

1930-luvun lama koetteli pahasti Kanadaa ja erityisesti sen preeriaprovinsseja. Toiseen maailmansotaan Kanada osallistui itsenäisenä valtiona ja julisti sodan natsi-Saksalle 10. syyskuuta 1939. Sotaan osallistui yli miljoona kanadalaista, ja heidän panoksensa oli erityisen suuri taistelussa Atlantista.[10] Sodan jälkeen Kanada ajoi aktiivisesti Yhdistyneiden kansakuntien perustamista.[38] Kanada oli yksi 50 YK:n peruskirjan allekirjoittajista vuonna 1945.[39] Kanadalla oli keskeinen rooli myös Naton perustamisessa,[40] ja maan ulkoministeri Lester B. Pearson sai Nobelin rauhanpalkinnon ehdotettuaan Suezin kriisin aikaan YK:n rauhanturvajoukkojen perustamista.[41] Kanada on ollut jatkossakin aktiivisesti mukana YK:n rauhanturvaoperaatioissa.[10]

Quebecissä alkoi itsenäisyysliike kukoistaa 1960-luvulla, ja Quebecin vapautusarmeijan terrori huipentui 1970, kun työministeri Pierre Laporte kaapattiin ja tapettiin. Pääministeri Pierre Trudeau ajoi kaksikielisyyspolitiikkaa, mutta Quebecissa valtaan noussut Parti Québécois (PQ) kannatti provinssin itsenäisyyttä ja heikensi englannin kielen asemaa. PQ järjesti 1980 provinssissa kansanäänestyksen itsenäisyydestä, mutta eroa vastusti 59 prosenttia äänestäjistä.[42] Trudeau ajoi äänestyksen jälkeen perustuslakiin muutoksen, joka määritteli Kanadan monikulttuuriseksi ja kaksikieliseksi kokonaisuudeksi. Samalla perustuslaista poistettiin viimeiset hallinnolliset siteet Britanniaan.[43] Pääministeri Brian Mulroney yritti korjata liittovaltion ja Quebecin välejä kahdella sopimusehdotuksella, mutta kumpikin hylättiin. Quebecissa järjestettiinkin 1995 uusi kansanäänestys, jossa eron vastustajat saivat niukan enemmistön, 50,6 prosenttia äänistä.[44] Samaan aikaan kärjistyivät myös liittovaltion ja alkuperäisasukkaiden välit, ja Okan selkkauksessa kuoli yksi poliisi. Riidat liittyivät lähinnä maanomistuskysymyksiin, joiden pohjalta myös luotiin Nunavutin territorio.[45]

Kanada, Yhdysvallat ja Meksiko perustivat 1992 NAFTA-vapaakauppasopimuksen. Vaikka Kanadan ja Yhdysvaltain taloudelliset suhteet ovat olleet tiiviit, niin maiden välistä politiikkaa hiersi kuitenkin muun muassa Jean Chrétienin hallinnon päätös jättää Kanada Irakin sodan ulkopuolelle.[46] Liberaalipuolue menetti johtavan asemansa, kun marraskuussa 2005 Paul Martinin hallitus sai epäluottamuslauseen korruptioskandaalin takia. Stephen Harper nousi tämän jälkeen pääministeriksi.[10] Harperin aikana parlamentti antoi Quebecin provinssille kansakunnan statuksen.[47] Vuonna 2008 alkaneesta taantumasta Kanada selvisi muita G8-maita paremmin.[10] Joulukuussa 2011 Kanada irtaantui ensimmäisenä valtiona Kioton pöytäkirjasta.[48]

Politiikka

Pääartikkeli: Kanadan politiikka

Poliittinen järjestelmä

Kenraalikuvernöörin virallinen lippu.
Kanadan pääministeri Stephen Harper.

Kanada on perustuslaillinen monarkia ja parlamentaarinen demokratia parlamentaarisen hallituksen liittovaltiojärjestelmällä. Kanadan poliittinen järjestelmä on periytynyt Britannialta, eikä siinä ole varsinaisesti erotettu lainsäädäntä- ja toimeenpanovaltaa.[49] Kanadan perustuslaki ohjaa maan laillisia puitteita ja muodostuu kirjoitetusta tekstistä sekä kirjoittamattomista käytännöistä. Perustuslain tärkeimmät osat ovat liittovaltion valtiomuodon ja perustuslailliset elimet asettanut vuoden 1867 säädös ja vuoden 1982 lisäys.[50]

Kanada on osa Commonwealth realmia, yksi Kansainyhteisön jäsenistä, ja sen valtionpäämiehenä toimii virallisesti Ison-Britannian kuningatar Elisabet II. Elisabet on hallinnut Kanadaa yhtäjaksoisesti 6. helmikuuta 1952 lähtien.[51] Kuningattaren edustaja Kanadassa on kenraalikuvernööri, jonka Britannian monarkki nimittää Kanadan pääministerin neuvosta. Kenraalikuvernööri on lähinnä muodollinen virka.[10] Nykyinen kenraalikuvernööri on David Johnston, joka astui virkaansa 1. lokakuuta vuonna 2010.[52]

Hallinnollinen valta on pääministerillä ja hallituksella. Kenraalikuvernööri nimittää liittoparlamenttivaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen johtajan pääministeriksi. Yleensä vaalit voittanut puolue pystyy muodostamaan enemmistöhallituksen, ja loput ministerit nimitetään pääministerin suosituksesta.[53] Hallituksen jäsenet tulevat joko edustajainhuonesta tai senaatista – pääosa edustajainhuoneesta.[51] Kanadan historian ensimmäinen pääministeri oli John A. Macdonald. Nykyinen pääministeri on Konservatiivipuolueen johtaja Stephen Harper.[54] Kanadan parlamentti koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneessa istuu 308 vaaleilla valittua jäsentä, ja parlamenttivaalit pidetään viiden vuoden välein.[51] Edustajainhuoneella on enemmän valtaa, ja esimerkiksi vain se pystyy tekemään lakialoitteita, joka vaativat julkisten varojen käyttöä.[10]

