Mustakarhu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustakarhu
01 Schwarzbär.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Karhut Ursidae
Suku: Karhut Ursus
Laji: americanus
Kaksiosainen nimi

Ursus americanus
Pallas, 1780

Mustakarhun levinneisyys
Mustakarhun levinneisyys
Alalajit [2]
  • U. a. americanus – idänmustakarhu[3]
  • U. a. altifrontalis
  • U. a. amblyceps
  • U. a. californiensis
  • U. a. carlottae
  • U. a. cinnamomum – kanelikarhu [3]
  • U. a. emmonsii – jäätikkökarhu [3]
  • U. a. eremicus
  • U. a. floridanus - floridanmustakarhu
  • U. a. hamiltoni – newfoundlandinmustakarhu [3]
  • U. a. kermodei – kermodeskarhu [3]
  • U. a. luteolus - louisiananmustakarhu
  • U. a. machetes
  • U. a. perniger
  • U. a. pugnax
  • U. a. vancouveri
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mustakarhu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustakarhu Commonsissa

Mustakarhu (Ursus americanus), joskus myös Amerikan mustakarhu tai baribali,[4] on Pohjois-Amerikan mantereen yleisin karhulaji. Mustakarhu on oma lajinsa eikä ruskeakarhun alalaji, toisin kuin esimerkiksi harmaakarhu ja kodiakinkarhu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustakarhu naaraat ovat noin 1,2–1,6 metriä korkeita ja urokset noin 1,4–2 metriä. Naaras painaa 39–236 kilogrammaa ja urokset 47–409 kilogrammaa. Vaikka mustakarhun turkki on tavallisimmin musta, väri voi vaihdella alalajeittain vaaleasta suklaan- ja kanelinruskeaan. Joskus rinnassa saattaa olla vaaleaa tai valkoista. Vaikka se muuten on tumma niin sen kuono sattaa olla melko vaalea, etenkin mantereen itäisissä osissa. Kulmahampaiden väli on noin 4,5–5 senttimetriä.[5]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se on levinnyt suurimpaan osaan mannerta Pohjois-Kanadasta ja Alaskasta Meksikoon ja Atlantin valtamereltä Tyynelle valtamerelle. Laji jaetaan kuuteentoista alalajiin.[2] Se viihtyy vaikeakulkuisessa maastossa jonka kasvillisuus tiheää ja mahdollisuuksia ruuan hankkimiseen on paljon. Luoteis-Amerikassa tälläisiä ovat vuoristoiset seudut noin 900–3 000 metrin korkeudessa. Näillä seuduilla siellä kasvaa erilaisia mäntyjä ja katajia. Koillisessa ne elävät Appalakkien vuoristossa. Seudulla on lehtimetsiä sekä myös havumetsää.[5] Mustakarhun kannaksi arvioitiin vuonna 2015 noin 800 000 yksilöä.[6]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustakarhut ovat kaikkiruokaisia mutta ravinto koostuu enimmäkseen kasveista ja hyönteisistä. Ne saalistavat selkärankaisia lähinnä kun siihen on tilaisuus, etenkin keväisin enemmän kasviravinnon saatavuuden ollessa heikompaa. Muulloin sen ravinto on melko lailla kasviksiin perustuvaa. Keväällä kun karhut tulevat talviunen jälkeen ulos talvipesistään niillä on suhteellinen niukkuuskausi ravinnossa koska luonnosta silloin saatava hiilihydraatti ja proteiinipitoinen ravinto ei riitä pitämään painoa yllä ja ne menettävät tänä aikana painoaan. Syksyllä kun luonnonsato alkaa kypsymään ne voivat saavuttaa normaalia painoa ja toipua talven ja kevään laihtumisesta seuraavaa talvea varten. Ne syövät syksyllä myös tammanterhoja marjojen ja hedelmien lisäksi.[5]

