Harmaakarhu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harmaakarhu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Karhut Ursidae
Suku: Karhut Ursus
Laji: Karhu arctos
Alalaji: horribilis
Kolmiosainen nimi

Ursus arctos horribilis
Ord, 1815 [1]

Harmaakarhun nykyinen levinneisyys kartassa tummanruskealla, eurooppalaisten tuloa edeltänyt levinneisyys keskiruskealla, jääkauden jälkeinen levinneisyys vaaleanruskealla.
Harmaakarhun nykyinen levinneisyys kartassa tummanruskealla, eurooppalaisten tuloa edeltänyt levinneisyys keskiruskealla, jääkauden jälkeinen levinneisyys vaaleanruskealla.
Katso myös

  Harmaakarhu Wikispeciesissä
  Harmaakarhu Commonsissa

Harmaakarhu (Ursus arctos horribilis) on karhun eli ruskeakarhun (Ursus arctos) alalaji. Se on eurooppalaista ruskeakarhua suurempi ja elää läntisen Pohjois-Amerikan ylängöillä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaakarhun elinalue kattaa nykyisin Alaskan sekä Pohjois-Amerikan muun luoteisosan. Ennen eurooppalaisten tuloa harmaakarhun elinalue oli paljon laajempi ja kattoi koko Pohjois-Amerikan länsiosan Ohion preerioilta aina Meksikon luoteisosiin saakka. Metsästyksen ja ansoituksen vuoksi harmaakarhun elinalue kuitenkin supistui Kalliovuorten länsi- ja pohjoispuolelle. Kaliforniastakin harmaakarhut katosivat lopullisesti vuonna 1922, mutta osavaltion lipussa harmaakarhu on edelleen.[2]

Alaskassa on nykyisin noin 30 000 harmaakarhua. Niitä elää myös Washingtonissa, Idahossa, Montanassa ja Wyomingissa. Kanadassa harmaakarhuja on 26 000, joista lähes puolet Brittiläisessä Kolumbiassa.[3]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seisova harmaakarhu voi olla enimmillään jopa kolmen metrin korkuinen.

Harmaakarhu-urokset painavat tavallisesti 200–450 kilogrammaa, jotkin yksilöt jopa 700 kilogrammaa. Naaraat painavat yleensä 140–350 kilogrammaa.[4]

Harmaakarhun säkäkorkeus on tavallisesti 1,0–1,4 metriä ja ruumiin pituus 1,8–2,6 metriä. Noustessaan takajaloilleen uros on tavallisesti 2,1–2,4 metriä korkea, joskus jopa 3 metriä.[4]

Aikuisen harmaakarhun kynnet voivat kasvaa 10 senttimetrin mittaisiksi.[4]

Harmaakarhun turkki on yleensä keskiruskea tai tummanruskea, mutta väri vaihtelee yksilöiden välillä vaaleanruskeasta lähes mustaan. Niskassaan ja selässään harmaakarhulla on vaaleaa karvaa.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaakarhu saalistaa lohia joista.

Harmaakarhu menestyy monenlaisissa elinympäristöissä vuoristosta preeriaan. Nykyisin sen elinalue on rajoittunut Länsi-Kanadan ja Alaskan syrjäisiin vuoriseutuihin ja tundraan. Harmaakarhu suosii jokisuistoja, joilla se voi saalistaa lohta ja muita kaloja.[6]

Tundralla elävän urosharmaakarhun elinpiiri voi olla jopa 25 000 neliökilometrin laajuinen. Yksilöiden elinpiirit ovat pienempiä alueilla, joilla ruokaa on enemmän saatavilla. Urosten elinpiirit ovat laajempia kuin naaraiden.[6]

Uhka ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaakarhun tieteellinen alalajinimi horribilis merkitsee ’hirvittävää’. Harmaakarhu on eurooppalaista serkkuaan aggressiivisempi ja onkin hyökätessään ihmiselle hyvin vaarallinen vastustaja, koska sen leukojen puruvoima on jopa kahdeksan miljoonaa pascalia. On laskettu, että näin suurella voimalla se saisi jopa keilapallon puremalla rikki.[7]

Harmaakarhu voi juosta jopa 50 kilometrin tuntinopeudella. Se pystyy pitämään 40 kilometrin tuntivauhtia yli kolmen kilometrin matkan ja saa ihmisen helposti kiinni.[4]

Poikastensa kanssa olevaa emoharmaakarhua pidetään kaikista karhuista ihmiselle vaarallisimpana, ja ne vastaavat suuresta osasta harmaakarhujen hyökkäyksistä ihmistä vastaan. Koska harmaakarhun tarkoituksena ei ole tappaa ihmistä vaan eliminoida uhka, ihminen voi selvitä hyökkäyksestä teeskentelemällä kuollutta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Ursus arctos horribilis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  2. Ballard 2012, "2. Historic Range"
  3. Ballard 2012, "2. Current Range"
  4. a b c d Ballard 2012, "1. Physical Characteristics"
  5. Ballard 2012, "1. Names and Visual Description"
  6. a b Ballard 2012, "2. Grizzly Bear Habitat"
  7. Facts: Casey & Brutus: Grizzly Encounters National Geography Channel. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
  8. Ballard 2012, ”7. Humans and Bears: Current Interactions and Precautions”

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]