Kanadan suurimmat puolueet ovat Québecin itsemääräämisoikeutta ajava Bloc Québécois, sosiaalidemokraattinen New Democratic Party, Liberaalipuolue sekä Konservatiivipuolue.[55]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Ulkopoliittisesti Kanadan tärkein liittolainen on Yhdysvallat; maiden suhteet ovat erityisen tärkeitä taloudellisesti, sillä merkittävä osa kummankin maan viennistä suuntautuu naapurimaahan. Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon välillä on solmittu NAFTA-vapaakauppasopimus. Maat eivät kuitenkaan aina myötäile toistensa poliittisia ratkaisuja, ja esimerkiksi Kanadan jättäytyminen Irakin sodan ulkopuolelle herätti närää Yhdysvalloissa. Kanada toimii ulkopolitiikassa laaja-alaisesti, ja se kuuluu kaikkiin keskeisiin maailmanjärjestöihin, kuten Yhdistyneisiin kansakuntiin, Natoon, Maailman kauppajärjestöön, OECD:hen, G8-ryhmään, Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon.[56]

Puolustusvoimien vahvuus ei ole ikinä ollut Kanadan turvallisuuspolitiikan keskeisin osa, ja maa käyttää puolustukseensa vähemmän resursseja kuin suurin osa sen Nato-kumppaneista.[10] Kanadalla on ammattiarmeija, ja sen puolustusvoimat jaetaan maavoimiin, ilmavoimiin ja merivoimiin. Kanada on ollut aktiivinen YK:n rauhanturvaoperaatioissa.[56]

Provinssit ja territoriot

Kanadan provinssit ja territoriot, sekä niiden pääkaupungit.
Pääartikkeli: Kanadan provinssit ja territoriot

Kanada koostuu kymmenestä provinssista ja kolmesta territoriosta. Provinsseilla on melko suuri itsemääräämisoikeus, territorioilla taas pienempi.[57]

Provinssit vastaavat suurimmasta osasta yhteiskunnallisia toimintoja – kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista – ja lisäksi jokaisessa provinssissa on oma pääministerin johtama hallitus ja parlamentti. Kuningattaren edustajana provinsseissa toimii varakuvernööri.[58] Provinssit keräävät yhdessä enemmän tuloja kuin liittovaltion hallitus. Liittovaltion hallitus voi panna alulle koko valtion kattavia linjauksia, joita provinssien ei ole pakko noudattaa. Kuitenkin provinssit noudattavat lähes aina valtion linjaa.

Lippu Provinssi Pääkaupunki Liittyi
liittovaltioon 		Väkiluku (2011)[59] Pinta-ala[60]
Brittiläinen Kolumbia Victoria 1871 4 400 057 944 735 km²
Alberta Edmonton 1905 3 645 257 661 848 km²
Saskatchewan Regina 1905 1 033 381 651 036 km²
Manitoba Winnipeg 1870 1 208 268 647 797 km²
Ontario Toronto 1867 12 851 821 1 076 395 km²
Québec Québec 1867 7 903 001 1 542 056 km²
New Brunswick Fredericton 1867 751 171 72 908 km²
Nova Scotia Halifax 1867 921 727 55 284 km²
Prinssi Edwardin saari Charlottetown 1873 140 204 5 660 km²
Newfoundland ja Labrador St. John's 1949 514 536 405 212 km²
Lippu Territorio Pääkaupunki Liittyi
liittovaltioon 		Väkiluku (2011) Pinta-ala
Yukon Whitehorse 1898 33 897 482 443 km²
Luoteisterritoriot Yellowknife 1870 41 462 1 346 106 km²
Nunavut Iqaluit 1999 31 906 2 093 190 km²

Talous

Pääartikkeli: Kanadan talous

Kanada on hyvin vauras, korkean teknologian teollisuusyhteiskunta, joka muistuttaa Yhdysvaltoja kauppaan keskittyneellä talousjärjestelmällään, tuotantomalleillaan ja korkealla elintasollaan. Viime vuosisadan kasvu lopputuotannon, kaivostoiminnan ja palvelualan sektoreilla on tehnyt maatalousyhteiskunnasta teollistuneen ja kaupungistuneen. Kanadalla on suuret maakaasuvarannot itärannikolla, preeriaprovinsseissa ja lännessä, sekä paljon muita luonnonvaroja, mikä tekee maasta energian puolesta omavaraisen.

Kanada on vapaa markkinatalous, joskin sen hallitus puuttuu markkinoihin hieman enemmän kuin Yhdysvalloissa, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Euroopan valtioissalähde?. Kanadalla on myös yleensä ollut matalampi bruttokansantuote asukasta kohden kuin Yhdysvalloilla, jossa varallisuuserot ovat kuitenkin suuremmat. Viimeisen vuosikymmenen aikana Kanadan talous on kasvanut vuolaasti työttömyyden vähetessä ja hallituksen budjetin ollessa useasti hyvin ylijäämäinen.

Kuten myös muiden läntisten teollisuusmaiden, Kanadan taloutta hallitsee palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljännestä Kanadan asukkaista. Kanada on epätavallinen muiden kehittyneiden länsimaiden joukossa, sillä alkutuotanto on tärkeässä osassa sen taloudessa, metsä- ja öljyteollisuuden ollessa sen tärkeimpiä teollisuudenaloja. Osittain tämän vuoksi Kanada on hyvin riippuvainen kansainvälisestä kaupasta, varsinkin Yhdysvaltain kanssa. Kanadalla on suurehko teollisuussektori, joka on keskittynyt eteläiseen Ontarioon. Erityisesti autoteollisuus on hyvin tärkeätä.

Kanada on sekä OECD:n että G8:n jäsen. Vuoden 1989 vapaakauppasopimus Kanadan ja Yhdysvaltain välillä (FTA) ja vuoden 1994 Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA) kasvattivat huomattavasti kauppaa ja taloudellista yhdentymistä Yhdysvaltain kanssa. Maa on vuodesta 2001 lähtien välttänyt taloudellisen taantuman ja pitänyt yllä parasta taloudellista kuntoa G8:ssa.

Kanadassa on merkittävää uraanikaivostoimintaa, ja maa on maailman suurin uraanin tuottaja. Kanadassa tuotetaan yli neljäsosa maailman kaikesta uraanista.