Parittelu ja poikaset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uroksen reviiri on useamman naaraan reviirin kanssa päällekkäin. Naaraat saavat poikasia joka toinen vuosi, mutta joskus 3–4 vuoden välein. Naaraat tulevat kiimaan kesäkuussa ja se kestää arviolta heinäkuun puoleen väliin asti. Raskaus kestää 220 päivää mutta aikaan sisältyy myöhästynyt alkion implantatio. Hedelmöitynyt munasolu ei kiinnity kohtuun ennen syksyä ja alkion kehitys tapahtuu vasta viimeisten 10 viikon aikana. Poikaset syntyvät tammi–helmikuussa naaraan ollessa talviunessa. Poikasia on yleensä 2–3 ja ne painavat noin 200–450 grammaa. Ne ovat syntyessää karvattomia ja sokeita. Keväällä kun ne lähtevät emon kanssa pesästä niiden paino on 2–5 kilogrammaa. Emo vieroittaa ne yleensä 6–8 kuukauden ikäisinä mutta ne pysyvät emon mukana yli talven kunnes ovat noin 17 kuukautta vanhoja jolloin emo tulee uudestaan kiimaan ja karkoittaa ne reviiriltään. Ne voivat painaa tällöin 7–49 kilogrammaa riippuen siitä millaisia ovat ruuan saanti mahdollisuudet olleet.[5]

Naaraat saavuttavat sukukypsyyden 2–9 vuotiaina ja niillä on poikasia sen jälkeen joka toinen vuosi. Urokset tulevat sukukypsiksi 3–4 vuotiaina, mutta ne kasvavat 10–12 vuotiaiksi asti jolloin ne ovat riittävän suuria hallitsemaan nuorempia uroksia ilman taisteluita.[5]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian kuninkaallisen henkivartiokaartin kuuluisat päähineet on tehty mustakarhun turkista.[7] Vuosia ovat eläinten- ja eläinoikeusjärjestöt, esimerkiksi Peta, ovat vaatineet luopumaan armejan perinteestä joka on alkanut vuonna 1815 Waterloon taistelun jälkeen.[8] Armeja on testannut erilaisia keinokuituja mutta ne eivät ole pystyneet korvaamaan aitoja karhunnahkoja koska ne eivät ime kosteutta, paino ei ole tyydyttävä ja niihin tulee staattista sähköä. Nahkoihin menee vuosittain kymmeniä tai joinakin vuosina satotoja tuhansia puntia.[9][10]

Mustakarhun alalajeista louisiananmustakarhu antoi nimen teddykarhulle. Se luettiin uhanalaiseksi 1992–2016.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Garshelis, D.L., Crider, D. & van Manen, F. (IUCN SSC Bear Specialist Group): Ursus americanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Ursus americanus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 86. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  4. Burnie, David: Matka eläinten maailmaan, s. 276. WSOY, 2004, ISBN 951-0-29414-4 (alkuteos: The Concise Animal Encyclopedia, 2003).
  5. a b c d e Dewey, Tanya & Kronk, Christine: Ursus americanus, American black bear University of Michigan. 2014. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
  6. Holland, Jennifer S.: Black Bears Are Rebounding—What Does That Mean For People? National Geographic. 26.6.2015. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
  7. Oughton, Jack: Are The Queen's Guard's 'Bearskin' Hats Really Made Of Bearskin? Londonist. 9.11.2016. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
  8. PETA roars over U.K. army’s hats NBC News. 14.5.2005. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
  9. Price Of Bearskin Hats Soars Five-Fold In Seven Years Forces Network. 15.1.2016. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
  10. Shields, Rachel: They're changing hats at Buckingham Palace to save the black bear The Independent. 31.8.2008. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
  11. Tapiola, Paula: Louisianan mustakarhu pääsi pois uhanalaisten listalta – luonnossa elää satoja nalleja YLE Uutiset. 10.3.2016. Viitattu 10.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]