Niagaran putoukset ovat yksi Kanadan suosituimmista turistikohteista.

Kanada oli ulkomaisten turistien määrässä maailman 11. suosituin turistikohde vuonna 2004, jolloin maassa vieraili noin 19,15 miljoonaa ulkomaista turistia.[61][62] Turistit toivat maahan rahaa noin 10 325 miljoonaa euroa.[63]

Suosituimpia turistikohteita ovat suurkaupungit, laskettelukeskukset, Kalliovuoret, kansallispuistot, Niagaran putoukset, sekä muut Kanadan luonnonkohteet. Yli kaksi kolmasosaa turismin tuloista tulee kanadalaisilta itseltään, ja jopa noin 75 prosenttia ulkomaisista turisteista tulee Yhdysvalloista.[64]

Liikenne

Pääartikkeli: Kanadan liikenne

Kanadan liikenne muodostuu pääasiallisesti suurista maantie- ja rautatiejärjestelmistä, jotka yhdistävät maan suuret kaupungit itä-länsisuunnassa. Maan arktisten alueiden liikennejärjestelmä on näiltä osin merkittävästi kehittymättömämpi, minkä vuoksi lentoliikenne onkin näille alueille hyvin tärkeässä osassa.

Canadian Pacific Railwayn juna.

Rautatieliikenne oli merkittävässä osassa Kanadaa muodostettaessa, mutta sen merkitys on vähentynyt viime vuosikymmeninä pääosin auto- ja lentoliikenteen suosion vuoksi. Maassa on suuri ja kehittynyt rautatiejärjestelmä, jota käytetään nykyään pääasiassa tavarakuljetukseen. Maassa toimii kaksi suurta yksityistä tavaraliikennettä hoitavaa rautatieyhtiötä, Canadian Pacific Railway ja Canadian National Railway. Valtion omistama VIA Rail hoitaa matkustajaliikennettä koko maan alueella. Kanadan tärkeimmät rautatielinjat ovat kaikki maan eteläosissa, ja matkustajaliikenne on keskittynyt erityisesti niin sanotulle Québecin–Windsorin käytävälle.[10]

Valtatiejärjestelmä Trans-Canada Highway yhdistää kaikki Kanadan provinssit.

Kanadan maantiejärjestelmä on yksi maailman parhaista. Hyvät tiet ovatkin tärkeitä Kanadalle sen hajanaisen asutuksen ja laajuuden vuoksi. Teiden lisääntynyt käyttö ja hallituksen teiden ylläpitoon antaman rahamäärän väheneminen ovat kuitenkin huonontaneet teiden laatua. Suuri valtatiejärjestelmä, Trans-Canada Highway, yhdistää kaikki kymmenen provinssia toisiinsa itä-länsisuunnassa. Kanadassa ei kuitenkaan ole kattavaa kansallista valtatiejärjestelmää, koska päätökset teiden rakentamisesta kuuluvat provinsseille.

Kanadassa on neljänneksi eniten lentoasemia maailmassa, 1 404. Niistä 18 on yli kolme kilometriä päällystettyä kiitorataa.[2] Kanadan selvästi suurin lentoasema on Toronton Pearsonin kansainvälinen lentoasema.[65] Se oli 2010 nousujen ja laskujen perusteella maailman 18. vilkkain lentoasema.[66] Muita tärkeitä lentoasemia ovat Montreal-Pierre Elliott Trudeaun kansainvälinen lentoasema, Vancouverin kansainvälinen lentoasema sekä Calgaryn kansainvälinen lentoasema. Kanadan päälentoyhtiö on yhtenä turvallisimmista lentoyhtiöistä pidetty Air Canada.[65]

Väestö

Väestötiedot
vuoden 2012 arvio
1vuoden 2011 arvio
2vuoden 2009 arvio
Lähde:[2]
Ikärakenne 0–14-vuotiaita 15,7 %
15–64-vuotiaita 68,5 %
yli 64-vuotiaita 15,9 %
1
Mediaani-ikä 41 vuotta1
Väestönkasvu 0,784 %
Syntyvyys 10,28 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 8,09 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus 4,85 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto 5,65 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote keskiarvo: 81,48 vuotta
miehet: 78,89 vuotta
naiset: 84,21 vuotta
HIV:n levinneisyys aikuisväestössä 0,3 %2
Lukutaitoisia 99 % väestöstä

Väestöjakauma

Kanadan asukasluvun kehitys vuosina 1961–2010. Asukkaiden määrä tuhansissa.

Kanadassa asuu vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 33 476 688 ihmistä.[3] Vuoden 2012 arvion mukaan Kanadan asukkaista 15,7 prosenttia oli alle 15-vuotiaita ja 15,9 prosenttia yli 64-vuotiaita. Väestönkasvun arvioitiin olevan 0,784 prosenttia vuonna 2012.[2]

Noin kolme neljäsosaa Kanadan väestöstä asuu 150 kilometrin säteellä Yhdysvaltojen rajasta, ja kaupunkialueilla asuvien osuus on suurin piirtein sama. Suurin väestökeskittymä on Quebecin ja Windsorin välinen noin 1 150 kilometriä pitkä käytävä, jossa sijaitsee kolme maan neljästä suurimmasta kaupungista (Toronto, Montreal ja Ottawa) ja asuu noin puolet koko maan väestöstä. Muita huomattavia väestökeskittymiä ovat Vancouverin metropolialue Brittiläisessä Kolumbiassa, sekä Calgaryn ja Edmontonin välinen käytävä Albertassa.

Etniset ryhmät

Kanadan vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka sallii tulijoita lähes joka toisesta maailman maasta. Hyvin monet kansat ovatkin edustettuina Kanadan monikulttuurisessa väestössä. Etniseltä taustaltaan eniten on englantilaisia ja ranskalaisia, mutta myös muiden eurooppalaisten kansojen edustajia on runsaasti. Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan maassa on 42 vähintään sadantuhannen hengen kansanryhmää. Englantilaista syntyperää on 21,0 %, ranskalaista 15,8 %, skotteja 15,1 %, irlantilaisia 13,9 %, saksalaista 10,2 %, italialaista 4,6 %, kiinalaista 4,3 % ja ukrainalaista 3,9 %.[67] Pohjoisessa enemmistöön kuuluviin alkuperäiskansoihin kuuluu 3,4 % väestöstä, mutta kyseisen vähemmistön määrä kasvaa lähes kaksi kertaa niin nopeasti kuin muu Kanadan väestö.

Kanadan vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan maan asukkaista 19,8 prosenttia oli maahanmuuttajia. Vuosien 1991–2006 maahan muutti keskimäärin 229 000 ulkomaalaista. Seuraavien 20 vuoden aikana ulkomaalaisten määrä voi kasvaa neljä kertaa nopeammin kuin kanadalaisten määrä, ja vuonna 2031 ulkomaalaisia voi olla jo jopa 28 prosenttia.[68] Toronton metropolialueella peräti 45,7 prosenttia väestöstä oli maahanmuuttajia vuonna 2006. Vancouverin metropolialueella niitä oli 39,6 prosenttia väestöstä, ja muilla alueilla maahanmuuttajien osuus oli alle neljännes väestöstä.[69]

Uskonto

Lähes 85 prosenttia kanadalaisista kuuluu johonkin kirkkoon, ja 16 prosenttia määrittelee itsensä uskonnottomiksi. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan 42,6 prosenttia väestöstä kuului katoliseen kirkkoon ja 23,3 prosenttia oli protestantteja.[2] Suurimmat protestanttiset ryhmät olivat Kanadan yhdistynyt kirkko ja Kanadan anglikaaninen kirkko. Suurin osa ranskankielisistä on katolilaisia, joten Quebecin asukkaista noin neljä viides osaa kuuluu katoliseen kirkkoon.[10] Suurin ei-kristitty ryhmä ovat muslimit, joita on 1,9 prosenttia väestöstä.[2] Maahanmuuton myötä monien uskontojen, kuten islaminuskon, hindulaisuuden, sikhiläisyyden ja buddhalaisuuden määrä on selvästi nousussa. Myös juutalaisien määrä on kasvussa.[10]

Suurin osa Kanadan mormoneista asuu Albertassa, ja mennoniitit ja hutteriitit ovat keskittyneet preeriaprovinsseihin yleensä. Tietyille alueille keskittyneen maahanmuuton vuoksi suurin osa hinduista asuu Toronton alueella, ja sikheistä Vancouverin alueella.

Kieli

Kanadan virallisia kieliä ovat englanti ja ranska, jotka ovat myös selvästi puhutuimmat kielet. Englanti on 18,1 miljoonan ja ranska 6,9 miljoonan kanadalaisen äidinkieli. Englanti on pääkieli kaikkialla muualla paitsi Quebecissä, missä lähes 80 prosenttia asukkaista on ranskankielisiä. Quebecin ulkopuolella merkittävimmät ranskankieliset keskittymät ovat Ontariossa, Ottawan ympäristössä ja New Brunswickissa.[70] Noin 16 % maan väestöstä osaa molempia virallisia kieliä, suurin osa kansasta kuitenkin puhuu vain jompaakumpaa. Pieni vähemmistö väestöstä, 520 385 (alle 2 %) asukkaista ei osaa kumpaakaan virallista kieltä.[71]

Kaksikielinen kyltti Montréalissa.

Quebecin virallinen kieli on ranska, ja englannin käyttöä ei juuri suositella. New Brunswick on maan ainoa virallisesti täysin kaksikielinen provinssi. Manitobassa ranska on englannin ohella virallinen kieli oikeuslaitoksissa, julkishallinnossa ja koulutusta on lain mukaan saatavilla molemmilla kielillä. Muiden provinssien ainoa virallinen kieli on englanti. Useilla alkuperäisasukkaiden kielillä on virallinen asema Luoteisterritorioissa. Inuktitut on Nunavutin puhutuin kieli, ja sillä on territoriossa virallinen asema.

Yli 3,4 miljoonaa kanadalaista puhuu äidinkielenään muuta kuin virallista kieltä. Näistä ylivoimaisesti suurin ryhmä on kiinan kieli, jota puhuu lähes 800 000 ihmistä. Seuraavaksi puhutuimmat kielet ovat punjabi, espanja, italia, arabia ja saksa. Kanadan alkuperäisasukkaiden kielten puhujia on maassa noin 129 340, näistä suurimpia ryhmiä ovat creen (47 190) ja inuktitutin (25 290) kielet. Suomen kieltä kotona puhuvia on maassa noin 4 190.[72]

Muita kuin virallisia kieliä äidinkielenään puhuvia on eniten suurissa kaupungeissa. Väestömäärään verrattuna suurimmat alueet ovat Toronton metropolialue (40 % väestöstä), Vancouverin metropolialue (38 % väestöstä) ja Abbotsfordin metropolialue (24 % väestöstä). Montrealin länsipuolella sijaitsevilla metropolialueilla, kuten Winnipegissä, Calgaryssä ja Edmontonissa, on muita kuin virallisia kieliä puhuvia alle viidennes väestöstä.[73]

Suurimmat kaupungit

Toronto, Ontario
Montréal, Québec
Calgary, Alberta
Katso myös: Luettelo Kanadan kaupungeista ja Luettelo Kanadan 100 suurimmasta kaupungista

Suurin osa Kanadasta on erittäin harvaan asuttua tai jopa asumatonta aluetta. Väestö on keskittynyt kaupunkeihin, pääasiassa Yhdysvaltojen vastaisen rajan läheisyyteen. Jopa noin neljäsosa kanadalaisista asuu jossakin kymmenestä suurimmasta kaupungista, ja yli 40 prosenttia jossakin näiden kaupunkien metropolialueista.

Sija Kaupunki Provinssi tai territorio Väestö
kaupungin
rajojen
sisällä
(2011)
[1] 		Väestön
tiheys
neliö-
kilometrillä 		Metropolin
asukasluku[74]
miljoonaa
(2011)
 sija
1 Toronto Ontario 2 615 060 4 150 5,58 1
2 Montreal Quebec 1 649 519 4 518 3,82 2
3 Calgary Alberta 1 096 833 1 329 1,21 5
4 Ottawa Ontario 883 391 317 1,24 4
5 Edmonton Alberta 812 201 1 187 1,16 6
6 Mississauga Ontario 713 443 2 440 –1 –
7 Winnipeg Manitoba 663 617 1 430 0,73 8
8 Vancouver Brittiläinen Kolumbia 603 502 5 249 2,31 3
9 Brampton Ontario 523 911 1 967 –1 –
10 Hamilton Ontario 519 949 465 0,72 9
1 Osa Toronton metropolia.

Koulutus

Toronton yliopisto
Pääartikkeli: Koulutus Kanadassa

Kanadassa koulutus on provinssien ja niiden sisäisten, pienempien hallinnollisten alueiden järjestämää ja rahoittamaa, minkä vuoksi koulutusjärjestelmä vaihtelee eri puolilla maata.[75] Eniten järjestelmä poikkeaa ranskankielisessä Quebecissä. Valtio kuluttaa noin seitsemän prosenttia bruttokansantuotteestaan koulutukseen. Suurimmassa osassa valtiota on mahdollisuus opiskella sekä englanniksi että ranskaksi. Vanhempien ei tarvitse laittaa lapsiaan julkiseen kouluun, ja noin kahdeksan prosenttia oppilaista käykin yksityistä koulua. Kansainvälisellä tasolla Kanadan koulutustaso on korkeatasoista. Vuoden 2009 PISA-tutkimuksessa Kanada sijoittui kuudenneksi. Tutkimuksessa huomattiin kuitenkin myös merkittäviä eroja provinssien välillä.[76]

Valtion tarjoaman koulutuksen ensimmäinen aste on 4–5-vuotiaana aloitettu vapaaehtoinen kindergarten.[77] Pakollinen peruskoulu alkaa kuuden vuoden iässä.[78] Oppilaat siirtyvät 14-vuotiaina high schooliin tai muuhun toisen asteen oppilaitokseen, ja lasten täytyy osallistua opetukseen 16-vuotiaiksi. Useimmat kuitenkin käyvät neljävuotisen high schoolin loppuun.[79] Vaikka noin kymmenesosa kanadalaisista ei ole suorittanut high schoolia, ja vain seitsemäsosalla on akateeminen loppututkinto, on tilanteeseen näkyvissä nopeaa muutosta osittain siksi, että työmarkkinoilla on alettu vaatia yhä useammin ja voimakkaammin high school -todistus tai jopa akateeminen loppututkinto.lähde?

Ontario, Alberta ja jotkin Saskatchewanin kaupungit ylläpitävät julkisin varoin rahoitettuja erillisiä koululautakuntia eri uskontokunnille, yleisimmin katolisille ja protestanteille. Quebecissä koulut on puolestaan jaoteltu ranskan- ja englanninkielisille.

Yliopistojen suhteen suurin ero provinssien välillä on siinä, kuinka paljon julkista rahoitusta ne saavat toimintaansa. Quebecin yliopistot saavat eniten varoja käyttöönsä, ja niillä on myös pienimmät koulumaksut. Atlantin läheisyydessä sijaitsevien provinssien yliopistoja on yleensä rahoitettu vähiten, ja jotkut yliopistot ovat lähes kokonaan riippuvaisia yksityisistä varoista. Shanghain Jiao Tong -yliopiston vuoden 2011 yliopistorankingissa kanadalaisista yliopistoista 100 parhaan joukossa olivat Toronton yliopisto, Brittiläisen Kolumbian yliopisto, McGill-yliopisto ja McMaster-yliopisto.[80]

Kulttuuri

Pääartikkeli: Kanadalainen kulttuuri

Erityispiirteet

Kanadalaiseen kulttuuriin ovat vaikuttaneet erityisesti brittiläinen, ranskalainen ja amerikkalainen kulttuuri.[10] Kanada onkin monikulttuurinen valtio, ja monikulttuurisuus on ollut hallinnon virallinen politiikka vuodesta 1971. Yhdysvallat tunnetaan yleisesti kansojen ”sulatusuunina”, kun Kanada puolestaan on kansojen ”mosaiikki”, jossa jokainen kansanryhmä on muodostanut oman palan mosaaiikkiin.[81]

Kanadan kulttuurin monimuotoisuutta lisää se, että Britannian ja Ranskan siirtomaavaikutus on ollut myös moninainen. Brittiuudisasukkaiden joukossa oli englantilaisia, irlantilaisia, walesilaisia ja skotteja. Ranskalaiset puolestaan jakautuivat 1760-luvulla kanadanranskalsiaiin ja acadialaisiin. Lisäksi britit ja ranskalaiset sekoittuivat alkuperäisasukkaisiin, ja näin syntyivät métisit. Alkuperäiskansat ovat lisäksi jakaantuneet useisiin kulttuuriryhmiin, ja 1800-luvun puolivälistä lähtien maahan on muuttanut runsaasti maahanmuuttajia myös muista maista.[82]

Yhdysvaltalainen kulttuuri on myös vaikuttanut paljon Kanadaan, ja vuoden 1951 raportin mukaan kanadalainen kulttuuri oli jo lähes sulautunut naapurimaansa kulttuuriin erityisesti yhdysvaltalaisten elokuvien, radiolähetysten ja aikakauslehtien invaasion takia. Tämän jälkeen hallinto ilmoitti, että kanadalaisten medioiden pitää rohkaista julkaisemaan kanadalaisia teoksia.[10] Esimerkiksi televisio- ja radiokanavien sisällöstä osa täytyy olla kanadalaista tuotantoa, vaadittu osuus vaihtelee ohjelmien ja kanavien formaatin mukaan.[83]

Kanadan kansallissymboleihin ovat vaikuttaneet maan luonto, historia ja alkuperäiskansat. Erityisesti vaahteranlehti on tunnettu kanadalainen symboli, ja se esiintyykin muun muassa lipussa ja vaakunassa. Muita tunnettuja symboleja ovat muun muassa majava, vaahterasiirappi, ratsupoliisi ja monarkiaa kuvastava kruunu.

Taiteet

Kanadan taiteet ovat käytännössä vasta 1900-luvulla alkaneet saada omaleimaisia piirteitä.[84] Kanadalainen maalaustaide on tyypillisimillään maisemamaalausta. Ensimmäisenä selvästi kanadalaisen tyyliin kehitti 1920-luvulla niin sanottu Seitsemän ryhmä, jonka jäsenet maalasi myös maisemia. Vaikka 1900-luvulla Kanadankin kuvataiteessa ovat vaikuttaneet vuosisadan länsimaiset taidesuunnat abstraktista taiteesta käsitetaiteeseen, niin silti maisemat ovat olleet monien taiteilijoiden suosikkiaiheita. Kanadan alkuperäisasukkaat tekivät veistoksia ja käsitöitä paljon ennen eurooppalaisten tuloa, ja niitä on alettu myös pitää taiteena vasta 1900-luvulla.[10]

Kirjallisuus jakautuu Kanadassa erityisesti englannin- ja ranskankieliseen kirjallisuuteen. Yleisimmät kanadalaisen kirjallisuuden teemat ovat suhtautuminen luontoon ja rajaelämään sekä Kanadan asemaan maailmassa.[85] Joidenkin kirjallisuudentutkijoiden mielestä kansallista kanadalaista kirjallisuutta ei varsinaisesti ole.[86] Monet kaupallisesti merkittävimmät kanadalaiskirjailijat, kuten Margaret Atwood, Mordecai Richler, Douglas Coupland ja Michael Ondaatje eivät olekaan teemoiltaan erityisen kanadalaisia.[84]

Eurooppalaisten maahanmuuttajien ansiosta taidemusiikilla on vahvat perinteet Kanadassa, ja esimerkiksi kaikissa suurimmissa kaupungeissa on oma sinfoniaorkesterinsa. Todennäköisesti tunnetuin kanadalainen klassinen muusikko on pianisti Glenn Gould.[87] Kanada on tuottanut myös suuren määrän kansainvälisesti menestyneitä populaarimuusikoita, joista kuitenkin monet, kuten Neil Young, Joni Mitchell ja Leonard Cohen, ovat tehneet uransa Kanadan ulkopuolella.[10] Ensimmäinen todella tunnettu kanadalainen kevyen musiikin esittäjä oli Paul Anka, ja hänen jälkeensä ovat saavuttaneet suosiota muun muassa Shania Twain, k.d. lang ja Céline Dion.[87]

Kanadassa on syntynyt useita tunnettuja elokuvanäyttelijöitä ja -ohjaajia, mutta he tekevät uraansa usein Hollywoodissa eivätkä näin yleensä saa tunnustusta kanadalaisina. Kanadassa tuotetaan myös monia Hollywood-elokuvia, ja erityisesti Vancouverin seutua on alettu kutsua Pohjois-Hollywoodiksi.[85] Kanadan oma elokuvatuotanto on kuitenkin vaikeuksissa, sillä yhdysvaltalaiset elokuvat valtaavat usein maan elokuvateatterit, joihin on vaikea saada mahtumaan kotimaassa tehtyjä elokuvia.[88] Tunnetuimpia kanadalaisia ohjaajia ovat muun muassa David Cronenberg, Paul Haggis ja James Cameron. Tunnettuja näyttelijöitä ovat muun muassa Jim Carrey, Michael J. Fox, Keanu Reeves ja Donald Sutherland.[85]

Media

Jokaisessa suuressa tai keskikokoisessa kaupungissa ilmestyy ainakin yksi sanomalehti, ja suurimmissa kaupungeissa on useampiakin päivälehtiä. Kanadassa ilmestyy kaksi suurta ”kansallista” sanomalehteä, jotka ovat molemmat englanninkielisiä, The Globe and Mail ja National Post.[10] The Globe and Mailin päivälevikki on suurin (317 781). Seuraavaksi suurin lehti on Toronto Star.[89] Sanomalehtiä palvelee uutistoimisto The Canadien Press.[10]

Kanadan yleisradioyhtiö on CBC, Canadian Broadcasting Corporation, jolla on sekä englannin- että ranskankielinen televisio- ja radioverkko. Yksityinen CTV on toinen kansallinen verkko. Kanadassa toimii 685 (2007) televisiokanavaa, joista 456 on englanninkielisiä, 103 ranskankielisiä ja 126 muilla kielillä.[90] Maassa toimii myös 1 222 radiokanavaa, joista 912 on englanninkielisiä, 274 ranskankielisiä ja 36 lähettää ohjelmaa muilla kielillä.[91]

Tammikuussa 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan noin 21,9 miljoonaa kanadalaista eli noin 66 prosenttia maan väestöstä käyttää Internetiä. Internetin käyttäjien määrässä Kanada sijoittuu maailman maista 12. sijalle.[92]. Laajakaistayhteyksien käyttäjiä maassa on noin 6,7 miljoonaa, mikä on 8. eniten maailmassa.[93] Vuoteen 2009 mennessä koti-internet liittymiä oli 10,1 miljoonaa, joka on noin 75 prosenttia maan kaikista talouksista. Nopeiden liittymien käyttäjämäärät ovat myös lisääntyneet viime vuosina. Vuonna 2009 1,5 Mbps tai nopeampien liittymien määrä nousi 62 prosenttiin, edellisen vuoden 52 prosentista.[94]

Urheilu

Pääartikkeli: Kanadan urheilu
Jääkiekko on Kanadan virallinen talviurheilulaji.

Kanadan viralliset kansallisurheilulajit ovat jääkiekko ja haavipallo eli lacrosse.[95] Jääkiekko on kuitenkin selvästi suosituin laji, ja vuonna 1917 perustetussa NHL-liigassa kaikki joukkueet olivat alkujaan kanadalaisia.[96] Nykyään sarjan 30 joukkueesta seitsemän tulee Kanadasta,[97] mutta kanadalaispelaajia on kuitenkin enemmän kuin muiden maiden pelaajia yhteensä.[98] Lisäksi monet jääkiekon kautta aikojen parhaista pelaajista, kuten Wayne Gretzky ja Gordie Howe, ovat kanadalaisia.[10]

Muita paljon seurattuja lajeja ovat muun muassa curling ja kanadalainen jalkapallo[99]. Golfia, baseballia, hiihtoa, jalkapalloa, lentopalloa ja koripalloa harrastetaan paljon harrastelijatasolla, mutta ammattilaissarjat eivät ole niin laajoja.

Kanadassa on pidetty kolmet olympialaiset, kesäolympialaiset 1976, talviolympialaiset 1988 ja talviolympialaiset 2010. Maa on osallistunut jokaisiin olympialaisiin kesäolympialaisista 1904 lähtien kesäolympialaisia 1980 lukuunottamatta. Kanadan menestyneimmät olympiaurheilijat ovat pyöräilijä ja pikaluistelija Clara Hughes ja pikaluistelija Cindy Klassen.[100]

Lähteet

  • Statistics Canada Canada's national statistical agency. Viitattu 21.9.2007.
  • Study in Canada Edge Interactive. Viitattu 21.9.2007.
  • Canada Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 23.4.2012. (englanniksi)
  • Canada The World Factbook. 12.4.2012. Washington: CIA. Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
  • Canada Year Book 2011. Minister of Industry, 2011. ISBN 978-0-660-20056-9. Chapters in PDF (viitattu 18.5.2012). (englanniksi)
  • Geographica. Könemann, 2003. ISBN 3-89731-916-0.
  • Haggett, Peter (toim.): Encyclopedia of World Geography. Tarrytown, New York: Marshall Cavendish Corporation, 2002. ISBN 0-7614-7289-4. Google-kirjat (viitattu 23.4.2012). (englanniksi)
  • Henriksson, Markku: Kanada – Vaahteranlehden maa. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-965-2.
  • Mitchell Beazley Ltd., Bertelsmann Lexikon Verlag GmbH: Maailma nyt: Pohjois- ja Keski-Amerikka sekä Isot-Antillit. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4919-4.
  • Maailma tänään: Kanada ja Arktis. Bonniers Specialmagasiner A/S, 1997. ISBN 87-427-0793-5.
  • Howlett, Michael ja Ramesh, M.: Political Economy of Canada: An Introduction. McClelland and Stewart, 1992. ISBN 0-19-541348-2.
  • Wallace, Iain: A Geography of the Canadian Economy. Oxford University Press, 2002. ISBN 0-19-540773-3.
  • Woehrling, José: Canada. Robbers, Gerhard (toim.): Encyclopedia of World Constitutions. New York: Facts On File, 2007. ISBN 0-8160-6078-9. Google-kirjat (viitattu 8.5.2012). (englanniksi)
  • Zimmerman, Karla (toim.): Canada. Lonely Planet Publishing, 2011. ISBN 978-1-74714-9234-8.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Population and dwelling counts, for Canada and census subdivisions (municipalities) with 5,000-plus population, 2011 and 2006 censuses 11.4.2012. Statistics Canada. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j The World Factbook.
  3. ↑ a b Detailed explanation: Differences between Statistics Canada's census counts and population estimates 2.7.2012. Statistics Canada. Viitattu 3.5.2012.
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ Trigger, Bruce G., Pendergast, James F.: Saint-Lawrence Iroquoians, in Handbook of North American Indians, 15. Smithsonian Institution, 1978.
  6. ↑ Hodgetts, J. E.; Gerald Hallowell (2004). "Dominion", Oxford Companion to Canadian History. Toronto: Oxford University Press, 183. ISBN 0195415590. “The title conferred on Canada by the preamble to the Constitution Act, 1867, whereby the provinces declare 'their desire to be federally united into one Dominion under the Crown of the United Kingdom'.” 
  7. ↑ Martin, Robert. 1993(?). 1993 Eugene Forsey Memorial Lecture: A Lament for British North America. The Machray Review. Prayer Book Society of Canada.—A summative piece about nomenclature and pertinent history with abundant references.
  8. ↑ Canada Day Department of Canadian Heritage. ”On October 27, 1982, July 1st which was known as "Dominion Day" became "Canada Day".” Viitattu 06-11-2008.
  9. ↑ Countries of the World (by lowest population density) 2/2006. World Atlas. Viitattu 23.4.2012.
  10. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Encyclopædia Britannica.
  11. ↑ Haggett, s. 298.
  12. ↑ Haggett, s. 299–300.
  13. ↑ Haggett, s. 301.
  14. ↑ Quebec - Windsor Corridor Jet Train, Canada railwaypeople.com. Viitattu 22.9.2007.
  15. ↑ Haggett, s. 302.
  16. ↑ a b c d e f Haggett, s. 302–304.
  17. ↑ Forested Ecozones Natural Resources Canada. Viitattu 27.9.2007.
  18. ↑ A brief history of Canada 2005. Adventures Great and Small. Viitattu 27.9.2007.
  19. ↑ National Parks List 10.11.2008. Parks Canada. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Introduction 2.12.2010. Parks Canada. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  21. ↑ McGhee, Robert: Prehistory The Canadian Encyclopedia. Historica-Dominion. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  22. ↑ History Lonely Planet. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  23. ↑ The Vikings in Vinland (ca. AD 998-1002) athenapub.com. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  24. ↑ The Vikings Discover America, ca. 1000 Eyewitness History. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  25. ↑ John Cabot's Voyage of 1497 1997. Newfoundland and Labrador Heritage Web Site Project. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Henriksson, s. 60.
  27. ↑ Henriksson, s. 63–64.
  28. ↑ a b Haggett, s. 307.
  29. ↑ Henriksson, s. 67.
  30. ↑ Henriksson, s. 71–72.
  31. ↑ Careless, J.M.S.: A Century of New France: 1663-1763 1999. Canadan Heritage Galleries. Viitattu 27.4.2012.
  32. ↑ a b Zimmerman, s. 831–832.
  33. ↑ Henriksson, s. 116–118.
  34. ↑ Careless, J.M.S.: Immigration, Colonial Growth and Strife: 1815-1841 Canadian Heritage Gallery. 1999. Viitattu 3.5.2012.
  35. ↑ a b Zimmerman, s. 833–834.
  36. ↑ Smith, Shirlee Anne: Rupert's Land The Canadian Encyclopedia. Historica Foundation of Canada. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  37. ↑ a b Zimmerman, s. 835–837.
  38. ↑ Henriksson, s. 229.
  39. ↑ UNA-Canada Fact Sheets UNA-Canada. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  40. ↑ Henriksson, s. 230–231.
  41. ↑ Henriksson, s. 233.
  42. ↑ Henriksson, s. 253–255.
  43. ↑ Henriksson, s. 257–258.
  44. ↑ Henriksson, s. 269–270.
  45. ↑ Henriksson, s. 263–264.
  46. ↑ Henriksson, s. 271–272.
  47. ↑ House passes motion recognizing Québécois as nation 27.11.2006. CBC News. Viitattu 21.9.2007.
  48. ↑ Timeline: Canada 26.1.2012. BBC. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  49. ↑ Woehrling, s. 162.
  50. ↑ Woehrling, s. 164.
  51. ↑ a b c Poliittinen järjestelmä formin.finland.fi. 1.2.2012. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 29.4.2012.
  52. ↑ GG David Johnston sworn in CBC News. 1.10.2010. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)
  53. ↑ Woehrling, s. 167.
  54. ↑ J.J. MacCullough: Prime Ministers of Canada filibustercartoons.com.
  55. ↑ general Election 2006: Distribution of seats by political affiliation and sex 2006. Elections Canada.
  56. ↑ a b Ulko- ja turvallisuuspolitiikka formin.finland.fi. 1.2.2012. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 8.5.2012.
  57. ↑ Henriksson, s. 301.
  58. ↑ Henriksson, s. 303.
  59. ↑ Population and dwelling counts, for Canada, provinces and territories, 2011 and 2006 censuses 11.4.2012. Statistics Canada. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  60. ↑ Land and freshwater area, by province and territory 1.2.2005. Statistics Canada. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  61. ↑ World Tourism Organization – World's Top Tourism Destinations
  62. ↑ World Tourism Organization – International Tourist Arrivals by Country of Destination
  63. ↑ World Tourism Organization – International Tourism Receipts by Country of Destination
  64. ↑ MSN Encarta – Canada – Tourism – tiedot haettu 29. elokuuta 2006
  65. ↑ a b Zimmerman, s. 880.
  66. ↑ Traffic Movements 2010 1.9.2011. ACI. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  67. ↑ Single and multiple ethnic origin responses (3) 7.4.2011. Statistics Canada. Viitattu 17.5.2012. (englanniksi)
  68. ↑ Canada Year Book 2011, s. 180.
  69. ↑ Canada Year Book 2011, s. 187.
  70. ↑ Canada Year Book 2011, s. 326.
  71. ↑ Selected demographic, cultural, labour force, educational and income characteristics (309) 7.4.2011. Statistics Canada. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  72. ↑ Other Language Spoken Regularly at Home 2006. Statistics Canada. Viitattu 8.8.2010. (englanniksi), (ranskaksi)
  73. ↑ Minister of Industry: Languages in Canada: 2001 Census. Ottawa: Statistics Canada, toukokuu 2007. ISBN 978-0-662-45912-5. Verkkoversio (PDF) (viitattu 8.8.2010). (englanniksi)
  74. ↑ Population and dwelling counts, for census metropolitan areas and census agglomerations, 2011 and 2006 censuses 11.4.2012. Statistics Canada. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  75. ↑ Canadian Education System StudyinCanada.com. EDge Interactive. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  76. ↑ Suomen hyvä Pisa-menestys kiinnosti maailman mediaa edelleen formin.finland.fi. 14.1.2011. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.5.2012.
  77. ↑ Kindergarten StudyinCanada.com. EDge Interactive. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  78. ↑ Public or elementary school StudyinCanada.com. EDge Interactive. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  79. ↑ High school or secondary school StudyinCanada.com. EDge Interactive. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  80. ↑ Academic Ranking of World Universities - 2011 ShanghaiRanking Consultancy. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  81. ↑ Henriksson, s. 275–276.
  82. ↑ Canadian Culture And Ethnic Diversity Encyclopedia of Canada's Peoples. Multicultural Canada. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  83. ↑ Ensuring a Place for Canadian Programs 4.4.2002. Canadian Radio-television and Telecommunications Commission. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  84. ↑ a b High Culture J.J.'s Complete Guide to Canada. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  85. ↑ a b c Yhteiskunta, kulttuuri ja media formin.finland.fi. 1.2.2012. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 10.5.2012.
  86. ↑ Henriksson, s. 300.
  87. ↑ a b Henriksson, s. 297.
  88. ↑ Henriksson, s. 294.
  89. ↑ Daily Circulation Report 2010 (xls) Newspapers Canada. Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
  90. ↑ Facts and Figures (TV) Canadian Radio-television and Telecommunications Commission (CRTC). Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
  91. ↑ Facts and Figures (Radio) Canadian Radio-television and Telecommunications Commission (CRTC). Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
  92. ↑ Computer Industry Almanac – Worldwide Internet Users Top 1 Billion in 2005 – tiedot haettu 20. kesäkuuta 2006
  93. ↑ Computer Industry Almanac – USA Leads Broadband Subscriber Top 15 Ranking – tiedot haettu 20. kesäkuuta 2006
  94. ↑ CRTC issues annual report on the communications industry 29. heinäkuuta 2010. Ottawa-Gatineau: Canadian Radio-television and Telecommunications Commission (CRTC). Viitattu 15.8.2010. (englanniksi), (ranskaksi)
  95. ↑ National Sports of Canada Act 17.11.2008. Department of Canadian Heritage. Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
  96. ↑ Henriksson, s. 290.
  97. ↑ Teams NHL. National Hockey League. Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
  98. ↑ NHL Nationality Breakdown from 1917-18 to 2011-12 QuantHockey.com. Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
  99. ↑ Globe and Mail – Survey: Canadian interest in pro football is on the rise – tiedot haettu 29. elokuuta 2006
  100. ↑ Canada Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 29.4.2012. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Henrikson, Markku: Kanada, vaahteranlehden maa. Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-965-2.
  • Maailma tänään: Kanada ja Arktis. Bonniers Specialmagasiner A/S, 1997. ISBN 87-427-0793-5.

Aiheesta muualla

Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset
Pohjois-Amerikan valtiot

 Yhdysvallat |  Kanada |  Meksiko

Itsehallintoalueet:  Grönlanti | Bermuda

Väli-Amerikka

Jäsenvaltiot
G8-jäsenet
Edustettuna
G8+5

 

Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kanada&oldid=11717894”